Luokkakokouksessa huomattua:aikoinaan suositut nuorena naimisiin ja jääneet kouluttautumatta

voisiko syynä olla se, että suosittu nuori yrittää etupäässä miellyttää toisia ihmisiä? Se piirre ei ole ihmisessä kovin hyvä ominaisuus.

kun mitään ei saa helpolla, ei suosiota eikä muutakaan, mutta tsemppi kantaa loppuelämän, ja se on hyvä juttu

En nyt ymmärrä ap:n pointtia, että mikä noista asioista tekee sitten entisen luokkakaverin huonommaksi ihmiseksi? Itse olen muuttanut kotikaupungistani pois, mennyt naimisiin ja opiskelen amk:ssa, josta tällä hetkellä äitiyslomalla.. enkä kyllä tunne mitään paremmuutta niitä kohtaan, jotka ovat " huonommin kouluttautuneita" tm. Ihan naurettavaa pistää ihmisiä tuolla tavalla järjestykseen. Sulla on ainakin todella pinnallinen luonne, sulle on vissiin ulkokuori tärkeämpää kuin se mitä ihminen on sisältä ja onko hän omassa elämässään onnellinen.

2 lasta ja asun 400 km:n päässä kotipaikkakunnaltani. Aika monelle muullekin suositulle tytölle on käynyt samansuuntaisesti, kun vaan kunnianhimoa riitti. Eli ei pidä yleistää.

Myös minä olen ollut huomaavinani saman ilmiön kuin ap. Toki poikkeuksia on, mutta ne eivät sääntöä muuta;)

Aika jännä juttu, pitää useammin paikkansa kuin päinvastoin. Eihän tässä ole väitetty että KAIKKI ovat sellaisia, vaan yllättävän paljon.



Jos saa perheen nuorena, niin on luonnollista että tietty elämänvaihe jää väliin, eikä sitä enää myöhemmin voi elää samalla tavalla. Itse olen onnellinen että sain elää nuoruuteni opiskellen ja vähän juhlienkin, opetella elämää ja kaikkea muutakin. Se on myös melkoinen rikkaus elämässä.



Vielä onnellisempaa on, jos on saanut elää tuon opiskeluajan villinä ja vapaana (olin kuitenkin avoliitossa ja avioliitossakin sen ajan) ja sen jälkeen saada vielä lapsia.



Nuo villit lapsoset kouluajoilta lykkivät katrastaan kymmeniä vuosia tai istuvat Prisman kassoilla. Ihanaa elämää varmasti, sitä en kritisoi. Mutta ihanaa on myös tavata kouluaikaisia tuttuja tuolla yritysmaailmassa, ja todeta, että asiat luistavat paremmin kun on " vanhoja" tuttuja merkittävinä vastapelureina. Siinä on myös mukava vaihtaa lasten kuulumiset ;)

Meidän lukioluokalla useimmat suosituistakin ovat opiskelleet yliopistossa tai ainakin kauppaopistossa.



Onkohan lukion tytöistä yksi sellainen, jonka koulutusta en tiedä.



Se on totta, että nuo silloiset suositut jo silloin seurustelleet, menivät aikaisin naimisiin ja hankkivat aikaisin lapsiakin. Sitten on osa meitä myöhemmin tähän asiaa heränneitä, osa ei vieläkään, vaikka vaihdevuodet alkaa häämöttää.

Ymmärrä ap, että se ei ole meidän muiden vika jos itse et omaa sosiaalista lahjakkuutta tai näköjään et edes pärjää sosiaalisissa tilanteissa, tulet väärin ymmärretyksi kömpelön kielenkäyttösi ja käytöksesi takia, ihan niinkuin silloin nuorena. Lisäkis olet äärimmäisen herkkänahkainen ja silloin ei kannata suutaan avata jos ei kestä palautetta ja vasta-argumentointia.



P.s mielummin perhe, ystävät ja sosiaalisesti ymmärretty ihminen, kuin pölyinen täti kemian laitokselta.

En ole ap. Mutta ap:n lailla ajattelevia ihmisiä on muitakin, ja anna meidän nauttia siitä, että olemme saaneet kokea elämän rikkautta monella eri tasolla.



Äläkä hermostu, tämähän on vain kevyttä ajatusten vaihtoa näin vapaa-aikana. Tai no... tämä uraäiti lintsaa tänään töistä ja palloilee netissä, ihan omin luvin ;)



42

Lukiossa sosiaaliset jotka lahjakkaita hankkivat hyvän koulutukset ja ujot ja heikkolahjaiset syrjäytyivät.

eikä ap:n teksti minuun tai ystäviini ainakaan täsmää. Aika useinhan tuo suosittuna oleminen johtuu etenkin kakaroiden keskuudessa hyvästä ulkonäöstä. Valitettavasti maailma on niin pinnallinen. kauneus tuo kuitenkin mukanaa myös hirveästi kateutta ja monet ei niin suositut ovatkin oikein olan takaa toivoneet että epäonnistuisin elämässäni. En ymmärrä sitä, olen aina ollut ystävällinen kaikille ja muiden auttaminen on ihan todella sydäntäni lähellä. Olen akateemisesti koulutettu yhden lapsen äiti onnellisessa liitossa ja edelleen kaunis. Ulkonäkö ja äly mahtuvat samaankin päähän!!

