Feministit, millaisia miehiä ja suhteita teillä on ollut?

"Älykkäitä, hauskoja, keskustelutaitoisia, sosiaalisia"

Tämä. Lisään vielä että komeita. Vahva mies pitää vahvoista naisista, ollaan samalla viivalla.

Tämä yksi ja sama on ollut kymmenen vuotta. Oli ensimmäinen poikaystäväni ja yhteytemme sen kuin lujittuu. Feministimiehen kanssa on elämä sujuu, koska molemmat kunnioittavat toisiaan.

Älykkäitä, toiset huomioivia, itsevarmoja ja komeita sekä tietenkin hauskoja.

Yksi ainoa mies on ollut eikä toivottavasti muita tule. Hyvin tasa-arvoinen suhde, kunnioitamme toinen toisiamme ja meillä on yhdessä mukavaa. Samanlainen huumorintaju.

Up

Yksi mies, jo 10 vuotta, lapsi, toinen tulossa. Keskustelee, sopii asioista, pitää sanansa. Hauska, huumorintajuinen, vastuuntuntoinen, kotona viihtyvä. Tekee kotihommia, jos sovitaan, että esim. tiskari on hänen hommansa.

Minulle feminismi tarkoittaa tasa-arvon ajamista niiltä kohdin kuin se naisten kohdalla on puutteellista. Ja naisena tietyn omanarvontunnon pitämistä: en kuuntele itseäni koskevaa halventamista tai suostu koiranosaan. Siis tervettä itsetuntoa. Ja sitä on miehellänikin. :)

Sellaisia, joissa on ja on ollut järkyttävän hyvää seksiä, jossa molemmat on olleet tasaveroisia toimijoita ja haluajia ja halun kohteita. Tää on siis ollut yhdistävä tekijä kaikilla muuten varsin erilaisilla feministimiehillä.

Mulla on aina ollut kumppanina ja ystävänä monia sellaisia miehiä, jotka ovat elämässään törmänneet ja pettyneet miellyttämisenhaluisiin naisiin ja sitten yllättyneet myönteisesti, kun minä en olekaan sellainen. En ole siis tietoisesti julistautunut feministiksi, vaan minulle ovat lukemattomat pojat ja miehet ihaillen sanoneet, että olen sellainen. Totta se on. Varmaan kasvoin sellaiseksi, isäni ihaili äitini rohkeutta, sitä, miten tämä pitää puoliaan. Isä oli itse totaalinen alfa, ei millään tavalla tossun alla. Meillä kukaan ei ollut kenenkään tossun alla. Itseä täytyy kunnioittaa terveesti ja kohdata muutkin kunnioittaen.

Yksi sellainen suhdeyritys minulla kerran oli, jossa miehellä oli huono itsetunto ja halu alistaa naisia. Hän piti minua liian ylpeänä ja yritti saada minut tuntemaan oloni epävarmaksi. Tämä malli tuli suoraan hänen äidiltään. Perheen isä oli lähtenyt toisen matkaan, joten äiti oli kasvattanut pojan uskomaan, että kaikki muut naiset ovat huoria. Jotain tällaista siinä oli, sairaalloista mustasukkaisuutta ja katkeran yh-äidin pikkupojaksi taantumista. Tuo mies on kuulemma sittemmissä suhteissaan mm. pahoinpidellyt neljävuotiasta tytärtään. :(

Villin ihanan nuoruuden jälkeen olen nyt onnellisessa pitkässä liitossa. Mies on nuorempi, sitä ikäpolvea, jossa tytöt ja pojat voivat olla tasaveroisia kavereita silti tyttö- ja poikapiirteensä säilyttäen.

Mulle aina joskus jossain tulee mussuttamaan joku kateellinen nainen, sanoo, että olen liian rento ja varma, että siksi menetän mieheni epävarmemmalle, "naisellisemmalle" naiselle. Vastaavasti miehelleni tullaan toisinaan ilmoittamaan, että hänen tulisi "tukkia akkansa turpa". Tämä on sikäli huvittavaa, että minä en todellakaan ole mikään karski jätkä vaan pieni tyttömäinen nainen.

