Omituidimmat vaatevalinnat, mitä olette hautajaisissa nähneet?
Kommentit (45)
Huonosti istuva jakkupuku. Ellei ollut tarkoitus esitellä rouvan lantiota.
Musta olkaintoppi, mustat pillifarkut, mustat maiharit, niittikoruja ranteissa, fritsuja ja krapula. Kolmekymppisellä.
Smaragdinvihreä mekko, valkoinen mekko punaisin ruusuin, farkut ruskeat lenkkarit ja ruskea takki. Vieraat olivat ulkomailta ja heidän vaatetuskulttuurinsa erilainen. Näytti kyllä oudolta sen tiukasti musta-valkoisen väen seassa. Mutta itseasiassa minua ei häirinnyt , vainajakaan ei ollut etikettipönöttäjä tyyppiä.
Tummansiniset nuhjaantuneet verkkarit, likaiset lenkkarit, kulahtanut t-paita.
Vainajan tyttärellä, joka oli juuri 2vko aikaisemmin synnyttänyt neljännen lapsensa, yh ja ihan perusäitiyspäivärahalla.
Ei voinut siskonsa lainata edes omia vanhoja vaatteitaan (eivät ole puheväliessä, normaalia miehen suvussa). Tällä hyvin toimeentulevalla oli siis päällä uusivillakankainen jakkupuku, valkoinen kauluspaita, uudet kävelykengät ja kaulassa kaksi (!) helmikaulanauhaa. Pisti silmään ne helmet, kun harvemmin kukaan enää helmiä käyttää hautajaisissa, vaikka eikö ne olekin surukorut? ja niitä oli kahdet. Tuli mieleen, että oliko laittanut siskonsakin helmet itselleen...
Kaikkeen sitä onkin kirkossa istuessa aikaa. Tossa oli vaan niin räikeä kontrasti.
Farkut ja kauluspaita siunattavan lapsen isällä.
Vierailija kirjoitti:
Farkut ja kauluspaita siunattavan lapsen isällä.
Ja sinulla ei ollut muuta tekemistä kuin arvostella kuolleen lapsen vanhempien vaatteita.
Olisit pysynyt poissa negatiivisine ajatuksinesi.
musta ihan päivittäisessä arkikäytössä oleva poolo korkeassa asemassa olevalla huippupalkkaisella keski-ikäisellä naisella
Vierailija kirjoitti:
Farkut ja kauluspaita siunattavan lapsen isällä.
Eiköhän isä saa pukeutua lapsensa hautajaisiin ihan miten haluaa.
Ainoa virhe oli kutsua sinut.
Lyhyt, selästä avonainen mekko, joka paljasti paitsi selkätatuoinnin myös rintaliivit.
Tummanvihreä pusero ja hame, valkoinen neuletakki.
Minulla ei ollut mustia vaatteita.
Jokainen on kelvannut ihan hyvin vaikka ollutkin erilaisia vaatetuksia. En ole ruikuttaja enkä kyttäävä luonne.
Sukulaislikka eli pahinta teini-iän protestivaihettaan ja saapui hautajaisiin mustakultaisessa vartalonmyötäisessä paljettiminimekossa, verkkosukkahousuissa, hyvin kirkkaassa meikissä ja niissä siihen aikaan kovin muodikkaista Steve Maddenin piikkiplatokorkkareissa. Ikää taisi olla 13 tai 14.
Ei sillä, en minäkään mikään rauhallisin teini ollut tai edelleenkään se sovinnaisin pukeutuja, mutta tuossa kohden mielestäni petti harkintakyky, oli teini tai ei.
Beige housupuku, kirjava ja todella värikäs villakangastakki päällystakkina
Positiivisessa mielessä erikoisin oli vaaleanharmaa, vähän vihreään taittavan sävyinen mekko. Tämä oli siskon hautajaisissa siskon kaverilla. Mietin vaan, että sisko olisi niin tykästynyt siihen mekkoon, koska se oli aivan hänen tyylisensä.
Sukulaisella oli musta paita ja sen päällä musta takki.
Mustassa paidassa oli Superman logo.
Vierailija kirjoitti:
Tummanvihreä pusero ja hame, valkoinen neuletakki.
Minulla ei ollut mustia vaatteita.
Miten voi olla tällainen tilanne? Musta on Suomen suosituin väri ja suuri joukko ihmisiä pukeutuu joka päivä pelkkään mustaan ja omistaa lähinnä vain mustia vaatteita.
Pääministeri oli tunnetun taitelijan hautajaisissa arkikäytössään olevassa ja useasti käyttämässään mustassa poolossa syksyllä. Pääministeri ei toki kuulunut vainajan lähipiiriin vaan oli siellä asemansa takia edustamassa. Hautajaisiin osallistui myös kulttuuriasioista vastaava ministeri, joka oli pukeutunut tummaan pukuun.
Suomalaisin silmin tuntuu oudolta kun Usassa hautajaisissa ei säännönmukaisesti pukeuduta mustaan, ainakaan valkoihoisten hautajaisissa Kaliforniassa.
Kun vuonna -83 oli hautajaiset kuolleena syntyneelle tyttärelleni niin sukulaiset eivät tykänneet että minulla oli tummanpunainen paita, (mustan hameen kanssa) sanoivat että punaista väriä ei saa laittaa hautajaisiin. Sanoin vain että punainen on rakkauden väri ja musta surun, päälläni ovat siis molemmat.
Oho, omituisimmat