Täällä nämä korkeintaan amiksen käyneet yrittävät päteä ja ratsastaa vanhalla suosiollaan, voi voi.

sanoinkin, että JOS MITATAAN sillä, en sanonut että huonompi vaihtoehto tai mitään sellaista.



Paitsi että meidän luokalla siihen liittyi näemmä muitakin lieveilmiöitä, esim. tupakointi.

Olin koulussa niitä " suosittuja" .

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa peruskoulun 9-luokalta asti eli yli 10 vuotta.

Asun kotipaikkakunnallani.

Olen käynyt ammattikoulun.

Minulla on liuta lapsia joista olen ylpeämpi kuin korkeasta koulutuksesta tai arvostetusta ammatista.

En ymmärrä miksi olisin millään tavalla luuseri!!

En myöskään pidä näitä entisiä luokkakavereitani millään tavalla huonompina tai parempina kuin minä,mitä tulee heidän nykyiseen ammattiinsa tai säätyynsä.

Vähän ihmeellinen näkökanta sulla ap.

Tämän ymmärrän kyllä. mutta mitä ihmeen tekemistä sillä on kotipaikkakunnalle jäämisen kanssa? Kaikkienko tässä pitäisi sinne Helsinkiin olla tunkemassa. Ihminen voi elää varsin hyvää elämää muuallakin Suomessa, jopa parempaa, sanoisin.

Onko ap:lla hallussa joku onnellisuus/menestysmittari? Itse en tosin ollut mikään silmiinpistävän suosittu koulussa, tulin kuitenkin toimeen monenlaisten luokkakavereiden kanssa. Olen ILOKSENI löytänyt Sen Oikean nuorena ja mennyt siksi nuorena myös naimisiin :) Ja nyt kun esikoinen on aloittamassa eskaria, haaveilemme paluusta juurille :) Eli itse en kyllä ymmärrä, mitä tavoittelemisen arvoista on kotiseudulta poissa pysyttelemisessä tai sinkkuudessa... Ainoa poikkeus listassasi mun elämääni on, että olen korkeasti koulutettu ja ns. uraihminen kai sitten monen silmissä. Silti meille on syntymässä keväällä jo kolmas lapsi, vaikka ikää mulle on kertynyt vasta(?) vähän päälle 30 :)



Sulla ap mahtaa olla kamalan kapea-alainen käsitys menestyksestä. Puhumattakaan siitä, mitä elämässä kannattaa lopulta tavoitella...

sen sijaan itse vaikutat henkilöltä, joka menee luokkakokoukseen tutkintotodistukset tanassa =) ja valitettavasti kuulostat juuri siltä luuserilta, joka aikoinaan päätti, että näytänpä noillekin vielä...



ja ketä se sun näyttäminen sitten itse asiassa vieläkään kiinnostaa...

jäi se villi nuoruus tosi lyhyeksi. Tämän olen huomannut, että yläasteen rankimmat pimut ja bailaajat saivat järjestäen lapsia alla kaksikymppisinä, eivät menneet ainakaan lukioon, ehkä aloittivat ammattikoulun. Siellä he edelleen asuvat samassa KAUPUNGINOSASSA kuin aina ovat asuneet, aivan samoissa kuvioissa kuin aina.

Olen ihmetellyt, että miksi juuri näitä yläasteen suosittuja ei näy kaupungilla, en törmää heihin missään. Paitsi aina, kun käyn vanhempieni luona ko. kaupunginosassa näkyy heitä vaunuttelemassa tai muuten liikkeellä.



En mä sano, että se olisi huonompaa elämää tms. Yllättävää sikäli, että kun itse elin nuoruuteni kukoistusta lukiolaisena ja yliopisto-opiskelijana, niin heillä oli jo perhe-elämän pyöritys. Kai ne lapset heilläkin jotenkin (toivottavasti) menoa hidastivat.

että jos ei ole elämässään nähnyt mitään muuta elämää kuin kotikaupunkinsa oli se sitten helsinki tai lontoo niin on iso osa kasvamisestä jäänyt väliin. se että elää edes muutaman vuoden tuttujen ympäristöjen ulkopuolella ja oppii selviytymään uusien ihmisten kanssa on paljon. on niin helppoa jäädä tuttuun ja turvalliseen paikkaan jossa ehkä on on sukua ja kavereita aina apuna kun heitä tarvitsee!

Itse näen asian aivan toisin päin, katson saaneeni elämässä paljon enemmän aikaiseksi neljän lapsen naimisissa olevana äitinä kuin kaverini vanhapiika, elää kahden kissan kanssa yksin ja tekee pirusti töitä, ei edes seurustele.