Lue keskustelun säännöt.
Missä ovat hyvät miehet?
12.12.2012 |
Alkaa usko loppua kun ikää on lähemmäs 30 ja pisin suhteeni on kestänyt 3 vuotta, ja niistäkin vuosista vain 1,5 oikeasti hyviä. Mielestäni minulla ei ole ylikovat kriteerit, mutta olen hylännyt miehiä mm. seuraavista syistä:
Yksi oli riippuvainen niin alkoholista kuin uhkapeleistäkin, yksi oli ilkeä ja pitkävihainen, yksi oli jotenkin hidas ja tyhmä (kävin tyttöporukalla Irlannissa ja mies toivotti hyvää matkaa Ranskaan, luuli siis Irlannin olevan kaupunki Ranskassa), yksi oli aivan liian mustasukkainen, yksi taas pinnallinen ja liian keskittynyt ulkonäköön (käytti enemmän aikaa peilailuun kuin minä ja huomautti heti, jos lähdin vaikka ilman meikkiä ulos).
Mistä niitä tasapainoisia miehiä löytyy? Vai onko niitä? Te parisuhteessa olevat, sanoisitteko että aina on jokin "vika" mikä on vain hyväksyttävä? Mielestäni minulla ei tosiaan ole kovat kriteerit, mutta alan epäillä että onkohan sittenkin. Tai ehkä mut on luotu sinkuksi.
Kommentit (71)
mutta onhan niitä vielä jäljelläkin. Tavallisia ok miehiä ovat työpaikat ja kadut pullollaan. Mutta kannattaa muistaa, että kukaan ei ole täydellinen. Pienet viat vaan sitten pitää hyväksyä tai sitten saa tosiaan odotellakin hamaan tappiin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sanonta,että jos etsit täydellistä kumppania,löydät sen taivaassa,eli et koko elämäsi aikana.Selvästikään et vain ole löytänyt itsellesi sopivaa miestä,mutta jotkut tapaavatkin elämänsä rakkauden vasta vanhempana,kärsivällisyyttä vain ap!
En siis tarkoita, että olisi ketään noista kuvaamistasi miehistä kannattanut pidempään katsella... Mutta itse tein lopulta kompromissin.
Mulla oli miehelle ensin tosi kovat kriteerit. Ei niinkään ulkonäön osalta, mutta että fiksuus- ja varallisuustason tulee olla sama kuin mulla, samanoloinen perhetausta, ei vielä lapsia, yo, korkeakoulutus, hyvä työ, samoja kiinnostuksenkohteita...
Aina tuntui, että jokin ei natsaa. Jos oli muuten nuo kriteerit kunnossa, kuten yhdellä miehellä oli, niin sitten se oli pihi (tyyliin: Mitä, maksaako elokuvalippu 10 euroa ja kahvilassa kahvi + pulla 5 euroa! Katsotaan ennemmin kotona mun nauhottamia Avara luonto-jaksoja ja sä voit leipoa pullaa - ihan kivaa sekin, mutta ettei edes muutaman kerran vuodessa voi mennä leffaan tai ulos kahville...)
Toinen olisi ollut muuten kiva mies, mutta se oli todella arka. Jos oltiin sovittu esim. ravintolaan treffit, se ei uskaltanut mennä yksin sisään - kerrankin oli tullut 15 min aikaisemmin kuin sovittu ja seisoi ilman sateenvarjoa vesisateessa, kun on kuulemma niin noloa istua yksin ravintolassa... Feh. Sama tyyppi ei uskaltanut 1,5 vuoden seurustelun jälkeenkään harrastaa seksiä. Kun jos tää suhde loppuu, niin hänelle tulee henkiset arvet, jos on oltu sängyssä... No, siihen se suhde sitten loppuikin.
Sitten tapasin tyypin, joka oli ihan mukava, mutta jossa tökki monta asiaa: Takana pelkkä amistutkinto, amk-tutkinto jäänyt kesken, teki pätkätöitä hanttihommissa, ei ollut kiinnostunut teattersíusta/oopperasta/tms. Pukeutui juntisti. Ja vaikka ja mitä. Mutta jotenkin oli muuten kiva, iloinen, avulias, hyvä sängyssä.
