Onko aivan mahdottoman järkyttävää tehdä abortti mieheltä salaa ja väittää

Tuskin haluaisit, että sinullekaan valehdeltaisiin näin isossa asiassa?



Ota asia puheeksi kunnolla miehen kanssa. Jos miehesi olisi masentunut hannkisitteko silloin lapsen? Jos mies rakastaa sinua hän ymmärtää kyllä. Jos ei ymmärrä ajankaan kanssa ei koskaan rakastanutkaan. Kuka haluaisi rakastamansa ihmisen käyvän läpi ei toivotun raskauden kun on vaihtoehtokin?



Lopulta kuitenkin kroppasi on omasi. Sinä päätät. Lisäksi sinun on ajateltava jo olemassa olevia lapsiasi. Kuka hoitaa heidät jos äiti ei jaksa?

ja kerrot sen miehelle jo etukäteen. Hän ei nyt tässä tilanteessa voi vaikuttaa asiaan sen enempää. Sun terveys menee nyt etusijalle.

tässä vaihtoehdot ovat tehdä avoimesti abortti tai sitten pitää lapsi.



Periaatteessa abortti olisi ap:lta vastuullinen teko tuossa tilanteessa, mutta en voinut olla ajattelematta, että maailma ei aina toimi periaatteiden mukaan. Jos mies on hyvä isäpuoli ja rakastat häntä, ja uskot, että suhde ei kestäisi aborttia, niin ehkä kannattaisi vielä miettiä, jos lapsen kanssa kuitenkin selviäisi. Se voisi olla kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu.

kun mies niin haluaa vaikka itse haluaisi pitää lapsen

Kuka haluaisi rakastamansa ihmisen käyvän läpi ei toivotun raskauden kun on vaihtoehtokin?

Neuvolakorttiin merkitään edelliset raskaudet, keskeytykset ja keskenmenot. Jäät siis lopulta kiinni. Puhukaa asiasta mielummin nyt.

Sä aiot tappaa miehesi lapsen ja väittää että se kuoli itsekseen? Ei voi olla totta minkälainen parisuhde. Se olisi kamala teko. Eikö miehesi voi jäädä sitten kotiin hoitamaan lasta jos on kerran valmis siihen?



Älä missään nimessä tee aborttia jos miehesi haluaa ilman muuta lapsen! Se olisi tosi itsekästä. Lapsi on teidän yhteinen

On mahdottoman järkyttävää ja suosittelen, että a. otat asian puheeksi miehesi kanssa tai b. haet apua ammattilaiselta noine ajatuksinesi.

Sulla on pakko olla kyllä asiat tosi huonosti jos kykenet hyvällä omallatunnolla sekä tappamaan että valehtelemaan. Seuraavaksi varmaan aiot pettää miestäsi ja kavaltaa kaikki rahat edelliseltä.



Tottapuhuen, se olisi tosiaan ihan kamala teko mitä olet suunnitellut. Omantunnon on pakko olla todella paatunut. Herätys!

Kiitos vastauksista.



Vähän tuli dramaattisesti kirjotettua viimeks, en mä oikeesti pelkää et mies mua abortin takia sentään jättäis. Mut ei suhteemme varmasti ennallaan sen jälkeen enää ikinä ole.



Vois mies varmastikin jäädä kotiin vauvan kans esim muutaman kk:n jälkeen, mut en mä usko et se silti ois mikään patenttiratkaisu, kun itsellä niin vahva tunne etten tätä lasta halua, just kun oon pääsemässä joten kuten jaloilleni, pelkään et nyt uus raskaus, synnytys, pienen kans valvominen jne vie mut taas takas sinne mustaan kuiluun jossa olin, ja jossa halusin vaan kuolla.



Juttelin tänään puhelimitse mun lääkärin kans ja se oli hyvin varauksellinen myös vaikka ei tietenkään voi suoraan aborttia suositella.

En tiiä pienemmistä määristä efexoria mut tätä mun annosta ei todellakaan suositella raskaana oleville. Vaikka annosta on jo pienennetty siitä mitä se enimmillään oli. Lisäks syön unilääkkeenä Klotriptyl Mitea, jotta nukkuisin yli 4h yössä ja jotta painajaiset ja kamalan pelottavat unihalvaukset pysyy poissa.

