Lue keskustelun säännöt.
Missä ovat hyvät miehet?
12.12.2012 |
Alkaa usko loppua kun ikää on lähemmäs 30 ja pisin suhteeni on kestänyt 3 vuotta, ja niistäkin vuosista vain 1,5 oikeasti hyviä. Mielestäni minulla ei ole ylikovat kriteerit, mutta olen hylännyt miehiä mm. seuraavista syistä:
Yksi oli riippuvainen niin alkoholista kuin uhkapeleistäkin, yksi oli ilkeä ja pitkävihainen, yksi oli jotenkin hidas ja tyhmä (kävin tyttöporukalla Irlannissa ja mies toivotti hyvää matkaa Ranskaan, luuli siis Irlannin olevan kaupunki Ranskassa), yksi oli aivan liian mustasukkainen, yksi taas pinnallinen ja liian keskittynyt ulkonäköön (käytti enemmän aikaa peilailuun kuin minä ja huomautti heti, jos lähdin vaikka ilman meikkiä ulos).
Mistä niitä tasapainoisia miehiä löytyy? Vai onko niitä? Te parisuhteessa olevat, sanoisitteko että aina on jokin "vika" mikä on vain hyväksyttävä? Mielestäni minulla ei tosiaan ole kovat kriteerit, mutta alan epäillä että onkohan sittenkin. Tai ehkä mut on luotu sinkuksi.
Kommentit (71)
ei niitä ole.
tähän tulokseen olen tullut.
oisinpa pysynyt sinkkuna,etenkin kun eka liitto meni karille,nyt kai menossa toinen. tein vielä virheen,että jäin kotiäidiksi,joten en kerennyt edes omaa uraa luoda,kun mahdollistin miesten uran. tyhmä minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla - miehellä - oli erittäin viehättävä naispuolinen työkaveri, joka myös valitteli ettei kunnon miehiä ole missään. Sitten hän luetteli kaikki ne Helsingin tanssikapakat ja yökerhot, joissa oli turhaan onneaan etsinyt. Ei hän ymmärtänyt kommenttiani, että ehkä sinun miehesi ei käy sellaisissa. Jospa hän vaikka lähtee aamukalaan Vuosaaren rannasta klo 5.
ei niitä ole.
tähän tulokseen olen tullut.
oisinpa pysynyt sinkkuna,etenkin kun eka liitto meni karille,nyt kai menossa toinen. tein vielä virheen,että jäin kotiäidiksi,joten en kerennyt edes omaa uraa luoda,kun mahdollistin miesten uran. tyhmä minä.
niitä ei siis ainakaan mulle ole suotu.
Hyvä, melkeinpä täydellinen mies ja isä ja vieläpä hemetin hyvännäköinen. Ollaan oltu yksissä murkkuiästä, joten minä taisin heman kouluttaa, kuten kakkonen sanoi, lupaavasta alusta hyvän miehen. ;)
Mä en keksi mitään pahaa vikaa mitä väkisin hyväksyisin miehessäni, itsessäni montakin mitä mies joutuu kestämään kuten äkkipikaisuuttani ja kovaäänisyyttäni, mutta hän toteaa vain kohteliaasti minun olevan vain sopivan haastava.
Mä olen jo 38 ja sama ongelma, ei ole löytynyt hyvää miestä. Enkä ole minäkään tavoitellut kuuta taivaalta, vaan ihan tavallinen keskivertomies, jolla ei ole suuria ongelmia mielenterveydessä tai alkoholin kanssa olisi kelvannut.
mulla on takana 3 pidempää suhdetta, joista ensimmäinen loppui miehen väkivaltaisuuteen, toinen 4 vuoden seurustelun jälkeen siihen että tajusin että mies ei aio ikinä lopettaa bilettävää poikamieselämäänsä ja alkoholin liikakäyttöään (itse olisin jo kaivannut ainakin yhteenmuuttoa ja vauvakuumekin oli), ja viimeinen suhde loppui siihen että mies paljastui aika äkkiä vakavasti mielenterveysongelmaikseksi (paranoidi skitsofrenia, bipolaarinen mielialahäiriö).
