Aargh, lapsi on vahingossa rikkonut lelun ip-kerhossa eikä

vierekkäin. Ei voi olla niin, että kaikki suomalaiset ovat syntymästään asti luonteeltaan sosiaalisilta taidoiltaan täysin erilaisia kuin amerikkalaiset?! Ympäristö ja kulttuurierot vaikuttavat todella paljon siihen, minkälaisia meistä tulee.

Olisko ihan luonteessa? Harvemmin sitä taidetaan oppia.

tuo taito opittu muualla kuin siellä kerhossa?

Ja näkeehän sen lapsesta että tilanne on hoidettu huonosti. Eiköhän koulutettujen ohjaajien pitäis hoitaa asiat niin ettei lapsia ahdista tulla ip:hen.

Kaikki kasvatuksen ammattilaiset sen tietää. Jonkin verran vaikuttaa myös ympäristö, mutta laajemmin kuin pelkkä koti. Minkäs ap sille voi, että lapsi on syntynyt Suomessa.

vierekkäin. Ei voi olla niin, että kaikki suomalaiset ovat syntymästään asti luonteeltaan sosiaalisilta taidoiltaan täysin erilaisia kuin amerikkalaiset?! Ympäristö ja kulttuurierot vaikuttavat todella paljon siihen, minkälaisia meistä tulee.

Olisko ihan luonteessa? Harvemmin sitä taidetaan oppia.

tuo taito opittu muualla kuin siellä kerhossa?

Ja näkeehän sen lapsesta että tilanne on hoidettu huonosti. Eiköhän koulutettujen ohjaajien pitäis hoitaa asiat niin ettei lapsia ahdista tulla ip:hen.

uskalla hoitajille tuollaista kertoa.

Minäkin mietin, että millaista on kotikasvatus ollut, jos kerran tyttö ei heti mennyt kertomaan lelun rikkoutumista. Yleensä lapsilla on pelkästään sen takia paha mieli, ettei lelulla enää voi leikkiä, joten hakeutuvat aikuisten seuraan lohdutusta saamaan.

Mutta teillä ei varmaan ole tarpeeksi lohdutettu, kun kerran tyttö ei osaa luottaa ohjaajiin...

jos jotakin menee rikki, niin se pitää kertoa heti. Onhan tämä monessa asiassa myös turvallisuuskysymys.

Ihmettelen vain, että miksi kiltti tyttösi ei heti lelun rikkouduttua mennyt kertomaan ohjaajille tästä. Kertominenhan olisi ollut ns. kilttiä ja reilua käytöstä.

pelko. Kuten sanoin tää oli eka kerta kun tähän tilanteeseen joutui eikä siten osannut sitä hoitaa kuten pitää. Ymmärrän kyllä ohjaajia, mutten sitä että loppujen lopuksi pienestä asiasta pitää nostaa mahdoton meteli. Kyseessä lelut joilla leikkii vain pieni osa ip:n lapsista, joten syyllinen olis löytynyt kun olis ihan tavallisesti jutellut. Opetuksen voi saada perille vähän vähemmälläkin.

Ja sattuu olemaan se, joka tuota asia hoitaa. Kotiolot on ok, sen kertoo kai sekin että kertoi asian kotona ja haluaa sen selvittää. Kaipaa vaan vähän tukea tiukkaan paikkaan eli sen että menen hakemaan huomenna ja yhdessä selvitetään asia.

Kannattais muuten muistaa, että jotkut aikuisetkin pakenee esim. kolaripaikalta. Lapset vasta opettelee näitä tilanteita, joten sallitaan heillekin välillä virheitä ilman että tehdään heistä pahoja tai ongelmaisia.

Tehdä tässä keskustelussa siitä IP:stä se paha ja ongelmainen paikka, joka pelottelee lastasi?

Miksi hoet koko ajan, että eikö sen nyt olisi voinut vain antaa olla?

Miksi et koe, että on ihan hyvä juttu, että tyttäresi oppii ottamaan vastuun teoistaan, ihan niistä vahingoistakin?

Niin ja maailma on täynnä vähän pelottavia ja epämiellyttäviä ihmisiä, mutta ei se oikeuta silti jättämään asioita hoitamatta.

että ap:n lapsi on tuollainen arkajalka, ja ihan tahallaan sitä on pelotellut, eiks niin?



Tää on kyllä ihan naurettavaa solkkausta ap:n puolelta. Lapsesi reaktio on täysin luonnollinen! Lapset ottaa tuollaiset asiat vakavasti, vaikka niistä ei olisi tehty sen ihmeempää meteliä.



Oma poikani eskarissa oli aivan paniikissa siitä, että oli laittanut vahingossa banaaninkuoret tavalliseen roskikseen, kun vasta sen jälkeen oli näytetty biojäteastia. Oli todella ahdistunut, ja ihmettelin mistä on kysymys, ja vasta lypsämällä sain lypsettyä tiedon lapsesta.



Ja tuo lapsi on sentään yleensä reipas, ja eskari oli tosi kiva, todella kivat ohjaajat ja kaikki. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa syytellä eskaria mun lapsen pelottelusta ja ahdistelusta.



