Kirjoittelin viime viikolla lapsen kaverin äidistä...

etten aio tehdä mitään...



Sitäpaitsi tää ketju oli nyt lähinnä syyttelyä, että miten tilanne on minun takiani tämä...



ap

ap:n ratkaisu tilanteeseen on ollut: En vastaa enää viesteihin. Se oli myös viime viikon ketjussa ollut ratkaisu. Mihin tilanne on muuttunut? Se on muuttunut siihen, että ap saa silti käskyviestejä ja ap tekee silti asioita (kuskaa muksua kirjastoon/kotiin/mihin mamma nyt lapsensa haluaakaan), tällä kertaa vain vihaisempana. Ja vihaisuus ilmenee tällä kiukuttelulla, eikä keskustele mammam kanssa edes sitä heitä, vaan kaasuttelee paikalta pois. En ihmettele, että äiti käyttää aloittajaa hyväkseen, kun tuon kiukuttelun voi ohittaa vain olankohautuksella ja todeta sen olevan sitä kiukuttelua.

Jos itse olisin joutunut tuollaiseen tilanteeseen, niin vähintä mitä tekisin, jättäisin koko perheen oman onnensa nojaan. En huomioisi edes sitä lasta, eikä se lapsi olisi enää tervetullut meille. Äidille olisin ilmoittanut asiasta sen yhden viestin ja sen jälkeen vain antanut olla. Aloittajahan on yrittänyt tätä, mutta oma tahdonvoima ei ole jostain syystä asiassa riittänyt. SIKSI ihmiset ovat neuvoneet kääntymään viranomaisten puoleen, jotta aloittaja voi sanoa sen jälkeen että on tehnyt parhaansa, eikä hänen enää tarvitse kantaa oman tunnon tuskia lapsen hyvinvoinnista.

Tämän takia en usko, että tälläistä tilannetta on ollekaan olemassa, kun ap ei ole perustellut päätöksiään muulla kuin toteamalla: "äiti kuvittelee minun kiukuttelevan ja painostaa yhteisöllisyydellä".

Ap tekee aloituksen aiheesta nyt se on loppu ja av-sisälukutaidolla lopputulema on tämä :DDD.

aloituksessa sitä paitsi sanoit, että lapsi ei osaa kotiinsa. Nyt kirjoitit että sinne kotiin on kuitenkin vain 300metriä matkaa. Onko luokkakaverisi lapsi kehitysvammainen, vai miksi se ei muka osaa kulkea 300metrin matkaa kotiinsa?



En tuomitse sinua muusta kuin munattomuudesta. Lapsen tilanne ei ole sinun syysi, mutta oman olosi olet ihan itse aiheuttanut.

Onko helppoa sanoa lapsen kaverille että sä et saa tulla enää meille. Miettikää ihan oikeasti asia omalle kohdallenne, lapsenne kohdalle ja tämän laiminlyödyn lapsen kohdalle. Vai psykopaattimammatko näissä ketjuissa vain riehuu huutamassa että et päästä sitä lasta enää teille? Niin että muutenkin surkeassa tilanteessa olevalta lapselta menee vielä kaverikin! Ei niitä kavereita kuitenkaan joka oksalla kasva.



Sama tuon lastensuojeluilmoituksen kanssa. Helppo huutaa perse homeessa anonyymina netissä, eri juttu käytännössä oikeilla ihmisillä.

mutta viesteistäsi tulee esille se, ettet "voi tehdä mitään kun mistään ei ole apua".

No, oletko ottanut äitiin, viranomaisiin yhteyttä?? Mars matkaan siitä...

etten aio tehdä mitään...

Sitäpaitsi tää ketju oli nyt lähinnä syyttelyä, että miten tilanne on minun takiani tämä...

ap

Minkä ikäisestä lapsesta siis kyse? Niin isoko, ettei pääse iltapäiväkerhoon? Miksi lapsi ei mene koulusta omaan kotiinsa?

tämä ei ole trolli, aika ottaa yhteyttä kouluun tai ls-viranomaisiin. Aikuisten oikeasti.

Itsekin ihmettelin lapsen kotimatkaa edellisessä ketjussa. Siis sitä, että kuinka pitkä matka kotiin voi olla, jos lapsi ei OSAA mennä sinne ilman apua, vaan jää koulun pihaan ihmettelemään. Nyt matkaa on 300m.



Kysymykseeni ei silloin vastattu, niinkuin ei mihinkään muuhunkaan sellaiseen kysymykseen, mikä olisi voinut auttaa ratkaisemaan tilanteen. Vaikuttaa keksiyltä tarinalta, ei kukaan muuten jankkaisi noin.

ongelmaa sanoa omille lapsilleni, että tänään ei kavereita. Minulla ei ole myöskään ollut ongelmaa lähettää lasta omaan kotiinsa viimeistään ruoka-aikana.

