Työ sosiaalisista tilanteista stressaavalle? Kirjastonhoitaja?
En olisi uskonut, että vielä 4-kymppisenä mietin ammatinvalintaa, mutta kun työvuosia on hyvässä lykyssä vielä lähes 30, niin pakkohan sitä on yrittää tehdä olostaan siedettävä että jaksaa.
En varmaan enää jaksa/pysty kokonaista tutkintoa lähteä pykäämään, vaan mietin, mihin voisin työllistyä vaikka pelkät perus- ja aineopinnot tekemällä. Taustalla akateeminen tutkinto ja pedagogiset opinnot.
Olenko ihan hukassa, jos mietin kirjastonhoitajan työtä? Pääsenkö siinä hommassa pölyttymään johonkin työhuoneeseen ja pois ihmisten ilmoilta? Entä olisiko muita vaihtoehtoja?
Tutkijan työ olisi mieluisinta, mutta asun kaukana yliopistokaupungeista, joten se ei käy.
Kertokaa kokemuksistanne ja ehdottakaa - kiitoksia!
Kommentit (34)
kun muut. Ongelmalliseksi tilanteesi tekee myös se, että asut kaukana yliopistokaupungeista. Niissä kaupungeissa voisi olla vähän enemmän kuvaamasi kaltaisia töitä sillä yliopiston kirjastoissa kyllä jotkut tekevät tällaista melko yksinäistä työtä. Arkistotyö voisi sinulle sopia paremmin mutta kun asut jollain ilmeisesti aika pienellä paikkakunnalla niin tällaista varmaan tosi tosi vaikea löytää kun sitä on vaikea löytää isoistakin kaupungeista. Kirjastossa varmaan on myös tällaisia vähän introvertille sopivampia töitä mutta kovin vähän tarjolla.
Itseänikin kirjastoala kiinnostaa, ei kylläkään epäsosiaalisuuden vuoksi vaan tykkään kaikesta kirjallisuuteen ja kulttuuriin liittyvästä ja nykyinen työni on tosi rankkaa.
Tutkijan työstä vielä sanoisin, ettei kaikkien tutkijoiden tarvitse olla supersosiaalisia ja hyviä puhumaan. Toki se on etu mutta vain yksi osa ja suurelle osalle aika pieni osa työtä. Jos kestää satunnaisia opetus- ja puhetilanteita niin se menee. Kaikki tutkijat eivät ole hyviä esiintyjiä eikä tarvitse ollakaan. Harmi kun sitä yliopistoa ei ole lähelläsi.
Itse olin joskus museossa oppaana ja se vasta sosiaalista olikin. Auta armias, kun pukkasi joku 20 turistin jengi ja sille porukalle piti pitää esitelmää - parhaimmillaan jopa eri kielellä - johan siinä housut tutis. Ei sovi kyllä epäsosiaaliselle.
Niin ja itsekin haluaisin siis työn, jossa sais olla mahdollisimman epäsosiaalinen. Tehdastyö olis ihan nappivalinta mulle, en vaan tiedä, miten sinne pääsee, ei mulla ole mitään koulutustakaan. Itse olen tällä hetkellä työssä pankissa ja se on oikeasti ihan vihoviimeinen työpaikka tämmöiselle epäsosiaaliselle. Pitäis olla sosiaalinen niin asiakkaille, työkavereille kuin pomoillekin (joita on meidänkin talossa kymmeniä) ja vaikeaa on. Olen ihan puhki, kun pääsen kotiin.
Alan vaihtoa siis täälläkin harkitaan...
jonnekin elintarviketeollisuuden tehtaaseen pääset ihan millä koulutuksella tahansa, ainoa vaatimus hygieniapassi, joita varten kursseja tai pelkkiä testejä järjestetään jatkuvasti.
Valitettavasti arkistotyökin on toisaalta hyvin sosiaalista ja teknistä työtä nykyään. Joitakin yksittäisiä järjestämisprojekteja saattaa olla, mutta ei niistä elämänuraksi ole.
Kehottaisin näillä toiveilla unohtamaan koko kirjasto-museo-arkistosektorin.
Arkistotyö voisi sinulle sopia paremmin mutta kun asut jollain ilmeisesti aika pienellä paikkakunnalla niin tällaista varmaan tosi tosi vaikea löytää kun sitä on vaikea löytää isoistakin kaupungeista.
Nyt sosiaalisella alalla ja ahdistaa.
Valitettavasti arkistotyökin on toisaalta hyvin sosiaalista ja teknistä työtä nykyään. Joitakin yksittäisiä järjestämisprojekteja saattaa olla, mutta ei niistä elämänuraksi ole. Kehottaisin näillä toiveilla unohtamaan koko kirjasto-museo-arkistosektorin.