Ja mitä nettideittejä on kokeiltua tullut, aika outoja lintuja sieltä tulee vastaan lähinnä. Enää en edes jaksa, olen jo sopeutunut siihen että sinkuksi taidan jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla - miehellä - oli erittäin viehättävä naispuolinen työkaveri, joka myös valitteli ettei kunnon miehiä ole missään. Sitten hän luetteli kaikki ne Helsingin tanssikapakat ja yökerhot, joissa oli turhaan onneaan etsinyt. Ei hän ymmärtänyt kommenttiani, että ehkä sinun miehesi ei käy sellaisissa. Jospa hän vaikka lähtee aamukalaan Vuosaaren rannasta klo 5.
en ole koskaan ottanut miestä mukaan, mikä taitaa olla harvinaista nykyään :) Humalaiset miehet on mulle todellinen turn-off. Muistaakseni suurimman osan miehistä olen tavannut kavereiden kautta, osan opiskelujen/töiden parissa. Ei vain silti ole onnistanut.
ap
Herrasmiehiä kyllä on. Mutta asioissahan on aina se, mutta...
Ja tämän mutta on se, että pitää osaata vaatia arvoistaan kohtelua. Eli ensin pitää oppia arvostamaan itseään.
Ja muistaa yhden osapuolen syyttämisen sijaan, pitää aina miettiä voisiko kummassakin olla vikaa, parisuhde on kuitenkin aina kahden kauppa.
Mistä niitä hyviä miehiä sitten löytää ihan mistä vaan, mutta se vaatii pienen hyväksymisen itseltää, että jos itse tietää yhden asian, ei silloin tiedä vielä kaikkea ja sama pitää hyväksyä muilta.
Miehessähän parasta mies kokonaisuudessaan ja huonointa mies kokonaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyi töistä.
Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja kaksi pientä lasta. Mieheni on ihan käsittämätön. Hyvä itsetunto, hyvä työssään, hyvä rakastaja, hyvä ystävä, hauska, rento, leikkisä, pidetty, jakaa kotityöt, pitää itsensä hyvässä kunnossa jne... Lista on pitkä.
AInoa missä on heikko on ruuanlaitto ja tunteiden ilmaiseminen on on huonolla tuulella, ei osaa kuvata miksi ja mikä rassaa. Onneksi tätä tapahtuu äärimmäisen harvoin:-)
Mieheni löytyi siis töistä, olimme aluksi ystäviä. Huomasin hänen erikoislaatuisen luonteen pian, rakastuin nopeasti. Ja varasin hänet sitten itselleni:-)
Katso ap avoimin silmin ja karsi kaikki luuserit, nehän on helppo huomata. Miksi tuhlata aikaa heidän kanssaan. Karsi ja karsi kunnes se oikea kolahtaa. Ja baarista heitä ei löydy:-)
usein ne on kuitenkin niitä jotka osaavat arvostaa hyvää naista. Vältä noita mustasukkaisia ja pinnallisia ja ulkonäköön keskittyviä, ne pettää. Ja kaikenlaiset tyypit, jotka ovat riippuvaisia alkoholista, peleistä tai ovat väkivaltaisia tms. kannattaa tietenkin heti unohtaa.
Ja tarkista miehen perhetaustat, jossain vaiheessa (yleensä silloin kun on vaikeinta)ne mahdolliset lapsuuden traumat hyppää mukaan suhteeseen, vaikka kuinka muuta uskoisit.
Tässä mun kokemukset jaettuna, itse haksahdin tuollaisiin pinnalliseen ja ulkonäkökeskeiseen, mustasukkaiseen tyyppiin, jolla rankat lapsuuden traumat. Huonostihan siinä lopulta kävi.
Ja ne itsekeskeiset ja pinnalliset on niitä, jotka iskee naisia yökerhoista ja baareista ulkonäön perusteella. Eli hyvä mies ei todennäköisesti löydy sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herrasmiehiä kyllä on. Mutta asioissahan on aina se, mutta...
