Inhoan mieheni lapsia

Minäkin inhoan puolisoni lapsia. Ja mikä pahinta, he asuvat meillä 100% ajasta! Ei ole minkäänlista rauhaa, ikinä. Miksi minun pitäisi heistä tykätä kun ei oma äitikään heitä halua? Puoliso olettaa minun ottavan äidin roolin ja sysää jatkuvasti vastuuta minulle. Hoidan ja olen siis enemmän vastuussa näistä lapsista kuin kumpikaan heidän biologisista vanhemmistaan! Tähän en lähtenyt tai lupautunut kun miehen kanssa menin yhteen. Pikkuhiljaa vaan vastuu on minulle sysätty. Erohan tässä on edessä, varmasti lapsetkin voivat paremmin kun pääsevät eroon äitipuolesta, joka kyllä hoitaa kaiken mutta inhoaa heitä salaa.

Tulikos ne miehen lapset sinulle yllätyksenä? Et ollut niistä lainkaan tietoinen seurustellessa, ja ihan ilmoittamatta ja pyytämättä, kuin faksi, ne tulivat kotiinne?

On ärsyttävää lässyttää rakastavansa toisten tekemiä virheitä. Jos on ero tullut, niin ne lapset ovat todellakin iso virhe. Syyttömästi virheen osaan joutuneet lapset kärsivät, viikonloppuisä kärsii, ex-vaimo kärsii, ja miehen uusi vaimo kärsii. Tulen pahoinvoivaksi.

Eivät tietenkään tulleet yllätyksenä. Kun seurustelimme, mies hoiti lapset esimerkillisesti. Se oli jopa yksi syy, miksi mieheen rakastuin, ajattelin hänen olevan hyvä isä ja pidin sitä niin hienona, että mies haluaa yksinhuoltajuuden ja hoitaa vastuunsa. Miten väärässä olinkaan! Heti papin aamenen jälkeen minä olinkin yhtäkkiä vastuussa kaikista vanhempainilloista, koulujärjestelyistä, ruokapuolen hoitamisesta, lohduttamisesta, hellyydestä, naarmujen puhdistamisesta, ruutuajan valvomisesta ym, ym, ym. Mies totesi tyytyväisenä, että onpa ihanaa kun vihdoinkin voi antaa jonkun muun hoitaa kun on ollut niin pitkään yksin. En pidä sitä mitenkään ihmeellisenä, että alkoi lasten läsnäolo ärsyttää. Vaikka kuinka yritin pyytää miestä hoitamaan lasten asioita, eivät ne ikinä hoituneet.

Vierailija kirjoitti:

perhe on minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Näin mieskin sen kokee. Puhuu aina "omasta porukasta". Talo käy tavallaan, vieraat ajallaan, koskee myös miehen lapsia. He ovat täällä vierailulla ja mieskin aina sanoo, että odottaa kodin rauhoittumista. Kiva, että tulivat, mutta kiva palata arkeen. Esimerkiksi me lähdetään tammikuussa matkalle. Mietittiin, lähdetäänkö kaksin, mutta mies sanoi, että otetaan muksut mukaan. Muksut tarkoitti yhteisiä.

Jos oma mieheni puhuisi ensimmäisistä lapsistaan noin erikoiseen sävyyn minulle, niin mies olisi jäänyt. Tuo kertoo miehen kyvystä rakastaa kaiken olennaisen.

Hiton hyvä kommentti! Ihminen joka kykenee hylkäämään omat lapsensa on täysin tunnekylmä ja hylkää ihan kenet tahansa suruitta. Turha kuvitella muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

perhe on minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Näin mieskin sen kokee. Puhuu aina "omasta porukasta". Talo käy tavallaan, vieraat ajallaan, koskee myös miehen lapsia. He ovat täällä vierailulla ja mieskin aina sanoo, että odottaa kodin rauhoittumista. Kiva, että tulivat, mutta kiva palata arkeen. Esimerkiksi me lähdetään tammikuussa matkalle. Mietittiin, lähdetäänkö kaksin, mutta mies sanoi, että otetaan muksut mukaan. Muksut tarkoitti yhteisiä.

Jos oma mieheni puhuisi ensimmäisistä lapsistaan noin erikoiseen sävyyn minulle, niin mies olisi jäänyt. Tuo kertoo miehen kyvystä rakastaa kaiken olennaisen.

Hiton hyvä kommentti! Ihminen joka kykenee hylkäämään omat lapsensa on täysin tunnekylmä ja hylkää ihan kenet tahansa suruitta. Turha kuvitella muuta.

