Lue keskustelun säännöt.
Mitä v*ttua mä teen tälle lapselle? Koko ajan pitäis kävelyttää.
30.11.2012 |
Ensinnäkin teen selväksi, että rakastan molempia lapsiani paljon, joten ei tarvitse ruveta haukkumaan huonoksi äidiksi.
Ongelma on tää meidän kakkonen, joka on aivan pikkuisesta asti viihtynyt vain sylissä. Ei sekuntiakaan muualla, muuten huutaa kuin teurastettava sika. Kaikki lohduttivat, että kun alkaa ryömiä/kontata, niin helpottuu.
Vaan ei helpottunut. Neidillä on nyt ikää 11 kk, ja osaa ryömiä, kontata ja kävellä tuettuna. Mutta mikään ei onnistu itse. Nyt ei enää viihdy edes sylissä, vaan äidin pitäisi kävelyttää koko valveillaoloaika, siis klo 8-21. Jos en kävelytä, huutaa koko ajan. Lattialla ei siis suostu olemaan lainkaan, ei myöskään kantorepussa/liinassa, sitterissä tms.
Olen TÄYSIN uupunut tähän. Selkäni on aivan paskana, en saa mitään tehtyä, joten koti on kuin sikolätti. Pyykit ja tiskit laitan niin, että tyttö karjuu vieressä ja roikkuu jalassa.
Ennen kaikkea tilanne on kauhea esikoiselle, joka ei saa mitään huomiota. Aika vaikea yrittää tehdä hänen kanssaan mitään, kun pitää samalla kävellä ympäri huushollia.
En usko, että tilanteeseen on luvassa helpotusta kovin pian, koska esikoinenkin oppi kävelemään vasta lähes 1,5 v. ja tämän meno on vielä aika huteraa.
Mitä teen? Saako lapsi traumat, jos vaan jätän hänet välillä huutamaan?
Kommentit (27)
meillä oli vähän samanlaista. Onneksi sentään viihtyi jonkin verran keittiön työtasolla katsomassa mitä tein, kun laitoin lapsen eteen kupillisen kaikkea tutkittavaa. Mutta oli rasittava vaihe, joo.
Voimia vaan. Ei kai se siitä traumoja saa jos huutaa, eri asia kauanko te sitä huutoa kestätte kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain äiti kelpaa.
Kiitos kuitenkin vastauksesta!
ap
Esikoinenkin oli sylihiiri, mutta ei se ihan näin vaikeaa ollut. Hän suostui sentään olemaan välillä kantoliinassa. Ja silloin ei myöskään ollut toista vaatimassa, sotkemassa ja tekemässä tuhoja sillä aikaa kun kävelytän vauvaa :)
ap
Ensinnäkin teen selväksi, että rakastan molempia lapsiani paljon, joten ei tarvitse ruveta haukkumaan huonoksi äidiksi. Ongelma on tää meidän kakkonen, joka on aivan pikkuisesta asti viihtynyt vain sylissä. Ei sekuntiakaan muualla, muuten huutaa kuin teurastettava sika. Kaikki lohduttivat, että kun alkaa ryömiä/kontata, niin helpottuu. Vaan ei helpottunut. Neidillä on nyt ikää 11 kk, ja osaa ryömiä, kontata ja kävellä tuettuna. Mutta mikään ei onnistu itse. Nyt ei enää viihdy edes sylissä, vaan äidin pitäisi kävelyttää koko valveillaoloaika, siis klo 8-21. Jos en kävelytä, huutaa koko ajan. Lattialla ei siis suostu olemaan lainkaan, ei myöskään kantorepussa/liinassa, sitterissä tms. Olen TÄYSIN uupunut tähän. Selkäni on aivan paskana, en saa mitään tehtyä, joten koti on kuin sikolätti. Pyykit ja tiskit laitan niin, että tyttö karjuu vieressä ja roikkuu jalassa. Ennen kaikkea tilanne on kauhea esikoiselle, joka ei saa mitään huomiota. Aika vaikea yrittää tehdä hänen kanssaan mitään, kun pitää samalla kävellä ympäri huushollia. En usko, että tilanteeseen on luvassa helpotusta kovin pian, koska esikoinenkin oppi kävelemään vasta lähes 1,5 v. ja tämän meno on vielä aika huteraa. Mitä teen? Saako lapsi traumat, jos vaan jätän hänet välillä huutamaan?
ja ollaanko ajassa menty noin 36 vuotta taaksepäin?
