Mitä muita kolmekyppisten "heimoja" on kuin hipsterit?

Vähän ot, mutta kolmekymppiset hipsterit on aika säälittäviä :D

Terv.nimim. Duunissa Punavuoressa

Vai ollaanko me kaikki oikeastaan aika säälittäviä sit kummiskin?

miksi ap haluaisi löytää itsensä alakulttuuriryhmistä tai edes rinnastaa itsensä sellaisiiin, jotka ovat joko vastakulttuuria valtavirtaa vastaan (gootit ja ehkä jotkut rokkaritkin) tai jotka taas ovat innovoijia ja kiinnostuneita uusista asioista. Ap:han ei millään voi kuulua tällaiseen ryhmään, koska hänen makunsa ei ole kapinaa eikä myöskään edelläkävijyyttä vaan tavallaan aika sovinnainen maku, vaikka siinä olisikin mukana vaihtoehtoisuutta.

Toisaalta minusta ap on oikeassa siinä, että porvaristoon kuuluminen ei kuvaile ap:ta tarpeeksi, määritelmässä ei oteta nyansseja huomioon. Mutta silti, Suomessa on suuri joukko keskiluokkaa, johon ap:kin kuuluu, hän sattuu olemaan vielä ylempää keskiluokkaa.

terveisin porvaristo-lokeroon ap:n heittänyt

En halua rinnastaa itseäni vastakulttuuriin. Vaan aloin miettiä, onko kolmikymppisille mitään muita taustaryhmiä tai alakulttuureita tms. kuin tyyliin hipsterit ja kotiäidit. Ja jos on, mihin niistä minä sijoittuisin.

Juu, en ole kapinallinen. Mutta anarkisti kuitenkin. Sanotaanko, että jos alkaisin olla yhteiskunnallisesti aktiivinen eli osallistuisin politiikkaan, niin alkaisin purkaa tämänhetkistä hyvinvointiyhteiskuntaa ja miettisin sen rakentamista toisin. Eli olen valtavirtaa vastaan, mutta toisin kuin vastakulttuurit keskimäärin.

Eli ylempää keskiluokkaa ja porvari. Ok.

Onko juppeja vielä?

En tarkoittanut loukata, yritin analysoida vaikutelmiani. Jos näkisin tai tuntisin sinut livenä, voisin olla aivan toista mieltä. :)



Olen siis itse lähtöisin pienestä/keskisuuresta kaupungista keskiluokkaisesta perheestä, jonka vauraus on kasvanut nousukasmaisesti. Olen elänyt lapsuuteni 80-luvun juppikaudella ja elänyt antiikkihuonekalujen kanssa 80-luvun talossa. Henk.koht. en pidä antiikista muuta kuin sille sopivassa ympäristössä eli vanhassa talossa, mutta tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni. Jotenkin vain pidän siitä, että asunnon sisustus muistuttaa sen arkkitehtuuria/aikakautta.



Toisaalta olen nähnyt myös 90-luvun lamakauden ja seurannut kirpputorien/huutokauppojen nousua. Astioiden keräily, antiikin etsintä ym. vain kuvaa minulle tuota aikaa. (Ja kyllä, keräilen itsekin edelleen astioita.)



Gerry Weber samastuu minulle erääseen naishenkilöön, joka on todella jenkkihenkinen ja 80-90-lukuun jämähtänyt. Että siksi tämän mielikuva. Toisaalta mikä hyvänsä kalliimpi, klassinen merkki edustaa jonkinlaista jenkkiporvarillisuutta.