Ja mä oon alipainoinen jo nyt (syöminen ollu aina vaikeaa) enkä sais laihtua, mut tää kokoäiväpahoinvointi tekee sen, että nyt jo menny taas useempi kilo. Ja molemmissa raskaudessa mulla ollu lisäks paha anemia, rautalääkkeet oksensin pois.



Jotenkin mua niin surettaa se, et mies tuntuu pitävän mua koko ajan jotenki paljon parempana ja vahvempana ihmisenä mitä olen. Vaikka tietää mun ongelmat kyllä. Mutta kuten se aina ite sanoo, se uskoo muhun vaikka mä itse en usko :'(



Eikä mies mitenkään oo JOUTUNU mun "äpäröitä" (joita ne ei muuten edes ole)hoitamaan,ihan itse ne oon aina hoitanu ja hoidan. Mies kyllä on suhteemme alusta asti osallistunu ilahduttavan paljon, ihan omasta aloitteestaan ja vapaasta tahdostaan. Jo ollessani lasteni biologisen isän kans yhdessä, hoidin lapset + kotityöt aina täysin yksin, voitte uskoa, etten todellakaan odottanu joltain toiselta mieheltä tippaakaan enempää, päinvastoin!

kestää synnytyksen ja vauva-ajan hajoamatta. Eli rakastava mies ei pakota ap:ta saamaan lasta jota ei pysty hoitamaan. Vahinko on jo tapahtunut, miksi siitä pitäsi tehdä suurempaa kun se on jos on ihan loppu? Mitä tapahtuu esim. jos vauva onkin erityisen vaikea? Huutaa koko ajan eikä kukaan saa nukkua. Kärsii koliikista? Ap:n kotiolot eivät kestä nyt mitään ylimääräistä. Siellä on ne olemassa olevatkin lapset. Kuka puolustaa heidän oikeuksiaan. Ap, isäpuoli vai hakkaava alkoholisti-isä? Nekin lapset ovat ainutlaatuisia yksilöitä jotka elävät ainokaista lapsuuttaan. Heillä on siis jo ollut väkivaltainen isä, masentunut äiti ja nyt isäpuoli. Vaikka isäpuoli olisi kuinka ihana vaatii olosuhteiden muutos usein monen kuukauden ellei vuoden sopeutumisen.

Ymmärsitkö?

kun mies niin haluaa vaikka itse haluaisi pitää lapsen

Kuka haluaisi rakastamansa ihmisen käyvän läpi ei toivotun raskauden kun on vaihtoehtokin?

Täältä iso voimahali. Ihanaa kun sun mies noin luottaa suhun, vaikka itse et niin itseesi vielä luotakkaan. Minun korviini kuullostat todellakin hyvin hauraalta tällä hetkellä. Voisitko saada lääkärisi, neuvolan kautta keskustelu apua yhdessä mihesi kanssa, jotta hän todella ymmärtäisi tilanteesi vakavuuden. Jos hän on fiksu mies (niinkuin vaikuttaa) hän varmasti ymmärtää pistää sinut ensisijalle ja oman innostuksensa toissijaiseksi ja antaa sinulle enemmän aikaa toipumiseen, niin että voitte sitten joskus saada lapsen kun olet oikeasti vahvempi.



Tiedän, että voi olla todella vaikeaa jutella realistisesti jos toinen on ruusunpunaiset lasit silmillä, siksi ulkopuolinen keskusteluapu voisi toimia teillä nyt hyvin. Ja toisaalta voi olla, että jos teet abortin salaa suojellaksesi miestäsi, vahingoitat itseäsi entisestään. Oletko kysellyt lääkäriltä mitä kierrukan poisto voisi tarkoittaa sikiölle? Jokuhan sanoi, että todennäköisyys keskenmenoon on suuri... Samoin miten lääkkeesi voivat vaikuttaa. Ymmärtääkö miehesi mitä todennäköisiä riskejä niihin liittyy. Eikö hänkin halua mieluiten lasta, josta on huolehdittu mahdollisimman hyvin jo ihan alkuraskaudesta lähtien?