Ja tämän mutta on se, että pitää osaata vaatia arvoistaan kohtelua. Eli ensin pitää oppia arvostamaan itseään.
Ja muistaa yhden osapuolen syyttämisen sijaan, pitää aina miettiä voisiko kummassakin olla vikaa, parisuhde on kuitenkin aina kahden kauppa.
Mistä niitä hyviä miehiä sitten löytää ihan mistä vaan, mutta se vaatii pienen hyväksymisen itseltää, että jos itse tietää yhden asian, ei silloin tiedä vielä kaikkea ja sama pitää hyväksyä muilta.
Miehessähän parasta mies kokonaisuudessaan ja huonointa mies kokonaisuudessaan.
yksi tärkeä ominaisuus kumppanissa olisi se, että asioista voisi puhua. Olen kyllä "vaatinut arvoistani kohtelua" nostamalla kissan pöydälle esimerkiksi mustasukkaisuuden ja alkoholin liikakäytön takia, mutta huonolla menestyksellä. Itse ajattelen, että jos mies ottaisi vakavasti puheeksi jonkin oman paheeni, niin pitäisin sitä selkeänä merkkinä siitä että minun pitäisi ehkä muuttaa käytöstäni. En kestäisi enää ainuttakaan palopuhetta siitä miten alkoholiriippuvuus tai sairaalloinen mustasukkaisuus ei ole paha asia... Niitä on kuultu tarpeeksi.
ap
Eli, maksella sitä, tätä ja tota. Jotka suoraan tai välillisesti helpottaa naisen taloudellista ahdinkoa.
Hyvän naisen kohdalla helppoa auttaa taloudellisesti naista. Hyvästä tulee usein parempi, kun siihen panostaa.
Vähääkään heikomman naisen ollessa kyseessä alkaa kyselemään itseltään, että eikö verojen maksu jo riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli, maksella sitä, tätä ja tota. Jotka suoraan tai välillisesti helpottaa naisen taloudellista ahdinkoa.
Hyvän naisen kohdalla helppoa auttaa taloudellisesti naista. Hyvästä tulee usein parempi, kun siihen panostaa.
Vähääkään heikomman naisen ollessa kyseessä alkaa kyselemään itseltään, että eikö verojen maksu jo riitä?
No en minä ainakaan mitään makselijaa kaipaa, tienaan oikein riittävästi itsekin. Taloudellista ahdinkoa ei ole näkynyt sitten nuoruuden opiskelujen köyhähköjen vuosien.
Lähinnähän sitä kaipaisi vaan ihan seuraa toisesta ihmisestä, ja myös seksiä tietysti.
niin tanssilavalta.Siis sellaisesta tanssipaikasta missä tanssitaan lavatansseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen onnellisuus on taattu, kun hänellä on 3 miestä, siis yhtä aikaa.
Ensimmäinen on rahamies, joka rahoittaa elämän. Toinen on tuhattaituri, joka palvelee naista ja pyörittää arkea. Kolmas on lukutaidoton mahtisonni, jonka kanssa nainen löytää itsensä naisena.
...että tosiaankin mies pitää hyväksyä vikoineen päivineen. Kuten mieskin hyväksyy minut vikoineni.
Miten tämän nyt sanoisi, ehkä nuo viat ovat liian suurisseesa roolissa, näet ja takerrut niihin, etkä näe miehissä enää mitään muuta.
Ja unohda kaikki kriteerit ja ota riskejä, joita melkein kaikkeen liittyy. Et voi voittaa, ellet ole valmis rikkomaan kaavoja.
Etenkin pääkaupunkiseudulla naiset ovat huomattavasti tasokkaampia mitä miehet. katselkaa nyt hyvät siskot muiden pohjoismaiden ja keski-euroopan miehiä sillä silmällä, jos sieltä löytyisi. Terv. Nainen, jolla on melkeinpä täydellinen (ruotsalainen) mies
En siis tarkoita, että olisi ketään noista kuvaamistasi miehistä kannattanut pidempään katsella... Mutta itse tein lopulta kompromissin.