Ensin se oli mulle pelkkä fuckbuddy-suhde. Mutta mies tuntui olevan tosissaan. Kun kannustin sitä, se kävi amk:n loppuun. Sai työpaikan, vielä paremman, jne. Kannustin sitä hakemaan suorittamaan ylempää amk-tutkintoa. Se pääsi haussa sisään, suoritti tutkinnon. Nyt sillä, entisellä betonitehdaspätkäduunarilla on ylempi korkeakoulututkinto, pomon paikka ja hyvä palkka.
Näyteikkunoiden edessä joskus vinkkasin, kun oli mielestäni kivannäköisiä miesten vaatteista. Ensin se oli ihan kauhuissaan, että tuollaisia. Meni puoli vuotta. Se alkoi itse omatoimisesti ostaa niitä sen tyylisiä vaatteita, joita olin näyteikkunoissa kehunut. Luulee itse löytäneensä ne vaatteet, mutta salakavalasti mä olen sen pukeutumistyylin luonut. Tuputtanut en ole, vain vihjaillut, että tossa onkin kivannäköiset farkut/nahkatakki/paita. :)
Raahasin sen puoliväkisin teatteriin, klassisen musiikin konserttiin, oopperaan. Ensin se vikisi. Oopperassa ajattelin, että se ei nyt varmaan voi sietää tätä, no, lähdetään väliajalla pois. Mitä vielä, mies oli ihan huumassa, kun väliaika päättyi, se alkoi solkenaan selittää, ettei ollut osannut ikinä kuvitella, miten upeita oopperat on! :D Nyt se varaa itsekin ooppera- ja balettilippuja meidän ulkomaanmatkoille ja kyselee, koska mentäis Helsinkiin oopperaan.
Niin, ulkomailla se oli ennen tutustumistamme käynyt varmaan Norjassa ja Virossa. Piti matkustamista rahan tuhlauksena. Kun pari kertaa oli mun kanssa ulkomailla, niin nyt sillä on ihan matkakuume.
Ennen se kokkasi jauhelihakastikkeita. Nyt on innostunut, pienellä rohkaisulla, testailemaan pihvi- ja paistireseptejä ja paistotekniikoita. Sushia, kiinalaista tms. eksoottista sitä ei kyllä saa vieläkään syömään. Se on iso miinus.
On alkanut perehtyä viineihin.
Kirjoja se ei vieläkään lue, paitsi harrastuksiinsa liittyviä. Sen kun saisi vielä korjattua. Kotitöitä saisi tehdä enemmän - mutta toisaalta, se tekee kaikki teknisemmät hommat ja osaa entisenä duunarina tehdä kotona ihan mitä vain huonekalun rakentamisesta laatoittamiseen ja ammattilaistason seinänmaalaukseen. Ja luo lumet.
Ja niin mä sitten huomasin kiintyneeni siihen, rakastuneeni... Nyt me ollaan naimisissa. Se ei ole täydellinen. Mutta se on silti hyvä kumppani.
Eli etsi mies, josta voi muokata ainakin suurin piirtein haluamasi! :D
Joku kehoittaa muokkaamaan miehestä omanlaisen. Ei yleensä onnistu. Ollaan oltu nuoresta yhdessä ja en ole onnistunut samassa. Niin ja erota en uskalla. Ja mies rakastaa minua paljon.
Ja mitään en ole koskaan pakottanut. Sanonut vaan, että kun minä tulin sun kanssa jääkiekko-ottelua katsomaan, kai sä tulet mun kanssa nyt oopperaan. Jos et tule, niin joku kaveri tulee. Ja lähtihän se. Ylläri oli, että tykkäsi! :D
On mullekin tullut miehen myötä uusia kiinnostuksenkohteita. Ennen en esim. välittänyt käydä kuntosalilla tai laskettelemassa tai kalassa. Ollaan varmasti molemmat muokattu toinen toisiamme.
että älä etsi valmiiksi ulkoisesti salonkikelpoista miestä. Hae fiksua, hyväluonteista, ehkä hieman ujoa miestä, joka ei ole kelvannut kenellekään esim. väärän deodorantin, rumien rillien tai kulahtaneiden vaatteiden takia mutta jonka kanssa muuten synkkaa.
Kunhan miehellä on jokin koulutus, työpaikka ja elämänhallinta kohdillaan, kaiken muun voit muuttaa. Siis luonne, hyväsydämisyys ja yhdessä viihtyminen ensin, sitten vaatekauppoihin, perturiin ja ihotautilääkärille.
