Olen suhteessa 30 vuotta vanhemman miehen kanssa, saa esittää kysymyksiä
Kommentit (40)
josta pari vkoa sitten täällä kirjoitit? Mites sun lapses isä, mites se asian ottaa?
Sujuuko seksi, tarvitsetteko erektiotukia tai Viagraa? Ellottaako vanhan miehen kroppa ja sukuelin?
Hänelle on tehty sydämen ohitusleikkaus. Hän on eläkkeellä, nauttii kyllä elämästä mutta on selvästi vanhentunut verrattuna esim. parin vuoden takaiseen aikaan. Unohtelee, jankuttaa samaa, harmaantuu hiuksista, ryppyjä tulee, liikkuminen hidastuu.
Äitini on 61-vuotias ja työelämässä. Ei mitään pahempia kremppoja, vähän reumaattinen toki.
Anoppini on 66-vuotias, hyväkuntoinen. Käy säännöllisesti kuntosalilla. Hän menetti oman miehensä, kun tämä oli 65-vuotias, syöpään. Hänessäkin näkyy vanhenemista esim. nivelten jäykkyytenä.
Olen itse 38-vuotias ja kahden lapsen äiti. En ikimaailmassa haluaisi elää isäni ikäisen miehen kanssa. Arki ei vain sujuisi. Elämänkokemukset ja kiinnostuksenaiheet eivät kohtaa. Näen kuitenkin vanhuksen, en elämänsä vireessä olevaa miestä. Mummini oli reipas ja energinen aina 75-vuotiaaksi asti, sitten hänestä tuli selvästi vanhus. En ikimaailmassa voisi olla suhteessa miehen kanssa, josta tiedän, että 10 vuoden päästä hän on totaalisen erilainen, minä vain vähän rupsahtaneempi.
Siis miksi? Haluatko hänen kanssaan lapsia? Oletko sitä mieltä, että 70-vuotias voi vielä olla hyvä isä? Vai harrastatteko vain seksiä? Ei kiitos. En ymmärrä sinua.
Joo olen kyllä kirjoittanut aiemmin mutta en nyt ole varma onko sama tapaus kyseessä.
Mies ei tarvitse mitään erektiolääkkeitä ja on oikeasti ihan mieletön :D Ei mitään ongelmia.
Kroppa on hyvä, ei todellakaan ellota yhtään. Äkikseltään toki ajatus noin paljon vanhemmasta miehestä tuntuu ällöltä mutta eipä enää. Mikään hänessä ei ällötä, päinvastoin.
Muutin pois miehen luota, lapsen huoltajuusasiat vielä kesken. Olemme hyvissä väleissä.
palstaa...aina jotkut idiootit laittaa näitä...
Mä en todellakaan suunnitellut tätä ja ajattelin ihan samoin kuin sinä. Vaan kun kävi niin, että ihastuin vastoin tahtoani. Olen miettinyt noita asioita mutta tullut siihen lopputulokseen, että täällä eletään vain kerran. Otan mieluummin tämän miehen kanssa vaikka vain muutaman onnellisen vuoden kun jonkun nuoremman kanssa 30 onnetonta.
Toki asia nyt ei ihan noin mene kun yllä esitin mutta hän on minulle sielunkumppani, hänen kanssa on hyvä olla ja sellainen olo, että on löytänyt kadoksissa olleen toisen puolikkaan elämäänsä.
Jokainen yli 60 vee on huonossa kunnossa fyysisesti ellei ole himourheilija.
Siis toki huomaa useasti, että olemme eri sukupolvea. Ei hän käytä vanhoja sananparsia varsinaisesti mutta on tietyt jutut mitkä eivät enää kuulu tähän mun ikäluokkaan. Silti hän on tarpeeksi moderni ainakin minulle.
Hänellä on minua vanhempia lapsia ja oman lapseni ikäisiä lapsenlapsia.
palstaa...aina jotkut idiootit laittaa näitä...
Miksi kiertelet etkä vastaa kysymykseen?
Emme asu yhdessä, ei ole vielä ajankohtaista.