Mutta eikös se ole ihan kiva muistuttaa itärannikon ylempää keskiluokkaa? :) (Vaikka Fraser nyt sijoittuukin Seattleen. Jaa mutta olihan siinäkin Boston-linkki.) Sivistynyt, herkkäaistinen, maltillinen, hyväkäytöksinen. Nuorekkuus on yliarvostettua. Toisaalta uskon, että jos teille tulee jossain vaiheessa lapsia, meno muuttuu jonkin verran. DINk-vaiheessa elävät kun muistuttavat väkisinkin keski-ikäistyneitä pariskuntia, joiden lapset ovat liitäneet pois kodista. :)

Se olen minä, myönnän. 36v yliopistotutkija (mies toimittaja). Äänestetään aina vasemmistoa, ollaan keskituloisia, asutaan paritalossa (150 neliötä) keskeisellä alueella melko isossa kaupungissa. Design-huonekalut ja puoli-ilmaiset kirppishuonekalut ja -tavarat kotona sulassa sovussa. Ostetaan välillä hieman kalliimpia ja laadukkaampia vaatteita (Filippa K, Fred Perry, Tiger of Sweden, Clarks), mutta sujuvasti shoppaillaan ulkomailla käydessä myös esim. Primarkissa. Yksi lapsi, jonka tykkään pukea hyvin ja siististi. Vähemmälläkin rahalla tultaisiin toimeen, ja annetaan mielellämme omastamme huonompi osaisille. Kumpikin, minä ja mies, ollaan siis taustaltamme työväenluokkaisia.

Joskin yleisin: WT! Näitä näkee kolmikymppisissä huomattavan paljon!

On otettu teininä se tribaalitatuointi alaselkään, nyt kolmen lapsen jälkeen se on oudosti venynyt. Lapsilla ehkä eri isät, nyt yh. Käytetään liian pieniä farkkuja liian vaaleilla kulutuksilla, ja juostaan baarissa kuin teininä. Hiukset on värjätty mustaksi tai aivan liian vaaleaksi, hiustenpidennykset tai kanaperse.. Ja meikkiä on aina sen verran että annoksesta riittäisi kolmelle ihmiselle.



Unohdinko jotain?

:D Vaikka yrittäjä olenkin, en osaa itseäni porvarina pitää, sen verran pieneksi jää tulot :)

...et ole työväenluokkaa. Voit henkisesti halutessasi toki samaistua siihen - mutta ne, jotka ajaa työväen etuja, ei aja sinun etujasi pienyrittäjänä.

varsinkaan meidän yksinyrittäjien etuja.

Rouva47 tässä vielä.



Eli itse olen wannabe-vasemmistoelitisti. Mutta taustastani johtuen koen vasemmistolaisten keskellä itseni auttamatta porvariksi. Olen todennut, että vasemmistolaiseksi synnytään, mutta, luojalle kiitos, (puna-)vihreäksi voi kääntyä. Vihreitä ei perinteet rasita samalla tavoin kuin vassuja, ja porvarikin voi syntyä vihreissä uudelleen. Kuten sanottu, olen arvomaailmaltani erittäin vahvasti vasemmalla.



Ja elämäntapa ja tyyli on hyvin samankaltainen kuin edellä. (Vanhaa designia ja kirppistä sekaisin, laatuvaatteita ja halpista niin kirppikseltä kuin uutena sekä lapsille että aikuisille, korkeasti koulutettuja, kulttuurialalla ja yliopistolla.) Erona vain se, että olemme miehen kanssa molemmat porvaritaustaisia, ei isosta kaupungista kotoisin. Niin, ja olemme pienituloisia. :)



Ap:lle vielä: ymmärsinkö oikein, että muuttaisit "hyvinvointivaltiota" oikeistolaisempaan suuntaan (yksityistäminen)? Jos näin on, niin jenkkiläisyyselementti saa lisävahvistusta.

Parantaako oleellisesti elämänlaatuasi? Etkö todellakaan tunne itseä, vaikka olet noin ?? lukenut ja ihan aikuisen iässäkin?



Teksteistäsi tulee mieleen joku Stureblad-kompleksista kärsivä wannabe-aatelissuvun vesa.



Mitä ihmeen väliä on sillä, mihin "lokeroon" sovit? Ja jos koet, että et sovi mihinkään, no, sehän vaan on hienoo, koska sitten oot tosi "erilainen".



Tää keskustelu on kuin pikkutyttöjen leikeistä: mulla on tällainen ja tällainen Barbie, sullapa ei oo, lälläläää.