Näin tein minä, näin miehen jolla oli sydän puhdasta kultaa mutta ulkoverhoilussa puutteita. Menimme aika pian naimisiin ja aviossa nyt jo yli 10 vuotta.
Töistö löysin minäkin kultani, molemmat olimme vapaita jo valmiiksi.
niin tanssilavalta.Siis sellaisesta tanssipaikasta missä tanssitaan lavatansseja.
Niissä pitää jaksaa käydä ja pitkään! Ekoilla kerroilla kukaan ei ehkä tule edes hakemaan, koska olet outo. Vain tuttuja haetaan. Ja pitää löytää ne paikat, joissa omanikäiset käy - kuten Varsinais-Suomessa talvella Auran nuortentalo ja kesällä Valasranta.
Olen myös kuullut, että lavoilla raadollinen meininki. Nuoret naiset kalastaa miehiä. Jos et ole hyvä tanssimaan, et ole mitään. Ja monet niistä ns. paremmista miehistä tietää kyllä oman arvonsa ja niillä on noussut pissi päähän, kun ovat harrastajapiirissä tavoiteltuja - niille ei kelpaa kukaan.
Yksi ystäväni kävi vuosia tanssimassa. On hoikka, nätti, hyvä koulutus, jne ja huipputanssija. Silti ei hänkään löytänyt sieltä miestä - pari seurustelusuhdetta kyllä, mutta hänkään ei kelvannut niille tavoitelluimmille poikamiehille.
Lavoilla olisi ehkä pitänyt käydä parikymppisenä, niin tsäännssit paremmat. Ja sit uudelleen yli 50-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat suomalaiset miehet ovat perusluonnoltaan unelmamiehiä.
Iske toimiston kahvilassa istuvaa tylsän kuivakan näköinen kirjanpitäjä.
Ja lopetat ihan aluksi, sen vikojen listaamisen ja syyttämästä pelkästään miehiä heidän vioistaan, vikoja yhtä paljon myös sinussa.
että älä etsi valmiiksi ulkoisesti salonkikelpoista miestä. Hae fiksua, hyväluonteista, ehkä hieman ujoa miestä, joka ei ole kelvannut kenellekään esim. väärän deodorantin, rumien rillien tai kulahtaneiden vaatteiden takia mutta jonka kanssa muuten synkkaa.
Kunhan miehellä on jokin koulutus, työpaikka ja elämänhallinta kohdillaan, kaiken muun voit muuttaa. Siis luonne, hyväsydämisyys ja yhdessä viihtyminen ensin, sitten vaatekauppoihin, perturiin ja ihotautilääkärille.
Näin tein minä, näin miehen jolla oli sydän puhdasta kultaa mutta ulkoverhoilussa puutteita. Menimme aika pian naimisiin ja aviossa nyt jo yli 10 vuotta.
Töistö löysin minäkin kultani, molemmat olimme vapaita jo valmiiksi.
Unohda miehen ulkonäkö. Keskity olennaisimpaan eli sisimpään. Mäkin tunnen hyvän miehen, vähän yli 40v. eikä koskaan seurustellut, koska ujo ja ei ulkonaisesti mikään rantaleijona (pituutta 170cm, päälaki kalju, vähän hintelä, pappamaiset vaatteet), mutta todella fiksu, kouluttautunut, hyvä työ, sydämeltään kultainen, omaisuuttakin on, ei ryyppää eikä rällää, avulias ja uskollinen.
Jos en olisi jo naimisissa, alkaisin piirittää häntä. Olen yrittänyt häntä sinkkukavereilleni suositella, mutta typerät tytöt ei näe miestä kaljulta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesmakuni on aina ollut vähän omituinen. Olen aina tykännyt ujommista ja pienikokoisista nörttimiehistä. Feminiinisyys on vain plussaa mun silmissä ja kaikenlainen äijäily miinusta. Itse minä menin sitten vaan miehen juttusille. Mulla ei ole tapana odottaa miehen aloitetta, jos mua kiinnostaa. Siinä sitten ihastuttiin ja rakastuttiin. :)
Meillä on todella hyvä suhde. Osataan keskustella kaikki asiat halki, eikä riidellä oikeastaan koskaan. Mies tekee enemmän kotitöitä kuin minä. Siinä ei ole mitään vikoja. Ollaan todella samanlaisia. Viat on semmoisia, mitä meissä molemmissa on, kuten vaikka se, ettei kummallakaan ole oikein mitään sosiaalista elämää toistemme lisäksi, mutta ei se meitä haittaa.
