Kuinka päästä yli välien katkeamisesta ystävään

Ap:n lapsi ei tainnut olla raivohullu vaan hiljainen ja kiusattu

[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 02:57"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2013 klo 01:19"]

Tämä hokema, että minun lapseni ei tarvitse leikkiä kaikkien kanssa ja tykätä kaikista ja minun lapseni on suosittu. Ei sen tarvi sellaisten hitaiden ja tyhmien lasten kanssa leikkiä. Joutuu vielä itse kiusatuksi.

Näistä kakaroista kasvaa sitten aikuisena työpaikkakiusaajia.

[/quote]

Olipas ylimielinen ja loukkaava kommentti. Ei se ihan oikeasti ole sellaisten lähipiiriin esim. äitien ystävyyden takia sattumalta joutuneiden lasten elämän ( tai lapsuuden)tehtävä pitää huolta sosiaalisesti kyvyttömästä tuttavalapsesta.

Vai teetkö itse niin? Varmasti jokainen löytäisi lähipiiristään jonkun, josta voisi ottaa velvollisuudekseen huolehtia. Älä sinäkään hengaa niiden kanssa, joiden kanssa olet ystävä, vaan väen väkisin vietät päivät sellaisten ihmisten kanssa, joista et oikeasti pidä, mutta jotka ehkä tarvitsisivat seuraa ja apua.

Mun oma esikoiseni joutui myös aikanaan vähän vastaavaan "tukilapsen" rooliin ystäväni e-lapselle. Ainoa vaan, että lapsi alkoi oikeasti ahdistua, kun "kaveri" sai kilareita aivan mitättömistä asioista, ja raivosi sen jälkeen vaikka tunnin putkeen sellaista aivan järjetöntä kirkumista. Ja kaveri olisi väkisin halunnut, että nähdään jatkuvasti, kun hänen lapsensa tarvitsee niitä tilanteita, viis mun lapsesta, kun sillähän on kaikki hyvin.

Kiusata ei tietenkään saa ketään, mutta vapaa-ajallaan saa lapset kyllä viettää aikaa oikeasti omien kavereidensa kanssa.

PS. Mä olen itse ollut lapsena ap:n tyttären asemassa suhteessa "ensimmäiseen ystävääni", joka siis oli kaunis ja suosittu. Olen aina ollut kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta olen nuoruudesta lähtien onnistunut kääntämään kyseisen asian voitokseni, ja tehnyt sen kautta itselleni ammatinkin. Ei tässä maailmassa tarvitse olla kaunis ja täydellinen pärjätäkseen. Täytyy vain tunnistaa ne omat vahvuudet ja elää niiden kanssa.

[/quote]

Ja eivät koulussakaan olleet puheväleissä.

Ap ilmeisesti halusi, että nuo tytöt ois juttelullaan osoittaneet jotain tukea ap.n tytölle. Mutta ehkä niitä toisia vaan hävetti eivätkä halunneet että muut tietää, että he tuntee toisensa. Tai sitten vaan välinpitämättömyyttä. Tai sitten eivät tarkoittaneet pahaa, mutta kun ei kiinnosta jutella niin vaikea löytää mitään puhuttavaa.

Kun luin näitä viestejä, mietin, mitähän itse ap:n tilanteessa toimisin ja ajattelin. Tai olisin tehnyt. Jos paras ystäväni olisi tuossa tilanteessa, mitä tekisin. Vai jättäisinkö tekemättä, kuten ap:n kaveri, koska muuta ei voi. Ymmärrään ap:n ahdistuksen. Mutta vaikeaa on auttaakaan. Hyvä, että selkiämpää on, mutta säälittää se tyttö.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 19:01"]

Kun luin näitä viestejä, mietin, mitähän itse ap:n tilanteessa toimisin ja ajattelin. Tai olisin tehnyt. Jos paras ystäväni olisi tuossa tilanteessa, mitä tekisin. Vai jättäisinkö tekemättä, kuten ap:n kaveri, koska muuta ei voi. Ymmärrään ap:n ahdistuksen. Mutta vaikeaa on auttaakaan. Hyvä, että selkiämpää on, mutta säälittää se tyttö.

