Huominen illallinen ärsyttää suunnattomasti!

Älä kuuntele, älä edes vastaile jos ei kiinnosta. Puhelet vaan muista asioista ja annat sen lörpöttää omia juttujaan.

Munkin siskoni mies on just samanlainen, toimin sen kanssa noin. Jos se esimerkiksi alkaa puhua jostakin 600 euron kahvinkeittimestä, saatan sanoa vaan aha ja sitten kysyn siskolta että muistatko muuten sen kahvipannun mikä meillä oli kotona, kun oltiin pieniä. Se punainen joka näytti ihan linnunpöntöltä, sillä vasta tulikin hyvää pannukahvia? Sit aletaan siskon kanssa puhua siitä :)

Ei ole kokemusta, mutta ehkä paras tapa on olla kuuntelematta miestä, ja keskittyä puhumaan esim. miehesi siskon tai lasten kanssa.

Sano kahvipöydässä, että onpas hyvää tämä kuudensadan euron kahvi tai että en kyllä osaisi minä käyttää tuollaisia sadantuhannen euron puhelimia jne.



Tai sitten suhtaudu kuin lapseen: kun mies puhuu hankinnoistaan, kysy tätiäänellä, tuliko hän kovin iloiseksi uudesta hienosta puhelimesta ja varoita, ettei nyt vain pudota ja riko uutta hienoa kahvinkeitintä.



Kolmas vaihtoehto on heti ovella kysyä tärkeimmät ensin, eli mitä uutta on nyt hankittu ja mitä maksoi.



Neljäs vaihtoehto on tekeytyä kuuroksi aina kun mies puhuu rahasta ja alkaa vaikka hyräillä jotain euroviisusävelmää. Joka kerta samaa.

Kiitos hyvistä vastauksista!

Haha nelosen ehdotus oli kyllä hyvä, että ennen kuin pääsen edes kynnyksen yli niin pokkana kysyn että mitä uutta täällä on ja paljonko maksoi. :D Tuo oli hyvä, luulis asian menevän perille! Loistavia ehdotuksia!

heti kun olette ovesta sisälle päässeet hänen tekemistään hankinnoista ja niiden hinnoista. Sano samalla, et päästään sit jo alkuun eroon niistä ja voidaan keskittyä olennaiseen itse seurustelutilanteessa.



Toisaalta, jos vaan oma pokka riittää, voisit sanoa vaikka ihan suoraan, et 'kamoon, ihan oikeesti? Kuka kertoo hintoja keskustelun lomassa?'



MItä mieltä miehesi siitä on? Jos vaikka sovitte yhdessä miten toimitte kun se brassailu taas alkaa?

sori, näemmä edellä jo oli vastaavanlainen idea. Kunnia sinne. Mä luin huonosti :D

aina, kun siskon mies alkaa lesoilla, katsotte miehesi kanssa toisianne merkitsevästi pitkään ja hymyilette "sitä" hymyä. Eiköhän ainakin siskoa ala hävettää miehensä puolesta ja panee ukkonsa kuriin.

Puhuin mieheni kanssakin jo tuosta, mutta ei hänellä näytä kiinnostavan. Totesi, että jos toinen saa hyvän mielen braissailusta, niin siitä vaan. Hänellä asia ei siis häiritse, mutta mulla ottaa päähän! Olisi tosiaan kiva puhua muustakin, kuin miehen hankinnoista, mutta yleensä ne tuntuu olevan ruokapöydän kuumin puheenaihe...

Yksi kaverinikin ehdotti, että ainakun hän kertoo jonkun tavaran hinnan, niin otan kasvoilleni naurun pidättelemisen-ilmeen, siis sellainen tyhmä virnistys ;)

-ap-

Menemme huomenna mieheni siskon ja hänen perheensä luo syömään. Muuten kiva mennä, mutta voi hitto mä en voi käsittää mieheni siskon miestä.

Joka ikinen kerta kun nähdään niin alkaa sama lesominen ja leveily! "Meilläpä on sitä ja tätä ja tuota ja se makso niin ja niin paljon..."