En odota perintöä, hän ei ole mitenkään rikas. Keskiarvoa parempi eläke mutta sen sain tietää vasta kun olin jo ihastunut häneen.
Miten perheesi ja ystäväsi ovat suhtautuneet mieheen? Kehtaatko viedä häntä vaikka ystäväpiirisi juhliin kun kaikilla muilla on omanikäiset kumppanit?
Outo ajatuskin et olis eläkeläisen kanssa kimpassa.
Mitä te yleensä teette yhdessä?
Missä te ootte edes tutustuneet? Itselle ei tulis edes mieleen missä tällaisen miehen tapaisi.
Kehtaan viedä mutta suhde on sen verran alussa, että en ole vielä esitellyt esim. vanhemmilleni. Heille asia on ok, samoin kavereilleni. Jotkut on olleet järkyttyneitä enkä esim. työpaikalla ole kauheasti asiasta huudellut.
Kun käymme yhdessä ulkona niin kyllä meitä tuijotetaan ihan avoimesti. Itse olen vähän nuoremman näköinen kuin tuon 36 (useimmat arvaa n. 30-32) ja meiltä baarissa usein kysytään kaikkea sellaista, että "paljon tuo maksaa sulle" tai " onko tuossa kyse rahasta?" tms.
Mutta ei, kyse ei ole rahasta. Kyse on siitä, että hän vetoaa minuun ihmisenä ja miehenä ja minun on hyvä olla hänen kanssaan. Muuta ei tarvita.
Olemme tavanneet baarissa. Meidän pöytään on kaikki aina tervetulleita ja kutsuimme hänet meidän pöytään (siitä on jo yli vuosi) kun hän istui yksinään. Hän tarjoutui kuskiksi (ei juo alkoholia) ja vuodenpäivät kuskaili meitä ja sitten istuttiin ilta aina yhdessä tietty minä, hän ja mun ystävä. Sitten se vaan tapahtui aivan yhtäkkiä. Kyllä mä jo kesällä mietin, että en kai mä nyt oikeasti ole siitä kiinnostunut mutta sain työnnettyä moiset hullut ajatukset syrjään ja naureskelin itselleni.
Sitten eräänä iltana se vain iski se kiinnostus. Siitä sitten lähti tämä juttu ja nopeasti on edennyt. Aluksi pelkäsin ihan hirveästi, mua pelotti nuo samat asiat, toimiiko tuon ikäisellä enää mikään, minkänäköinen kroppa mahtaa olla, mitä tämmöisesti voi tulla? Mutta kun homma vaan toimii niin se toimii.
Hieno juttu ap! Ei kannata välittää muiden ihmettelyistä. :)
Onko teillä suhde vasta ihan alussa vai oletteko jo pitempään olleet yhdessä? Tapaatteko usein ja mitä yleensä puuhaatte?
Tsemppiä!
Hän tekee vielä töitä vaikka on eläkkeellä. Tekee sellaista keikkahommaa vanhassa ammatissaan. Ei paljon lepäile laakereillaan, on usein kiireisempi kun minä. Hänellä on myös paljon ystäviä joita tapaa sekä toki lapset ja lapsenlapset. Hän ei ole kovin paikoillaan pysyvää tyyppiä.
Suhde siis n. 3kk vanha vasta, ihan alussa ollaan.
Me käydään laulamassa (harrastamme sitä molemmat), yhdessä syömässä, tehään ruokaa, käydään kaupassa, löhötään sohvalla, harrastetaan seksiä, käydään autoajelulla ja milloin mitäkin. Ihan tavallisia juttuja. Toki kun suhde on tuore tulee paljon vietettyä aikaa toista tuijotellessa ja halaillessa :D Me keskustelemme todella paljon, hän on todella hyvä keskustelukumppani.
Lapsi ei ole (?) tämän miehenkö? Miten lapsen isä suhtautuu asiaan?
Mä olen 46v ja mun aviomies on 44v. En vois kuvitellakaan olevani itseäni vanhemman miehen kanssa!
...jolla on isompi ikäero kuin minulla miehen kanssa. Meillä 27 vuotta.
Lapsia kaksi (6v ja 5v).