Ei ole apuja, mutta voin todeta, että äitini voisi kokea myötätuntoa sinua kohtaan. Minä olin nimittäin ihan samanlainen vauvana, sillä erotuksella, etten osannut ryömiä enkä kontata ennen kuin opin nousemaan seisomaan ja kävelemään tukien... Eli kävelyttää kuulemma piti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muovaile tai piirrä esikoisen kanssa ja pieni mukaan soheltamaan syöttötuoliin.
Istu lattialle vaikka legoilla rakentamaan (dublot) ja iske se pieni siihen viereen.. varmasti aikansa kiukuttuaan rupeaa tutkimaan mitäs tässä onkaan. vai eikö muka mitkään lelut kiinnosta ? Eroahdistusta tuo varmasti on tai sitä että on ollut pienen ikänsä sylissä niin ei muusta tiedä. Mutta totuta siihen lattiaan niin että olet itse vieressä ja voi halutessaan hakea turvaa sinusta.
Meillä on vaan niin ahdasta, että se on varmaan koko ajan jossain nurkassa jumissa... mutta saisihan siitä edes muutaman sekunnin kerralla helpotusta.
Tyttö ei edes pahus vieköön nuku kovin paljoa, n. 2*30 min. päivässä. Siitäkin toiset päikkärit ulkona, eli ei voi hyödyntää kotitöissä.
Kiitokset, olen ihan ällikällä lyöty, kun täältä saa vaihteeksi asiallisia vastauksia ja tsemppausta!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki 5 ollut tuollaisia, nyt nuorimmainen jo 2 :)
Aivan järisyttävän rankkaa, muistan!!
Pidä itsestäsi ja omasta jaksamisesta huolta, niin jaksat myös tuon ajan mennä läpi, ei sitä kauaa enää ole :)
voimaa!!!
Meidän päiväkotiin tulee näitä pieniä huutavia taaperoita, ja aikuisiahan ei todellakaan riitä heidän huutoonsa vastaamaan, ellei ole oikea hätä!
Aivan normaaleja heistä kait ajan kanssa tulee?? Sääliksihän heitä toki käy, kun eivät ymmärrä, ettei syliä riitä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän päiväkotiin tulee näitä pieniä huutavia taaperoita, ja aikuisiahan ei todellakaan riitä heidän huutoonsa vastaamaan, ellei ole oikea hätä!
Aivan normaaleja heistä kait ajan kanssa tulee?? Sääliksihän heitä toki käy, kun eivät ymmärrä, ettei syliä riitä :(
Kun lastenpsykiatrit sanoo, että vauvaa ei voi eikä saa kasvattaa, vaan pitää vastata itkuun heti. Sitten toisaalta tiedän, että juuri kuvailemallasi tavalla homma menee päiväkodeissa.
Pistää miettimään, onko päivähoito niin laadukasta kuin väitetään, vai olenko minä vain liian lempeä äiti :)
ap
kaikki 5 ollut tuollaisia, nyt nuorimmainen jo 2 :)
Aivan järisyttävän rankkaa, muistan!!
Pidä itsestäsi ja omasta jaksamisesta huolta, niin jaksat myös tuon ajan mennä läpi, ei sitä kauaa enää ole :)
voimaa!!!
En oikein tiedä, miten pitäisin itsestäni huolta, kun en oikein pysty liikkumaan, rentoutumaan tms. tämän kanssa ja syöminenkin menee samalla kävellen... yritän edes nukkua tarpeeksi, illallla netti kiinni ja petiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omalle lapsellesi :) ei päiväkodin tarkoitus ole toimia äitinä. Luota vaan omaan tapaasi olla äiti ja vaistoosi!
Mulla kuten sanoin kaikki 5 olleet tuollaisia, ja lähteneet kävelemään 1,4-1,7 vuotiaina, eli myöhään :)
Kaikki on sopeutuneet päiväkotiin oikein hyvin silti, ei lapset edes mun kokemuksen mukaan odota samaa vierailta hoitajilta kuin äidiltä!
olinkohan 11.
lasten isä on kotona?
jätät koko orkesterin ja menet itseksesi ulos, kaupoille, tapaat ystäviäsi, ja käy hierojalla!!! se auttaa :)
se 11.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan vuoden pelkästään sylissä. Kun opetteli kävelemään, piti koko ajan taluttaa. Kun oppi kunnolla kävelemään, ei enää syli kelpaa. Harvoin haluaa syliin, mutta lähtee omille teilleen heti vähän ajan kuluttua. Tyttömme oli aivan käsittämätön sylikissa mutta nyt on todella rohkea ja sosiaalinen pakkaus. Otin/otan aina syliin kun haluaa, enkä tee siitä numeroa.