[/quote]

Kuvitellaan, että jos ystäväsi puhuisi sinulle, että hänen lastaan kiusataan koulussa. Jos sinun lapsesi olisi samassa koulussa. Puhuisit heille, että pirkko-orvokkia kiusataan. He sanoisvat, että eivät keksi puhuttavaa, ei ole mitään yhteistä. Ystäväsi on epätoivoinen. Ovatko lapsesi passiivisia kiusaajia, kun syrjäyttävät ystäväsi lapsen, vaikka tietävät ja näkevät hänen tilanteensa? Pitäisikö äitien jatkaa kavereina siitä huolimatta?

[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 14:18"]

Ap:n pitäis lukea tämä uudelleen ja miettiä

[quote author="Vierailija" time="20.12.2012 klo 02:30"]

pikkumainen nipottaja, kun olet tilanteesta suivaantunut? siis mitä ihmettä? Mietitkö sä vielä sitä ihan tosissaan, että onko oikeus olla loukkaantunut tästä tilanteesta.Apua... ihminen, joka tuollaisia tässä tilanteessa kyselee, on kyllä niin tunneongelmainen, että ei ihme jos tytär joutuu kiusattavaksi eikä osaa puolustaa ítseään. Kun et sä edes itse tajua, milloin sulla on oikeus olla loukkaantunut!

onko ne ystävän lapset sitten oikeasti kiusanneet vai ei.

Ensimmäinen ongelma on ilmeisesti tämä:

ERTAAKAAN hänen tyttärensä ei käynyt juttelemassa minun lapseni kanssaa, kun tämä seisoi välitunnit yksin ja kiusaajat pilkkasivat. Tervehti harvakseltaan.

On minusta liikaa vaadittu lapselta, että hän uskaltaa mennä kiusatun puolelle. Harva lapsi uskaltaa. Riskinä on joutua itsekin kiusatuksi. Ilmeisesti tämä ystävän lapsi ei sentään osalilstunut aktiivisesti kiusaamiseen mutta ei mennyt kiusatun puolelle ja ystäväksikään. Minusta tässä ei ole mitään kauheaa.

Sitten tyttäreni kuuli, että tämä toinen tyttö sisarensa ja kavereidensa kanssa perustaisivat jonkun japaniharrastajien kerhon. Rohkaisin häntä hakemaan ja vastaus heiltä oli, että tyttäreni ' ei ole heille tarpeeksi täydellinen', se että he sattuvat tietämään, ei riitä. He valitsivat tyttäreni luokalta toisen tytön.

Miksi ap rohkaisi tytärtään hakemaan jonkun vieraan kaveriporukan kerhoon, vain siksikö koska tämän tytön ÄITI on hänen ystävänsä? Vaikka tytöt eivät keskenään olleet kavereita? Tuollaistahan tuo tyttöjen ystävyys usein on että pidetään yhtä yhden tai muutaman kaverin kanssa eikä muita huolita mukaan. Vähän tylyä, mutta ei se vielä ole mitään kiusaamista että itse perustettuun kerhoon ei oteta kaikkia halukkaita mukaan.

Epäilen, että toiset olivat maininneet tyttäreni dumppaamisesta, koska tämä tyttö, joka jo ennestään inhosi ja kiusasi tytärtäni muiden joukossa alkoi kavereineen väittää tyttäreni matkivan häntä ja huuteli 'mikä säkin yrität olla'.

No tämä on jo kiusaamista, mutta kyllä ihan tavattoman tavallista tyttöporukoissa. Tällaiseen saisi kyllä tytön äiti puuttua jo.

Mulle jäi kokonaisuudessaan tästä kuva, että ap on yrittänyt työntää yhteen tytärtään ja ystävän tytärtä, joka ei kuitenkaan halua olla hänen tyttärensä kaveri - mihin hänellä pitäisi olla oikeus. Ja tästä yhteen työntämisestä kuten toisten sisäpiirikerhoon yrittämään käskemisestä on tullut vähän ongelmia, ja nyt ap on vihainen lähinnä siitä että ystävän tytär valitsee itse kaverinsa (ja niihin ei kuulu ap:n tytär) mikä oikeus minusta jokaisella pitäisi olla.

