Lue keskustelun säännöt.
Kirjoittelin viime viikolla lapsen kaverin äidistä...
04.12.2012 |
Uusia vaiheita: Eilen illalla koulun juhlan jälkeen tulee kello kahdeksalta tekstari ohjeista tälle päivälle.
Että lapsi menee tänään niin ja niin, nämä ja nämä vaihtovaatteet pitää huolehtia ja että isänsä sitten hakee tänään näin ja näin. "Jooko?"
Koulun juhlissa ei edes tervehditty, mutta sitten illalla taas tulee käsky, ei edes pyyntö.
Viime viikolla minulle erikseen vittuiltiin, kuinka sillä ei ole mitään arvoa, että hoitaako luokan puolesta jotain päivällä vai ei, mutta näemmä nyt sitten ko. äiti ei pääse edes oman lapsensa asioita hoitamaan, mutta minun pitäisi...
En ole vastannut yhtään mitään. Eihän edes maksullinen ip-kerho päivystä iltakahdeksalta!
Kommentit (111)
Olet tehnyt kolme vuotta ilmaista työtä ja hyvää hyvyyttäsi huolehtinut lapsesta, jonka vanhempia ei näköjään kiinnosta pätkääkään. Hienoa! Mutta jos nyt vain lakkaat reagoimasta, niin kuka kärsii, no se lapsi! Vaikka olet hyvää hyvyyttäsi perhettä auttanut, olet omalta osaltasi pitänyt yllä tuota kuviota koska et ole aiemmin pannut stoppia. Et tietenkään ole vastuussa siitä lapsen äidin sekoilusta, mutta jotain olisi pitänyt tehdä kauan sitten.
Kirjoita ylös teidän vaiheet. Lähetä äidille sähköposti tai tekstiviesti (säästä itselle) tai soita todistajien läsnäollessa, jossa ilmoitat että et enää ole käytettävissä ilmaisena lastenhoitopalveluna, ja toivot että äiti lopettaa sinun häirinnän. Sano että asia siirtyy viranomaisille, mikäli häirintä ei lopu. Sen jälkeen asia ei ole sinun huolesi enää. Tee lastensuojeluilmoitus jos lapsi on edelleen heitteillä. Mene poliisin juttusille kertomuksesi kanssa, jos äitiltä vielä tulee sinulle viestiä.
Jos käy niin, että lapsi tulee kutsuttuna leikkimään teille koulun jälkeen, ilmoitat ihan normaalisti hänen vanhemmilleen, että täällä on ja tulkaa hakemaan esim. ennen kello 16:30. Jos lapsesta ei huolehdita, teet ls-ilmoituksen. Jos et halua tehdä mitään viranomaisilmoituksia, niin annat ainakin aina laskun hoitopalveluksistasi ja edellytät että se maksetaan.
siis miten? ei omia vanhempia kiinnosta pätkääkään, kiinnostaahan niitä kun ne tekstittelee aloittajalle ohjeita pitkin päivää miten heidän kersaa kuuluu hoitaa.
Ja joo, joillain voi kestää tajuta että joku oikeesti kehtaa toimia noin. siis tavallaan ymmärrän aloittajaa.
Kun kerran lupaa alkaa tulla ehdotuksia ja kun sitten alkaa tuntua itsestä hyväksikäytöltä ja yrittää kieltää, toinen ei taas sitten tunnu ymmärtävän millään että vastaus on ei, vaan tulee uutta ehdotusta, että entäs sen jälkeen kun olet siellä kaupassa käynyt ja entäs sitten ja sitten, ja entä ensi yö.
ja lopulta kun se alkaa tajuta, että ei käy ollenkaan tai tosi harvoin, niin se voi alkaa ilkeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mennyt.
En ole mitään vailla täällä. Tuon äidin käytös vain on jotain niin käsittämätöntä, että on pakko pällistellä jossakin!
Voiko oikeasti noin omanapaisia olla! Häntä ei kiinnosta edes se oma lapsi. Hän on valmis tuuppaamaan kakaransa ihan minne vaan.
