Periytyykö älykkyys tai sosiaaliset taidot?

jossa esitetään kysymys ja vastataan siihen itse?

Älykkyys ja sosiaalinen taidottomuus periytyvät.

Mutta taipumus niihin voi kulkea suvussa.

Asenteet, käytöstavat yms. siirtyvät kyllä oppimisen, ei geenien kautta. Fiksujen lapsista tulee siksi yleensä miellyttäviä.

Ehdottomasti, mutta älykäs ei välttämättä ole sosiaalinen.

Taipumus siihen voi periytyä. Jos jokin ominaisuus periytyy, se tekee sen aina joku peittyvästi tai suoraan. Matemaattinen lahjakkuus ei periydy kummallakaan tavalla.

Mutta ei tietenkään kaikille jälkeläisille ;) Itse en ole saanut kyseistä lahjaa.

kaavan mukaan. Se ei periydy dominantisti eikä resessiivisesti. Jos näin olisi, se periytyisi aina saman säännön mukaan.

Jos joku ominaisuus periytyy, niin matemaattinen ja päättelytaito. Valitettavasti ei kaikille.

ole matemaattisesti lahjakas, mutta mies on, ja hän on monella muullakin tavalla älykäs. Minä olen pääasiassa hoitanut meidän lapset, ei ole isä mitään matematiikkaleikkejä leikkinyt lasten kanssa. Edellisestä liitosta olevien lastensa kanssa ei varmaan myöskään ole treenaillut. Kaikki ovat matemaattisesti lahjakkaita. Tietysti sellaisen laskemiskipinän voi lapselta sammuuttaakin, ja vastaavasti "lahjaton" voi menestyä ihan kivasti, kun asenne on kohdillaan. Mutta synnynnäisillä taipumuksilla on merkityksensä.



Sosiaalisia taitoja ei kai voi mitenkään periä, taitoon liittyy se, että se täytyy opetella. Mutta jos ihminen on temperamentiltaan sosiaalinen, hän varmaan todennäköisemin hakeutuu tilanteisiin, joissa taidot voivat kehittyä ja toisten myönteinen huomio taitoihin liittyen on hänelle hyvin palkitsevaa. Esim. meidän esikoisemme ei ole järin sosiaalinen, pienempänä ei vaan yhtään napanneet yhteisleikit. Eskarivuonna kömpelösti opetteli ja nyt alakoululaisena pärjää hyvin. Kuopus on sosiaalisempi ja ne taidot ovat kehittyneet nopeammin. Temperamenttipiirteet, kuten juuri tuo sosiaalisuus, ovat periytyviä.

että älykkyys periytyy, mutta sosiaaliset TAIDOT ei. Sen sijaan temperamenttipiirre sosiaalisuus on periytyvä. Aika usein ihmiset samaistavat sosiaalisen temperamentin ja sosiaaliset taidot, vaikka ne eivät olekaan sama asia. Voi olla myös ihmisiä, jotka hakevat paljon ihmiskontakteja eli ovat sosiaalisia, mutta jotka ovat sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja, ja toisinpäin aika erakkomaisia ihmisiä jotka kuitenkin ovat taitavia sosiaalisesti silloin harvoin kun he sosiaaliseen kontaktiin päätyvät.

Toisaalta kova höpöttämään kuten minäkin, toisaalta viihtyy omissa oloissaan tuntikausia kuten isänsä. Sekä isällään että minulla asperger-tyyppistä käytöstä joissakin asioissa, lapsella nämä ominaisuudet paljon voimakkaampina ja näkyvät myös muille. Sosiaalisella puolella on periytynyt se, että minä arvostan käytöstapoja (lapsi on melkeinpä ylikohtelias ja oppii etiketin ym. helposti), mutta toisaalta isänsä kanssa jakaa tietynlaisen välittömän suhtautumisen muihin.

tutkimuksissa pystytty osoittamaan todeksi, mutta joissakin tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että ns. heikkolahjaisuus saattaisi jossain määrin olla periytyvää.

Sosiaaliset taidot lienevät enemmänkin kiinni kasvatuksellisista, kulttuurisista ja ympäristöllisistä tekijöistä, eli niiden kehittymiseen perimä tuskin vaikuttaa.

Sosiaalset taidot on opittavissa. Jos kötona ollaan tekemisissä muiden kanssa, otetaan muut ihmiset huomioon ja ollaan suvaitsevaisia, niin oppiihan lapsi siitä sosiaaliseksi. Lapsihan oppii matkimalla.

Äly on monimutkaisempi asia. Jos (taas kerran) kotona väitellään ja puhutaan paljon, luetaan, seurataan maailman tapahtumia, eläydytään niihin, ollaan uusien asioiden suhteen uteliaita, niin tuleehan lapsesta fiksu. Kieli on tärrkeä, sillä se on ajattelun väline ja älykkyys on ajattelua.

Päätellä osaa, jos osaa tehdä havaintoja, on tilanteentajua ja viitsii hetken käyttää päätään.

Lahjakkuus on sitten eri asia. Musikaalinen ja matemaattinen lahjakkuus kulkee usein käsi kädessä. Piirtämään oppii jos on tilallista hahmotuskykyä.

Eikä mun mielestä millään näistä asioista ole mitään tekemistä koulumenestyksen kanssa. Koulumenestys kertoo, että lapsi on hyvä koulussa, osaa suorittaa ja totella.

Kaikki osaajat ovat taitonsa itse hankkineet. Usein sanotaan, että 10% on lahjakkuutta ja 90% työllä hankittua taitoa. Se on varmaan aika lähellä totuutta.



Jos "älykkäiden" lapset ovat älykkäitä se johtuu lähinnä siihen kannustavasta ympäristöstä, ei geeneistä. Toki geenit vaikuttavat myös. Esim. perinnöllinen keskittymishäiriö voi tehdä opiskelusta vaikeaa.



Veljeni ei ollut mitenkään matemaattisesti välkky koulussa. Yleensä kokeista sai jotain seiskaa, vaikka matemaattisesti menestynyt isäni häntä auttoi opinnoissa. Veljeni niin vain kuitenkin päätyi yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, koska innostui siitä lukion jälkeen. Tärkein tekijä oli siitä innostuminen, joka sai hänet opiskelemaan sitä. Aikaisemmin numerot olivat huonoja, koska ei ollut motivaatiota opiskella.



Tämä siis todistaa sen, että tehdyn työn määrä ratkaisee, eivätkä geenit.

Taipumus siihen voi kulkea suvussa, mutta sekään ei periydy. Jos jokin asia periytyy, se tekee sen aina saman säännön mukaisesti. Näiden perityvyysasioiden ymmärtäminen vaatii älykkyyttä.