Oletko onnellisempi 10 kiloa "liian lihavana" rennosti syöden hyvin silloin kun on nälkä

Olen onnellinen sopivana, kun syön järkevästi ja kohtuudella, ja liikun runsaasti. Jos laistan liikunnasta ja/tai herkuttelen liikaa, huono, turvonnut olo hiipii esiin.



BMI on nyt 21, ja olo on hyvä. Silloin kun se oli 17 olo oli huono, ja silloin kun 25 (heti raskauden jälkeen) olo oli lähinnä oksettava.

En usko sinua.

En edes syö herkkuja, sokereita en lainkaan ja siltikin lihon pelkästä mässyn näkemisestä.

Laihduttamaan onnistun kyllä aivan kitukuurilla, mutta pienikin repsahdun näkyy vaa'alla.

Ihmisen elimistö ei toimi noin.

Ennen en juonut tarpeeksi vettä enkä syönyt tarpeeksi kasviksia, tuntui että söin todella vähän ja juuston ajatteleminenkin oli PAM plus 2kg!

Vähäinenkin laihdutus vaati todellista nälkäkuuria ja kituuttamista eikä muutos ollut niillä eväillä ikinä pysyvää.

Ihmiset ovat yksilöitä. Eri ihmisillä on hyvä olo eri asioista. Hämmentävää!

Olen päässyt eroon harhakuvitelmasta että muokkaamalla ulkonäköäni ihmiset muka pitäisivät minusta enemmän ja elämästäni tulisi muka onnellisempaa. Onnellisuus ei ole riippuvainen painoindeksistä.

ihannemitoissa! Läski näyttää mielestäni hirveältä, eikä olokaan ole hyvä jos liian rennosti syö! Inhosin liikakilojani ja osittain siis myös itseäni. Elämänlaatuni on parempi ja olen iloisempi ja itsevarmempi näin. Lisäksi vanhat herkut kuten karkit ja leipä eivät enää edes kiinnosta.

rennosti syöden mitä haluan silloin kun on nälkä.



Suosittelen opettelemaan syömään usein ja pieniä määriä. Silloin vatsa täyttyy melko nopeasti, eikä nälän tyydyttäminen vaadi valtavia saavillisia ruokaa ja juomaa. Olisi ollut parasta aloittaa se jo nuorena, mutta vatsalaukun koko voi kyllä varmaan myös pienentyä, jos jaksaa vähän aikaa sitä, ettei vatsa täytykään äärimmilleen ruokaillessa.



Toinen hyvä ohje on opetella pitämään terveellisestä ruuasta. On varmaan ongelmallista päästä normaalipainoon, jos ihminen pitää ainoastaan sokerilla tai rasvalla kyllästetystä ruuasta.

onnellisempi! Olen kokeillut kumpaakin.



Teen raskasta työtä, ja jaksan sitä paremmin 10 kiloa painavampana ja ylipainon puolella kuin normaalipainoisena. Jostain syystä lihakset ei mulla kehity jos en ole rotevassa kunnossa. Ja tarkoitan selkä- ja käsivoimia.



Eli mulla pätee sääntö että elimistön läskistä on helpompi saada lihasta kasvatettua kuin proderuuasta. Syön mitä haluan.



Rakastan työtäni ja sitä mitä se tekee kropalle. Olen täysin poikki työpäivän jälkeen, ja olo on euforinen.

rennosti syöden mitä haluan silloin kun on nälkä.

Suosittelen opettelemaan syömään usein ja pieniä määriä. Silloin vatsa täyttyy melko nopeasti, eikä nälän tyydyttäminen vaadi valtavia saavillisia ruokaa ja juomaa. Olisi ollut parasta aloittaa se jo nuorena, mutta vatsalaukun koko voi kyllä varmaan myös pienentyä, jos jaksaa vähän aikaa sitä, ettei vatsa täytykään äärimmilleen ruokaillessa.

Toinen hyvä ohje on opetella pitämään terveellisestä ruuasta. On varmaan ongelmallista päästä normaalipainoon, jos ihminen pitää ainoastaan sokerilla tai rasvalla kyllästetystä ruuasta.

kuin viisi kertaa päivässä puolilleen?

Samat kalorit kai tuossa tulee, jos ei kerran päivässä mättävällä vielä vähemmän..

Mutta hyvin syöneenä ja tyytyväisenä itseensä. On raskasta jatkuvasti kytätä painoa ja miettiä mitä suuhunsa laittaa. Toisaalta nyt kun etsin juhlapukua itselleni, on ihanaa tietää, että voin valita ihan minkä mekon vain ja näyttäväni siinä vielä hyvältäkin.

Eikö se ole ihan sama että sen mahan ahtaa täyteen kerran päivässä

Samat kalorit kai tuossa tulee, jos ei kerran päivässä mättävällä vielä vähemmän..