Mulla oli miehelle ensin tosi kovat kriteerit. Ei niinkään ulkonäön osalta, mutta että fiksuus- ja varallisuustason tulee olla sama kuin mulla, samanoloinen perhetausta, ei vielä lapsia, yo, korkeakoulutus, hyvä työ, samoja kiinnostuksenkohteita...
Aina tuntui, että jokin ei natsaa. Jos oli muuten nuo kriteerit kunnossa, kuten yhdellä miehellä oli, niin sitten se oli pihi (tyyliin: Mitä, maksaako elokuvalippu 10 euroa ja kahvilassa kahvi + pulla 5 euroa! Katsotaan ennemmin kotona mun nauhottamia Avara luonto-jaksoja ja sä voit leipoa pullaa - ihan kivaa sekin, mutta ettei edes muutaman kerran vuodessa voi mennä leffaan tai ulos kahville...)
Toinen olisi ollut muuten kiva mies, mutta se oli todella arka. Jos oltiin sovittu esim. ravintolaan treffit, se ei uskaltanut mennä yksin sisään - kerrankin oli tullut 15 min aikaisemmin kuin sovittu ja seisoi ilman sateenvarjoa vesisateessa, kun on kuulemma niin noloa istua yksin ravintolassa... Feh. Sama tyyppi ei uskaltanut 1,5 vuoden seurustelun jälkeenkään harrastaa seksiä. Kun jos tää suhde loppuu, niin hänelle tulee henkiset arvet, jos on oltu sängyssä... No, siihen se suhde sitten loppuikin.
Sitten tapasin tyypin, joka oli ihan mukava, mutta jossa tökki monta asiaa: Takana pelkkä amistutkinto, amk-tutkinto jäänyt kesken, teki pätkätöitä hanttihommissa, ei ollut kiinnostunut teattersíusta/oopperasta/tms. Pukeutui juntisti. Ja vaikka ja mitä. Mutta jotenkin oli muuten kiva, iloinen, avulias, hyvä sängyssä.
Ensin se oli mulle pelkkä fuckbuddy-suhde. Mutta mies tuntui olevan tosissaan. Kun kannustin sitä, se kävi amk:n loppuun. Sai työpaikan, vielä paremman, jne. Kannustin sitä hakemaan suorittamaan ylempää amk-tutkintoa. Se pääsi haussa sisään, suoritti tutkinnon. Nyt sillä, entisellä betonitehdaspätkäduunarilla on ylempi korkeakoulututkinto, pomon paikka ja hyvä palkka.
Näyteikkunoiden edessä joskus vinkkasin, kun oli mielestäni kivannäköisiä miesten vaatteista. Ensin se oli ihan kauhuissaan, että tuollaisia. Meni puoli vuotta. Se alkoi itse omatoimisesti ostaa niitä sen tyylisiä vaatteita, joita olin näyteikkunoissa kehunut. Luulee itse löytäneensä ne vaatteet, mutta salakavalasti mä olen sen pukeutumistyylin luonut. Tuputtanut en ole, vain vihjaillut, että tossa onkin kivannäköiset farkut/nahkatakki/paita. :)
Raahasin sen puoliväkisin teatteriin, klassisen musiikin konserttiin, oopperaan. Ensin se vikisi. Oopperassa ajattelin, että se ei nyt varmaan voi sietää tätä, no, lähdetään väliajalla pois. Mitä vielä, mies oli ihan huumassa, kun väliaika päättyi, se alkoi solkenaan selittää, ettei ollut osannut ikinä kuvitella, miten upeita oopperat on! :D Nyt se varaa itsekin ooppera- ja balettilippuja meidän ulkomaanmatkoille ja kyselee, koska mentäis Helsinkiin oopperaan.
Niin, ulkomailla se oli ennen tutustumistamme käynyt varmaan Norjassa ja Virossa. Piti matkustamista rahan tuhlauksena. Kun pari kertaa oli mun kanssa ulkomailla, niin nyt sillä on ihan matkakuume.