En tarkoittanut loukata, yritin analysoida vaikutelmiani. Jos näkisin tai tuntisin sinut livenä, voisin olla aivan toista mieltä. :)

Olen siis itse lähtöisin pienestä/keskisuuresta kaupungista keskiluokkaisesta perheestä, jonka vauraus on kasvanut nousukasmaisesti. Olen elänyt lapsuuteni 80-luvun juppikaudella ja elänyt antiikkihuonekalujen kanssa 80-luvun talossa. Henk.koht. en pidä antiikista muuta kuin sille sopivassa ympäristössä eli vanhassa talossa, mutta tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni. Jotenkin vain pidän siitä, että asunnon sisustus muistuttaa sen arkkitehtuuria/aikakautta.

Toisaalta olen nähnyt myös 90-luvun lamakauden ja seurannut kirpputorien/huutokauppojen nousua. Astioiden keräily, antiikin etsintä ym. vain kuvaa minulle tuota aikaa. (Ja kyllä, keräilen itsekin edelleen astioita.)

Gerry Weber samastuu minulle erääseen naishenkilöön, joka on todella jenkkihenkinen ja 80-90-lukuun jämähtänyt. Että siksi tämän mielikuva. Toisaalta mikä hyvänsä kalliimpi, klassinen merkki edustaa jonkinlaista jenkkiporvarillisuutta.

Mutta eikös se ole ihan kiva muistuttaa itärannikon ylempää keskiluokkaa? :) (Vaikka Fraser nyt sijoittuukin Seattleen. Jaa mutta olihan siinäkin Boston-linkki.) Sivistynyt, herkkäaistinen, maltillinen, hyväkäytöksinen. Nuorekkuus on yliarvostettua. Toisaalta uskon, että jos teille tulee jossain vaiheessa lapsia, meno muuttuu jonkin verran. DINk-vaiheessa elävät kun muistuttavat väkisinkin keski-ikäistyneitä pariskuntia, joiden lapset ovat liitäneet pois kodista. :)

Kerroin vaan oman näkemykseni. Gerry Weber on minusta kuitenkin suht kohtuuhintainen, vaatteiden mallit sopivat, kuten todettua, pyöreähköllekin, mutta materiaalien laatu on kyllä nykyisin ala-arvoista. Jos olisin normaalipainoinen, ostaisin ihan jotain muita vaatteita (varmaan vähän hintavampia ja laadukkaampia), koska ajattelisin, että ne menevät sitten pidemmämn ajan. Nyt ostan Weberiä sillä ajatuksella, että ei sitten haittaa, jos kuitenkin saan itseni laihtumaan, vaikka vaatteet jäisi vähemmällekin käytölle. Toiveajattelua. :D

Jos me sisustettaisiin koti aikakauden mukaan, niin kämppämme olisi täynnä 2000-luvun hirvityshuonekaluja, jotka ei kestä mitään. Vaikka joitakin niitäkin on toki joukossa, ei me asuta museossa.

Mä olen astiafriikki. Siitä pitäisi päästä eroon.

Itärannikon ylempää keskiluokkaako? Nojoo, kyllähän se menettelee. Ehkä meidän pitääkin siis sisustaa New Negland-tyyliin, Gant ja Lexington ja mitä siihen vielä kuuluu... Riviera Maison?

EN nyt näe, että meno muuttuisi niin kauheasti, jos saadaan lapsia... Tai mistäs sitä tietää. Vaikea kuvitella, mihin se tästä muuttuisi. Lapset viedään teatteriin ja oopperaan jne. heti, kun se on mahdollista. :)

Parantaako oleellisesti elämänlaatuasi? Etkö todellakaan tunne itseä, vaikka olet noin ?? lukenut ja ihan aikuisen iässäkin?

Teksteistäsi tulee mieleen joku Stureblad-kompleksista kärsivä wannabe-aatelissuvun vesa.

Mitä ihmeen väliä on sillä, mihin "lokeroon" sovit? Ja jos koet, että et sovi mihinkään, no, sehän vaan on hienoo, koska sitten oot tosi "erilainen".

