Lue keskustelun säännöt.
5-luokkalainen poika valittaa joka ikinen päivä..
12.12.2012 |
..samaa hemmetin mantraa eli "pläääh huomenna on tylsä" ja viikonpäivä perään. Tänään kuultu että huomenna tylsä torstai, su kuullaan huomenna tylsä ma jne.jne
Samoin kuin valitetaan mm tulevista kokeista vaikka nekin menneet loistavasti, viimeksi eilen tuli Wilmaan matikan, saksan ja eng koenrot ja ne oli 10, 10 ja 10+.
Minä en enää jaksa tuota asennetta ja puheita, alan olla äitinä ihan pähkinöinä:´´(
Alkoi joskus syyskuussa, sitä ennen tuskin koskaan mitään vastaavaa, on kuin toinen poika 5-luokan alettua.
Olen jo ex-työkaverini eli erään yläasteen koulupsykologin kanssa asiasta jutellut, hän oli vielä sitä mieltä että ei ehkä syytä mihinkään varsinaiseen huoleen jos kuitenkin päivittäin myös "normaalia" oloa, ilonaiheita, syö ja nukkuu ok, kaverisuhteet kunnossa jne.
Ja nuo kaikki seikat on kunnossa!
Mietti että voisiko johtua esimurkkuilun lisäksi siitä että 5-luokalla koulu muuttuu siinä määrin että "jopa tällaiset 10 oppilaat" kuten poikani on, joutuvat hieman enemmän näkemään vaivaa yms.
Tosin ei poika käytä läksyihin kuin sen 15min+1h/pvässä riippuen siitä onko 1-2 vai 4-6 ainetta ollut sinä päivänä tunneilla, lukee mm saksaa ja englantia.
En vain tiedä mitä tehdä, olen ihan lopen uupunut ja kyllästynyt ja väsynyt ja huolissani!!!
5-luokan laaja lääkärintarkastus on tammikuussa, otan myös siellä tämän puheeksi.
Kommenttia, mielipiteitä, kokemuksia??
Kommentit (24)
kaikki läksyt yms. tehdään kovan valituksen kautta.
Koulu menee erinomaisesti ja tytär tylsistyy tunneilla, kun kerrataan ja kerrataan samoja asioita. Koki ekstratehtävät ikäänkuin "rangaistukseksi", tavallaan ymmärrän tämänkin pointin: tyttären näkökulmasta tämä menee niin, että kun tekee nopeasti ja osaa, niin joutuu tekemään lisää töitä.
Mutta ei voi mitään. Tytär muuten iloinen, kylläkin kovin temperamenttinen, kaikki on joko hyvin tai huonosti, sanonkin häntä "päivänpaiste menninkäiseksi", asiat on joko-tai. Kuten joku edellä mainitsikin, "mikään ei ole haaleeta".
Mutta annan marista marinansa, annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos enkä kiinnitä asiaan enempää huomiota. Elämässä on sitten muita haasteita ja ilonaiheita, mieluisat harrastukset jne.
Tällaista ollut koko koulunkäynnin ajan.
Ja tytär on nyt 18 v ja abiturientti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan pojalla harrastuksia ja ystäviä koulussa sekä sen ulkopuolella?
että on tylsää. Osalla lapsista on sellainen temperamentti, että se kaipaisi enemmän virikkeitä ja aktiivisuutta kuin nykymaailma tahtoo tarjota. On hyvä oppia jo lapsena sietämään sitä tylsyyden tunnetta ja viihdyttämään itseään vaikka ihan omalla mielikuvituksellaan, koska aikuisena ihmiset jotka eivät koe elämäänsä tarpeeksi elämykselliseksi itselleen helposti päätyvät hakemaan niitä pullosta tai huumeista.
Osa näistä lapsista vain valittaa tylsyyttään ja ajan kanssa sopeutuvat asiaan että joskus on tylsää. Osa sitten taas, kuten itse lapsena, aktiviisesti kapinoivat epäsosiaalisella käytöksellä, hakevat jännitystä pahojen teosta. Muistan aina kun joskus "jouduin" itse koulupsykologille niin hän sanoi jotain sellaista, että sinunlaisesi on niitä jotka menneinä aikoina olisi lähteneet tutkimaan tuntemattomia alueita kartalla ja tulleet kuuluisaksi, mutta nykymaailma ja koulu ja myös aikuiselämä on elämyshakuiselle ja (fyysisesti) aktiiviselle vaikea paikka. Jo tuo pelkkä sanominen, että ei minussa oikeastaan mitään vikaa ole, mutta minä en oikein sovi oloihin joissa olen, ja täytyy vaan tehdä parhaani että jotenkin pärjään, auttoi kovasti.
Mutta minä opein oikeastaan kunnolla sietämään minua usein vaivaavaa pitkästyneisyyttä vasta yli kolmikymppisenä. Siihen asti tuli haettua aika paljon virikkeitä juhlimisesta ja alkoholista. Nykyisin mulle riittää action-tietokonepelit ja mielikuvitus - niiden avulla jaksan tylsän arjen ja konttorityön.
mutta koskaan sillä ei ole koulussa tai missään tylsää, kun sillä on kavereita ja mielikuvitusta.
Kuulostaa masentuneelta ja elämänhaluttomalta.