Auttava anoppi. Saako inhota?

Mulla on ongelmana todella avulias ja toimelias anoppi. Hän siis todella auttaa ja ihan oikeissa asioissa. Hän on myös enimmäkseen mukava, aika suorapuheinen tosin, joten aina täytyy jotain suodattaa pois.



Nyt vain en enää oikein jaksaisi tätä kiitollisen miniän roolia. Ei siinä mitään, että anoppi auttaa (tulee meille yllättäen ja imuroi, tekee ruokaa, ostaa huonekalun, jota olemme etsineet, haravoi pihan jne) ja hoitaa mielellään lapsia (kutsuu yökylään ja peruu ilomielin omia menojaan, jotta voi hoitaa sairaita lapsia), mutta kun nämä auttamisjutut leviävät aina muulle suvulle ja ystäväpiirille ja ne tulevat aina meille takaisin sellaisina lempeinä ivailuina, kuinka minä olen niin avuton, etten osaa siivota, tehdä ruokaa, hoitaa sairaita lapsia jne. Olen aika varma, että anoppi ei niitä tuollaisina kerro mutta esim. kun tuli kerran yllärinä paikalle, kun mies oli sairaana ja rupesi tekemään ruokaa tuoden itse spagetit ja jauhelihat, niin varmaan on kertonut, miten toi nuo ruoat ja sukulaisten päässä homma on muuttunut siihen, miten meillä ei ollut kaapissa edes spagettiakaan. Itse asiassa meillä oli. Oli myös jauhelihaa sekä edellisenä päivänä paistettua kalaa ja perunamuusia. Tämä osuus ei koskaan tule suvun tietoon.



Ahdistun siitä, että anoppi auttaa, vaikka ei oikeasti ole edes tarve ja levittää sitten ihan oikeutetusti tarinoita auttamisistaan mutta niin, että suvulle jää käsitys siitä, miten emme pärjäisi ilman häntä. Se on noloa ja kiusallista. Anopin veli kerran jo juhlissa tokaisikin, että mitenkäs teillekin käy, jos tuo sisko kuolee. Tuntuipa mukavalta aiheelta keskustella!



Pitäisi olla kiitollinen ja onnellinen, kun on osallistuva isovanhempi (omani eivät ole), mutta tosiasiassa olen aika ahdistunut ja tunnen ajoittain jopa kiukkua ja melkein vihaa anoppia kohtaan. On kammottavaa, kun häntä ei voi inhota. Ei auttavaa ihmistä voi inhota.



Enkä voi sanoa mitään, koska aina silloin tällöin (muutaman kerran vuodessa) todella tarvitsemme hänen apuaan (lapsi sairaana eikä hoitajaa). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö pääasiassa pärjäisi ilman häntä, sen hoitajankin voisimme ihan palkata.



Olenko ihan totaalisen kiittämätön? Vähän sellaisena mies taitaa pitää minua.