Että jospa ap nyt vähän rauhoittuisi ja rohkaisisi sitä lasta hoitamaan asian ja jättäisi aikuisena tuollaiset typerät tunneraktiot vähemmälle.

että ohjaajat tietävät jonkun lapsista valehdelleen. Ei siksi, että lelun vahingossa rikkoutuminen olisi jotenkin rangaistavaa.



Ymmärrän vielä sen, ettei lapsi välttämättä mene oma-aloitteisesti sanomaan, että joku lelu meni rikki. Mutta nyt tästä oli selvästi kyselty.

Tunnereaktioissa täällä näyttää olevan koko ketju...



Tuntuu käsittämättömältä ettei täällä ymmärretä että lapset reagoivat asioihin eri tavoin ja vaikka aikuisen tarkoitusperä on hyvä, lapsi voi suhtautua asiaan/ käytökseen/ sanoihin ihan eri tavalla ja vaikka pelästyä. Miten ihmeessä joku kerhon täti ei muka vois olla pelottava!? Joku ronskimpi täti/setä joka arvostaa reippautta ja sanavalmiutta voi hyvinkin olla aremmasta pelottava.



Ottais muakin päähän oman lapsen puolesta ja ymmärrän ihan hyvin, että kyseinen linja tuntuu ap:sta metelin nostamiselta. Olis jäänyt mullakin lapsena kertomatta. Muutaman kerran hajotin vahingossa serkkujen leluja, enkä koskaan uskaltanut sanoa mitään.

Sillä hetkellä kun lapsi viedään kodin ulkopuolelle oli se vaikka pihan hiekkalaatikko, kyläily, päivähoito, kerho jne. lapsi alkaa saada kokemuksia oman kodin lisäksi myös ulkomaailmasta. Vaikka kotona oltaisiin kuinka rakastavia ja hyväksyviä ja kannustavia hyvänsä, lapsi saa palautetta omasta itsestään, toiminnastaan ja persoonastaan hyvin paljon myös ulkopuolisesta maailmasta ja luo käsityksen maailmasta ihan siitä riippumatta, millaista kodissa on. Jos joku kodin ulkopuolinen paikka tuntuu joskus pelottavalta, se ei ole kodin "syy", vaan enemmän on kyse lapsen persoonasta, herkkyydestä, tavasta tuntea ja aistia asioita.

Se ip-kerhon pelottava täti on tässä varmaan kuitenkin se päätekijä ja on hyvä, ap, että menet mukaan selvittämään asiaa. Lapsesi tulee muistamaan kauan sen turvan, jonka hänelle tilanteessa toit, ja se on tärkeä kokemus hänelle.

Ajavat itsensä nurkkaan noin mitättömän jutun takia. Kauanko ne on ajatelleet pitää niitä leluja jäähyllä jos syyllinen ei tunnusta, viikon, loppuvuoden, koko kevään? Mitäs jos syyllinen ei tunnusta koskaan, eikö siinä mene auktoriteetti kun joutuu antaa ne lelut takaisin jossain vaiheessa? Ei noin ole toimittu enää vuosiin tuollaisissa tilanteissa. Homman vois hoitaa paljon fiksummin.



Ja eihän ap ole missään viestissään sanonut että asian pitäis antaa olla, kritisoi vaan toimintatapaa millä juttu hoidettiin. Ja on menossa hoitamaan asian lapsen kanssa. Eli tekee juuri kuten käskette.

Minä ymmärrän lastasi, koska olin itse hyvin samanlainen lapsena. Halusin aina olla kiltti, olin hieman arka ja jos joskun tein vahingossa jotain väärin, minulla oli kauhean paha mieli.



Olin siis itse niin ankara itselleni, etten oikein kestänyt enää toruja muiden taholta. Lisäksi pelkäsin tulevani väärin ymmärretyksi. Pelkäsin että joku luulee, että olen ollut tahallani hölmö.



Vanhempani olivat onneksi hyvin ymmärtäväisiä ja osasivat keskustella tilanteista minulle rauhallisesti. He loivat minuun uskoa, ettei maailma siihen kaadu, vaikka joskus tahattomasti erehtyy tai esim. rikkoo jonkun lelun.



Tärkeintä on osata tunnustaa erheensä ja ilmaista katumuksensa, sitten asia on selvä. Tärkeää on myös, että lapsi antaa itse itselleen anteeksi, kun asia on käsitelty. Eli kun asia on kohdattu, paha mieli voi poistua.

Ovatko ihmiset todella näin empatia- (ja sisäluku-) kyvyttömiä?



Ap on mielestäni hoitamassa tilannetta todella fiksusti eikä hänen lapsensa reaktiossa ole mitään ihmeellistä. Eikö teitä muka lapsena koskaan pelottanut mikään tai kukaan? Varsinaisia superihmisiä taas kommentoimassa.



Minäkin ihmettelen ip-kerhon ohjaajien toimintaa, mutta ehkä tilanteessa on ollut tekijöitä, joista emme tiedä. Itse en varhaiskasvattajana kyllä laittaisi leluja jäähylle vain sen takia, että joku niistä on leikeissä rikkoutunut. Lelutkin ovat kuluvaa käyttötavaraa ja jos lelua ei ole tahallaan rikottu, en näe mitään syytä nostaa asiasta sen kummempaa haloota tai kuulustelua. Rikkinäinen tavara joko korjataan tai pannaan jätteeksi ja elämä jatkuu.