Kyllä se niin on, että kirjahylly kertoo perheen tasosta olennaisen

Vierailija kirjoitti:

Kirjahylly kertoo lähinnä että kyseessä on boomer tai muuten vanhanaikainen ihminen.

Nuoremmat säilyttää kirjat näkymättömissä kaapeissa tai lipastoissa, ja muutenkin suosivat sähköistä muotoa sekä lainakirjoja kirjastosta.

Yleisimmin syy siihen kuinka ihmiset valitsevat digitaalisen ja paperisen teoksen välistä liittyy enemmän mielipiteeseen "tuntumasta" ja siihen liittyvästä lukukokemuksesta kuin iästä. Sitä seuraa helppous tai ideologinen näkemys. Kirjoja, joita tarvitaan useita kertoja esim. opintojen vuoksi, syynä valinnalle on pääosin helppous sekä mahdollinen uudelleen palaaminen kyseiseen kirjaan myöhäisemmissä opinnoissa. Esim. Maol on itselläni paperisena versiona, koska digiversiot ovat lisenssipohjaisia. Jos Maoliin palaa usein niin digitaaliset hakutoiminnot nopettavat sen käyttöä, joten harkittua aktiiviselle käytölle on hankkia se digitaalisena, esim. ylioppilaskirjoituksissa ei enää käytetä paperista versiota Maolista.

Koska luen laaja-alaisesti myös esim. filosofisia kirjoituksia, ei aiempia teoksia ole useinkaan saatavilla digitaalisesti. Jos käytän teosta usein, olen hankkinut sen helppouden vuoksi itselleni. Näin ollen siihen on helppo palata. Jos tiedän, että tarvitsen teosta harvoin, tai kuten useimmat kertalukemani romaanit, lainaan sen kirjastosta ja mahdollisesti pidän yllä tarpeen mukaan lähdesanastoa ja -luetteloa.

Käytännössä siis kirjahylly ei kerro ihmisen sivistyksessä, mutta ammatista-, opinnoista- tai henkilökohtaisista mieltymyksistä johtuen se usein helpottaa arkea. Siitä huolimatta digikirjallisuus, jossa ei ole lisenssenssä, helpottaa asiasanoja käyttäen etsimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjahylly kertoo lähinnä että kyseessä on boomer tai muuten vanhanaikainen ihminen.

Nuoremmat säilyttää kirjat näkymättömissä kaapeissa tai lipastoissa, ja muutenkin suosivat sähköistä muotoa sekä lainakirjoja kirjastosta.

Yleisimmin syy siihen kuinka ihmiset valitsevat digitaalisen ja paperisen teoksen välistä liittyy enemmän mielipiteeseen "tuntumasta" ja siihen liittyvästä lukukokemuksesta kuin iästä. Sitä seuraa helppous tai ideologinen näkemys. Kirjoja, joita tarvitaan useita kertoja esim. opintojen vuoksi, syynä valinnalle on pääosin helppous sekä mahdollinen uudelleen palaaminen kyseiseen kirjaan myöhäisemmissä opinnoissa. Esim. Maol on itselläni paperisena versiona, koska digiversiot ovat lisenssipohjaisia. Jos Maoliin palaa usein niin digitaaliset hakutoiminnot nopettavat sen käyttöä, joten harkittua aktiiviselle käytölle on hankkia se digitaalisena, esim. ylioppilaskirjoituksissa ei enää käytetä paperista versiota Maolista.

Koska luen laaja-alaisesti myös esim. filosofisia kirjoituksia, ei aiempia teoksia ole useinkaan saatavilla digitaalisesti. Jos käytän teosta usein, olen hankkinut sen helppouden vuoksi itselleni. Näin ollen siihen on helppo palata. Jos tiedän, että tarvitsen teosta harvoin, tai kuten useimmat kertalukemani romaanit, lainaan sen kirjastosta ja mahdollisesti pidän yllä tarpeen mukaan lähdesanastoa ja -luetteloa.

Käytännössä siis kirjahylly ei kerro ihmisen sivistyksessä, mutta ammatista-, opinnoista- tai henkilökohtaisista mieltymyksistä johtuen se usein helpottaa arkea. Siitä huolimatta digikirjallisuus, jossa ei ole lisenssenssä, helpottaa asiasanoja käyttäen etsimistä.

