Lue keskustelun säännöt.
Onko aivan mahdottoman järkyttävää tehdä abortti mieheltä salaa ja väittää
18.11.2012 |
saaneensa keskenmenon? :( Mä en todellakaan tiedä, mikä ois fiksuinta tässä tilanteessa. Paksuna ollaan ehkäisystä huolimatta (kuparikierukka) , mieheni innoissaan tästä ylläristä ja haluaa ilman muuta pitää lapsen, joka siis ois hänelle eka. Itselläni edellisestä vaikeasta suhteesta 2 alle kouluikäistä, joille nykyinen mieheni ollu enemmän isä kuin biologinen isä ikinä.
Ollaan puhuttu yhteisestäkin lapsesta "sitten joskus", mut tällä hetkellä mä en voi kuvitella kolmatta lasta tähän saumaan :( Oon vasta toipunut/toipumassa kskivaikeasta masennuksesta, lääkitys päällä ja just alottelin uudessa työpaikassa. Nuoremman lapsen uhmaikä rassaa hermoja niin, et itken välillä iltaisin väsymystä. Sanoin miehelle suoraan, etten halua, en JAKSA uutta vauvaa just nyt. Mies on idealisti ja yltiöpositiivari, vakuuttunut et yhdessä tästä selvitään ja että on meille tarkotettu tää vauva.
Abortti ihan ehdoton Ei sille. Mut mä tiedän, 90% varmasti että musta ei oo tähän just nyt. En halua menettää miestäni enkä halua sen alkavan kehittää antipatioita mua kohtaan jos abortin teen, mies on parasta mitä mulle ja lapsilleni on tapahtunut.
Siksipä oonkin nyt alkanu miettiä, jos teen abortin salaa ja sanon tulleen keskenmenon? Rv 9 menossa nyt.
Voiko tollasesta "jäädä kiinni"? Kellään kokemusta? Tai mitään kommenttia, muuta kuin haukkumista ja moralisointia. Kamala olo, eikä vähiten tän helvetillisen pahoinvoinnin takia ;C
Kommentit (56)
Sanot sille vaan että sinä et halua lasta ja teet abortin.
Älä valehtele, se selviää kuitenkin joskus ja siinä sitten ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teet abortin oman jaksamisen takia niin teet sen sitten rehellisesti ja seisot oman päätöksesi takana kävi miten kävi.
ja jos miehellä on "uskonnollisia vakaumuksia" aborttia vastaan niin herätä se tosimaailmaan.
Sulla on vielä pitkä aika toipua masennuksesta ja kerätä voimia uuteen vauvaan, ennen kuin vauva syntyy.
Kyllä abortista merkintä jää rekistereihin ja voi tulla esille varsinkin silloin, jos joskus olet suunnitellusti raskaana. Neuvolakäynneillä, synnärillä jne. Tai jos yritätte vauvaa ja siinä ilmenee vaikeuksia ja joudutte turvautumaan lääkärin apuun. Jos toivottua vauvaa ei jostain syystä sitten kuulukaan, niin saattaa abortti harmittaa. Elämässä ei koskaan tiedä.
Ei noin suuren valheen kanssa voi elää! Jos teet abortin oman jaksamisen takia niin teet sen sitten rehellisesti ja seisot oman päätöksesi takana kävi miten kävi.
elää tämän valheen kanssa. Se on menneisyyttä enkä sitä enää ajattele.
t. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos noin törkeen tempun teet,niin koko hirviö oot.
aatteleppa omalle kohalles,että joku tappais sun lapsen salaa..
kyllä tommonen pitää yhdessä sopia,miten toimitaan!
jotenkin vaan tosi vahvasti luottaa kohtaloon tmv että "näin piti käydä". Myös tosi vahvasti tunneihminen, ei silti mikään huithapeli. Uskon, et siitä tulis loistoisä kyllä, mut minä oon se "heikoin lenkki". Luulen vaan, että liian musertavaa sille tieto, että abortoin sen lapsen :( En halua satuttaa miestäni, se on hyvä ihminen ja täysin syytön mun henk.koht. ongelmiin.