Olen myös tehnyt lastensuojeluilmoituksen kahdesti elämässäni kahdelle eri ihmiselle. Enkä tehnyt niitä edes nimettömänä, en kokenut tarpeelliseksi jäädä pimentoon, kun tilanteissa ongelmat olivat ihan selvät. Miksi ihmeessä minä tuhoaisin oman mielenterveyteni tälläisissä asioissa, kun sillä ei saavuta yhtään mitään? Siksi Suomessa on lastensuojeluohjelma, jotta apua tarvitsevat lapset saavat sen apunsa, kun itse eivät välttämättä osaa/uskalla sitä pyytää. Ja koulut joskus myös ovat hyvin sokeita lapsien tilanteille, ja se tekee asiasta vain vaikeamman.

Enkä ole kyllä lukenut täältä kertaakaan, että kukaan olisi painostanut sinua jättämään lapsen kokonaan elämänne ulkopuolelle. Olen lukenut täältä neuvoja, jossa kehotetaan opettamaan lapselle, että teidän koti ei ole hänen kotinsa, vaan hänellä on se oma koti, jonne mennä tarpeen tullen.

Eli katso vain peiliin, oman elämäsi tilanteen pääongelma löytyy sieltä.

Onko helppoa sanoa lapsen kaverille että sä et saa tulla enää meille. Miettikää ihan oikeasti asia omalle kohdallenne, lapsenne kohdalle ja tämän laiminlyödyn lapsen kohdalle. Vai psykopaattimammatko näissä ketjuissa vain riehuu huutamassa että et päästä sitä lasta enää teille? Niin että muutenkin surkeassa tilanteessa olevalta lapselta menee vielä kaverikin! Ei niitä kavereita kuitenkaan joka oksalla kasva. Sama tuon lastensuojeluilmoituksen kanssa. Helppo huutaa perse homeessa anonyymina netissä, eri juttu käytännössä oikeilla ihmisillä.

Pusaat näitä aloituksia, mutta kun sitten koitamme auttaa ja neuvoakin, vänkäät vastaan (kiukuttelet!) ja dissaat. Selvästikään et saa täältä sitä, mitä tahtoisit. Riittääkö nyt sitten vain se, että kauhistelemme porukalla ja säälittelemme sinua?

Onko tässä taas yksi sellainen tapaus, joka yrittää saada av-mammoja jotenkin villiintymään.

Ei onnistu, meidän mielestämme sinä olet aivan liian avuton ja ilmeisesti olet täysin ansainnut "Vuoden kynnysmaton" arvon.

Me emme suinkaan kauhistele ja säälittele sinua sen vuoksi, että joku vaatii sinua tekemään tuota vaan sitä, että sinä todellakin alistut!

Miksi sinä koet itsesi niin mahdottoman avuaaksi ja yhteisölliseksi, että et tokene sanomaan suoraan, että nyt on ylitetty yhteisöllisyyden ja kaiken muunkin rajat ja vaadi sitä samaa myös siltä toiselta äidiltä?

Enkä ole kyllä lukenut täältä kertaakaan, että kukaan olisi painostanut sinua jättämään lapsen kokonaan elämänne ulkopuolelle. Olen lukenut täältä neuvoja, jossa kehotetaan opettamaan lapselle, että teidän koti ei ole hänen kotinsa, vaan hänellä on se oma koti, jonne mennä tarpeen tullen.

ja kyllä tässä ketjussa on komennettu laittamaan välit täysin poikki tuohon perheeseen useampaan kertaan.

etten aio tehdä mitään...

Sitäpaitsi tää ketju oli nyt lähinnä syyttelyä, että miten tilanne on minun takiani tämä...

ap

... muuta kuin mitä se toinen äiti käskee.

En nyt sanoisi syyttelyksi, se on ihan sinun oma tulkintasi. Se on kuitenkin totuus, että sinun toimintasi antaa toiselle äidille tilaisuuden laiminlyödä lastaan.

Jos sinä sanoisit hyvin jämerästi ja reippaasti, että noudapa itse lapsesi sieltä 300 metrin päästä, niin ehkä niin tapahtuisi edes joskus.

Lastensuojeluilmoituksia tehdään turhemmistakin tapauksista. Koululle asia ei varsinaisesti muuten kuulu, mutta jos lapsi jää tunneiksi notkumaan koululle, niin heidän pitäisi se ilmoitus tehdä.

Minkä ikäisestä lapsesta siis kyse? Niin isoko, ettei pääse iltapäiväkerhoon? Miksi lapsi ei mene koulusta omaan kotiinsa?

Minä tiedän olevani ihan älyttömän yhteisöllinen, mutten ikinä suostuisi tuollaiseen - eihän yhteisöllisyys sitä tarkoita, että yksi hoitaa toisten tenavat. LS-ilmon kannalle tässä olisin itsekin kääntymässä.

Kun hänen käsketään panna stoppi asialle, hän vänkyttää, että enhän minä voi, kun.... Näitä aloituksia on useita.

Ap silti vain jankkaa, että ei hän aio tehdä mitään, kun mikään ei auta.

Ap tekee aloituksen aiheesta nyt se on loppu ja av-sisälukutaidolla lopputulema on tämä :DDD.

Tämä aloitus on niin nähty. Ap ei vastaa suoriin kysymyksiin lainkaan ja jankuttaa läpi ketjun samaa.



