Lue keskustelun säännöt.
Mikä miestäni vaivaa? :( On alkanut puhua outoja ja käyttäytyä
15.11.2012 |
todella omituisesti, jopa pelottavasti. Jäi alkusyksystä työttömäksi, jonka jälkeen jossain määrin ainakin masentui, alkoi vastoin tapojaan juoda paljon alkoholia(jonka tosin lopetti kun uhkasin lähteä lasten kans, jos jatkuu, mun lapset ei joudu katsomaan kotona ketään humalassa), en "jaksanut" tehdä enää juuri mitään, josta lähtien oon hoitanu kotityöt ja meidän lapset 5v, 3v ja 9kk täysin yksin.
Nyt viimeisen kuukauden aikana mies on alkanut puhua tosi omituisia juttuja, joista oon pikkuhiljaa tajunnut, ettei ne voi mitenkään enää olla totta. Eka hänelle "teki kiusaa" entinen työkaveri ja sen "liittolaiset", kuulemma uhkauspuheluja, seurattiin kaupungilla yms on koitettu pelotella.
Sitten meidän kodin irtaimistoa alkoi kadota ja särkyä, miehen mukaan "vainoajien" toimiesta. Muutama kk sitten esim vauvan vaunut oli revitty ja tuhottu. Niitä säilytettiin ulko-oven edessä. Tein rikosilmoituksen asiasta.
Nyt viimeisimpänä meidän kaikkien, erityisesti lasten vaatteita on alkanu katoamaan ja monet niistä on revitty ja silvottu. Vaatteet on meidän makkarissa kaapeissa, oon lähes jatkuvasti kotona ja yöt ulko-ovet on lukossa. Kukaan ulkopuolinen ei oo taatusti tänne päässy niitä tuhoja tekemään, vaikka mies niin väittää. Että hänet koitetaan lavastaa hulluksi jotta jättäisin hänet ja veisin lapsetkin pois.Outoa ja pelottavaa, en osaa päätellä muuta kuin että hän on itse ne tehnyt??
Eilen illalla kun olin saaanut lapset nukkumaan ja menin suihkuun, sieltä tullessa huomasin miehen menneen lasten huoneeseen, oven takana kuuntelin miten hän jutteli nukkuville lapsille miten isä kyllä suojelee teitä vaikka meidän perhe yritetään tuhota ja miten kauhean raskasta on kun äitikään ei enää usko isiä.Tänään aamulla heräsin siihen kun mies aamuyöstä itki ja puhui keittiössä itsekseen, kuin jollekin ulkopuoliselle tyyliin "Yritätte tuhota mut mutta mä tiedän kyllä mitä peliä te pelaatte jne". Pelotti niin etten uskaltanu mennä keittiöön.
Oon koittanu miehelle sanoa, ettei se taida olla ihan kunnossa, ja että menis lääkäriin, mua pelottaa ja huolestuttaa. Vastaus oli tosi aggressiivinen EI, ja sit takertui muhun ja itki miten rakastaa mua/meitä ja hajoaa jos minäkin "käännyn häntä vastaan".
Anteeksi sekava sepustus, saiko kukaan mitään tolkkua? Onko tää nyt sitä mitä epäilen = mies on tullut niin sanotusti hulluksi? :( Kamalan ahdistavaa ja pelottavaa, en tiedä miten suhtautua ja miten toimia, mut kai mun on jo pakko ottaa yhteyttä johonkin (minne???) kun tuo tuntuu koko ajan menevän vaan pahempaan suuntaan. Se nukkuu enää vaan muutamaa tuntia yössä, ei juuri syö jne, on ihan omissa maailmoissaan ja musta tuntuu et ainakin meidän esikoinen on jo alkanut ihmetellä mikä iskää vaivaa.
Auttakaa :(
Kommentit (143)
linnottautuneen kylppäriin. Tosi pahalta tuntuu, et joku haluaa vitsailla tällä mun aiheella.