Kai sit oon tosi paska, mut voisin kuvitella voivani jopa elää tollasen valheen kans, kun ajattelen sen olevan meidän kaikkien parhaaksi. Ja siis haluan mieheni kans lapsia kyllä vielä joskus, ehkä muutaman vuoden päästä kunhan oon päässy ns vahvemmille vesille itse. Ollaan nuoria vielä, on meillä aikaa. Ja tunnun olevan hieman liiankin helposti raskautuvaa sorttia ;(
Molemmat aiemmat raskaudet ollu vaikeita, kuopuksen jälkeen sairastuin raskaudenjälkeiseen masennukseen ja siihen yhdistettynä silloinen alkoholisti pettäjämies, tie ylös on ollut pitkä ja kivinen, en ole toipunut kunnolla vieläkään. Lisäks tää mun nykynen lääkitys on sellanen, jota ei sais raskaana ollessa edes syödä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että voiko nykyterveydenhuoltojärjestelmässä abortin salata omalta aviomieheltä? Jos siis haluaa ja saadaan lapsia myöhemmin, voiko se tieto tulla esiin jossain neuvolassa, synnärillä tmv? Pelottaa. ap
Sulla on vielä pitkä aika toipua masennuksesta ja kerätä voimia uuteen vauvaan, ennen kuin vauva syntyy.
Kyllä abortista merkintä jää rekistereihin ja voi tulla esille varsinkin silloin, jos joskus olet suunnitellusti raskaana. Neuvolakäynneillä, synnärillä jne. Tai jos yritätte vauvaa ja siinä ilmenee vaikeuksia ja joudutte turvautumaan lääkärin apuun. Jos toivottua vauvaa ei jostain syystä sitten kuulukaan, niin saattaa abortti harmittaa. Elämässä ei koskaan tiedä.
No onpas siinä taas mielipide. Kannattaa siis odottaa sitä 9 kuukauden ihmeparannusta masennukseen siltä varalta, että joskus tulevaisuudessa voi kaduttaa? Se on kuule yllättävän LYHYT aika. Masennus voi myös pahentua sillä aikaa, mitenkäs sitten suu pannaan?
Enkä ymmärrä tämän viestin toistakaan kappaletta. Merkintä rekisteriin? "Voi tulla ilmi"? Mitä hittoa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi sieltä tulla esiin esimerkiksi neuvoloissa tai laitoksella.
Sinuna en tekisi aborttia, mies hyvänä isänä voi ottaa ison osan vastuusta. Ja apua saa myös ulkopuolelta. Olisi törkeää miestä kohtaan tehdä abortti hänen tietämättään. Kysymykseen nousee, miksi ihmeessä edes kerroit raskaudesta?! Miehen ensimmäinen lapsi ja sinä aiot tappaa viattoman. Pitäisi nykyäänkin olla sama käytäntö kuin 50-luvulla; abortin yhteydessä tehtiin sterilisaatio.
Ei se ole mahdottoman järkyttävää: kroppa on sinun omasi, pääkoppasi on sinun omasi, itse tiedät mitä kestät ja itse päätät mitä omilla voimillasi teet ja olet tekemättä.
Tietysti vähän ihmetyttää, miten hyvä sellainen suhde voi olla, ettei tällaisesta uskalla omalle miehelleen puhua. Enkä itse arvostaisi miestä, jolle syntymätön lapsi on tärkeämpi kuin oman vaimon hyvinvointi, kenties jopa selviytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pidätte tulokkaan.
Ymmärrät kai, että suunnittelemasi teko on kamala. Hanki miehen kanssa ne tukiverkostot. Mies on hyvä alku. Ala pärjäämään.
Se voi sieltä tulla esiin esimerkiksi neuvoloissa tai laitoksella.
Sinuna en tekisi aborttia, mies hyvänä isänä voi ottaa ison osan vastuusta. Ja apua saa myös ulkopuolelta. Olisi törkeää miestä kohtaan tehdä abortti hänen tietämättään. Kysymykseen nousee, miksi ihmeessä edes kerroit raskaudesta?! Miehen ensimmäinen lapsi ja sinä aiot tappaa viattoman. Pitäisi nykyäänkin olla sama käytäntö kuin 50-luvulla; abortin yhteydessä tehtiin sterilisaatio.
Sinulla ei taida olla käsitystä siitä, miten raskasta itse raskaus on pahimmillaan naiselle ja miten vakavaksi synnytyksenjälkeiset hormonit voivat tehdä jo olemassaolevan masennuksen?
Totta kai kaikesta jää tieto "rekisteriin". Mutta kenellekään ulkopuoliselle, ei edes aviomiehelle, ei terveydenhuollon ammattilaisilla ole valtuuksia niitä tietoja kertoa.