Jos tarina olisi totta, olisi helppo vastata seuraaviin kysymyksiin: Minkä ikäinen lapsi on? Miten lapsi ei osaa mennä kotiinsa koulun jälkeen, mutta osaa kuitenkin tulla ap:n kotiin omin neuvoin? Onko lapsen kehitys jotenkin viivästynyt, kun ei muka osaa lähteä pois, vaan jää vaikka pakkaseen seisomaan suljetun oven taakse kun ei pääse sisään?

Tämä aloitus on niin nähty. Ap ei vastaa suoriin kysymyksiin lainkaan ja jankuttaa läpi ketjun samaa.



Jos tarina olisi totta, olisi helppo vastata seuraaviin kysymyksiin: Minkä ikäinen lapsi on? Miten lapsi ei osaa mennä kotiinsa koulun jälkeen, mutta osaa kuitenkin tulla ap:n kotiin omin neuvoin? Onko lapsen kehitys jotenkin viivästynyt, kun ei muka osaa lähteä pois, vaan jää vaikka pakkaseen seisomaan suljetun oven taakse kun ei pääse sisään?

miten joidenkin mielestä se, joka auttaa alkujaan hyväuskoisena, koska normaaleilla ihmisillä on tapana auttaa vastavuoroisesti. Sitten kun toinen ei autakaan vastavuoroisesti, niin se on auttaja, joka on epänormaali ja aiheuttanut tilanteen omalla toiminnallaan.



Täytyy kyllä sanoa, että mulle on käynyt normaalielämässä ihan samanlaisia tilanteita. Lupauduin joskus ottamaan kyytiin lapseni koulukaverin. Siitä muodostuikin äkkiä oletusarvo. Nyt en voi oikein jättää pientä ekaluokkalaista oman onnensa nojaankaan, vaikka välillä harmittaa, että joudumme sumplimaan joskus omia menojammekin tuon mukaan. Hyvästä ajatuksesta tuli rasittava velvollisuus, jonka kierre on vaikea katkaista, koska lapset ovat hyviä kavereita ja aikuisten on tultava toimeen säännöllisesti jatkossakin.



Ja tämä ei harmittaisi, jos tietäisin saavani joskus vastavuoroisesti jotain, mutta jos heillä on auto käytössään, tuovat vain omansa. Muiden ihmisten kanssa tulee aina automaattisesti vastaan se, että tarjotaan apua molemmin puolin, mutta jotkut vain luulevat olevansa jotenkin koko maailman yläpuolella, eikä sitä luuloa voi kyllä asiallisesti ja sovussa kumota.

Itsekin ihmettelin lapsen kotimatkaa edellisessä ketjussa. Siis sitä, että kuinka pitkä matka kotiin voi olla, jos lapsi ei OSAA mennä sinne ilman apua, vaan jää koulun pihaan ihmettelemään. Nyt matkaa on 300m.

lainaus AP:n viestistä:

"harrastuksenkin jälkeen tehdä puolen tunnin ekstralenkki illalla ja kiikuttaa lapsi äidille, joka ei viitsi kävellä 300 metriä itse hakemaan sitä lastaan"

eli ilmeisesti harrastuksesta oli 300 m sinne missä äiti on. Eihän tuossa mainita mitään koulusta.

miten joidenkin mielestä se, joka auttaa alkujaan hyväuskoisena, koska normaaleilla ihmisillä on tapana auttaa vastavuoroisesti. Sitten kun toinen ei autakaan vastavuoroisesti, niin se on auttaja, joka on epänormaali ja aiheuttanut tilanteen omalla toiminnallaan.

"Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me." (Suomeksi sisältö olisi kutakuinkin, että voit syyttää huijaajaasi, kun sinua ekan kerran huijataan, mutta annapa olla jos sama toistuu, niin voitkin jo syyttää itseäsi.)

Ei se ole ystävällisen auttajan vika tietenkään, jos toinen onkin hyväksikäyttäjä. Mutta ei siihen tilanteeseen pidä jäädä kolmeksi vuodeksi hyväksikäytettäväksi, kun on jo kerta toisensa jälkeen nähnyt mistä on kyse. Ja jos jää, vaikka tietää millainen se toinen on, niin on siinä tilanteessa silloin paljolti omaakin vikaa.

En ymmärrä ap:ta.



Miksi lapsi on teillä joka päivä ja iltaan asti?



Miksi et yksinkertaisesti tee sellaista, että lapsi lähtee esim. klo 16 omaan kotiinsa. Ja se siinä. Jos vanhemmat eivät hae, lapsi menee kävellen.



Tai sitten tee niin, että pidät vaikkapa viikon tai kaksi niin, ettei lapsi tule teille ollenkaan. Sanot, että nyt meille ei käy, ja lapsi ei tule teille, lähetät lapsen omaan kotiisi.



Mikä ihme siinä on niin vaikeaa, ettet voi tehdä näin?

Ja kun äiti kyselee, että miksi jne, niin vastaat, että teille ei nyt käy, eikä muuta.



On omaa tyhmyyttä alkaa toisen hyväksikäytettäväksi.