Useimmat suomalaiset miehet ovat perusluonnoltaan unelmamiehiä.
Iske toimiston kahvilassa istuvaa tylsän kuivakan näköinen kirjanpitäjä.
Ja lopetat ihan aluksi, sen vikojen listaamisen ja syyttämästä pelkästään miehiä heidän vioistaan, vikoja yhtä paljon myös sinussa.
Ne jamesbondit on joko varattuja tai sitoutumiskammoisia ikisinkkuja.
Ystävänikin laski kriteereitä. Otti pyörähkön atk-nörtin. Mies on iloinen, huumorintajuinen, mukava, todella hyvää seuraa! Ja oli ihan otettu, kun joku nainen hänestäkin kiinnostunut, pitää ystävääni kuin kukkaa kämmenellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että älä etsi valmiiksi ulkoisesti salonkikelpoista miestä. Hae fiksua, hyväluonteista, ehkä hieman ujoa miestä, joka ei ole kelvannut kenellekään esim. väärän deodorantin, rumien rillien tai kulahtaneiden vaatteiden takia mutta jonka kanssa muuten synkkaa. Kunhan miehellä on jokin koulutus, työpaikka ja elämänhallinta kohdillaan, kaiken muun voit muuttaa. Siis luonne, hyväsydämisyys ja yhdessä viihtyminen ensin, sitten vaatekauppoihin, perturiin ja ihotautilääkärille. Näin tein minä, näin miehen jolla oli sydän puhdasta kultaa mutta ulkoverhoilussa puutteita. Menimme aika pian naimisiin ja aviossa nyt jo yli 10 vuotta. Töistö löysin minäkin kultani, molemmat olimme vapaita jo valmiiksi.
Unohda miehen ulkonäkö. Keskity olennaisimpaan eli sisimpään. Mäkin tunnen hyvän miehen, vähän yli 40v. eikä koskaan seurustellut, koska ujo ja ei ulkonaisesti mikään rantaleijona (pituutta 170cm, päälaki kalju, vähän hintelä, pappamaiset vaatteet), mutta todella fiksu, kouluttautunut, hyvä työ, sydämeltään kultainen, omaisuuttakin on, ei ryyppää eikä rällää, avulias ja uskollinen. Jos en olisi jo naimisissa, alkaisin piirittää häntä. Olen yrittänyt häntä sinkkukavereilleni suositella, mutta typerät tytöt ei näe miestä kaljulta!
Eihän tuollaisessa miehessä ole mitään jännittävää! Ei mies ole tarpeeksi mielenkiintoinen, jos hän ei välillä esim. raahaudu kännissä kotiin ja täten voidaan haukkua alkoholistimiestä ja tuntea olevansa suhteessa parempi ihminen.
että älä etsi valmiiksi ulkoisesti salonkikelpoista miestä. Hae fiksua, hyväluonteista, ehkä hieman ujoa miestä, joka ei ole kelvannut kenellekään esim. väärän deodorantin, rumien rillien tai kulahtaneiden vaatteiden takia mutta jonka kanssa muuten synkkaa. Kunhan miehellä on jokin koulutus, työpaikka ja elämänhallinta kohdillaan, kaiken muun voit muuttaa. Siis luonne, hyväsydämisyys ja yhdessä viihtyminen ensin, sitten vaatekauppoihin, perturiin ja ihotautilääkärille. Näin tein minä, näin miehen jolla oli sydän puhdasta kultaa mutta ulkoverhoilussa puutteita. Menimme aika pian naimisiin ja aviossa nyt jo yli 10 vuotta. Töistö löysin minäkin kultani, molemmat olimme vapaita jo valmiiksi.
Unohda miehen ulkonäkö. Keskity olennaisimpaan eli sisimpään. Mäkin tunnen hyvän miehen, vähän yli 40v. eikä koskaan seurustellut, koska ujo ja ei ulkonaisesti mikään rantaleijona (pituutta 170cm, päälaki kalju, vähän hintelä, pappamaiset vaatteet), mutta todella fiksu, kouluttautunut, hyvä työ, sydämeltään kultainen, omaisuuttakin on, ei ryyppää eikä rällää, avulias ja uskollinen. Jos en olisi jo naimisissa, alkaisin piirittää häntä. Olen yrittänyt häntä sinkkukavereilleni suositella, mutta typerät tytöt ei näe miestä kaljulta!