Mun mies tultiin kyllä hakemaan,ja ihan lääkärin ja poliisien kans. Se oli hirveintä elämässäni ikinä. Onneks lapset ei ollu näkemässä. Mies ei lähteny suosiolla, kävi väkivaltaiseksi, käsiraudoissa vietiin. Huusi multa apua, jäin kotiin itkemään.
Sain puh.nrot, joihin soittaa heti huomenna että saan itelleni apua. Jonkun ensihoitajan tmv kans juttelin sen verran, et oikeen ratkaisun kuulemma tein, ainoan mahdollisen tässä tilanteessa, kun itki että kauheat itsesyytökset mulla.
Ja mies syyttää mua kyllä, kunhan tajuaa et minä ne hakijat soitin eikä hänen vainoajansa :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä juttu, jonain päivänä ymmärrät että teit juurikin oikean ratkaisun. Vaikka nyt voi olla rankkaa. Jaksamista! Yritä saada levättyä niin jaksat, nyt arki on raskasta, saatko jonkun laittaa ruokaa teille? Ja huolehtii arkisia-asioita?
Olen kokenut tuon saman. Siitä selviää, luota tulevaisuuteen.
Hyvä juttu, jonain päivänä ymmärrät että teit juurikin oikean ratkaisun. Vaikka nyt voi olla rankkaa. Jaksamista! Yritä saada levättyä niin jaksat, nyt arki on raskasta, saatko jonkun laittaa ruokaa teille? Ja huolehtii arkisia-asioita? Olen kokenut tuon saman. Siitä selviää, luota tulevaisuuteen.
Anopin lisäks, ja sekin asuu kaukana. Kyllä mä lapsille saan ruuat laitettua ja huolehdittua ne muutenkin. Mutta en ole eläissäni tuntenu itseäni näin yksinäiseksi kuin nyt. En pääse tunteesta, että mä petin mun rakkaani, joka luotti tässä maailmassa enää vain muhun - en saa mielestäni sen epätoivoisia huutoja ja kauhua silmissä, kun se vietiin väkisin, ja luuli että vainoajat ne nyt vie. Huusi multa apua, ja mä menin vaan pois.. Itkettää ja oksettaa. ap
Olit tosi rohkea ja teit ihan oikein! Kurjalta tuntuu varmasti, mutta omatuntosi voi olla puhdas, koska suojelit perhettäsi ja miehesi saa tarvitsemaansa hoitoa. Vielä on toivoa, että miehesi sairastelujakson päätyttyä on oma itsensä ja tiedätkö mitä, hän tulee kiittämään sua vielä ja sanomaan, että teit ihan oikein! Usko pois! Jos miehesi on muuten ennen tätä ollut hyvä ja kiltti mies, niin sitä hän on kun hän pääsee taas tolpilleen ja varmasti sanoo, että teit oikein ja että hän tekisi samoin, jos tilanne olis päinvastainen.
Nyt keräät vaan suuren tukijoukon ympärillesi, jotta kestät tän surun ja arjen. Miehesi sairastui, mutta erittäin todennäköistä on, että hän paranee siitä täysin. Todennäköisesti kyseessä on masennus ja psykoosi. Sairaalajakso ja lääkkeet auttavat. Älä pelkää, usko ja toivo, että kaikki kääntyy parhainpäin. Nyt olette ainakin turvassa, miehesi hyvässä hoidossa ja sun ei tarvitse tippaakaan katua tai potea syyllisyyttä, päinvastoin, oikein teit!
Hirmusesti haleja ja voimia!
T: Psykoosin ja masennuksen sairastanut vuosia sitten ja nyt kaikki ollut hyvin :)
hyvä ap, miehesi saa nyt apua ja sun kannattaa myös hakea sitä itsellesi. Et olisi voinut odottaa enää yhtään pidempään, miehesi toipuminen on sitä nopeampaa mitä nopeammin hän saa avun.