Tää keskustelu on kuin pikkutyttöjen leikeistä: mulla on tällainen ja tällainen Barbie, sullapa ei oo, lälläläää.

Lähdin siis alunperin kartoittamaan sitä, millaisia erilaisia taustayhteisöjä 30-risat-ihmisillä voi olla, kuin hipsterit, jotka nyt on pinnalla (ja siis jo varmaan vähän passe).

Ei, vauva-palsta ei paranna elämänlaatuani. Pikemminkin se syö sitä, koska tänne jää helposti roikkumaan, vaikka odottaisi vino pino töitä vieressä.

Mitä mä saan tästä... No, ehkä peilaan itseäni nyt sitten niihin, jotka tätä ketjua ovat kommentoineet ja heidän näkemyksiinsä minunlaisestani ihmisestä. Lähdin vain miettimään, onko olemassa alakulttuuria, jonka jäseneksi voisin lukea itseni. Ei sellaista tarvitse olla. Sellaisen voi keksiä, jos on tarvis. Enkä minä siitä sen kummempaa saa, paitsi turhaa ajanvietettä nyt tässä näin, vaikka olisi muutakin tekemistä.

Tai juu. Jos saan itselleni hyvän määritelmän, niin voin sitten hipsteri-tutuille sanoa, että ole sä vaan tuollainen hipsteri, mä olenkin tällainen... ööh, mikäs se nyt viimeksi oli... tavis itärannikon elitistinen ylemmän keskiluokan bopo-vaikutteita saanut kulttuuriporvari. :D

Ei, en usko, että tunnen itseäni. Tunnetko sinä itsesi? Ja en kuulu aateliskalenteriin! :D :D Hyvänen aika sentään. Aateliset elää aikas erilaista elämää. Paitsi ne, jotka eivät elä. Monet on ihan taviksia. Tai ainakin ne, jotka tunnen.

Minusta olisi kiva kuulua johonkin lokeroon. Me voitaisiin perustaa oma kerho muiden siihen lokeroon sijoitettujen tavis jne. kanssa.

En oo tosi "erilainen". Aika samanlainen vaan.

Mutta mitä tuo barbie-kommentti tähän liittyi? Se meni ihan ohi.

Parantaako oleellisesti elämänlaatuasi? Etkö todellakaan tunne itseä, vaikka olet noin ?? lukenut ja ihan aikuisen iässäkin?

Teksteistäsi tulee mieleen joku Stureblad-kompleksista kärsivä wannabe-aatelissuvun vesa.

Mitä ihmeen väliä on sillä, mihin "lokeroon" sovit? Ja jos koet, että et sovi mihinkään, no, sehän vaan on hienoo, koska sitten oot tosi "erilainen".

Tää keskustelu on kuin pikkutyttöjen leikeistä: mulla on tällainen ja tällainen Barbie, sullapa ei oo, lälläläää.

Aikuisten elämä ei merkittävästi poikkea pikkulasten leikistä. Miksi ei voisi pohtia omaa identiteettiään, paikkaansa ja erilaisia rooleja yhteiskunnassa? Jos et koskaan suhteuta itseäsi toisiin, kuulostat sosiopaatilta. Ihmiset nyt kertakaikkiaan ovat sosiaalisia elukoita, joille oman sisäryhmän hyväksyntä on tärkeää.

Tosin kaltaisesi ihminen on länsimaisen individualistin arkkityyppi: minä osaan itse löytää itseni, en kaipaa toisten hyväksyntää tai kunnioitusta, en samastu mihinkään ryhmään, koska olen niin erityinen, enkä missään nimessä tuo julki epävarmuutta omasta asemastani/roolistani/tyylistäni. Kritisoidaan perinteisiä auktoriteetteja (esim. länsimainen lääketiede, poliittiset puolueet, uskonnot), mutta tehdään samalla aivan päätöksiä luonnonmukaisuuden tai sisäisen intuition varassa, jotka ovat muodostuneet...hmm...sosiaalisen ja kulttuurisen ryhmätoiminnan sisällä.