Eihän tuollaisessa miehessä ole mitään jännittävää! Ei mies ole tarpeeksi mielenkiintoinen, jos hän ei välillä esim. raahaudu kännissä kotiin ja täten voidaan haukkua alkoholistimiestä ja tuntea olevansa suhteessa parempi ihminen.
nimenomaan haluaisin miehen joka olisi fiksu, kultainen, kouluttautunut, uskollinen ja hauska. Ulkonäöstä viis. En halua tuntea olevani suhteessa parempi ihminen, vaan haluan tasavertaisen suhteen jossa kumpikaan ei ryyppää, tuhlaa rahojaan nettipeleihin tai kiellä toista olemasta tekemisissä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Pidän itseäni melko tasapainoisena ihmisenä, ja hämmästelen kovasti miksei kukaan entisistä poikaystävistäni ole ollut kaikilla elämän osa-alueilla jalat maassa. Pikkuvioista en välitä mutta esimerkiksi alkoholistin kanssa en jaksa tuskailla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että älä etsi valmiiksi ulkoisesti salonkikelpoista miestä. Hae fiksua, hyväluonteista, ehkä hieman ujoa miestä, joka ei ole kelvannut kenellekään esim. väärän deodorantin, rumien rillien tai kulahtaneiden vaatteiden takia mutta jonka kanssa muuten synkkaa. Kunhan miehellä on jokin koulutus, työpaikka ja elämänhallinta kohdillaan, kaiken muun voit muuttaa. Siis luonne, hyväsydämisyys ja yhdessä viihtyminen ensin, sitten vaatekauppoihin, perturiin ja ihotautilääkärille. Näin tein minä, näin miehen jolla oli sydän puhdasta kultaa mutta ulkoverhoilussa puutteita. Menimme aika pian naimisiin ja aviossa nyt jo yli 10 vuotta. Töistö löysin minäkin kultani, molemmat olimme vapaita jo valmiiksi.
Unohda miehen ulkonäkö. Keskity olennaisimpaan eli sisimpään. Mäkin tunnen hyvän miehen, vähän yli 40v. eikä koskaan seurustellut, koska ujo ja ei ulkonaisesti mikään rantaleijona (pituutta 170cm, päälaki kalju, vähän hintelä, pappamaiset vaatteet), mutta todella fiksu, kouluttautunut, hyvä työ, sydämeltään kultainen, omaisuuttakin on, ei ryyppää eikä rällää, avulias ja uskollinen. Jos en olisi jo naimisissa, alkaisin piirittää häntä. Olen yrittänyt häntä sinkkukavereilleni suositella, mutta typerät tytöt ei näe miestä kaljulta!
Eihän tuollaisessa miehessä ole mitään jännittävää! Ei mies ole tarpeeksi mielenkiintoinen, jos hän ei välillä esim. raahaudu kännissä kotiin ja täten voidaan haukkua alkoholistimiestä ja tuntea olevansa suhteessa parempi ihminen.
On itsekin valitellut, että naisilla on ihan kummalliset kriteerit. Yhtaikaa pitäisi olla turvallinen ja jännittävä.
Hän on ihan itse sanonut minulle, kun on murehtinut vaimon puutetta, että kun hän ei ole jännittävä. Että kun hän on ihan tällainen tavallinen mies, joka elää tavallista elämää eikä edes kaipaa mitään jännittävää. Ja sellaisena ei kenellekään kelpaa.
No, on hänessäkin puutteita. Eipä hänellekään kelvannut ystäväni, ylipainoinen yh-äiti. Vaikka lapsensa on todella ihana! Noh, tosin tämä yh-äitikään ei ollut kovin innostunut hänestä...