Tiedostattehan, että sana feministi merkitsee myös sellaista miestä, joka ei näe syytä pitää sukupuolia eriarvoisina. Ainoastaan erilaisina. Tämän päivän Suomessa feministimies ei enää ole pelkästään joku tiedostava yliopistoälykköpoika, vaan hän voi olla myös mikä tahansa könsikäs, karju ja junttiäijäkin - joka  pitää naisiakin ihmisinä ja sitä omaa emäntäänsä kuningattarenaan. Tekemättä siitä mitään numeroa. Niin kuin feminismistä ei pitäisikään tehdä: nykypäivän aatteena se on varsin perustavanlaatuinen kansalaistaito.

Kaikenlaisia on ollut. Nuorempana yksi itsestään epävarma ja lievästi alkoholisoitumassa olevan ja henkisesti väkivaltainen mies. Lukuisia lyhyitä suhteita herkkien taiteilijasielujen, huumorintajuisten seuramiesten, karskien raksamiesten ja mailmaa ihmettelevien filosofien kanssa.

Nyt: 9 vuotta yhdessä ulkomaailaisen miehen kanssa joka on lievästi introvertti mutta kuitenkin seurallinen, tasapainoinen ja itseään arvostava, tasa-arvoinen kumppani, kunnioittaaa muita ihmisiä (miehiä ja naisia) ja jolla on samanlainen maailmankatsomus.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2012 klo 14:31"]

Sovinismi paljastaa miehen tyhmäksi

[/quote]

Ja kun otetaan huomioon että feminismi on (nykyään) naispuolista sovinismia niin mitä tämä kertoo feministeistä?

[/quote]

Perustelut tähän?

Kuinka feministillä ylipäänsä voi olla mies? Ja ennen kaikkea, kuinka feministi voi harrastaa seksiä miehen kanssa? Sillä seksiaktissa nainen antautuu (alistuu) miehelle täydellisesti. Miten se  sopii feministiseen tulta munille -ideologiaan?

Ei ole mitään "tulta munille ideologiaa". Olet erehtynyt. Ei ole tarkoitus lynkata miehiä.

Olen onnellinen feministi nykyisessä parisuhteessani. Mieheni on älykäs, fiksu ja kypsä. Hän huomioi minua, kuten minä häntä. Autamme toisiamme, kuuntelemme toisiamme...

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 02:30"]

Kuinka feministillä ylipäänsä voi olla mies? Ja ennen kaikkea, kuinka feministi voi harrastaa seksiä miehen kanssa? Sillä seksiaktissa nainen antautuu (alistuu) miehelle täydellisesti. Miten se  sopii feministiseen tulta munille -ideologiaan?

[/quote]

Tuo antautuminen ja alistuminen sopii hyviin sovinistiseen ideologiaan. Eiköhän sen voisi myös ilmaista aivan toisin. Nainen ja mies avaavat toisilleen itsensä ja kummatkin antautuvat yhteiselle nautinnolle.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 02:46"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 02:30"]

Kuinka feministillä ylipäänsä voi olla mies? Ja ennen kaikkea, kuinka feministi voi harrastaa seksiä miehen kanssa? Sillä seksiaktissa nainen antautuu (alistuu) miehelle täydellisesti. Miten se  sopii feministiseen tulta munille -ideologiaan?

[/quote]

Tuo antautuminen ja alistuminen sopii hyviin sovinistiseen ideologiaan. Eiköhän sen voisi myös ilmaista aivan toisin. Nainen ja mies avaavat toisilleen itsensä ja kummatkin antautuvat yhteiselle nautinnolle.

[/quote]

Kyllä, mies ja vaimo tulevat silloion yhdeksi lihaksi. Mies on kuitenkin se, joka ryhtyy naiseen eikä päinvastoin.

No nuorempana muutama epätoivoinen yritys olla miehen kanssa, päättyivät nopeasti koska niillä oli munat ja kaikki halusivat tunkea sitä kaluansa sisääni, hyi helvetti. Nykyään jo kymmenes vuosi menossa naisen kanssa, virallistimme juuri suhteemme. Olen aito ja onnellinen feministi, olen löytänyt oikean tien kohti onnellista feministin elämää, tulta (tarpeettomille) munille siskot !!