Tulot on meillä ja miehen siskon perheellä samaa luokkaa, mutta silti miehellä on joku kummallinen tarve esitellä hankintojaan ja rahojaan.

Kauteudesta tämä ei johdu, mutta mulla ei vaan kiinnosta kuunnella, että mies osti neljänsadan euron golfmailan, tonnin puhelimen, tai he lähtevät lomalle viiden tähden hotelliin. Ihan sama mistä puhutaan, niin aihe kääntyy aina hänen hankintoihin.

Anopilla on suuri tarve esitellä uusia hankintojaan ja tehdä olemattomistakin hankinnoista suuri numero. "Niin muuten, huomasitteko uuden tuolin?" "Katsokaa millaisen kellon eilen ostin!" "Näittekö jo uuden taulun?" "Kävin ostamassa tuon uusimman tuotteen X", "Ostin viimeviikolla nämä kaikki uudet matot".

Mua jotenkin säälittää koko ihminen! Siis mitä ihmeen hehkuttamista niissä sen ostoksissa edes on? Mä en ikimaailmassa kehtaisi tehdä numeroa jostakin ostamastani mariskoolista tai pikkukorusta jne. Itseänihän varten minä ne ostaisin, en siksi että pääsisin brassailemaan. Ja joku mariskooli? Hey come on: sehän on joka kodin perusjuttu!

Mutta anoppi tekee numeron vaikka uusista sukkahousuistaan! Odottaakohan se jotakin kehuja tai jotain? Että kaikki muutkin hehkuttaisivat hänen pienen elämänsä pieniä ostoksia? Ihan käsittämätöntä. Olen tähän mennessä yrittänyt olla neutraali ja sanonut jotakin peruspositiivista tyyliin: "No katsopas vaan. Hieno. Kivannäköinen." Kyllästyttää, huvittaa ja säälittää koko ihminen. Miehen kanssa jo kotona etukäteen vitsailemme, mitä äitinsä seuraavalla kerralla esittelee.

Tiedän itse yhden tuollaisen tapauksen, ja se on sanonut ihan suoraan että käytöksensä (lainaa lainan päälle, ei mitkään suuret tulot mutta velkaa joka suuntaan asunnosta, veneestä, autoista, lomamatkoista, harrastuksista) johtuu köyhästä lapsuudesta.

niin te katsotte miehenne kanssa toisiinne, ja "hieman" ilmehditte sekä hymyilette merkitsevästi.

Aina kun tuo toistuu, teette niin ja vaikka hieman hihitätte. Teette noin niin kauan, kunnes tuo rehentelijä huomaa miten typerä on.

Tai voihan olla että se on niin typerä, ettei edes huomaa.

Miten muuten siskosi suhtautuu tuohon, eikö häntä hävetä? Eikö ikinä sano miehelleen, että lopeta tollainen?

Voi juma! Mitä tuohon voi sanoa, tai miten tuon voin välttää?

Ostin tänään Lidlin paistopisteestä 20 karjalanpiirakkaa,ja se merkitsee sitä, että tänä vuonna ei matkustetakaan ulkomaille.

Kieltämättä tuollainen braissailija-ihmistyyppi on pirun ärsyttävä. Niinkuin joku jo sanoi, niin itsellehän ja omaksi iloksi ne tavarat ostetaan, eikö siksi, että pääsee koko kansalle kertomaan kuinka on ostanut sitä sun tätä.

Mun yksi kaveri on just samanlainen, kun jonkun kertoma anoppi. Joku ikisestä hankinnasta pitää tehdä numero, oli se sitten vaikka hammasharja tai patalaput.



Tuota hymyilemis-/tirskahtamisjuttua kokeilemme huomenna! Onhan tuo vähän epäkohteliasta, mutta niin on mielestäni mieheni siskon miehen käytöskin.

Hänen vaimo, eli miehen sisko on rehellisesti sanottuna ehkä vähän tossun alla. Hänellä ei ole juuri mitään sanottava hankintoihin, nyökkäilee ja hymyilee vieressä, vaikka olen huomannut että kyllä häntäkin välissä nolottaa tämä miehen tavaraintous.

