Mikä miestäni vaivaa? :( On alkanut puhua outoja ja käyttäytyä

todella omituisesti, jopa pelottavasti. Jäi alkusyksystä työttömäksi, jonka jälkeen jossain määrin ainakin masentui, alkoi vastoin tapojaan juoda paljon alkoholia(jonka tosin lopetti kun uhkasin lähteä lasten kans, jos jatkuu, mun lapset ei joudu katsomaan kotona ketään humalassa), en "jaksanut" tehdä enää juuri mitään, josta lähtien oon hoitanu kotityöt ja meidän lapset 5v, 3v ja 9kk täysin yksin.



Nyt viimeisen kuukauden aikana mies on alkanut puhua tosi omituisia juttuja, joista oon pikkuhiljaa tajunnut, ettei ne voi mitenkään enää olla totta. Eka hänelle "teki kiusaa" entinen työkaveri ja sen "liittolaiset", kuulemma uhkauspuheluja, seurattiin kaupungilla yms on koitettu pelotella.



Sitten meidän kodin irtaimistoa alkoi kadota ja särkyä, miehen mukaan "vainoajien" toimiesta. Muutama kk sitten esim vauvan vaunut oli revitty ja tuhottu. Niitä säilytettiin ulko-oven edessä. Tein rikosilmoituksen asiasta.

Nyt viimeisimpänä meidän kaikkien, erityisesti lasten vaatteita on alkanu katoamaan ja monet niistä on revitty ja silvottu. Vaatteet on meidän makkarissa kaapeissa, oon lähes jatkuvasti kotona ja yöt ulko-ovet on lukossa. Kukaan ulkopuolinen ei oo taatusti tänne päässy niitä tuhoja tekemään, vaikka mies niin väittää. Että hänet koitetaan lavastaa hulluksi jotta jättäisin hänet ja veisin lapsetkin pois.Outoa ja pelottavaa, en osaa päätellä muuta kuin että hän on itse ne tehnyt??



Eilen illalla kun olin saaanut lapset nukkumaan ja menin suihkuun, sieltä tullessa huomasin miehen menneen lasten huoneeseen, oven takana kuuntelin miten hän jutteli nukkuville lapsille miten isä kyllä suojelee teitä vaikka meidän perhe yritetään tuhota ja miten kauhean raskasta on kun äitikään ei enää usko isiä.Tänään aamulla heräsin siihen kun mies aamuyöstä itki ja puhui keittiössä itsekseen, kuin jollekin ulkopuoliselle tyyliin "Yritätte tuhota mut mutta mä tiedän kyllä mitä peliä te pelaatte jne". Pelotti niin etten uskaltanu mennä keittiöön.



Oon koittanu miehelle sanoa, ettei se taida olla ihan kunnossa, ja että menis lääkäriin, mua pelottaa ja huolestuttaa. Vastaus oli tosi aggressiivinen EI, ja sit takertui muhun ja itki miten rakastaa mua/meitä ja hajoaa jos minäkin "käännyn häntä vastaan".



Anteeksi sekava sepustus, saiko kukaan mitään tolkkua? Onko tää nyt sitä mitä epäilen = mies on tullut niin sanotusti hulluksi? :( Kamalan ahdistavaa ja pelottavaa, en tiedä miten suhtautua ja miten toimia, mut kai mun on jo pakko ottaa yhteyttä johonkin (minne???) kun tuo tuntuu koko ajan menevän vaan pahempaan suuntaan. Se nukkuu enää vaan muutamaa tuntia yössä, ei juuri syö jne, on ihan omissa maailmoissaan ja musta tuntuu et ainakin meidän esikoinen on jo alkanut ihmetellä mikä iskää vaivaa.



Auttakaa :(