Mutta sitten koulutetummat, esim. lääkäri-ystäväni, etsivät miehestä selkeästi jotain jamesbond-efektiä. Tuollainen hyvä perusmies, vaikka olisi varakaskin, ei kelpaa.
että älä etsi valmiiksi ulkoisesti salonkikelpoista miestä. Hae fiksua, hyväluonteista, ehkä hieman ujoa miestä, joka ei ole kelvannut kenellekään esim. väärän deodorantin, rumien rillien tai kulahtaneiden vaatteiden takia mutta jonka kanssa muuten synkkaa. Kunhan miehellä on jokin koulutus, työpaikka ja elämänhallinta kohdillaan, kaiken muun voit muuttaa. Siis luonne, hyväsydämisyys ja yhdessä viihtyminen ensin, sitten vaatekauppoihin, perturiin ja ihotautilääkärille. Näin tein minä, näin miehen jolla oli sydän puhdasta kultaa mutta ulkoverhoilussa puutteita. Menimme aika pian naimisiin ja aviossa nyt jo yli 10 vuotta. Töistö löysin minäkin kultani, molemmat olimme vapaita jo valmiiksi.
Unohda miehen ulkonäkö. Keskity olennaisimpaan eli sisimpään. Mäkin tunnen hyvän miehen, vähän yli 40v. eikä koskaan seurustellut, koska ujo ja ei ulkonaisesti mikään rantaleijona (pituutta 170cm, päälaki kalju, vähän hintelä, pappamaiset vaatteet), mutta todella fiksu, kouluttautunut, hyvä työ, sydämeltään kultainen, omaisuuttakin on, ei ryyppää eikä rällää, avulias ja uskollinen. Jos en olisi jo naimisissa, alkaisin piirittää häntä. Olen yrittänyt häntä sinkkukavereilleni suositella, mutta typerät tytöt ei näe miestä kaljulta!
Eihän tuollaisessa miehessä ole mitään jännittävää! Ei mies ole tarpeeksi mielenkiintoinen, jos hän ei välillä esim. raahaudu kännissä kotiin ja täten voidaan haukkua alkoholistimiestä ja tuntea olevansa suhteessa parempi ihminen.
nimenomaan haluaisin miehen joka olisi fiksu, kultainen, kouluttautunut, uskollinen ja hauska. Ulkonäöstä viis. En halua tuntea olevani suhteessa parempi ihminen, vaan haluan tasavertaisen suhteen jossa kumpikaan ei ryyppää, tuhlaa rahojaan nettipeleihin tai kiellä toista olemasta tekemisissä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Pidän itseäni melko tasapainoisena ihmisenä, ja hämmästelen kovasti miksei kukaan entisistä poikaystävistäni ole ollut kaikilla elämän osa-alueilla jalat maassa. Pikkuvioista en välitä mutta esimerkiksi alkoholistin kanssa en jaksa tuskailla.
ap
Voisit sopia tuolle ystävälleni. Mutta sillä ehdolla, että hän ei sitten suostu muuttamaan minnekään Varsinais-Suomesta, hänellä on siihen hyvät syyt..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että älä etsi valmiiksi ulkoisesti salonkikelpoista miestä. Hae fiksua, hyväluonteista, ehkä hieman ujoa miestä, joka ei ole kelvannut kenellekään esim. väärän deodorantin, rumien rillien tai kulahtaneiden vaatteiden takia mutta jonka kanssa muuten synkkaa. Kunhan miehellä on jokin koulutus, työpaikka ja elämänhallinta kohdillaan, kaiken muun voit muuttaa. Siis luonne, hyväsydämisyys ja yhdessä viihtyminen ensin, sitten vaatekauppoihin, perturiin ja ihotautilääkärille. Näin tein minä, näin miehen jolla oli sydän puhdasta kultaa mutta ulkoverhoilussa puutteita. Menimme aika pian naimisiin ja aviossa nyt jo yli 10 vuotta. Töistö löysin minäkin kultani, molemmat olimme vapaita jo valmiiksi.
Unohda miehen ulkonäkö. Keskity olennaisimpaan eli sisimpään. Mäkin tunnen hyvän miehen, vähän yli 40v. eikä koskaan seurustellut, koska ujo ja ei ulkonaisesti mikään rantaleijona (pituutta 170cm, päälaki kalju, vähän hintelä, pappamaiset vaatteet), mutta todella fiksu, kouluttautunut, hyvä työ, sydämeltään kultainen, omaisuuttakin on, ei ryyppää eikä rällää, avulias ja uskollinen. Jos en olisi jo naimisissa, alkaisin piirittää häntä. Olen yrittänyt häntä sinkkukavereilleni suositella, mutta typerät tytöt ei näe miestä kaljulta!