Anteeksi vaan, mutta itse ainakin häpeäisin silmät päästä jos oma mies olisi samanlainen. Ennen kuin vieraat on päässyt eteistä pidemmälle, niin on jo kerrottu että eteisen matto on tilattu Italiasta, ja oli muuten tosi kallis toimitus tai että hänen takki oli kallis, mutta kestänyt jo kaksi talvea.



Välissä mietin, että tajuaakohan mies edes leveilevänsä? Hänellä jotenkin tulee niin luonnostaan/ohimennen nuo...

Voi juma! Mitä tuohon voi sanoa, tai miten tuon voin välttää?

Ostin tänään Lidlin paistopisteestä 20 karjalanpiirakkaa,ja se merkitsee sitä, että tänä vuonna ei matkustetakaan ulkomaille.

Sano että ihmellistä päästä vieraaksi näin hienoon ja rikkaaseen kotiin! Meillä kun pyyhitään perseetkin sanomalehteen joita pöllitään lehtikeräyslaatikosta, ja syömme pelkkää veteen keitettyä kaurapuuroa.

Olemme kiitollisia kun saamme nähdä tällaista rikkautta ja hyvinvointia *reps*

En ole ap, mutta nämä on loistavia ideoita!

ärsyttäväähän se on mutta varmaan paras antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei se ihminen välttämättä tajua lesoilevansa ja negatiivinen reagointi voisi johtaa välirikkoon tai ainakin nolostuttaa miehen siskon.

tuommoisia hintalappu ihmisiä tuntuu löytyvän sieltä ja täältä.



Tuttava mies on just samanlainen. Se myös kehuu hyviä kauppoja, että on saanut edullisesti jotain, eikä häpeä Lidl käyttöä. "Liidelistä saa laatua, tämäkin humidoori maksoi vain 39 euroa, siis kolmanneksen siitä mitä Stockmannilla"



Lisäksi sillä on komeemmin ja paremmin asiat aina kuin kellään. Niiden lapset ovat samanlaisia.



Kerran heidän poika tuli meille ja samalla itsekseni manasin eteistä, että ohhoh, onpa täällä likaista. Siihen tää 10 v lapsi sitten totes isänsä tyylisesti: "näkisitpä meidän kodin, se on vielä likaisempi!"



Se auttoi ymmärtämään tuota perhettä. Se on yksi iso vitsi! ;D



Joskus illanistujaisissa, kun ovat lähteneet pikku viinipäissämme myös imitoimme sitä perhettä. Lähinnä miestä. Siitä saa paljon hubaa.



Tiedän, että ollaan ilkeitä, mutta sillä tavalla idiootteja vaan jaksaa paremmin.

Minun ja mieheni tuttavapiirissä on juuri ap:n kuvaileman perhe, ja voi miten hauskaa meillä onkaan miehen kanssa kun kahdestaan imitoimme tuota perhettä! Onhan tuo vähän ilkeää, mutta auttaa huomattavasti paremmin jaksamaan tuota perhettä.

Juuri eilen illalla kun söimme miehen kanssa, vitsailimme että kyllä on tämäkin pihvi maksanut niin ja niin paljon, ja tämä viini on kyllä kallista, mutta hyvästä kannattaa maksaa! ;)

jotkut vaan tykkää ostella ja on niistä hankinnoistaan innostuneita. Mulla on jotain kavereita, jotka jauhaa lemmikkieläinjuttuja tiuhaan. "Oo, ja sitten XXX tuli tuohon sohvalle viereen rapsutettavaks ja oli niiin ihanaa". "Oisitpa nähnyt miten se haukku punatulkkua niiin tosissaan, kun käytiin lenkillä". Jne., jne.



Mua ei eläimet kiinnosta pätkän vertaa puheenaiheena, mutta koska nää on kuitenkin muuten ihan ok ihmisiä ja osa just sukulaisia, niin nyökyttelen vaan ja välillä ihastelen mukana heidän lemmikkinsä suloisuutta ja nokkeluutta.



Eli ymmärrän, että ärsyttää puhua jostain, mikä ei itseä kiinnosta, mutta vähän epäilen, että puhujan motiivi on eri mitä ap luulee...