Kaikkein huvittavinta on sitten se, että jos vaan joku yhteinen tuttu kutsuu jonnekin tai jotain, tämä äiti on ekana valittelemassa vanhemmuuden raskautta ja sitä, että kyllä äidillä on rankkaa!
Olen nyt seurannut touhua kolmisen vuotta ja voi mennä viikkokausia niin, että tää äiti on häthätää pari tuntia sen lapsensa kanssa ja sekin on sitten ns. videopäivä eli lapselle haetaan kasa videoita kun äiti lepää.
Naapurit on valjastettu kuskaamaan harrastuksiin, isovanhemmat hoitaa viikonloput ja loma-ajat ja kaverien äidit sitten ilmeisesti sen ajan, mitä kummitädiltä jää.
ap
Tunnen muutamankin tällaisen ihmisen ja näitä yhdistää ainakin se, että myös isovanhemmat vastuutetaan omista kersoista ja samoin mies tekee paljon.
tunnistan että tunnistan samankaltaisia ihmisiä, ja voisin olla tuossa tilanteessa, mutta en kuitenkaan voisi. Täydellisen sokeita omalle itsekkyydelle.
miten joidenkin mielestä se, joka auttaa alkujaan hyväuskoisena, koska normaaleilla ihmisillä on tapana auttaa vastavuoroisesti. Sitten kun toinen ei autakaan vastavuoroisesti, niin se on auttaja, joka on epänormaali ja aiheuttanut tilanteen omalla toiminnallaan.
Täytyy kyllä sanoa, että mulle on käynyt normaalielämässä ihan samanlaisia tilanteita. Lupauduin joskus ottamaan kyytiin lapseni koulukaverin. Siitä muodostuikin äkkiä oletusarvo. Nyt en voi oikein jättää pientä ekaluokkalaista oman onnensa nojaankaan, vaikka välillä harmittaa, että joudumme sumplimaan joskus omia menojammekin tuon mukaan. Hyvästä ajatuksesta tuli rasittava velvollisuus, jonka kierre on vaikea katkaista, koska lapset ovat hyviä kavereita ja aikuisten on tultava toimeen säännöllisesti jatkossakin.
Ja tämä ei harmittaisi, jos tietäisin saavani joskus vastavuoroisesti jotain, mutta jos heillä on auto käytössään, tuovat vain omansa. Muiden ihmisten kanssa tulee aina automaattisesti vastaan se, että tarjotaan apua molemmin puolin, mutta jotkut vain luulevat olevansa jotenkin koko maailman yläpuolella, eikä sitä luuloa voi kyllä asiallisesti ja sovussa kumota.
meidän asuinalueelle tällaisia kummallisia ihmisiä on siunaantunut monta.
eräskin perheen isä tuli koululle hakemaan lastaan mutta kun huomasi minut hakemassa omaani kaasutti takaisin töihin, tienasi enemmän rahaa kun ei tarvinnut kuljettaa lasta kotiin koulusta, vaan lapsi meni minun kanssa. säästyi varttitunti.
normaali ihminen kysyy ja tarjoaa jotain vastavuoroisesti. nuo eivät koskaan mitään.
mikää ei rittänyt heidän alpsille myöskään. vaan kaikesat valitettiin, koululta myös vaadittiin kaikennäköisiä erityiskohtelua. jos he olivat kotona, heillä oli perheaikaa. heille ei voi mennä. jos vanhemmat eivät ole kotona, niin ei voimennä, kun vanhemat eivät ole kotona.
Sehän on vain vastapuolen riidantahtoisuudesta kiinni, jos sopu menee sen seurauksena. Kysyy vilpittömästi ihan normaalista asiasta, joka muille ihmiselle on itsestäänselvä, tai lausuu ääneen oletuksensa ihan normaaleista rajoista tai vastavuoroisuudesta. Mistä se epäsopu syntyy, kuka siitä sopuisten välien menettämisestä on vastuussa? Jos vastapuoli haluaa alkaa riidellä, niin kuka sen sovun rikkoo, sekö muka joka ensimmäisenä sanoi aiheesta? Vai se joka menettää hermonsa, koska on oppinut, että hankalaksi heittäytymällä saa muut ihmiset peloteltua hiljaiseksi, epäilemään omaa arviointikykyään ja tekemään asioita joita he eivät muuten tekisi?