"Siitä huolimatta digikirjallisuus, jossa ei ole lisenssenssä, helpottaa asiasanoja käyttäen etsimistä."

Tarkennan, että digikirjoista asiasanoilla etsiminen on nopeampaa, jos tarvitsee useita kirjoja tehdessään analyysiä tai muuta tutkielmaa. Itsessään lisenssi ei vaikuta helppouteen vaan siihen, kuinka aikarajan umpeuduttua kyseistä teosta ei pääse enää käyttää ilman sen uusismista, minkä vuoksi joissain tapauksissa kuten aiemmin kertomassani Maol -esimerkissä, paperiversion pitäminen on vain taloudellisempaa.

No, meillä ei kirjoja hyllyssä näy. Luemme paljon mutta kirjat ostetaan sähköisenä kindleen. Että se siitä AP:n perheen tason päättelystä kirjahyllyn perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Olen 23-vuotias opiskelija ja minulla on kirjahylly JA siinä kirjoja. Ei sarjakuvia, matkamuistoja eikä muutakaan roinaa, vaan oikeita kirjoja. Löytyy muun muassa Maria Jotunin Huojuva talo, Kalevala, Sofi Oksasen koko tuotanto ja Vihan hedelmät. Toisaalta löytyy myös True Bloodia, elokuvatähtien elämäkertoja ja pari hömppäkirjaa. Olen samaa mieltä siitä että jotkut kirjat vain _kuuluu_ omistaa. Ainakin ne omat suosikit. Lapsuuden kodissani oli kokonainen seinällinen täynnä kirjoja katosta lattiaan, en koskaan voisi elää kodissa jossa ei olisi edes muutama kymmenen kirjaa.

Täällä on nuristu siitä, ettei asunnossa riitä tila kirjahyllylle - mielestäni se on priorisointikysymys. Olen asunut 12 neliön soluhuoneessa ja silloinkin minulla oli kirjahylly, koska pidän tärkeänä sen olemassaoloa. Ja kyllä, olen samaa mieltä myös siitä että kirjahylly (tai sen puuttuminen) kertoo olennaisia asioita ihmisestä. Ainakin siitä, mitä hän pitää tärkeänä. Olen hämmästynyt kuullessani että täällä on kaiken maailman kirjallisuudentutkijoita, joilla ei ole kotona kirjoja.

Oho, olisin kuvitellut että nuori 23-vuotias opiskelija olisi hyvinkin perillä siitä, että kirjoja voi nykyään omistaa useammassakin formaatissa kuin paperisena kirjahyllyssä. Esim vanhat suomalaiset klassikot saa ilmaiseksi kindleen project gutenberg-sivulta. Harvassa on enää nykyään teos, jota ei sähköisenä saisi.

Vierailija kirjoitti:

Kindle on normaalin kirjan kokoinen, eikä ole ns. normaali kuvaruutu valolla vaan aivan mattapintainen kirjamainen tekstivaikutelma.

Niinhän se on, mutta ei se silti oikean kirjan kokemusta korvaa, ja kyllä vain rasittaa herkkiä silmiä hyvästä näytöstään huolimatta. Minulla on Kindle ns. "kertakäyttökirjallisuutta" varten, kun kaikki paremmat kirjat ostan edelleen paperisina.

Paperi on sitä paitsi uusiutuva luonnonvara, toisin kuin ne Kindlen ainesosat. Huvittaa aina, kun teknologiaa korostetaan ekologisena vaihtoehtona, vaikka kyseinen teollisuus on kenties pahin ympäristön saastuttaja koko maailmassa.

En nyt ota kantaa siihen, mikä lopulta on ekologisempaa, koska en osaa sanoa. Mutta oman kokemuksen mukaan Kindle on todella kestävä kapistus. Meillä on ollut Kindlet vuodesta 2013 ja omani olen kerran uusinut, miehellä edelleen eka Kindle kovassa käytössä. Että aika pitkäksi aikaa niistä kindleen kuluvista materiaaleista saa toimivan laitteen.