Ota itse huomenna yhteys sinulle tarjottuihin tukipalveluihin. Älä häpeä turhaan, kaikille tulee elämässä vaikeita tilanteita, tämä on nyt teidän parisuhteenne "vastamäki". Ota ihmeessä yhteyttä teille tärkeisiin ihmisiin, ystäviin tai lähisukuun. Saat varmasti apua ja tukea myös sieltä suunnasta. Jokainen vähänkään lehtiä lukenut ymmärtää sen, että näitä tilanteita tulee maassamme kyllä jatkuvasti, tärkeintä on se että sairastunut saa avun ajoissa. Otsikoihin ei kaivata enää yhtään perhesurmaa. Uskon, että myös terveydenhuoltohenkilöstöllä ja viranomaisilla on näissä tilanteissa erittäin tarkka seula, jokainen tarvitseva saa kyllä avun.
Tsemppiä ja voimia sinulle ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
linnottautuneen kylppäriin. Tosi pahalta tuntuu, et joku haluaa vitsailla tällä mun aiheella.
...
ap
Onneksi ei ollut sun tragedia tai mitään vaan aihe kumminkin. Kiitos.
Teit oikean ratkaisun, miehesi tulee sen vielä ymmärtämään.
Voimia sinulle ja soita heti huomenna itsellesi apua, ihan lapsiasikin ajatellen tarvitset nyt kaiken tuen.
Halaus Sinulle ja lapsillesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kuulostaa täsmälleen samalta kuin minun miehelläni muutama sitten. Paranoidinen psykoosi, sittemmin paranoidinen sktisofrenia. Äkkiä hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni diagnosoitiin skitsofreeninen psykoosi, on edelleen tahdonvastaisessa sairaalahoidossa (kansanomaisesti ilmaistuna suljetulla pakkohoidossa).
Käyn säännöllisesti häntä katsomassa, lapsia en ole vienyt sinne miehen toiveesta huolimatta, en tiedä teenkö väärin, lapsetkin tietysti kaipaavat isäänsä. Mutta ei se paikka ole lasten paikka, osastolla tosi "pelottavaa" porukkaa vaikka mies itse lääkitty aika kesyksi :'( Itkemättä en ole pystynyt kertaakaan siellä käymään.
Päivä kerrallaan mennään. Apuja ja tukea olen saanut ihan kiitettävästi, kun uskalsin tilanteestamme olla avoin.
ap
Miehelläni diagnosoitiin skitsofreeninen psykoosi, on edelleen tahdonvastaisessa sairaalahoidossa (kansanomaisesti ilmaistuna suljetulla pakkohoidossa). Käyn säännöllisesti häntä katsomassa, lapsia en ole vienyt sinne miehen toiveesta huolimatta, en tiedä teenkö väärin, lapsetkin tietysti kaipaavat isäänsä. Mutta ei se paikka ole lasten paikka, osastolla tosi "pelottavaa" porukkaa vaikka mies itse lääkitty aika kesyksi :'( Itkemättä en ole pystynyt kertaakaan siellä käymään. Päivä kerrallaan mennään. Apuja ja tukea olen saanut ihan kiitettävästi, kun uskalsin tilanteestamme olla avoin. ap
miksen ole vienyt lapsia katsomaan isäänsä on se, etten halua heidän näkevän isäänsä siinä kunnossa, ei ole yhtään oma itsensä. Tämän neuvon sain myös asiantuntijalta, jonka kanssa juttelin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en jäisi tuohon suhteeseen vaikka varmasti on vaikeaa erota kun toista rakastaa.Äidilläni oli sama diagnoosi ja vaikka hänellä oli lääkitykset ja terapiat niin aina se psykoosi vaan uusi ja kyllä se lapsena oli kamala paikka.Lapsiesi takia jo lähtisin pois.
*ottaa lisää popkornia ja jää odottamaan mitä äseuraavaksi tapahtuu*
Voisko kuitenkin olla niin, että näin vakavan asian ollessa kyseessä ihmiset vastaavat tiedostaen, että tämä voi olla provo. Koska se on aika paljon pienempi häviö kuin se, että sivuuttaisi koko jutun, koska se varmaankin on provo. Tuollaista kuitenkin VOISI tapahtua, joten mitään takeita ei ole siitä että olisi provo. Sunko mielestä olisi parempi, että kaikki jättäisivät vastaamatta tällaiseen aloitukseen?
