Lapsi, syö lautasi tyhjäksi!!
Miksi ihmeessä pitäisi? Ei se lapsi kovinkaan usein ota haluamaansa määrää lautaselle. Ei lapsellekaan aina maistu kun aikuisilla on nälkä. Tätä pakko syöttöä näkee aivan turhan usein ja se on pahoinpitelyä jos mikä ja tekee vaan lisää lihavia lapsia. Lapsikin on ihminen, aivan kuten aikuinen. Toinen asia on lasten "lohtusyöminen" heti kun muksu inahtaa niin heti on tissi tai leipä suussa. Ei, kyllä lasta keljuttaa moni muukin asia kuin nälkä, yleensä se on huomionkipeyttä, toisinaan nälkä, joskus vaan kenkuttaa. Aina pahaamieltä ei voi viedä pois ruualla, ja jos vie, mitä se tekee yksin kun on aikuinen?
Kommentit (4)
ei meillä ole koskaan ollut pakotusta edes, vaan pyyntö lapsi ottaa pienestä pitäen sen lautaselleen mitä kuvittelee syövänsä ja lisää voi aina hakea.
Nyt lapset teini-iässä ja lapset syö lautasen tyhjäksi. Koska osaavat arvioida oman nälkänsä ja jos uutta tulee sitä otetaan vaan maistiaseksi.
meillä ei ole ruoan kanssa ongelmia. Lapset ei ole lihavia ja ne maistelee kaikkea.
Jossain vaiheessa (4-5v) pitää pystyä alkaa arvioimaan paljonko syö ja ottaa ruokaa lautaselleen sitten sen mukaan. Ja se kaikki on todellakin sitten syötävä, virhearvioinneistahan sitä sitten oppii.
Lasten ollessa pienempiä harrastimme myös jonkin sortin pakkosyöttämistä. Muuten ei nälkä pitänyt seuraavaan ruoka-aikaan, mikä johti välinaposteluun ja sitten taas nirsoiluun oikeana ruoka-aikana.
Meillä on myös pakko maistaa kaikkea. Jos jostain uudesta mausta ei tykkää, sitä varmemmin sitä tarjoillaan kohta uudestaan. Epämieluisiinkin makuihin tottuu ajan kanssa, mutta siihen saatetaan tarvita jopa 20-30 maistamiskertaa.
Nirsot, syömisen kanssa temppuilevat lapset ovat raivostuttavia ja ikävintä siinä on se, että sitä tahtoo kohdistaa negatiiviset fiiliksensä noihin lapsiin vaikka se on oikeasti vanhempien syy ettei viitsitä kasvattaa lasta pois huonosta tavasta. Toki vielä enemmän verenpainettani nostaa nirsot aikuiset...
Meillä on neljä lasta, kaikki nyt jo yli 10-vuotiaita, kaikkiruokaisia ja hoikkia.
Meidän lapsilla on kummallinen tapa alkaa vinkua siinä vaiheessa kun lautasella on yksi lusikallinen tuttua ruokaa että jaksaminen loppui NYT. Silloin kyllä sanon että kyllä sä sen lusikallisen saat syötyä. Ärsyttää kaapia roskikseen niitä yksittäisiä makaroneja ja porkkananpaloja.
Kummasti osaavat käsittääkseni koulussa ja pk:ssa kaapia lautasen, mutta kotona se on ainaista muistuttamista.
meillä mies epäilee heti että lapsi on vakavasti sairas jos ei syö lautasta tyhjäksi. minä taas menisin maalaisjärjellä ja muistelen kuinka kauheaa oli esim koulussa järsiä sitä kumista lihanpalaa suussa puolituntia kun ei saanut jättää.
ja samaa mieltä kyllä tuosta lohtusyömisestäkin, minä olen juuri sellainen, mutta lasten kohdalla olen aika tiukka ruokailuaikojen suhteen, enkä ole ensimmäisenä tuputtamassa banaania tai vanukasta kiukuttelijalle.