Pidän avoimesti epävarmaa ja/tai kyselevää ihmistä astetta rehellisempänä ja kiinnostavampana tapauksena kuin individualismiin indoktrinoitua, leikkiin kykenemätöntä ihmispatsasta.

Joskin yleisin: WT! Näitä näkee kolmikymppisissä huomattavan paljon!

On otettu teininä se tribaalitatuointi alaselkään, nyt kolmen lapsen jälkeen se on oudosti venynyt. Lapsilla ehkä eri isät, nyt yh. Käytetään liian pieniä farkkuja liian vaaleilla kulutuksilla, ja juostaan baarissa kuin teininä. Hiukset on värjätty mustaksi tai aivan liian vaaleaksi, hiustenpidennykset tai kanaperse.. Ja meikkiä on aina sen verran että annoksesta riittäisi kolmelle ihmiselle.

Unohdinko jotain?

Surullista. Mutta joskus tuntuu, että olisi hyväksytympää olla tuollainen kuin tällainen.

Sä olet klassinen esimerkki wanna be-hyväksytystä. Mäkin kuuntelen jazzia ja klassista, mutta siihen ei liity mitenkään se, että mä haen sillä hyväksyntää. Mä vältän kaikkia merkkejä, kaivelen alelaareja, käyn kirppareilla ja etsin itse tyylini.



Sä olet ottanut jokaisesta kulutuskategoriasta sen aihepiirin merkeistä parhaan ja arvostetuimman ja toivot sen olevan jotenkin osoitus hyvästä mausta. Minusta se kertoo, että sinulla ei ole omaa makua lainkaan vaan olet vain wanna be-tyylikäs.



Surulliset kulutustottumukset ja ei ne lapset halua oopperaan, opit sen kyllä jos saat lapsia. Meillä kuunneltiin ensimmäiset 10 vuotta klassista kotona ja käytiin parissa oopperassakin. Sitten lapsi ilmoitti, että se on paskaa ja minä kuuntelen nyt poppia soittavia poikabändejä ja lähden oopperaan vain jos korvasta raahataan.

Rouva47 tässä vielä.

Eli itse olen wannabe-vasemmistoelitisti. Mutta taustastani johtuen koen vasemmistolaisten keskellä itseni auttamatta porvariksi. Olen todennut, että vasemmistolaiseksi synnytään, mutta, luojalle kiitos, (puna-)vihreäksi voi kääntyä. Vihreitä ei perinteet rasita samalla tavoin kuin vassuja, ja porvarikin voi syntyä vihreissä uudelleen. Kuten sanottu, olen arvomaailmaltani erittäin vahvasti vasemmalla.

Ja elämäntapa ja tyyli on hyvin samankaltainen kuin edellä. (Vanhaa designia ja kirppistä sekaisin, laatuvaatteita ja halpista niin kirppikseltä kuin uutena sekä lapsille että aikuisille, korkeasti koulutettuja, kulttuurialalla ja yliopistolla.) Erona vain se, että olemme miehen kanssa molemmat porvaritaustaisia, ei isosta kaupungista kotoisin. Niin, ja olemme pienituloisia. :)

Ap:lle vielä: ymmärsinkö oikein, että muuttaisit "hyvinvointivaltiota" oikeistolaisempaan suuntaan (yksityistäminen)? Jos näin on, niin jenkkiläisyyselementti saa lisävahvistusta.

Tai ainakin karsisin kaikki turhat pois. Maksaisin ilomielin veroja, jos päiväkodit, koulut, sairaan- ja vanhustenhoito toimisi hyvin ja niin, että kaikilla olisi hyvä mieli.