Voihan se olla vaikeaa keksiä, miten sanansa muotoilisi tuollaisessa tilanteessa, ettei kukaan nolostuisi tms. Miksi ei ajatella, että kamalaa miten noloa olisi olla itse se vastapuoli, joka tajuaa vasta joskus myöhemmin, ettei hoksannut tarjota vastavuoroisesti palvelusta? Paljon vähemmän noloa olisi, jos ajoissa sanottaisiin selvästi ja asiallisesti, että homma on nyt näin, koska osallistut vai lopetanko minäkin sinun auttamisesi osaltani tähän. Voihan siinä hetkellisesti punastua, mutta oppiipa ajattelemaan. Ja jos ei punastu, nolostu eikä muuta tapojaan, niin kyseessä on tahallinen toisen hyväksikäyttö, ja mitä sellaisen ihmisen tunteiden loukkaantumista varomaan!
miten joidenkin mielestä se, joka auttaa alkujaan hyväuskoisena, koska normaaleilla ihmisillä on tapana auttaa vastavuoroisesti. Sitten kun toinen ei autakaan vastavuoroisesti, niin se on auttaja, joka on epänormaali ja aiheuttanut tilanteen omalla toiminnallaan.
Täytyy kyllä sanoa, että mulle on käynyt normaalielämässä ihan samanlaisia tilanteita. Lupauduin joskus ottamaan kyytiin lapseni koulukaverin. Siitä muodostuikin äkkiä oletusarvo. Nyt en voi oikein jättää pientä ekaluokkalaista oman onnensa nojaankaan, vaikka välillä harmittaa, että joudumme sumplimaan joskus omia menojammekin tuon mukaan. Hyvästä ajatuksesta tuli rasittava velvollisuus, jonka kierre on vaikea katkaista, koska lapset ovat hyviä kavereita ja aikuisten on tultava toimeen säännöllisesti jatkossakin.
Ja tämä ei harmittaisi, jos tietäisin saavani joskus vastavuoroisesti jotain, mutta jos heillä on auto käytössään, tuovat vain omansa. Muiden ihmisten kanssa tulee aina automaattisesti vastaan se, että tarjotaan apua molemmin puolin, mutta jotkut vain luulevat olevansa jotenkin koko maailman yläpuolella, eikä sitä luuloa voi kyllä asiallisesti ja sovussa kumota.
meidän asuinalueelle tällaisia kummallisia ihmisiä on siunaantunut monta.
eräskin perheen isä tuli koululle hakemaan lastaan mutta kun huomasi minut hakemassa omaani kaasutti takaisin töihin, tienasi enemmän rahaa kun ei tarvinnut kuljettaa lasta kotiin koulusta, vaan lapsi meni minun kanssa. säästyi varttitunti.
normaali ihminen kysyy ja tarjoaa jotain vastavuoroisesti. nuo eivät koskaan mitään.
mikää ei rittänyt heidän alpsille myöskään. vaan kaikesat valitettiin, koululta myös vaadittiin kaikennäköisiä erityiskohtelua. jos he olivat kotona, heillä oli perheaikaa. heille ei voi mennä. jos vanhemmat eivät ole kotona, niin ei voimennä, kun vanhemat eivät ole kotona.
etten aio tehdä mitään...