Tilanne on tavallaan hänen itsensä aiheuttama. Vois mennä itseensä ja miettiä, mitä on saanut aikaan.

Samaa mieltä!!! Ihme nyhertäjä ap. Ei tollasen perään varmaan se kaveri itke.

Olen pahoillani ap:n tyttären puolesta. Sen sijaan en ikinä koskaan haluaisi olla ap:n kaveri. Ap on vastenmielinen marttyyri, joka ikuisesti tonkii paskatunkiota. Noin kateellisen ja katkeran ihmisen seura tekisi minut sairaaksi. 

Tiedän, mitä koulukiusaaminen on pahimmillaan. Tiedän myös sen, että ap:n asenteella sitä ei voi lopettaa. 

Tytöt ovat nyt eri lukioissa. Tyttäreni on tosiaan saanut muutamia uusia tuttavuuksia, vaikka häntä kovasti pelotti huomaavatko toiset heti millainen hän 'todella on'. Kaipuu ystäviin on kova, mutta häneen on jumiutunut käsitys että jän on huomo ja tyhmä. Vaikka olen vuosikaudet yrittänyt kannustaa ja rohkaista, ikäkavereiden hyväksyntä on ÄÄRIMMÄISEN tärkeää. Koulupsykologin mukaan olemme tehneet kotona voitavamme, mutta kun koulussa oli mitä oli. Siinäpä se, miten osaisi tehdä oikein. Tyttö kaipaa ystäväpiiriä , mlnä kannustan ja keksin tilaisuuksia joihin mennä mutta kun ei uskalla tai sitten on kuin peura ajovaloissa eikä uskalla puhua kellekään ja tilanne menee pieleen. Jos samon älä viiti mennä, oo vaan kotona meidän kanssa, on katkera kun muut voi pitää hauskaa ...

Ne kummityttö ja hänen siskonsa suhtautuivat minun tyttäreeni samoin kuin muutkin. Sama syrjäyttäminen ja välinpitämättömyys kuin muiltakin. Mutta ne lahjat vaan pitää kuulema ostaa, ne kelpaa mutta pieni ystävällisyys heidän puoleltaan oli outo toive. Vaikka mun tytölleni ei haluta puhua, kun 'kemiat ei pelaa'. Edes muutamalla sanalla olisi ollut oso merkitys. Kiusaajatyttö oli heistä ihana ja kiinnostava tutustua, mun tyttö ei. PERKELE ja anteeksi. Voi kun toivoisin että me tytän kanssa päästäis pää 'pinnalle' ja löytäisimme uudet ystävät. Nuorempi tyttö on selviytyjä, monia kavereita ja yrittää vetää siskoaan mukaan tilaisuuden tullen, mutta ovat erilaisia persoonoita, omat kaverit ja menot ja kiinnostukset. Menevät yhdessä cossaamaan helmikuussa.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 12:51"]

Olen pahoillani ap:n tyttären puolesta. Sen sijaan en ikinä koskaan haluaisi olla ap:n kaveri. Ap on vastenmielinen marttyyri, joka ikuisesti tonkii paskatunkiota. Noin kateellisen ja katkeran ihmisen seura tekisi minut sairaaksi. 

Tiedän, mitä koulukiusaaminen on pahimmillaan. Tiedän myös sen, että ap:n asenteella sitä ei voi lopettaa. 