Paljon voimia ja viisautta sinulle. Ja hae ammattilaista apua, älä kasaa liian isoa taakkaa harteillesi. Parisuhteessa pitäisi voida jakaa myös ne vaikeimmat asiat... Luota mieheesi ja itseesi ja teihin yhdessä pariskuntana.

Nainen olisi onnellisena raskaaana mutta miehellä masennus ja haluaisi abortin koska kokee ettei jaksaisi vauvaa. Pitäisikö tehdä abortti vai antaa vauvan syntyä?

Pidät nyt vaan lapsen kun sellainen kerran on tulossa ja murehdit sitä jaksamista sitten. Onhan se lapsi miehesikin!

Jos miehesi saisi joskus tietää, että teit abortin ja vielä valehtelit sille, se olisi epäilemättä eron saman tien. Uskallatko ottaa sen riskin?

mutta onko sulle koskaan tehty keliakiatestiä? Nimittäin sekä anemia, laihtuminen että masennus voi olla keliakian oireita eikä siihen aina liity mitään vatsaoireita. Apteekistahan saa helpon keliakian kotitestin, jolla saa nopean ja suht luotettavan vastauksen.



Kokemusta nimittäin on.

Pidät nyt vaan lapsen kun sellainen kerran on tulossa ja murehdit sitä jaksamista sitten. Onhan se lapsi miehesikin!

Jos miehesi saisi joskus tietää, että teit abortin ja vielä valehtelit sille, se olisi epäilemättä eron saman tien. Uskallatko ottaa sen riskin?

jotka eivät itse ole kokeneet sitä, kun ihan oikeasti ei vaan enää jaksa.

On todella vastuutonta heittää tuollaisia kommentteja ihmiselle, joka itse tietää ja ymmärtää voimavaransa.

Ap. mä ymmärrän sua oikein hyvin. Paraskaan mies ja lähimmäinen ei kuitenkaan voi määräänsä enempää auttaa. Mä sanoin meidän kolmosen jälkeen miehelle, että nyt jos tulen raskaaksi, se on abortti. Mulla ei olisi niinä ensimmäisinä vuosina oikeasti pälli kestänyt. Nyt kun tuo pieninkin on jo 5-vuotias, en enää aborttia tekisi, mutta silloin... mä olisin tullut hulluksi ja sairastunut aivan varmasti siitä rasituksesta.

Kun meillä on mahdollisuus valita onko elämä elämisen arvoista eikä vain selviytymistä päivästä päivään, on mielestäni vastuullista koko perhettä kohtaan pitää homma tolkullisena.

Itse vakavan masennuksen läpikäyneenä tiedän tilanteen mutkikkuuden.

Tuolloin lääkäri sanoi, että muutamaan vuoteen ei saa olla mitään isoja elämänmuutoksia, jotta parantuminen ei riskaannu. Ts. listasi, ei työpaikanvaihtoa, ei uutta miestä eikä missään nimessä lasta. Riski sairastua juuri lapsen jälkeen on tosi iso.



No minä tietysti otin miehen ja tulin raskaaksi ja aloitin iltakoulun.

Raskaus vielä meni, mutta synnytyksen ja väsymyksen takia kuppi meni nurin. Olin niin väsynyt, kypsynyt ja kireä. En tuntenut mitään hyvää lasta kohtaan pitään aikaan , päinvastoin. Sain tehdä töitä etten kuristanut lasta siihen paikkaan kun niin paljon tämä minua suorastaan vitutti olemassaolollaan. Olisinpa totellut lääkäriä?



No, siitä selvittiin ja nyt on kaksi koululaista, joista esikoisella "yllättäen" on pienia henkisiä ongelmia, lienevätkö johtuvan äidin infernaalisesta huudosta tämän pikkulapsiaikana?!



Nyt päätä rassaa jatkuvasti hirvittävä huono omatunto raivoamisestani pienelle lapselle. Raskas taakka rinnassani joskus kuukahdan.



En kyllä suosittele ollenkaan tuohon kohtaan enää lasta tekemään. Näytä vaikka tämä viesti miehellesi ja sano, ettei ole leikinasia.



Sa