Onko normaalia ettei mies ota kantaa lasten lääkäri- ja sairasteluasioihin?

Meillä toisella pari sellaista perussairautta, että vaatii enemmän lääkärikäyntejä ja kotona hoitoa jne. Lisäksi molemmat lapset sairastelevat perussairauksia PALJON.



Joudun hoitamaan ja miettimään kaikki nämä asiat yksin. Viimeksi eilen aloin jutella miehelle lasten nukahdettua lapseen liittyvästä, että epäilen hänellä tulleen astmaa, mies ei edes kääntänyt katsettaa minuun telkkarista. Sitten mörähti "no viedään lääkäriin". Lapsi pelkää lääkäreitä ja siksi en halua viedä yhtään turhasta, haluaisin keskustella kotona miehen kanssa asioista, miettiä joskus yhdessä. En saa häneltä mitään kiinnostusta, EN MITÄÄN. Tosiaan ei edes katso päin kun puhun lasten asioista.



Yhden lasten terveyteen liittyvän kommentin viime ajoilta muistan. D-vitamiinia antaessani tokaisi mulle "mitä noita tarvii lapsille antaa, ei hänkään niitä syö, turhaa rahanmenoa".



Hän kyllä leikittää, kylvettää.. Mutta tällaisissa asioissa, turha toivo.