Lue keskustelun säännöt.
Miten voin varmistaa, että lapsestani ei tule uskovaista?
29.11.2012 |
Uskonnot eivät kuulu tälle vuosituhannelle, joten haluan että lapseni altistuu moiselle soovalle mahdollisimman vähän.
Kaikkea aikaa en toki voi olla matkassa kieltämässä kaikkea mitä muut hänelle kertoo, mutta haluan tehdä sen minkä voin ettei hän usko noita höpöjuttuja. Onko paras vaan kertoa että "älä usko", ja pitää hänet poissa kirkoista yms. vaiko olisiko jopa käänteinen keino parempi? Ensin luvata että mennään huvipuistoon sunnuntaina, mutta sitten sunnuntai-aamuna vieläkin se kirkkoon ja sanoa että näin kristillisessä uskossa, sunnuntai on lepopäivä ja Jeesuksen palvontaa, varmistaen että huonot kokemukset saavat hänet inhoamaan uskontohihhulointia?
Kommentit (37)
Joa vaihtaisi tilalle vaikka sanan jenginuori ja asuisit Harlemissa, ymmärtäisin paremmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sydäntä särkee 20 sun tarina... mun ystävälle on käynyt samalla tavalla ja nyt olen menettämässä hänet. Hän hakee ahdistukeen voimaa uskosta. Vaikka minä voisin olla se joka antaa apua ahdistukseen.
muuta kuin ehkä siltä osin että oli lapsena rankkaa kun omassa kodissa vastustettiin syvää vakaumustani niin kovin. Mutta ne ajat on menneitä ja nyt olen jo kohta nelikymppinen elämääni tyytyväinen (luterilainen) uskovainen, hyvin liberaali sellainen.
Ei toisen uskoontulon tarvitse tarkoittaa ystävien menetystä ollenkaan, miksi täytyisi? Ei ainakaan näissä "normaaleissa" kristinuskon muodoissa tarvitse katkaista välejä ei-uskovaisiin tai mitään vaan ystävänä saa jatkaa. Mikään seurakunta tai johtaja ei määräile että kenen kanssa kukakin saa ystävystyä ja olla.
Tuota vähän epäilen, että voisitko sinä tai kukaan muu antaa sille ystävällesi sitä mitä usko antaa. Minulle ainakaan ei voisi, uskolla on oma paikkansa ja ihmissuhteilla omansa, eikä ne voi korvata toisiaan. jos ystävällesi usko on pelkästään turva ahdistuksen aikana, niin silloin voi käydä niin että kun hänellä alkaa vaikeudet mennä ohi niin usko jää taka-alalle. Mutta jos se on paljon enemmänkin, syvempää, niin sitten usko todennäköisesti pysyy mukana vaikeuksien ja ahdistuksen jälkeenkin.
t. 20
Mikäli oikein uhoamalla uhoo, niin lapsesta voi tulla ihan kiusalla uskovainen. Meillä puhutaan asioista niin kuin ne ovat, mikäli lapset jotain uskontoon liittyvää kyselevät. Eli kerromme, että osa ihmisistä uskoo johonkin jumalaa. Itse emme usko, mutta emme me sitä mitenkään tuputa lapsille. Toivon, että heistä ei tule uskovaisia, mutta eihän sitä koskaan voi varmaksi sanoa.
kävimme hengellisissä tilaisuuksissa ja minä lasten kerhoissa, uskoin lapsena jumalaan. Teini-ikäisenä kuitenkin aloin tutkistella asiaa ja koin, että minulla ei ole hengellistä tarvetta, en voi pakottaa itseäni uskomaan, jos en usko. Olen eronnut kirkosta. Hyväksyn kuitenkin kristillisyyden ja kunnioitan sitä.
Uskon, että hyvin alistava ja jyrkkä kasvatus tuottaa tarvetta uskoa kristilliseen jumalaan. Olen kuitenkin itse saanut pohtia tarvettani uskoa ja huomannut, että en voi uskoa.
Jumala kutsuu jokaista ja sitä ei kukaan ihminen pysty estämään.
Aina voi kutsua, mutta minä päätän vastauksesta.
toivottavasti et kuitenkaan omaksi vahingoksesi.
Mielikuvitusolennolle annettava vastaus on yhtä tyhjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne pakottaa lapsensa islamiin ja täten lapsistasi tulee terrorristeja ellet pidä puoliasi.
ilman mitään kriisejä joihin voi helpotusta löytää Raamatusta, kirkon toiminnasta. Varjele siis ettei esim.
-joudu koulukiusatuksi
-koe pettymyksiä ihmissuhteissa, esim. oman puolison kanssa, niin että on ihan rikki
-menetä onnettomuudelle tai sairaudelle läheistä ihmistä
-tule alkoholistiksi, narkkariksi
-joudu vankilaan
-sairastu itse tai ettei omat lapset sairastu vakavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin aina, että lapsellani on täysi vapaus ajatella uskonasioista oman mielensä mukaan. Saa itse päättää mitä koulussa opiskelee, käykö kirkossa jne.
