Arvostetaan suorasanaisuutta ja sitten vedetään kilarit
Muutama ystävä on aina toitottaneet kuinka arvostavat suorasanaisuutta ja haluavat keskustella asiat naamatusten.
Nyt kun lopulta kasvanut ihmisenä sen verran etten enää hymistele kaikille tyhmyyksilla ja alkanut sanoa mielipiteeni suht suoraan (ei tökerösti tai tahallisesti loukaten) niin on ihmiset alkaneet vetää kilareita.. Haluaisivat ilmeiseti sittenkin vaan niitä ystäviä jotka hymistelevät ja nielevät kaiken. Sitten kun ystävä ojentaakin peilin käteen tai kertoo miten hänen näkökulmastaan asiat ovat, alkaa poru ja mykkäkoulu...
Muilla samanlaisia suorasanaisuutta arvostavia ystäviä? Tuntuu niin turhauttavalta kinata, jopa riidellä aikuisena asioista kuin kakarat konsanaan.
Kommentit (25)
Miehistä moni tuntuu kuvittelevan, että koska itse olen suorasanainen, niin myös minulle voi sanoa mitä vain.Minulle tuli ap:n aloituksesta heti mieleen ihmiset, jotka arvostavat omaa suorasanaisuuttaan ja paasaavat sen hienoudesta, mutta loukkaantuvat itse verisesti todella pienestä. Itse en vaivaudu viettämään aikaa sellaisten kanssa ellei ole pakko. Törkyturpaiset prinsessat eivät ole ihan sellaisia, joita haluaa vaalia ystävinään.
Mutta hieman syvällisemmin ajateltuna tuo on vallankäyttöä. Se on muiden kontrolloimista ja pompottelua. "Saan itse lytätä muut ja olla kuinka ilkeä haluan, mutta annas olla jos et kohtele minua silkkihansikkain." Ihmiset joutuvat olemaan varpaillaan tuollaisen tyrannin kanssa.
Asiaa.
Tuollainen henkilö, joka itse kokee oikeudekseen sanoa suoraan muille mitä vaan, mutta loukkaantuu itse herkästi, ehkä saa raivarinkin, jos joku sanoo jostain pienemmästäkin asiasta hänelle, esim. miten joku juttu pitäisi tehdä.... on valitettavasti narsisti. Tuo on juuri niitä narsistin perusominaisuuksia, joita muut pelkäävät.
Jos "EN halua katsoa miehen valitsemaa elokuvaa", se ei ole sinun mielipide mistään. Se on itsekkyyttä sinulta miestäsi kohtaan.
Tasavertaisessa parisuhteessa tehdään asioita myös toinen toistensa mieliksi. Katsotaan esim. sellainen elokuva, joka ei ole omaan makuun, mutta tehdään se toisen mieliksi ja toisella kerralla valitaan toisin päin.
Laitetaan ruokaa. joka ei ole omaa herkkua, mutta tehdään se toista ajatellen ja hänelle mieliksi.
Ihan helppoa ottaa pienillä asioilla toisia huomioon.
Narsisti on vastahakoinen antamaan mitään, eikä varsinkaan tee mieliksi toiselle mitään.
Aloittaja on narsisti, eli paholainen ihmisen valepuvussa
Alkääs nyt tehkö ap:sta narsistia. Hänhän kysyy, miksi jotkut ihmiset ovat ylpeitä että ovat suorasanaisia, mutta jos heille sitten joku uskaltautuu sanomaan jotain, vastauksena on suuttuminen.
Entä jos parisuhteessa aina sama joutuu antamaan periksi?
Entä jos toiselle ei voi sanoa koskaan mitään, kun suututaan.Se toinen kuitenkin sanoo aina muista suoraan, mitä ajattelee.
Kyllä elokuva voidaan valita yhdessä, jos se on tarkoitus katsoa yhdessä. Etsitään molempien pitämä elokuva. En tykkää tuosta (liikaa väkivaltaa), mutta entäpä tämä? Ai liikaako romantiikkaa, liikaa tyttöjen leffa. No mites tämä, tässä on seikkailua, komediaa ja hiukan romantiikkaakin?
Neuvotellaan.
Ruuasta voidaan neuvotella myös, mutta toki toisenkin lempiruokia on hyvä välillä tehdä vaikka itse ei niistä pitäisikään.
Mulla on suorasuu kaveri, joka ei koskaan ole tajunnut olevansa suorasuu. Koskaan ei olla oltu leffassa katsomassa muuta, kuin juuri hänelle kelpaavaa elokuvaa. Ja lisäksi saattaa puhua menenvänsä leffaan, mutta ei mun kanssa "Kun se tuskin sua kiinnostaa!" Tietämättä oikeastaan yhtään, minkälaisista leffoista tykkään :-D
Hän on aina pitänyt itseään sellaisena, joka ei uskalla sanoa mielipiteitään suoraan. Itseasiassa hänellä on ehkä keskimääräistä enemmän eriäviä mielipiteitä ja niitä runsaasti peittelemällä, on saavuttanut tason, joka ulkopuolelle näyttäytyy melko määräilevältä. Ja kun hän joku vuosi sitten innostui suorapuheisudesta, se alkoi olla jo melko lailla noloa. Suoria rehtejä ystävällisen rehtejä ja avoimia kysymyksiä, kuten "Ootsä juonut jotain kun oot niin puhelias?" Ym. :-D
Kyllähän siinä monella meni kahvit väärään kurkkuun, ja jollain meni sitten ne hermotkin. Ystävä oli.aivan ymmällään :-D
Nyt on meikäläiselläkin viimein palstadiagnoosi! :)
Enkä ollut edes minä joka jonkun miehen puhetyyliä mollasin!
Jälleen kerran törmään siihen ettei kirjoittamalla ole järkeä selittää mitään (olen ilmeisen huono kirjoittajakin raivohulluuteni lisäksi) kun en osaa sitä ilmentää.
Samat asiat kasvotusten selitettynä muille ovat poikineet vähän erilaisia keskusteluja, yleensä ihmiset ovat olleet sitä mieltä että olisin voinut sanoa suorempaakin.