Eihän tuollaisessa miehessä ole mitään jännittävää! Ei mies ole tarpeeksi mielenkiintoinen, jos hän ei välillä esim. raahaudu kännissä kotiin ja täten voidaan haukkua alkoholistimiestä ja tuntea olevansa suhteessa parempi ihminen.
nimenomaan haluaisin miehen joka olisi fiksu, kultainen, kouluttautunut, uskollinen ja hauska. Ulkonäöstä viis. En halua tuntea olevani suhteessa parempi ihminen, vaan haluan tasavertaisen suhteen jossa kumpikaan ei ryyppää, tuhlaa rahojaan nettipeleihin tai kiellä toista olemasta tekemisissä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Pidän itseäni melko tasapainoisena ihmisenä, ja hämmästelen kovasti miksei kukaan entisistä poikaystävistäni ole ollut kaikilla elämän osa-alueilla jalat maassa. Pikkuvioista en välitä mutta esimerkiksi alkoholistin kanssa en jaksa tuskailla.
ap
Voisit sopia tuolle ystävälleni. Mutta sillä ehdolla, että hän ei sitten suostu muuttamaan minnekään Varsinais-Suomesta, hänellä on siihen hyvät syyt..
ei taida onnistua, välimatka rajoittaa. Toivottavasti ystäväsi löytää itselleen jonkun, ja varmaan löytääkin, ei tuollainen helmi ikuisesti pysy piilossa :) Eräs sukulaismieheni löysi elämänsä naisen lähes 50-vuotiaana, sitä ennen ei ollut seurustellut koskaan. Oli vain niin ujo ja ensisilmäykseltä tylsä ja harmaa, että naiset eivät innostuneet. Kunnes sitten tärppäsi ja nyt on onnellisesti naimisissa :)
ap
Että ulkonäkö on kyllä paljon tärkeämpää naiselle kuin miehelle. Kyllä naisen kuuluu olla kaunis, ja nähdä vaivaa ulkonäön eteen enemmän kuin miehet tekee. Ylipainoista ämmää en olisi koskaan huolinut. Mutta vaimoni on kaunis ja hoikka, ja fiksu äiti.
Johan se biologisestikin on selvää. Jos nainen on ruma läski, ei kyrpä kannusti eikä lapsia tule. Naisen vittu taas aukeaa vaikka olisi millainen paisenaama sitä kuksimassa.
Minulla - miehellä - oli erittäin viehättävä naispuolinen työkaveri, joka myös valitteli ettei kunnon miehiä ole missään. Sitten hän luetteli kaikki ne Helsingin tanssikapakat ja yökerhot, joissa oli turhaan onneaan etsinyt. Ei hän ymmärtänyt kommenttiani, että ehkä sinun miehesi ei käy sellaisissa. Jospa hän vaikka lähtee aamukalaan Vuosaaren rannasta klo 5.
en ole koskaan ottanut miestä mukaan, mikä taitaa olla harvinaista nykyään :) Humalaiset miehet on mulle todellinen turn-off. Muistaakseni suurimman osan miehistä olen tavannut kavereiden kautta, osan opiskelujen/töiden parissa. Ei vain silti ole onnistanut.
ap
Ei ollut humalassa (ei käytä alkoa), on komea, nuorempi minua, älykäs, hauska ja vaikka mitä. Mutta oli hänessä monia vajavaisuuksia, esim. oli kouluttautumaton (nyt lukee jo toista akateemista tutkintoa), asui siivottomasti (olen kouluttanut siistimmäksi), yms. Nyt unelmamies ja hyvä isä, josta moni on kateellinen.
Ihminen on ennen kaikkea ihminen, koulutus on monilla sattumankauppaa eikä määritä luonnetta.
- Joo, mäkin ajattelin ensin, että musta tulis hyvä ydinfyysikko, mutta sit ihan sattumalta ajauduin amikseen maalauspuolelle. Se jäi kyllä sitten kesken erinäisten sattumien vuoksi. Nyt olen sitten ihan työttömänä.
Mika, 25 v. (ihminen)
- Haaveissani oli ryhtyä kalastajaksi, mutta monen sattuman seurauksena huomasin kirjoittaneeni väitöskirjan, joka hyväksyttiin korkeimmalla arvosanalla. Olen nyt professorina yliopistossa, mikä on täysin sattumaa.