Nyt on tullut seinä vastaan. Lapseni haluaa olla islaminuskoinen. EI! Hindulaisuus, kristinusko, buddhalaisuus olivat jo etsinnässä, ne olisin sulattanut. Mutta ei, ei islaminuskoa! EI!
Toivottavasti tulee pian järkiinsä.
ilman mitään kriisejä joihin voi helpotusta löytää Raamatusta, kirkon toiminnasta. Varjele siis ettei esim. -joudu koulukiusatuksi -koe pettymyksiä ihmissuhteissa, esim. oman puolison kanssa, niin että on ihan rikki -menetä onnettomuudelle tai sairaudelle läheistä ihmistä -tule alkoholistiksi, narkkariksi -joudu vankilaan -sairastu itse tai ettei omat lapset sairastu vakavasti
Ihmisellä pitää olla vaikeuksia ja epätoivoisia hetkiä ja elämäntilanteita, että he saisivat huijatuksi väkeä laumaansa mielikuvillaan ja yhteisöllisyyden turvallaan. Sitten kun vaikeuksista selviät ja ehkä alat ajatella itse moista uskotuubaa niin poiskin on vaikea lähteä, koska menetät samalla hetkellä yhteisön hyväksynnän ja ystävyyden. Niin kauan he ovat sinulle ystäviä kun uskot heidän kanssa samaan asiaan.
Uskovaiset ovat helvetin piruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten annat lukea raamattua, ei niitä kohtia kun papit tai opettajat kertovat, vaan niitä muita. Siinä karisevat kliseet rakastavasta isähahmosta
olet varmasti ihan oikeassa. Oletko vielä helluntalaisissa?
"Ystävyys" on tässä vähän syvemmässä asemassa eikä hyväksyttävä ainakaan helluntalaisissa. En halua tarkemmin selittää.
Tuo vain kun lapsena on ollut jo voimakkaita kokemuksia viittaa varmasti siihen että usko pysyy. Ja todellakin jää nähtäväksi pysyykö usko vielä kun ahdistus helpottaa... olen kuitenkin kädetön tässä tilanteessa.
Toki toivon ystävälleni kaikkea hyvää mutta itsekkästi kun ajattelen niin tuntuu, että usko vie hänet pois minulta...
t. 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun Jumala kutsuu, niin Jumala kutsuu.
Ja varsinkin tuolla asenteellasi lapsestasi tulee melko varmasti uskovainen.
Kun Jumala kutsuu, niin Jumala kutsuu. Ja varsinkin tuolla asenteellasi lapsestasi tulee melko varmasti uskovainen.
Haista perse, partanaama satusetä!. Sinä päätät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilman mitään kriisejä joihin voi helpotusta löytää Raamatusta, kirkon toiminnasta. Varjele siis ettei esim.
-joudu koulukiusatuksi
-koe pettymyksiä ihmissuhteissa, esim. oman puolison kanssa, niin että on ihan rikki
-menetä onnettomuudelle tai sairaudelle läheistä ihmistä
-tule alkoholistiksi, narkkariksi
-joudu vankilaan
-sairastu itse tai ettei omat lapset sairastu vakavasti
Tällaisessa maailmassa me vaan elämme näidel uhkien alla koko ajan.
0n niitä kriisejä tai ei, on usko todella iso voimavara. Nii toivoisin omien lapsieni tulevan uskoon. Itsekin olen, vaikkakin aikalailla liberaali.
tai vanhempien jatke. Heillä on oma elämänsä ja oma elämäntehtävänsä ja -tarinansa. Vaikka lapsesta tulisikin jossain vaiheessa uskovainen, se ei tarkoita, että hän aina olisi sitä. Vanhempana sinun tehtäväsi on tukea lasta, keskustella hänen kanssaan ja KUNNIOITTAA häntä omana erillisenä ihmisenään. Meidän jokaisen eteen tulee kehitystehtäviä, jotka täytyy käydä läpi ihan itse. Aikuistu ap.
siihen juuri vaikuta. Suvussani on paljon uskovaisia (lähinnä ev.lut, mutta myös jonkun verran helluntailaisia), omat vanhempani ovat lähinnä tapakristittyjä. Nuorena kiinnostuin uskonnosta, kävin kaikki lukion valinnaiset kurssit ja harkitsin teologian opintoja. Vanhempani eivät tätä mitenkään kommentoineet, isosiskoni sen sijaan piti täytenä hihhulitouhuna. Opintojeni pohjalta totesin lopulta, etten usko jumalaan ja erosin kirkosta. Siskoni sen sijaan meni naimisiin venäläisen miehen kanssa ja kääntyi ortodoksiksi. Vanhemmat ovat ihan tyytyväisiä molempien valintoihin. Ap:n kannattaa antaa lapsen käydä uskontotunneilla, se on oikeasti ihan yleissivistävää, ja pitää yllä hyvää keskusteluyhteyttä elämän syvällisemmistä asioista. Lapsi tekee omat ratkaisunsa ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa.
sydäntä särkee 20 sun tarina... mun ystävälle on käynyt samalla tavalla ja nyt olen menettämässä hänet. Hän hakee ahdistukeen voimaa uskosta. Vaikka minä voisin olla se joka antaa apua ahdistukseen.