Maalla on helppoa huudella kun merellä tapahtuu. Onko sinun mieleesi koskaan tullut, että on myös paljon niitä, että ex-vaimo on niin narsisti ja mt-ongelmainen, ja järjestää asiat niin, ettei isä näe enää koskaan lapsiaan. Sitten kaikki näkevät vain kolikon toisen puolen, eli sen, että "isä on hylännyt lapsensa".

Penkovavat paikkoja? Eikö niille laiteta rajoja? Vaihtoehtoisesti hanki omille lapsille lukittavat lipastot, jotta heille tulee turvallinen tunne, että tärkeimmät lelut, pelit yms on turvassa.

Rajattomuus on vahingollista. Toisen omaa pitää kunnioittaa.

Taas yks syy olla ilman kakaroita

Mikä ihmeen pakko on edes muuttaa samaan asuntoon yhdessä? Suhteet voi olla laadukkaampia jos on eri asunnot, varsinkin lasten takia. Toki hyvä jos välimatka on kohtuullinen.

Moni elää jotain ihme fantasiaa, että kaiken pitää olla täydellistä ja eihän miesraukkaa voi päästää yksin, se voi vaikka pettää eikä osaa siivota! Kelatkaa minkälaisia aikuislapsia miehet ovat.

Kun lukee kommentteja tulee mieleen vain yksi asia. Älkää ikinä perustako uusperhettä. Kummallakaan osapuolella ei saa olla lapsia kun yhteen muutatte.

Enpä ihmettele heitä jotka ovat ennakkoon päättäneet että vain lapseton sinkku kelpaa.

Tässä oli ehdotus:

Bannaat miehen lapset täysin!!!  sen jälkeen luovut vielä omista persehedelmistäsi, niin että olette tasoissa ja elätte elämäänne yhdenkään lapsen häiritsemättä, niin ei tarvitse tulla tänne kitisemään.

Musta on hassua kun minulle velana selitetään että naisen kuuluu olla äidillinen ja kiinnostua lapsista ja kaikki on olleet joskus lapsia ja lapsia ei voi vihata (päälle vielä se että en edes vihaa lapsia vaan en vain kestä ajatusta vanhemmuudesta), ja sitten nää samat ihmiset ihan avoimesti vihaa puolisonsa lapsia.

Lapselliset on itsekkäimpiä otuksia. Ei ole kyse lapsista vaan oman itsensä ja egonsa jatkeista, ja siitä ettei kestetä että veloilla ei ole mitään tarvetta samanlaiseen alhaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

perhe on minä, mies ja kaksi yhteistä lasta. Näin mieskin sen kokee. Puhuu aina "omasta porukasta". Talo käy tavallaan, vieraat ajallaan, koskee myös miehen lapsia. He ovat täällä vierailulla ja mieskin aina sanoo, että odottaa kodin rauhoittumista. Kiva, että tulivat, mutta kiva palata arkeen. Esimerkiksi me lähdetään tammikuussa matkalle. Mietittiin, lähdetäänkö kaksin, mutta mies sanoi, että otetaan muksut mukaan. Muksut tarkoitti yhteisiä.

Jos oma mieheni puhuisi ensimmäisistä lapsistaan noin erikoiseen sävyyn minulle, niin mies olisi jäänyt. Tuo kertoo miehen kyvystä rakastaa kaiken olennaisen.

Hiton hyvä kommentti! Ihminen joka kykenee hylkäämään omat lapsensa on täysin tunnekylmä ja hylkää ihan kenet tahansa suruitta. Turha kuvitella muuta.

Maalla on helppoa huudella kun merellä tapahtuu. Onko sinun mieleesi koskaan tullut, että on myös paljon niitä, että ex-vaimo on niin narsisti ja mt-ongelmainen, ja järjestää asiat niin, ettei isä näe enää koskaan lapsiaan. Sitten kaikki näkevät vain kolikon toisen puolen, eli sen, että "isä on hylännyt lapsensa".

Luitko edes sen kommentin johon minä kommentoin? Ei jäänyt mitenkään epäselväksi että kyse oli nimenomaan hylkäämisestä. Tuollaisella miehellä ei oo mitään arvoa eikä pitäis edes olla oikeutta puhua itsestään kenenkään isänä!

Vaikeaahan se on, jos lasten äiti lapset pääosin kasvattaa, sopeuttaa heitä isän uuteen perheeseen. Etenkin, jos he eivät toisen kodin sääntöjä noudata.