Karsisin byrokraatteja. Pois kunnan uimahallit, urheilukentät ja ilmainen yliopistokoulutus. Stipendit niille, jotka tulevat vähävaraisista perheistä, mutta hoitavat koulunsa hyvin - tyyliin, valtio maksaa automaattisesti niiden koulutuksen korkeakoulussa, joilla keskiarvo yli 8,4 tai jotain. No, ehkä tätä pitäisi vielä miettiä. :)

Mutta en ymmärrä, että verorahaa syydetään esim. vaikka oopperaan tai huippu-urheiluun niin kauan, kuin perusasiat (lapset, vanhukset, sairaat) ovat retuperällä. Olkoon pääsyliput sitten sen hintaisia kuin esityksen/urheilukilpailun tuottaminen maksaa tai haettakoon rahaa vaikka sponsoritukena yrityksiltä. Mutta ei ole muiden tehtävä tukea minun oopperassakäyntiäni tai minun hommani tukea jonkun uimariuraa, jos yhteiset rahat ei kaikkeen riitä.

Eli mielestäni heikoimmista on aina pidettävä yhdessä huolta ja hyvin. Mutta ylimääräiset menot on karsittava.

Mutta kyllä, olen mielipiteissäni poliittisesti oikealla.

Rouva47 tässä vielä.

Eli itse olen wannabe-vasemmistoelitisti. Mutta taustastani johtuen koen vasemmistolaisten keskellä itseni auttamatta porvariksi. Olen todennut, että vasemmistolaiseksi synnytään, mutta, luojalle kiitos, (puna-)vihreäksi voi kääntyä. Vihreitä ei perinteet rasita samalla tavoin kuin vassuja, ja porvarikin voi syntyä vihreissä uudelleen. Kuten sanottu, olen arvomaailmaltani erittäin vahvasti vasemmalla.

Ja elämäntapa ja tyyli on hyvin samankaltainen kuin edellä. (Vanhaa designia ja kirppistä sekaisin, laatuvaatteita ja halpista niin kirppikseltä kuin uutena sekä lapsille että aikuisille, korkeasti koulutettuja, kulttuurialalla ja yliopistolla.) Erona vain se, että olemme miehen kanssa molemmat porvaritaustaisia, ei isosta kaupungista kotoisin. Niin, ja olemme pienituloisia. :)

Ap:lle vielä: ymmärsinkö oikein, että muuttaisit "hyvinvointivaltiota" oikeistolaisempaan suuntaan (yksityistäminen)? Jos näin on, niin jenkkiläisyyselementti saa lisävahvistusta.

Mikä on pieni- tai keskituloinen? Meillä tulot on yhteensä noin 5800e/kk brutto, joista isompi osa on miehen tuloja. Eli laskisin itseni pienituloiseksi, mutta yhdessä me olemme keskituloisia?

Lisäksi vihreys on nykyään aikalailla oikealle kallellaan. Ainakin vanhoja poliittisia kategorioita käyttäen.

T: se vasemmistoelitisti

Sä olet klassinen esimerkki wanna be-hyväksytystä. Mäkin kuuntelen jazzia ja klassista, mutta siihen ei liity mitenkään se, että mä haen sillä hyväksyntää. Mä vältän kaikkia merkkejä, kaivelen alelaareja, käyn kirppareilla ja etsin itse tyylini.

Sä olet ottanut jokaisesta kulutuskategoriasta sen aihepiirin merkeistä parhaan ja arvostetuimman ja toivot sen olevan jotenkin osoitus hyvästä mausta. Minusta se kertoo, että sinulla ei ole omaa makua lainkaan vaan olet vain wanna be-tyylikäs.

Surulliset kulutustottumukset ja ei ne lapset halua oopperaan, opit sen kyllä jos saat lapsia. Meillä kuunneltiin ensimmäiset 10 vuotta klassista kotona ja käytiin parissa oopperassakin. Sitten lapsi ilmoitti, että se on paskaa ja minä kuuntelen nyt poppia soittavia poikabändejä ja lähden oopperaan vain jos korvasta raahataan.

Voihan sen nähdä niinkin. Minä nyt vaan satun tykkäämään aika kovasti klassisesta musiikista ja oopperasta jne. Ja jos minulla olisi lapsi, joka ei haluaisi tulla oopperaan, olisi se toki minusta toki ikävää, mutta en pakottaisi mukaankaan.