Eli yritä kestää, anna paljon läheisyyttä. Anna asunnon olla sikolätti, tee vain välttämätön. Ei kestä tuo aika enää kauaa.
sä voit alkaa tehdä niin, että aina välillä teet ihan pokkana jotain omia juttuja tai kotitöitä, kerrot sen tuolle pienelle huutajalle etukäteen, ja tehdessäsi sitä hommaa ( lapsen huutaessa) laulelet lapselle tai juttelet samalla koko ajan rauhoittavasti, mutta et keskeytä hommiasi vaikka huutaisi kuinka.
Sitten kun olet valmis, kerrot sen lapselle myös, ja annat hänelle selkeästi huomiota taas hetken.
Samoin sillä isommallakin oon oikeus saada huomiota, ja senkin voi sille pienemmälle jo sanoa, nätisti ja rauhallisesti, ja sitten antaa sen tovin huutaa, ja keskittyä vaan siihen esikoiseen.
Vuoden ikäinen ei ole enää mikään ihan vauva, vaan tuon ikäisillä on jo tosi paljon ymmärrystä, ja tuollaiset hetket eivät todellakaan traumatisoi lasta. Sä vaan olet hänet myös opettanut siihen, että huutamalla saa mitä haluaa. Joten varaudu siihen, että tyttö tulee pitämään kunnon shown kun ei saakaan koko ajan sitä mihin on tottunut.
Se ei silti häntä mitenkään traumatisoi.
Meidän päiväkotiin tulee näitä pieniä huutavia taaperoita, ja aikuisiahan ei todellakaan riitä heidän huutoonsa vastaamaan, ellei ole oikea hätä!
Aivan normaaleja heistä kait ajan kanssa tulee?? Sääliksihän heitä toki käy, kun eivät ymmärrä, ettei syliä riitä :(
Kun lastenpsykiatrit sanoo, että vauvaa ei voi eikä saa kasvattaa, vaan pitää vastata itkuun heti. Sitten toisaalta tiedän, että juuri kuvailemallasi tavalla homma menee päiväkodeissa.Pistää miettimään, onko päivähoito niin laadukasta kuin väitetään, vai olenko minä vain liian lempeä äiti :)
ap
Ole mielummin liian lempeä, kuin välinpitämätön. Itseäni juuri ahdistaa työssäni tämä pienten lasten lohduton itku (vaikka tiedän, että he sopeutuvat/ alistuvat). Kyllä pienen täytyy saada tuntea, että hänen hätänsä huomataan, vaikka se olisi aikuisesta turha. Ymmärrän, että sinulla rankkaa, kyllä se jossain kohtaa helpottaa. T. se päiväkodin täti
lasten isä on kotona?
jätät koko orkesterin ja menet itseksesi ulos, kaupoille, tapaat ystäviäsi, ja käy hierojalla!!! se auttaa :)
se 11.
Jos pyydän sitä kävelyttämämään lasta, se kävelyttää minuutin ja tuo takas. Miehen mielestä hänellä on oikeus levätä, koska HÄN tekee töitä ja minä en :(
ap
koska sinähän olet siinä vieressä ja teet vaikka niitä kotihommia...ei koko ajan voi pitää sylissä tai kävelyttää.
Meillä se brion kärry oli kovassa käytössä jo 8kk asti...nalle ja nukke oli kyydissä ja tyttö käveli ja työnteli sitä kärryä ympäri kotia ja yl. kulki minun perässä ;) mutta pääsi siis itse sinne minne halusi silloin kun halusi.
Kärry oli mukana myös kotipihassa ja kun tulimme sisään niin suihkutin sen vaan äkkiä puhtaaksi.
Ehkä mä tosiaan voisin vähän yrittää totuttaa tätä siihen, että äiti ei aina ole käytettävissä ihan koko aikaa.
Vaikka ei olekaan mukavaa kuulla, että muilla on rankkaa, niin jotenkin lohduttaa, että muillakin on tällaisia lapsia. Mun kaikkien kavereiden lapset on superhelppoja tapauksia, jotka leikkivät itsekseen lattialla kun äiti kahvittelee ja surffaa netissä :D
ap
Oletko kokeillut taaperokärryä? Tai teidän tapauksessa voisi kävelytuolikin satunnaisessa käytössä olla ok.
Eikä se lapsi rikki mene, vaikka välillä vähän huutaakin..