[/quote

vanha keskustelu mutta silti: ymmärrän ap:n kaveria, tuollaisen marttyrrin kaveri ei jaksa olla . Siihen että näillä toisilla menee paremmin on hyvä syy: tämä vinkuvan ap, Kuten tämä eukko, jonka miehen espalainen vauhdikki vamppasi: katso peiliin bitch!!! Sun kaverin lapset tietää ettei tuohon porukkaan parane sotkeutua, face it,,,,

Ei ihme jos tyttöä on kiusattu jos on yhtään samanlainen kuin tämän keskustelun ap. Eräässä keskustelussa oli, että "Jos sinua kiusataan, sinussa on todennäköisesti jotain vikaa. Ja olet kaiken lisäksi vieläpä aivan vitun omega-tier, jos et huomaa mitä sinussa on vialla.Yleisesti ottaen kiusaajat eivät ole niin pahoja ihmisiä kuin luullaan. Mitä oon päässy juttelukontaktiin asti muutaman kanssa, ihan hauskoja ja mukavia ne on ollu.
Pärjääminen täs yheiskunnas on luotu vahvoja varten, sekä henkisesti että fyysisesti u just gonna have to accept that nigga.
Voit valita olla kynnysmattona muille koko loppuelämäs ajan tai sit ottaa tilanteen haltuun ja lopettaa pyytelemäst anteeks olemassaoloas, jos sä et kunnioita itsees, ei kukaan muukaan kunnioita ja se on saletti ku et mun oikee hauis on isompi ku vasen.
Teidän vähemmistöön kuuluvien, ketkä satutte pitämään asioista joita useimmat ihmiset pitää outoina, täytyy vaa muuttuu. Ainaki niiks muutamaks tunniks jotka joudutte viettämää toisten ihmisten parissa. Se ei auta mitään et kirjotatte nettiin LOPETTAKAA KIUSAAMINEN!!!
Sanon sen nyt suoraan: HEIKOT tulevat kiusatuiksi, simple as that u mad?
Oletteko koskaan nähneet kiusattavan ketään joka on hyvässä fyysisessä kunnossa, suosittu hameväen keskuudessa, paljon kavereita ja ostaa kaikki vaatteensa Calvin Kleiniltä?" Jos sun lasta kiusataan, sun ja tytän pitäis kattoo peiliin ja miettiä, mitä tehdä asian korjaamiseks. Kiusaamiseen on aina jokin syy. Miks juuri tämä tyttö valikoitui? Luulen, että se ap:n kaveri on tosi tyytyväinen kun pääsi eroon tuosta vinkujasta, joka luulee että heidän pitäis jotenkin osallistua jonkun randomin asioihin. Miks pitäis herra jumala.

Meillä on neljä lasta, joten monenlaista olen jo nähnyt. Olemme pyrkineet opettaa lapsillemme sen verran siviilirohkeutta, että uskaltavat olla heikomman puolella. Sen vuoksi jos kaverit kaikkoaa, niin minkälaisia nämä kaverit sitten ovat? Jos joutuu kiusatuksi sen vuoksi että tekee oikein, mitä se kertoo niistä kiusaajista? Haluatko olla ystävä ja pelätä että lennät virheen jälkeen ulos porukasta? Ja tuo kommentti ettei ole täydellinen, kuka meistä olisi? 

Se ettei suosittu tyttö edes tervehtiä voinut, on minusta kummallista. Minä en olisi omalta lapseltani tuollaista käytöstä sallinut. Vaan olisin laittanut miettimään itseänsä toisen tilaan, yksin syrjittynä. Vaikka maailma suosii näköjään häikelemätöntä omaan napaan tuijiottamista, taistelen silti epäarvoisuutta vastaan jatkossakin ja olen onnellinen lapsistani jotka osaavat asettua toisekin asemaan ja näkevät muutakin kuin itsensä. 

Ap, voimia. Pidä tyttäresi puolta. Ja sille yhdelle kommentoijalle jonka mielestä tälläinen syrjiminenn on yleistä tyttöjen parissa, varmaan onkin, mutta onko se oikein ja hyväksyttävää????? Tuskinpa jos sinun lapsesi olisi kyseessä....

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:54"]

Meillä on neljä lasta, joten monenlaista olen jo nähnyt. Olemme pyrkineet opettaa lapsillemme sen verran siviilirohkeutta, että uskaltavat olla heikomman puolella. Sen vuoksi jos kaverit kaikkoaa, niin minkälaisia nämä kaverit sitten ovat? Jos joutuu kiusatuksi sen vuoksi että tekee oikein, mitä se kertoo niistä kiusaajista? Haluatko olla ystävä ja pelätä että lennät virheen jälkeen ulos porukasta? Ja tuo kommentti ettei ole täydellinen, kuka meistä olisi? 