Kyllähän av:lla häiriintyneitä tarinankertojia riittää, mutta se on sitten sen aloituksen kirjoittajan häpeä jos vakavista asioista satuilee. Ei niiden, jotka vastuullisesti vastaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun isä sairastui masennukseen ja psykoosiin kun mä olin alle kouluikäinen. Hän parantui eikä ole 30 vuoteen tarvinnut lääkkeitä tai terapiaa, syy oli läheisen esimiehn äkillinen kuolema ja siitä aiheutunut työn menetys (yksityisyrittäjällä siis töissä).
Mulle itselle on vasta omien lasten myötä noussut pintaan kaikenlaista sairastumiseen liittyvää. Äitini ei saanut mitään apua aikoinaan ja meidän elämä oli todella takkuista vaikka kaikki yritetiin hoitaa mun "tietämättä". Mutta ap älä vie lapsia suljetulle! miehesi ehkä ilostuisi mutta se saattaa traumatisoida sun lapsia eliniäksi. Suljetulla käynti on aikuisellekin vaikeaa jos siellä on läheinen puhumattakaan jos lapsi näkee sekaisin olevan isän.
Anna lasten jutella minuutti puhelimessa isän kanssa jos isä kuulostaa siltä että hetken jaksaa olla tolkuissaan ja kerro lapsille että isä on nyt sairas mutta paranee.
Kuinka tuolle alkuperäiselle perheelle oikein kävi?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tuolle alkuperäiselle perheelle oikein kävi?
Tältä vikalta sivultahan se löytyy eli:
"Miehelläni diagnosoitiin skitsofreeninen psykoosi, on edelleen tahdonvastaisessa sairaalahoidossa (kansanomaisesti ilmaistuna suljetulla pakkohoidossa). Käyn säännöllisesti häntä katsomassa, lapsia en ole vienyt sinne miehen toiveesta huolimatta, en tiedä teenkö väärin, lapsetkin tietysti kaipaavat isäänsä. Mutta ei se paikka ole lasten paikka, osastolla tosi "pelottavaa" porukkaa vaikka mies itse lääkitty aika kesyksi :'( Itkemättä en ole pystynyt kertaakaan siellä käymään. Päivä kerrallaan mennään. Apuja ja tukea olen saanut ihan kiitettävästi, kun uskalsin tilanteestamme olla avoin. ap"
Monessa vastaavassa sairaudessa ei ole sairaudentuntua, joten miestä ei todennäköisesti saa lääkäriin vapaaehtoisesti. Vie mies sinne tai soita lääkäri kotiin ennen kuin äänet hänen päässään käskevät silpomaan teidät.
Tuota noin.. sinuna pelkäisin nyt jo turvallisuutenne puolesta. Soita salassa hätäkeskukseen ja kerro, että miehesi on seonnut ja puhuu itsekseen ja pelkää olematonta ja että pelkäät häntä. Aivan varmasti lähettävät lanssin tai jos eivät lähetä niin aika kumma.. silloin sinun on vietävä miehesi hoitoon vaikka huijaamalla, esimerkiksi niin että soitat sairaalaan ja kerrot tuovasi sekavan ihmisen sinne nyt ja sanot miehellesi että sinulla on nyt niin huono olo, että on päästävä sairaalaan ja tarvitset häntä kaveriksi sinne. En tiedä. Parasta nyt kuitenkin soittaa heti hätäkeskukseen, NYT. Et voi todellakaan tietää mitä seonneen ihmisen päässä todella liikkuu tai mihin suuntaan ne liikkeet menevät.
Olen edellinen. Olin niin huolissani että en huomannut että apu on jo saatu. Onneksi.
Huomaa muuten että vaikea uskoa asian jo ratkenneen kun en vaivautunut lukeman enempää. Tuntuu että monet vain jankkaa ongelmiaan ottamatta niitä neuvoja edes vastaan tai jotain tapahtuu vasta kun tarpeeksi toistetaan :o
Ihmisten elämä on, yhteisöllistä. Tarinatkin kiertävät ja kokemukset kytkeytyvät toisiinsa, kun ne kerrotaan.