Lapsi voi myös tykätä klassisesta musiikista, vaikka vanhemmat ei välittäisi. Tuttavani kuuntelevat itse lähinnä raskaamman puoleista rokkia. Heidän muksunsa tuli äitinsä kanssa meillä käymään 7-vuotiaana, taustalla soi radiosta jotain kevyttä klassista. Lapsi istui ihan hiljaa. Huokaisi jossain vaiheessa, että ihanaa musiikkia. Sen jälkeen olen aina välillä ottanut hänet jonnekin konserttiin mukaan, kun tiedän, että vanhempansa tuskin innostuvat häntä viemään. Mutta hän vaikuttaa kyllä tosi musikaaliselta, on nyt konservatoriossa.

Kaikista merkeistä parhaan ja arvostetuimman... Eh, miten tämä pätee Gerry Weberiin? :D Se ei todellakaan ole mikään ihmeellinen merkki. Olen liian laiska kiertämään kirppareilla, en jaksa etsiä niistä rekeistä mitään. Minusta kirppareilla on yleensä aika kamalia juttuja, mitä olen siellä käynyt. Mutta olin onnellinen, kun löysin pienyrittäjän, nuoren naisen, joka tekee persoonallisia vaatteita mittojen mukaan. Ostan nykyään vähemmän vaatteita kuin ennen, mutta parempia ja tuen samalla paikallista pienyrittäjää.

Mersu on minusta tylsä vaihtoehto. Mutta meillä on aina ollut mersu ja tuossa oli todennäköisesti paras jälleenmyyntiarvo tällä hetkellä markkinoilla olevista. Jaguarilla en vielä kehtaa ajella.

Mutta en tiedä, ehkä olen alitajuisesti ajatellut noin kuin sanot. Voihan se olla. Mikään vaihtoehtopakkaus en tosin tavoittelekaan olevani. En tavoittele mitään - olen vain tehnyt valintoja sen mukaan, kuin on tuntunut hyvältä. Tai näin luulin. Alitajunnasta ei tosiaan tiedä.

Parantaako oleellisesti elämänlaatuasi? Etkö todellakaan tunne itseä, vaikka olet noin ?? lukenut ja ihan aikuisen iässäkin?

Teksteistäsi tulee mieleen joku Stureblad-kompleksista kärsivä wannabe-aatelissuvun vesa.

Mitä ihmeen väliä on sillä, mihin "lokeroon" sovit? Ja jos koet, että et sovi mihinkään, no, sehän vaan on hienoo, koska sitten oot tosi "erilainen".

Tää keskustelu on kuin pikkutyttöjen leikeistä: mulla on tällainen ja tällainen Barbie, sullapa ei oo, lälläläää.

Aikuisten elämä ei merkittävästi poikkea pikkulasten leikistä. Miksi ei voisi pohtia omaa identiteettiään, paikkaansa ja erilaisia rooleja yhteiskunnassa? Jos et koskaan suhteuta itseäsi toisiin, kuulostat sosiopaatilta. Ihmiset nyt kertakaikkiaan ovat sosiaalisia elukoita, joille oman sisäryhmän hyväksyntä on tärkeää.

Tosin kaltaisesi ihminen on länsimaisen individualistin arkkityyppi: minä osaan itse löytää itseni, en kaipaa toisten hyväksyntää tai kunnioitusta, en samastu mihinkään ryhmään, koska olen niin erityinen, enkä missään nimessä tuo julki epävarmuutta omasta asemastani/roolistani/tyylistäni. Kritisoidaan perinteisiä auktoriteetteja (esim. länsimainen lääketiede, poliittiset puolueet, uskonnot), mutta tehdään samalla aivan päätöksiä luonnonmukaisuuden tai sisäisen intuition varassa, jotka ovat muodostuneet...hmm...sosiaalisen ja kulttuurisen ryhmätoiminnan sisällä.

Pidän avoimesti epävarmaa ja/tai kyselevää ihmistä astetta rehellisempänä ja kiinnostavampana tapauksena kuin individualismiin indoktrinoitua, leikkiin kykenemätöntä ihmispatsasta.