Toisilla ihmisillä toimii usein syöminen, toisilla harvoin. Siis toimii siinä mielessä, että millä tavalla olo pysyy hyvänä riittävän vähillä kaloreilla. Mulla toimii se että syön paljon kerralla mutta vain 2 kertaa päivässä (aamulla vain kahvi). Jollain muulla taas pitkät ruokailuvälit aiheuttaa huonoa oloa ja ahmimishimoa.

syön hyvin, herkutellen ja nautiskellen hyvästä (ja terveellisestäkin) ruuasta. Mulle hyvä ruoka on sama kuin taidolla tehty hyvistä (ei välttämättä kalliista) raaka-aineista, maut kohdallaan. Se voi olla ihan yhtä hyvin merimiespihviä, lohikeittoa kuin hanhenmaksaakin.



Mässy (sipsit, mäkkärit, ylenmääräinen makea joka päivä jne) ei ole koskaan kuulunut mun jokapäiväisiin tarpeisiin. Hiilarit väheni ihan luontevasti kun niistä tuli huono ja turvonnut olo, joskus syön jos mieli tekee.

Eikö se ole ihan sama että sen mahan ahtaa täyteen kerran päivässä

Samat kalorit kai tuossa tulee, jos ei kerran päivässä mättävällä vielä vähemmän..

Toisilla ihmisillä toimii usein syöminen, toisilla harvoin. Siis toimii siinä mielessä, että millä tavalla olo pysyy hyvänä riittävän vähillä kaloreilla. Mulla toimii se että syön paljon kerralla mutta vain 2 kertaa päivässä (aamulla vain kahvi). Jollain muulla taas pitkät ruokailuvälit aiheuttaa huonoa oloa ja ahmimishimoa.

ja syön 3-4 tunnin välein. 2 lämmintä ateriaa päivässä, aamiainen ja pieni iltapala. Yhtään ateriaa en voi jättää väliin, mulla on aina pähkinöitä tms varalla jos rupeaa heikottamaan

32

Alkuvuodesta painoin 74kg, nyt aika tarkkaan 64. Alan nyt olla todella tyytyväinen ulkoiseen olemukseeni, enkä koe joutuneeni luopumaan mistään, kun olen järkeistänyt syömistäni ja lisänyt liikuntaa. Koska painonpudotus on ollut hidasta, uskon sen myös olevan pidempiaikaista kuin jokin typerä kolmen viikon ihmekuuri.

Joko ruokakeskeisyys siitä nauttien tai siitä kieltäytyen.



Mä olisin onnellisin kun ei tartte miettiä ollenkaan ruokaa, mutta kropan kannalta onnellisin kyllä silloin kun on ok kunto ja kropalla voi tehdä mitä haluaa. Pelkkä hoikkuus ei mulle onnea tuo, vaan se kropan toimintakyky olis se juttu, vaikka oliskin sitten vähän läskiäkin.

Minä olen hoikka, BMI 20. Silti syön rennosti mitä ja milloin haluan, vatsan täyteen. Ja olen onnellinen näin, en haluaisi olla pullukka.

Ja toki tuo on ihannetilanne. Ei kai kukaan halua 10 kg lisää jos pysyy helposti luonnostaan hoikkana.

Mutta monella meistä ei ainakaan vanhemmiten ole

niin. Eikä se tarvi mitään jatkuvaa mässäystä kuten joku vihjaili, että on se 10 kg vaikka nuoruudenpainoa enemmän nelikymppisenä. Minä ainakin syön varsin terveellisesti ja kohtuullisesti, ja silti painoa on 60 kg entisen 50 kg sijaan. Ja siihen 50 kg pyrkiminen ja siinä pysyminen vaatisi kyllä melkoista tiukkuutta annoskoossa ja kaikessa - ei vaivan arvoista.

t. 2

t nainen 46v, ja 7-8kg "ylipainoa" ihannepainosta.

olen kyllä saanut itseni 3 vuotta sitten laihemmaksi, mutta voi sitä stressin ja kurituksen määrää! Ja Kasvot menivät tosi rumiksi.

Olen onnellisempi "kitukuurin" jälkeen, kun paino on tasapainossa, ja olen jälleen hoikka oma itseni. Välillä voi herkutella, mutta ei tietenkään joka päivä. Normaaliin arkeen kuuluu järkevät annoskoot, ei nälkä eikä ähky.

olen 5kg ylipainoinen ja voisin lihoa omasta mielestäni vielä toiset viisi kiloa koska olen mielummin pullukka kuin ajattelen hoikkana miten syön että pysyn kunnossa. Don't judge

Minä syön mitä vain milloin vain ja olen onnellinen. BIM 22 koko aikuisikäni eli yli 30 vuotta.

10kg lihavampana oli jatkuvasti niin pöhöttynyt olo, että ei kiitos enää.

Normaalipainoisena syön rennosti sitä, mitä haluan, silloin kun on nälkä.