Lasse, 39 v. (ihminen)
Ihminen on ennen kaikkea ihminen, koulutus on monilla sattumankauppaa eikä määritä luonnetta.
- Joo, mäkin ajattelin ensin, että musta tulis hyvä ydinfyysikko, mutta sit ihan sattumalta ajauduin amikseen maalauspuolelle. Se jäi kyllä sitten kesken erinäisten sattumien vuoksi. Nyt olen sitten ihan työttömänä.
Mika, 25 v. (ihminen)
- Haaveissani oli ryhtyä kalastajaksi, mutta monen sattuman seurauksena huomasin kirjoittaneeni väitöskirjan, joka hyväksyttiin korkeimmalla arvosanalla. Olen nyt professorina yliopistossa, mikä on täysin sattumaa.
Lasse, 39 v. (ihminen)
esim. minä:
- Olisin halunnut kampaajaksi. Vanhempani eivät hyväksyneet pelkkää amiskoulutusta ja painostivat ja lahjoivat minut käymään lukion. Niinpä kävin, ja kävin sitten yliopistonkin. Nyt olen maisteri ja tehnyt alani töitä 15 vuotta. Kampaajahaave vaan elää vieläkin, että saatanpa vaihtaa alaa :)
t. nainen 38, ihminen
(Meidän suvussa tämä on kai jo perinne, kun mun veli olisi halunnut elää Linkola-tyyppisesti kalastajana ja erakkona, mutta on päätynyt yliopistotutkijaksi ja asumaan Itävallassa.)
Parisuhteen pohja ja säännöt luodaan yllättävän alussa. Olet valinnut miehiä, mutta pitemmän päälle homma ei ole toiminut. Jonkun muun kanssa samat miehet voivat ehkä olla hyviä.
Muuta valintakriteerejäsi. Katso ystäviesi hyviä miehiä. Millä perusteella olisit suorilta hylännyt heidät? Varmaan syitä löytyy. Mieti epäonnistuneita suhteitasi. Mistä merkeistä olisi jo alkuun voinut nähdä ongelmat, jotka myönsit vasta vuosien kuluttua?
On tärkeää ymmärtää, että yhden roska on toisen aarre. Kun tutustut mieheen, tarkkaile heti alkuun, miten hän käyttäytyy sinua kohtaan. Katsooko silmiin vai vilkuileeko vartaloa? Yrittääkö nokitella vai onko ystävällinen? mistä aiheista puhutte? tutustumisjuttelu ei välttämättä kanna yhtä pitkälle kuin luonteva keskustelu yleisistä/ulkopuolisista aiheista. Onko puheyhteys hyvä? Arvosteleeko mies sinua ja mielipiteistäsi vai suhtautuuko ystävällisesti vaikkei olisi samaa mieltä? Kuunteleeko hän, mitä oikeasti sanot vai tuleeko esiin oletuksia sinusta tai naisista yleensä?
Tarkkaile itseäsi miehen seurassa. Annatko jatkuvasti periksi, vaikka et ole sellainen oikeasti? tunnetko tarvetta kaunistella totuuksia? Onko asioita joista vaisto jotenkin sanoo, ettei kannata puhua?
mitä tapahtuu jos ärsytät miestä? Onko ärsytyskynnys matala, suuttuuko pienestä, miten ärtymys ilmenee, kestääkö kauan? Hyvät miehet ovat yleensä lauhkeita eivätkä hermostu pienistä. Pitääkö miehen "voittaa" sinut joka asiassa? Aina ajaa autoa, tehdä päätökset? Väkivaltaisuustaipumus voi näkyä alkuun hyvin pieninä merkkeinä, joita voi erehtyä pitämään miehekkäinä tai herttaisina, mutta usein vaaran voi kuitenkin tunnistaa mielen taka-alalla jo ihan alussa, jos tarkkaan kuuntelee.
Lisäksi: aloita "miehekäs" harrastus. Tapaat enemmän miehiä, sinulla on heidän kanssaan järkevämpää puhuttavaa. Ja normaalit kivat miehet tekevät normaaleja kivoja asioita.
Joku kehoittaa muokkaamaan miehestä omanlaisen. Ei yleensä onnistu. Ollaan oltu nuoresta yhdessä ja en ole onnistunut samassa. Niin ja erota en uskalla. Ja mies rakastaa minua paljon.