Totta, leikkiähän tämä! Ja jokaisella lienee kuitenkin halu kuulua johonkin ryhmään. Tai ryhmiin.

Mikä on pieni- tai keskituloinen? Meillä tulot on yhteensä noin 5800e/kk brutto, joista isompi osa on miehen tuloja. Eli laskisin itseni pienituloiseksi, mutta yhdessä me olemme keskituloisia?

Lisäksi vihreys on nykyään aikalailla oikealle kallellaan. Ainakin vanhoja poliittisia kategorioita käyttäen.

T: se vasemmistoelitisti

Tämän mukaan http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194716953049/artikkeli/tarkista+tasta+… pienituloisuuden raja on reilu 14000 euroa vuodessa per kulutusyksikkö. Meillä vaihtelee vuositulon määrä, eli joinain vuosina olemme pienituloisia, nyt ehkä keskituloisten puolella. (Tosin tämä kait pitäisi suhteuttaa asumismenoihin, jotka pk-seudulla ovat aika järkyttävät.)

Vihreät oikealla? No ei kyllä, jos on esim. kunnallisvaalien arvotaulukkoa uskominen. Talouden oikeisto-vasemmistoakselilla selvästi vasemmalla, ja konservatiivi-liberaali-akselilla liberaali. Ehkä se, että moni vihreitä äänestävä on korkeasti koulutettu pääkaupunkilainen, luo oikeistofiiliksen. Mutta kuten sanottu, en pidä itseäni oikeistolaisena millään muulla mittarilla kuin kasvuympäristölläni. Onneksi nykyään voi ainakin jossain määrin rikkoa "säätyään vastaan".

Mikä on pieni- tai keskituloinen? Meillä tulot on yhteensä noin 5800e/kk brutto, joista isompi osa on miehen tuloja. Eli laskisin itseni pienituloiseksi, mutta yhdessä me olemme keskituloisia?

Lisäksi vihreys on nykyään aikalailla oikealle kallellaan. Ainakin vanhoja poliittisia kategorioita käyttäen.

T: se vasemmistoelitisti

Tämän mukaan <a href="http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194716953049/artikkeli/tarkista+tasta+…" alt="http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194716953049/artikkeli/tarkista+tasta+…">http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194716953049/artikkeli/tarkista+tasta+…; pienituloisuuden raja on reilu 14000 euroa vuodessa per kulutusyksikkö. Meillä vaihtelee vuositulon määrä, eli joinain vuosina olemme pienituloisia, nyt ehkä keskituloisten puolella. (Tosin tämä kait pitäisi suhteuttaa asumismenoihin, jotka pk-seudulla ovat aika järkyttävät.)

Vihreät oikealla? No ei kyllä, jos on esim. kunnallisvaalien arvotaulukkoa uskominen. Talouden oikeisto-vasemmistoakselilla selvästi vasemmalla, ja konservatiivi-liberaali-akselilla liberaali. Ehkä se, että moni vihreitä äänestävä on korkeasti koulutettu pääkaupunkilainen, luo oikeistofiiliksen. Mutta kuten sanottu, en pidä itseäni oikeistolaisena millään muulla mittarilla kuin kasvuympäristölläni. Onneksi nykyään voi ainakin jossain määrin rikkoa "säätyään vastaan".

Juu, riippuu mittarista. Suomessa palkkojen keskiarvo on hiukan reilu 3000e/kk brutto, joten tuon mukaan olen pienituloinen.

Subjektiivisesti ilmoitetut arvot ovat eri asia kuin se, mitä päätöksiä käytännössä tehdään ja ajetaan. Räikein esimerkki tuosta on se, että minun paikkakunnallani joidenkin vihreiden pääasia kunnallisvaaleissa oli pyörätiet, kun taas vasemmistolaiset ajavat aina peruspalveluita. Mutta vihreissä on ryhmän sisällä todella paljon eroja. Tästä syystä en heitä äänestäkään. Ei voi tietää, meneekö ääni jollekin talousliberalistille vai sille äänestetylle ehdokkaalle.

T: Edelleen se vasemmistoelitisti