Sitäpaitsi tää ketju oli nyt lähinnä syyttelyä, että miten tilanne on minun takiani tämä...
ap
Esimerkiksi kun se seuraava tekstari tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko helppoa sanoa lapsen kaverille että sä et saa tulla enää meille. Miettikää ihan oikeasti asia omalle kohdallenne, lapsenne kohdalle ja tämän laiminlyödyn lapsen kohdalle. Vai psykopaattimammatko näissä ketjuissa vain riehuu huutamassa että et päästä sitä lasta enää teille? Niin että muutenkin surkeassa tilanteessa olevalta lapselta menee vielä kaverikin! Ei niitä kavereita kuitenkaan joka oksalla kasva.
Sama tuon lastensuojeluilmoituksen kanssa. Helppo huutaa perse homeessa anonyymina netissä, eri juttu käytännössä oikeilla ihmisillä.
Eikä tässä kaveruuden tarvitse katketa. Kyllä se lapsi varmaan ap:lle olisi tervetullut esim. parina päivän viikosta.
Sehän on vain vastapuolen riidantahtoisuudesta kiinni, jos sopu menee sen seurauksena. Kysyy vilpittömästi ihan normaalista asiasta, joka muille ihmiselle on itsestäänselvä, tai lausuu ääneen oletuksensa ihan normaaleista rajoista tai vastavuoroisuudesta. Mistä se epäsopu syntyy, kuka siitä sopuisten välien menettämisestä on vastuussa? Jos vastapuoli haluaa alkaa riidellä, niin kuka sen sovun rikkoo, sekö muka joka ensimmäisenä sanoi aiheesta? Vai se joka menettää hermonsa, koska on oppinut, että hankalaksi heittäytymällä saa muut ihmiset peloteltua hiljaiseksi, epäilemään omaa arviointikykyään ja tekemään asioita joita he eivät muuten tekisi?
Voihan se olla vaikeaa keksiä, miten sanansa muotoilisi tuollaisessa tilanteessa, ettei kukaan nolostuisi tms. Miksi ei ajatella, että kamalaa miten noloa olisi olla itse se vastapuoli, joka tajuaa vasta joskus myöhemmin, ettei hoksannut tarjota vastavuoroisesti palvelusta? Paljon vähemmän noloa olisi, jos ajoissa sanottaisiin selvästi ja asiallisesti, että homma on nyt näin, koska osallistut vai lopetanko minäkin sinun auttamisesi osaltani tähän. Voihan siinä hetkellisesti punastua, mutta oppiipa ajattelemaan. Ja jos ei punastu, nolostu eikä muuta tapojaan, niin kyseessä on tahallinen toisen hyväksikäyttö, ja mitä sellaisen ihmisen tunteiden loukkaantumista varomaan!
miten joidenkin mielestä se, joka auttaa alkujaan hyväuskoisena, koska normaaleilla ihmisillä on tapana auttaa vastavuoroisesti. Sitten kun toinen ei autakaan vastavuoroisesti, niin se on auttaja, joka on epänormaali ja aiheuttanut tilanteen omalla toiminnallaan.
Täytyy kyllä sanoa, että mulle on käynyt normaalielämässä ihan samanlaisia tilanteita. Lupauduin joskus ottamaan kyytiin lapseni koulukaverin. Siitä muodostuikin äkkiä oletusarvo. Nyt en voi oikein jättää pientä ekaluokkalaista oman onnensa nojaankaan, vaikka välillä harmittaa, että joudumme sumplimaan joskus omia menojammekin tuon mukaan. Hyvästä ajatuksesta tuli rasittava velvollisuus, jonka kierre on vaikea katkaista, koska lapset ovat hyviä kavereita ja aikuisten on tultava toimeen säännöllisesti jatkossakin.