Ennen se kokkasi jauhelihakastikkeita. Nyt on innostunut, pienellä rohkaisulla, testailemaan pihvi- ja paistireseptejä ja paistotekniikoita. Sushia, kiinalaista tms. eksoottista sitä ei kyllä saa vieläkään syömään. Se on iso miinus.
On alkanut perehtyä viineihin.
Kirjoja se ei vieläkään lue, paitsi harrastuksiinsa liittyviä. Sen kun saisi vielä korjattua. Kotitöitä saisi tehdä enemmän - mutta toisaalta, se tekee kaikki teknisemmät hommat ja osaa entisenä duunarina tehdä kotona ihan mitä vain huonekalun rakentamisesta laatoittamiseen ja ammattilaistason seinänmaalaukseen. Ja luo lumet.
Ja niin mä sitten huomasin kiintyneeni siihen, rakastuneeni... Nyt me ollaan naimisissa. Se ei ole täydellinen. Mutta se on silti hyvä kumppani.
Eli etsi mies, josta voi muokata ainakin suurin piirtein haluamasi! :D
Hyvien naisten luona.
Viestistäsi sai sen kuvan, että aina on ollut miehessä vika että eroatte, ja sinä olet ollut jättäjänä joka kerta. Sitoutumiskykyiset fiksut miehet löytävät tiensä samanlaisten naisten luokse, kuten minun.
Tv. 27v, josta yhdessä 7 vuotta eikä yhtään huonoa kuukautta takana.
Aivan loistava tapaus, löysin hänet 35-vuotiaana (hän oli tuolloin 38v.) netistä (maksullinen deittisivu). Mies oli siellä kurkkaamassa jonkin ilmaisen kampanjan takia ja toimin todella nopeasti. Sitä ennen deittailin aivan KAMALAN monen miehen kanssa. Ajattelin, että tilastollisesti katsoen joskus sen oikean on vaan pakko ilmestyä ja niin lopulta kävi. Deittailu oli kyllä hirveän raskasta välillä ja tärkeää olikin päättää, etten luovuta ennen kuin kemiat todella kohtaavat jonkun kanssa eikä muttia ole.
Mieheni on fiksu, älykäs, huumorintajuinen, avoin, luotettava, ystävällinen, sydämellinen, positiivinen, antelias... Laittaa ruokaa, siivoaa, ihana isä pienelle lapsellemme, hyvä työpaikka, vastuuntuntoinen. Meillä on hirveän hauskaa yhdessä, mies on esim. ensi viikonloppuna viemässä minua yhteen kaupungin parhaista ravintoloista ja aiomme pitää hauskaa koko rahalla :) Olemme parhaat ystävät ja rakastavaiset arjen keskellä.
Älä luovuta - siinä minun neuvoni. Itse ajattelin, että jos tarjolla on vain miehiä, joissa on jotain "vikaa", niin olen yksin. Tätä piirrettä mieheni on arvostanut, omanarvontunnetta ja tietynlaista itsenäisyyttä. Kun tapaat hyvän miehen, netissä tai muualla, toimi. Kyllä eroja tapahtuu koko ajan ja hyvätkin miehet joutuvat eroamaan ja silloin pitää olla rohkea ja nopea :)
Tai sitten lupaavista aluista "kasvatetaan" itselle sopiva hyvä mies. Jos hokaat jossakin hyvältä tuntuvan vapaan miehen, nappaa se heti pois kuleksimasta. Vaimoansa pettävät eivät ole hyviä miehiä. Niitä kannattaa varoa kuin ruttoa.
Mainitsemasi miehet eivät tainneet olla näitä hyviä miehiä. Onnea vaan etsintän. Liian ronkeli ei kannata olla, pikkuvioista ei pidä välittää. Samoin akateemisuus vs. duunari mietintöihin ei kannata lähteä. Ihminen on ennen kaikkea ihminen, koulutus on monilla sattumankauppaa eikä määritä luonnetta.