Ihmisten jaksamattomuus / laiskuun hämmentää
Tuttujen tai työkavereitten kanssa puhuessa monesti tulee ilmi, että ei kai sitä nyt työpäivän jälkeen mitään liikuntaa jaksa, helpoti tulee vaan jäätyäs sohvalle, vaikka tulikin alkusyksystä ilmoittauduttua johonkin liikuntaryhmään. Tai jos ei heti töistä kotiin mennessä käy kaupassa, niin eihän sitä nyt enää sitten enää mihinkään jaksa lähteä, tai joku olemattoman pieni homma odottaa tekemistä monta viikkoa, tai tälläkin palstalla saa lukea, ettei jaksanut tänä vuonna lähettää joulukortteja.
Its jaksan kyllä kaikki nuo ja ainoa rajoittava tekijä on aika. Erityislasta kun ei voi jättää yksin, niin aina tarvitaan joku hoitamaan. ELi jos miehellä on menoa, minä en voi tehdä omia juttujani. Näillä tutuilla sen sijaan ei ole mitään esteitä. Se liika aikako tekee laiskaksi?
Aika hauskaa, että laitoit tuollaisen kommentin. Ajattelin juuri tätä ketjua lukiessa entistä kaveriani, joka oli juuri sitä hössöttäjätyyppiä. Hänen kanssaan oli aivan mahdoton sopia mitään tapaamisia, koska oli koko ajan menossa jonnekin muualle.
Jos esim. sovittiin tapaaminen klo 14, niin jos häntä sattui hermostuttamaan odottaminen, niin saattoi lähteä vaikka puoli tuntia ennen jonnekin toiselle puolelle kaupunkia "tekemään jotain". Oli aina (siis todellakin aina) myöhässä tai perui tapaamiset.
Itse olen näitä "liian laiskoja", enkä helpolla viitsi lähteä mihinkään, mutta sovituista asioista pidän kiinni.