Se ettei suosittu tyttö edes tervehtiä voinut, on minusta kummallista. Minä en olisi omalta lapseltani tuollaista käytöstä sallinut. Vaan olisin laittanut miettimään itseänsä toisen tilaan, yksin syrjittynä. Vaikka maailma suosii näköjään häikelemätöntä omaan napaan tuijiottamista, taistelen silti epäarvoisuutta vastaan jatkossakin ja olen onnellinen lapsistani jotka osaavat asettua toisekin asemaan ja näkevät muutakin kuin itsensä. 

Ap, voimia. Pidä tyttäresi puolta. Ja sille yhdelle kommentoijalle jonka mielestä tälläinen syrjiminenn on yleistä tyttöjen parissa, varmaan onkin, mutta onko se oikein ja hyväksyttävää????? Tuskinpa jos sinun lapsesi olisi kyseessä....

[/quote]

Jaa-a. Mulla on suunnilleen tämän ikäiset lapset. Mun tytär sanoi juuri hiljattain, että hän on niin onnellinen, miten täydellistä elämää hän viettää. On pihajuhlia kavereiden kanssa, matkustelua, ihana poikaystävä, ihania ihmisiä muutenkin ympärillä. Kyllä minä ymmärrän, ettei sitten tee mieli 'väkisin' yrittää olla tekemisissä jonkin ap:n tytön kaltaisen kanssa, ilmeisesti hiljainen hissukka joka ei saa sanaa suustaan. Tottai kai kaikki ovat tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, kun 'kemiat pelaa'. Ei kai joku vanhempien kaveruus velvoita mihinkään. Yhdellä mun tuttavan tytöllä on todettu hiljattain anoreksia, mutta ei minun lasteni tarvitse olla tekemissä hänen kanssaan kun eivät kuulema halua, ei kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:28"]

Ei ihme jos tyttöä on kiusattu jos on yhtään samanlainen kuin tämän keskustelun ap. Eräässä keskustelussa oli, että "Jos sinua kiusataan, sinussa on todennäköisesti jotain vikaa. Ja olet kaiken lisäksi vieläpä aivan vitun omega-tier, jos et huomaa mitä sinussa on vialla.Yleisesti ottaen kiusaajat eivät ole niin pahoja ihmisiä kuin luullaan. Mitä oon päässy juttelukontaktiin asti muutaman kanssa, ihan hauskoja ja mukavia ne on ollu.
Pärjääminen täs yheiskunnas on luotu vahvoja varten, sekä henkisesti että fyysisesti u just gonna have to accept that nigga.
Voit valita olla kynnysmattona muille koko loppuelämäs ajan tai sit ottaa tilanteen haltuun ja lopettaa pyytelemäst anteeks olemassaoloas, jos sä et kunnioita itsees, ei kukaan muukaan kunnioita ja se on saletti ku et mun oikee hauis on isompi ku vasen.
Teidän vähemmistöön kuuluvien, ketkä satutte pitämään asioista joita useimmat ihmiset pitää outoina, täytyy vaa muuttuu. Ainaki niiks muutamaks tunniks jotka joudutte viettämää toisten ihmisten parissa. Se ei auta mitään et kirjotatte nettiin LOPETTAKAA KIUSAAMINEN!!!
Sanon sen nyt suoraan: HEIKOT tulevat kiusatuiksi, simple as that u mad?
Oletteko koskaan nähneet kiusattavan ketään joka on hyvässä fyysisessä kunnossa, suosittu hameväen keskuudessa, paljon kavereita ja ostaa kaikki vaatteensa Calvin Kleiniltä?" Jos sun lasta kiusataan, sun ja tytän pitäis kattoo peiliin ja miettiä, mitä tehdä asian korjaamiseks. Kiusaamiseen on aina jokin syy. Miks juuri tämä tyttö valikoitui? Luulen, että se ap:n kaveri on tosi tyytyväinen kun pääsi eroon tuosta vinkujasta, joka luulee että heidän pitäis jotenkin osallistua jonkun randomin asioihin. Miks pitäis herra jumala.