Ja tämä ei harmittaisi, jos tietäisin saavani joskus vastavuoroisesti jotain, mutta jos heillä on auto käytössään, tuovat vain omansa. Muiden ihmisten kanssa tulee aina automaattisesti vastaan se, että tarjotaan apua molemmin puolin, mutta jotkut vain luulevat olevansa jotenkin koko maailman yläpuolella, eikä sitä luuloa voi kyllä asiallisesti ja sovussa kumota.
meidän asuinalueelle tällaisia kummallisia ihmisiä on siunaantunut monta.
eräskin perheen isä tuli koululle hakemaan lastaan mutta kun huomasi minut hakemassa omaani kaasutti takaisin töihin, tienasi enemmän rahaa kun ei tarvinnut kuljettaa lasta kotiin koulusta, vaan lapsi meni minun kanssa. säästyi varttitunti.
normaali ihminen kysyy ja tarjoaa jotain vastavuoroisesti. nuo eivät koskaan mitään.
mikää ei rittänyt heidän alpsille myöskään. vaan kaikesat valitettiin, koululta myös vaadittiin kaikennäköisiä erityiskohtelua. jos he olivat kotona, heillä oli perheaikaa. heille ei voi mennä. jos vanhemmat eivät ole kotona, niin ei voimennä, kun vanhemat eivät ole kotona.
aika naiivi näkökulma. ei nuo hyväksikäyttäjät punastu tai muuta toimintaansa. osa etsii uuden uhrin ja osa alkaa ehkä itse hotiaa omaa kersaansa. ksokaan ei tule hyväksikäytetty hyväksikäyttäjältä kiitoksen sanaa kuulemaan. päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkällä punastumisella ja oman toiminnan nolostelulla ohi, jos asiasta huomauttaan menen. Sen verran olen tämän pätkän aikana oppinut perhettä tuntemaan. Mutta välien menettäminen on myös meidän elämäämme hankaloittavaa aivan varmasti, koska tässä yhteisössä on vaan pakko pärjätä jatkossakin ja me olemme ne muualta tulleet ja nämä toiset taas aika paljon "merkittävämpiä" näillä nurkilla. Nyt kun ei puhuta ihan niin isosta kaupungista, joissa suurin osa täältä tuntuu asuvan.
t: yksi ns. hyväksikäytetty
Ja juu, ratkaisua etsitään koko ajan
että jokainen hoitaa tästä lähtien omat lapsensa.
Mä jättäisin lapsen oman onnensa nojaan.
Kyllä se äiti kerrasta tajuaa.
Sun oma vikasi. Olet outo, kun et saa hommaa kuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko hoitaa lastani lauantai-illan, minulle tuli menoa. Voisitko käydä viemässä pakettini postiin? Vie nämä kirjastokirjat kirjastoon. Leivo mulle pullaa ja kakkuja jouluksi. Voisitko viedä koirani lenkille. Käyttäisitkö lastani kirjastossa. Olen kuskannut lastasi harrastuksiin koko viikon autolla, bensarahana pyydän xxx euroa. Voidaanko tulla teille tänä iltana syömään, en millään jaksa itse laittaa ruokaa. Voisitko heittää minut ja lapseni uimahallille? Voisitko heittää minut kampaajalle ja puistoilla lapsen kanssa sillä aikaa kun olen kampaamossa. Voisitko myös käyttää lapseni mäkkärillä syömässä? Tule ripustamaan kotiini jouluvalot? Luovuus peliin kaikkea mahdollista ja mahdotonta pientä pyyntöä. Kaikkea ihan hulluakin voit pyytää. Pyhänsä arkensa. Aloita huomenna itsenäisyyspäivänä. Laita aamusta seitsemältä viesti tai mielellään soita, että meiltä loppui vaikka vessapaperi voisitko tuoda pari rullaa lainaan kotoasi? Ainiin toisitko samalla pari itsenäisyyspäivän kynttilää unohdin ostaa nekin. Luovuus peliin ja oikein kunnon hyppyyttämistä varsinkin vapaapäivien aamuina ole liikeellä ja aikaisin. Jos hän narisee vastaan niis sano samoin sanoin, että hän kuikuttelee ja odotat häneltä yhteisöllisyyttä.
tämä yhteisöllisyys on narsisteille ja oman edun tavoittelijoille hyödyllinen sana. kun se menee vaan aina niin että se oma etu =yhteisöllisyys. kun itse pääsee halvalla ja helpolla niin ollaan yhteisöllisiä mitä tulee omaan kersaaan.