Arkistotyö voisi sinulle sopia paremmin mutta kun asut jollain ilmeisesti aika pienellä paikkakunnalla niin tällaista varmaan tosi tosi vaikea löytää kun sitä on vaikea löytää isoistakin kaupungeista.
Arkistosta ja museosta kokemusta omaavana voin kertoa, että jos etsit töitä aloilta, joudut a) melko todennäköisesti työttömäksi; b) asiakaspalvelutehtäviin c) huonoille palkoille.
Arkisto- ja museotyö ei ole - kuten ei enää kirjastotyökään - mitään leppoisaa puuhastelua jossakin takahuoneessa (äärimmäisen harvoja poikkeuksia lukuunottamatta). Asiakaspalvelutyötä joutuu kyllä aloilla tekemään ja aika ajoin on myös todellinen kiire-härdelli päällä esimerkiksi museossa, jossa esimerkiksi uusitaan perusnäyttelyä.
Lisäksi myös näissä työtehtävissä on useinkin paineita vähintään oman työyhteisön taholta toimia tehokkaasti. Toiminnallisia resursseja on leikattu reilusti ja entistä enemmän tehtäviä on jouduttu jakamaan entistä vähemmille käsipareille. Palkat ovat samalla tasolla kuin kirjastoissa. Työpaikkoja on vaikea saada, jos sinulla ei ole alalta vuosien työkokemusta + oikeaa koulutusta.
Jos on jokin idea olemassa, niin yrittäjäksi ryhtyminen on vaihtoehto. Mutta muista: jos ei bisnes elätä kunnolla, lopeta yritys välittömästi, hetkeäkään aikailematta. Kerro jo aloittaessasi kaikille, että aiot lopettaa vuoden kahden aikana joka tapauksessa, kunhan vähän kokeilet. Poistat tällöin itseltäsi jo etukäteen epäonnistujan leiman, jonka pelossa muutoin saattaisit jatkaa vielä silloinkin, kun jatkaminen tosiasiassa tuhoaa sinut.
Tarvitset liikeidean, jossa teet suurehkoja kauppoja vähän. Jos teet pieniä kauppoja paljon, et tule rauhaa saamaan. Tavaroiden myynnissä katteet eivät riitä koskaan, vaan joudut välttämättä tekemään määrällisesti paljon kauppoja elääksesi ja se tarkoittaa määrällisesti paljon kontakteja. Suorittavassa työssä taas palkka ei riitä, mutta sitäkin kannattaa myydä, jos kauppaan kuulu auvoisa rauha työtä tehdessä. Koulutus, suunnittelu, erilaisissa projekti- ja erityisasiantuntijan töissä on mahdollista rakentaa sellainen työkuvio, että teet jossain määrin sosiaalista työtä viikon ja olet täysin omassa rauhassa kolme viikkoa kuukaudesta. Tietenkin edellyttäen, että tyydyt alhaiseen palkkaan saadaksesi ostettua tuon rauhan itsellesi. Minä olen näin toiminut. En tienaa paljon, mutta en näe vähäisintäkään syytä myydä vapauttani sosiaalisuudesta mahdollisten lisäansioiden toivossa.
Opetushommat siis voi unohtaa, ja useimmat akateemiset duunitkin. No onhan noita: raitiovaununkuljettaja, bussikuski, rekkakuski. Aika yksinäsi siellä kuskinkopissa olet. Kahta ensimmäistä ei hyvänä päivänä asiakkaat edes morjesta! Ja lehden/postinjakaja tosiaan tekee aika yksinäistä hommaa. Ainoa että aamulla postinjakaja joutuu lajitteluun, ja siellä voi joutua olemaan sosiaalinen, murahtamaan jonkun sanan tai kysymään jotain.
Sitten appiukko voi ainakin kertoa, että hautausmaan hoitajan hommiin ei ole kovaa tunkua. Pitää osata ajaa traktoria ja vähän kaivinkonettakin. Osata vähän maanrakennuspuolta. Tosin siinä voi törmätä jäänteisiin, kun hautoja avataan uusiokäyttöön. (Esim. 20-luvulla kuolleen lapsen luurangon löytäminen maatumaton villasukka jalassa pisti appiukon aika hiljaiseksi.) Mutta jos kantti kestää niin....
...joka tapauksessa akateemiset ammatit voinet unohtaa.
Jaa käyn kirjastossa hyvin usein ja enpä ole koskaan nähnyt kirjastonhoitajan juttelevan asiakkaan kanssa muutamaa sanaa enempää. Hyvin nuivilta ne hoitajat vaikuttaa, ei yhtää ekstroverteilta.
Rupea koodaamaan! Itse teen sitä isossa firmassa ja on erittäin erakolle sopivaa työtä. Kommunikointi asiakkaiden kanssa hoituu pääosin sähköpostilla, puhua ei juuri tarvi kenenkään kanssa. Oma esimies nyt välillä käy jotain puhumassa, mutta on mulla välillä mennyt viikkoja etten ole puhunut sanaakaan kellekään. Ja mulle se on ehdoton plussa, kun on sosiaalisten tilanteiden fobia! Saan yksinäni näperrellä koneella päivät pitkät, ja siitä vielä maksetaan hyvin.