Mutta sinun asenteesi huomaa jo sanavalinnastasi "aiot tappaa viattoman". Mitäs naisen elämästä, senkun kärsii, kun on pieni viaton sikiö OMG!!!11!!!!11111!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätilönä voin sanoa, että keskeytys merkataan neuvolakorttiin (jos siis kerrot tämän neuvolassa) tai jos joskus synnytät samassa sairaanhoitopiirissä, niin tieto näkyy järjestelmässä. Hoitohenkilökunnan on hyvä tietää tausta, koska mahdolliset keskeytyksen/kaavinnat vaikuttaa synnytykseen, ja neuvolakortista sen näkee parhaiten. Tietenkin voit sanoa, ettei asiasta saa puhua miehesi kuullen (miehelle ei ole oikeus kertoa, jos asian kiellät ja tiedän, että isompiakin asioita on salattu), mutta käytännön tilanteessa tuo voi vahingossa käydä kun kätilö käy taustatietoja teidän kanssa yhdessä (jos mies on mukana synnytyksessä) läpi. Tämähän on hoitajan virkavirhe, mutta teidän parisuhteelle se voi myös olla kova paikka jos tällainen tulee ilmi..
Ei minulla aborttia vastaan mitään ole, tee jos tuntuu siltä, ettet kykene vauvasta huolehtimaan.
Mutta jätä valehteleminen. Kunnioitat varmaan miestäsi sen verran?
Kysymykseen nousee, miksi ihmeessä edes kerroit raskaudesta?! Miehen ensimmäinen lapsi ja sinä aiot tappaa viattoman. Pitäisi nykyäänkin olla sama käytäntö kuin 50-luvulla; abortin yhteydessä tehtiin sterilisaatio.
ts. aloin epäillä raskautta (itse asiassa se oli muuten mies, joka alkoi epäillä ensin!) epämääräisten oireiden takia, mies toi sit yksi päivä raskaustestin töistä tullessaan ja hänen läsnäollessaan sen tein.
Nyt jälkiviisaana helppo sanoa, ettei ois pitänyt kertoa ollenkaan. ap
Ei minulla aborttia vastaan mitään ole, tee jos tuntuu siltä, ettet kykene vauvasta huolehtimaan. Mutta jätä valehteleminen. Kunnioitat varmaan miestäsi sen verran?
Mutta en halua loukata sitä!! Oon kertonut, etten usko selviäväni just nyt uudesta vauvasta. Mies sanoo, että kyllä yhdessä selvitään. Mä en usko. Se on kuitenkin arkipäivät töissä, minä se oisin vauvan kans 24/7 ja umasti sanottuna edellinenkin kerta oli yhtä helvettiä.. Tosin mies oli miljoonasti paskempi sillä kertaa, mut mun voimavarat ei oo kunnossa vieläkään.
Mutta miten sen sanot, jyräät oman kantas perille, kun toinen silmät loistaen tilailee jo vaunuja suunnilleen.. Mä oon niin hajalla. En halua, että se lakkaa rakastamasta mua. Se ei vaan tajua, miten heikko ja paskana mä olen. Enkä mä halua menettää sitä, en vaan voi. ;''( ap
Se voisi olla teille ihan paras ratkaisu kaiken kaikkiaan. Pidät pari kuukautta toipumislomaa ja palaat töihin sen jälkeen.
vanhempainvapaalla. Näin osuutesi lapsen hoidossa jää pienemmäksi ja mies ottaa isomman vastuun.
Minä olen tehnyt abortin salaa ja nyt yli 10 vuotta sen jälkeen olen tyytyväinen päätökseeni. Mies ei uskonnollisen vakaumuksensa takia hyväksy aborttia lainkaan, ja minä taas en silloin olisi missään nimessä voinut hankkia lasta, kärsin paniikkihäiriöstä ja masennuksesta ja en olisi millään jaksanut. Joten teetin abortin enkä kertonut miehelle koskaan. Nyt meillä on lapsiakin jo 2 kyllä.
En ymmärrä mitä hyöytyä olisi ollut sellaisesta "rehellisyydestä" että olisin mennyt kertomaan miehelle että en pysty tässä tilanteessa saamaan lasta. Miestä asia olisi ahdistanut kammottavasti, hänestä kun abortti on murha. Hän olisi yrittänyt puhua minut pois siitä ja varmaan jättänyt minut jos olisin abortin tehnyt. Mutta pieni salaisuus vaan niin kaikki on ollut hyvin.