En tiedä olenko feministi, mutta voitte päättää itse; tiedostan miehen ja naisen välisen epätasa-arvon kulttuurisena ja yhteiskunnallisena ongelmana, ja olen asiaan perehtynyt esim opiskellessani yhteiskuntapolitiikkaa. omassa elämässäni pyrin välttämään nämä vaikutuksen esim siten, että toimin yrittäjänä ja sijoitan rahastoihin eli tykkään toimia areenoilla, joissa naiseuteni ei ole este. (raha ei tunnista sukupuolta!) tiedostan ja tunnustan sukupuolen väliset erot myös biologisena faktana ja olen sitä mieltä että tälle asialle ei kenenkään tarvitse tehdä mitään toisin kuin sukupuolten väliselle epätasa-arvolla yhteiskunnassa.

Ja sitten vastaus itse kysymykseen: mulla on tatuoitu ja karsi duunarimies, jolle tykkään alistua sängyssä ja joka osaa huoltaa meidän moottoripyörät ja korjata autot. Hellä ja läsnäoleva isä, jolla on käytännönläheisen suhtautuminen kaikkiin kasvatuskysymyksiin ja joka erityisesti osaa operoida taitavasti meidän super-herkän pojan kanssa ja ohjata häntä upeasti. Kotityöt menee siten, että mä teen ruoan, mies pyykkää ja siivoukset menee melko tasan. Miehellä ei ole mitään kiinnostusta sukupuolikysymyksiin laajemmalla tasolla. Kunhan meillä menee kaikki hyvin, niin muulla ei mitään väliä. Meidän tyttöön suhtautuu mielestäni turhan suojelevasti ja joskus viljelee juttuja tyyliin " meidän taloon on turha yhdenkään teinijäbän tulla sekaantumaan meidän prinsessaan, kotona pidetään valvonnassa kunnes täyttää 25-v..." mutta eiköhän nämä jutut lopu kun tyttö kasvaa.

Että sellaista meillä :)

Up

Yksi mies, jonka tapasin, kun olin 19-vuotias. Nyt oltu yhdessä pian 15v ja on saatu useampi lapsi. Ihan tasa-arvoinen ja hyvä suhde meillä on aina ollut.

Minulla on ollut kaksi pitkää suhdetta. Ensimmäisen aikaan olin hyvin nuori. Mies oli hyvin ongelmainen mies eikä kohdellut minua erityisen hyvin. Suhde oli traumaattinen ja hankala. Siihen aikaan en ollut femisti, pidin feministejä vähän rasittavina, naisina joissa itsessään oli jotain vikaa. Miehenikin oli sitä mieltä. Pidin itseäni naisena jonka ei "tarvitse" olla feministi.

Kasvoin, viisastuin, näin maailmaa ja työelämää. Aloin pikkuhiljaa ajatella feministisesti. Jätin minua huonosti kohdelleen miehen. 

Viimeiset 18 vuotta minulla on ollut fiksu, kiva, kiltti, komea ja seksikäs mies. Hän on hyvä isä, olemme tasa-arvoisia vanhempia. Hänellä ei ole niin huonoa itsetuntoa, että häntä häiritsisi feministinen ajattelu. Sitä paitsi, hän tietää jotain feminismistä ja  tietää mitä kaikkea se voi olla ja mitä (miesvihaa) se ei useimmissa tapauksissa ole.

Elämä on NIIN paljon parempaa kun on hyvä mies! Ja miehen elämän luulisi olevan kivempaa kun on nainen, joka on onnellinen eikä alistettu... Tänään minä olen puuhannut lasten kanssa ulkona, nyt mies lähtee ruokakauppaan, kohta joku (varmaan tänään minä) laittaa ruokaa, sitten syömme ja mies lähtee urheilemaan. Kaikki hyvin.

Minua kiinnostaisi tietää, millaisia suhteita ap oletti feministeillä olleen? Millaisella tausta-ajatuksella tämä ketju on aloitettu?