En muuten ollut alaa valitessani pätkääkään kiinnostunut tietokoneista enkä tekniikasta yleensäkään, valitsin vain sillä perusteella missä todnäk saa rauhassa olla omituinen erakkomainen nörtti, ja mistä vielä maksettaisiinkin.
kyllä varmaan useimmissa ammateissa on mahdollista valita yksinäinen työ. opiskeluissa joutuu muutaman kerran esille, mutta joskus nekin voi hoitua ryhmässä.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 10:40"]
kyllä varmaan useimmissa ammateissa on mahdollista valita yksinäinen työ. opiskeluissa joutuu muutaman kerran esille, mutta joskus nekin voi hoitua ryhmässä.
[/quote]
Kerro nyt vaikka 10 sellaista ammattia, joissa on helppoa tehtä töitä yksin!
Minusta sinun pitäisi päinvastoin hakeutua sellaiseen työhön, jossa on jatkuvasti jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä, niin sinulla pysyy siihen jonkunlainen sormituntuma. Jos sulkeudut johonkin takahuoneeseen ja sitten kuitenkin välillä joudut olemaan tekemisissä ihmisten kanssa - mikä ei tosielämässä ole vältettävissä - niin ne kohtaamiset ovat sinulle raskaita.
Eli harjaantumista ennemmin kuin erakoitumista.
Ammatinvalintapsykologi täältä vastaa, että on hyvin hankala keksiä nykyään enää ammattetj, joissa saa olla yksin. Varsinkin AMK tai yliopistotason ammatteja. Ja jos alkuperäinen kysyjä vielä haluaa hyödyntää entisen ilmeisti opettajan koulutuksensa, niin vaikeaa on... Jos on opiskellut kieliä, niin kielenkääntäjä free lancenina? Tosin siihenkin vaaditaan todella vankka käännettävän kielen taito, joka usein edellyttää asumista kyseisessä maassa...
Ohjelmoija on toinen vaihtoehto, heillä ilmeisti siedetään epäsosiaalisuutta, vaikka ei se mikään valttikortti siihenkään ammattiin ole...
[quote author="Vierailija" time="14.03.2013 klo 10:51"]
Minusta sinun pitäisi päinvastoin hakeutua sellaiseen työhön, jossa on jatkuvasti jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä, niin sinulla pysyy siihen jonkunlainen sormituntuma. Jos sulkeudut johonkin takahuoneeseen ja sitten kuitenkin välillä joudut olemaan tekemisissä ihmisten kanssa - mikä ei tosielämässä ole vältettävissä - niin ne kohtaamiset ovat sinulle raskaita.
Eli harjaantumista ennemmin kuin erakoitumista.
[/quote]
Ei minulla ainakaan olllenkaan noin. Minulle pakolliset sosiaaliset kohtaamiset on paljon helpompia, kun en joudu arjessani kuormittumaan töissä sosiaalisuudella. Olen tehnyt nuorempana myös opetustöitä, ja silloin sitten vapaa-ajalla oikein kammosin jopa naapureita, kun yksinäisyyden kaipuu piti täyttää vapaa-ajalla. Nyt kun saan töissä olla rauhassa, jaksan paremmin pakollisen sosiaalisuuden muulloin.
t. 27
Laborantti teollisuuslabrassa. Toki on työkavereita, mutta jokainen puuhaa omiaan ja tekee analyysejä itsenäisesti, näytteet tuo labraan hyllyyn suoraan näytekuljetta ja välttämättä ei päivän aikana tarvitse moita enempää sanoa työkavereille, jos ei ole fiilistä. Ei asiakkaita, palvelua tms. Mahtava työ!
Itse olin joskus museossa oppaana ja se vasta sosiaalista olikin. Auta armias, kun pukkasi joku 20 turistin jengi ja sille porukalle piti pitää esitelmää - parhaimmillaan jopa eri kielellä - johan siinä housut tutis. Ei sovi kyllä epäsosiaaliselle.
Niin ja itsekin haluaisin siis työn, jossa sais olla mahdollisimman epäsosiaalinen. Tehdastyö olis ihan nappivalinta mulle, en vaan tiedä, miten sinne pääsee, ei mulla ole mitään koulutustakaan. Itse olen tällä hetkellä työssä pankissa ja se on oikeasti ihan vihoviimeinen työpaikka tämmöiselle epäsosiaaliselle. Pitäis olla sosiaalinen niin asiakkaille, työkavereille kuin pomoillekin (joita on meidänkin talossa kymmeniä) ja vaikeaa on. Olen ihan puhki, kun pääsen kotiin.
Alan vaihtoa siis täälläkin harkitaan...