[/quote]

Olen törmännyt tähän uuteen ilmiöön, jossa kiusatut perustelevat kiusatuksi tulemistaan sillä, että kiusaajat ovat varmasti pitäneet heitä jotenkin ylimielisinä, koska ovat tuoloin olleet hiljaisia, ujoja, tai masentuneita. Anteeksi nyt vain, mutta mitä helvettiä!? Mistä lähtien kiusaajia on pitänyt puolustella? Ja mistä lähtien ujous ja hiljaisuus, - masennuksesta puhumattakaan - on tulkittu ylimieliseksi? Sana ylimielinen tuo mieleen ihmisen, joka kävelee nokka pystyssä ja jyrää muut alleen kuvitellen olevansa jotenkin muita parempi. Ujo sen sijaan yrittää tekeytyä mahdollisimman näkymättömäksi ja katse on lähempänä lattianrajaa, kuin mitään muuta. Hiljainen ei välttämättä ole koko ajan äänessä ja papattamassa kuin papupata, vaan avaa suunsa vain silloin, kuin hänellä oikeasti on jotakin sanottavaa. Miten sellaisen käytöksen voi tulkita ylimieliseksi? Ja mitä sitten, vaikka joku olisikin ylimielinen? Toki sellaiset ihmiset ovat monen mielestä hirvittävän ärsyttäviä ja rasittavia ihmisiä, mutta ei sekään ole mikään syy, saati oikeus kiusata ketään.

Vika ei juuri koskaan ole kiusatun, paitsi niissä tilanteissa, joissa kiusattu on itse kiusannut ensin. Kosto ei ole välttämättä se paras puolustus, mutta epäilemättä yksi käytetyimmistä varsinkin lasten, mutta valitettavasti myös usein aikuisten keskuudessa. Mikäli tässä asetelmassa joku on ylimielinen, niin se on kyllä kiusaaja. Kiusaaminen kertoo lähes aina joko kiusaajan ylimielisyydestä, piittaamattomuudesta, kateudesta, tai mahdollisesta vaikeudesta hyväksyä erilaisia ihmisiä. Toki joskus voi olla kyse pelkästä väärinkäsityksestä, mutta asiat pitäisi aina selvittää puhumalla, eikä kiusaamalla, vaikka kuinka tekisi mieli lyödä toista kaulimella päähän, tai piilottaa lenkkitossut koulun parkkipaikalle. Väkivalta ei ole ratkaisu ja sitähän kiusaaminen nimenomaan on - henkistä, tai fyysistä väkivaltaa. Kiusaajat eivät välttämättä tule edes ajattelleeksi, mitä kaikkea heidän pikku "jäynänsä" aiheuttavat, vaikka se olisikin heidän mielestään vain hauska pila ja se, että joku väittää, ettei tiennyt kiusaavansa on kyllä ihan puppua! Kiusaaminen on harvoin kertaluontoista, vaan saattaa jatkua useita vuosia, joissakin tapauksissa koko peruskoulun ja vielä sen jälkeenkin. Tässä ajassa kiusattu on mitä luultavammin joko oppinut olemaan välittämättä, tai muuttunut masennuksesta, huonosta itsetunnosta ja itsemurha-ajatuksista kärsiväksi ihmisraunioksi. Kiusaajat voisivat miettiä haluavatko kiusaamisesta johtuneen itsemurhan omalletunnolleen ja keksiä itselleen parempaa ja järkevämpää ajanvietettä. Ja kiusatut, älkää ikinä missään tapauksessa syyttäkö itseänne, tai puolustelko kiusaajianne. AP.n osalle tullut ja tuolla alempana olevan lasten osoittama välinpitämättömyys on yhdenlaista kiusaamista sekin. Välinpitämättömyys tiedettyä hätää ja ongelmia kohtaan. Ei koske mua, mua ei tuo ihminen kiinnosta.