Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, joka on tukistanut lastaan ?
15.11.2012 |
Muutaman kerran olen joutunut tukistamaan uhmaikäistä. Se ei ole mikään jokapäiväinen tai edes kuukausittain tapahtuva juttu. Mutta joskus, kyllä. En ymmärrä, miksi tukistaminen ( huom. en tarkoita sitä, että hiuksia lähtee ), ja luunappi silloin tällöin ovat verrannollisia väkivaltaan, jota esim. Eerika koki kotonaan. Mielestäni viranomaiset voisivat keskittyä olennaiseen, jotta oikeasti kaltoinkohdellut lapset saisivat apua.
Kommentit (57)
ja pyytänyt ja saanut apua.
Enää en tukista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kouluttaa sitä tukistamalla ja läpsimällä? Jos se vaikka siten oppisi laittamaan ne likaiset sukat sinne pyykkikoriin!
Aivan.
Jos miehesi nimittelisi sinua, sylkisi päällesi ja löisi, niin hoitaisitko asian puhumalla? Vai palaisiko oma pinnasi ja saattaisit jopa läpsäistä?
Aivan.
Mutta vanhemman kuuluu kasvattaa omaa lastaan. Mä en ymmärrä ollenkaan, minkä takia tähän vedetään mukaan joku " olisiko kiva jos mies läpsisi sinua.." -tyylinen argumentti. Eihän sen miehen kuulu kasvattaa vaimoaan.
Totta kai myös selitän lapselleni, minkä takia jollain tietyllä tavalla ei saa käyttäytyä, mutta joskus eivät selitykset tai mikään muukaan puhe auta, jos lapsi esimerkiksi tönii tai rikkoo kodin tavaroita raivopäissään. Kasvatuksessani on käytössä monta muutakin keinoa kuin tukistaminen.
ap
Saanko kouluttaa sitä tukistamalla ja läpsimällä? Jos se vaikka siten oppisi laittamaan ne likaiset sukat sinne pyykkikoriin!
Aivan.
Jos miehesi nimittelisi sinua, sylkisi päällesi ja löisi, niin hoitaisitko asian puhumalla? Vai palaisiko oma pinnasi ja saattaisit jopa läpsäistä?
Aivan.
Mutta onhan se totta ettei miestä ja lasta voi verrata, koska toisesta on vastuussa ja toisesta ei.
Ois silti kysymys. Mitäpä jos sinun pitäisi huolehtia dementoituneesta vanhemmasta tai vammaisesta sisaruksesta, jotka siis vaatisivat sinun huolenpitoasi etkä voisi heitä jättää yksin, mutta jotka saattaisivat kuitenkin ymmärtämättömyyttään sylkeä ja lyödä? Saisiko heitä tukistaa, antaa luunapin tai läpsiä?
Ois silti kysymys. Mitäpä jos sinun pitäisi huolehtia dementoituneesta vanhemmasta tai vammaisesta sisaruksesta, jotka siis vaatisivat sinun huolenpitoasi etkä voisi heitä jättää yksin, mutta jotka saattaisivat kuitenkin ymmärtämättömyyttään sylkeä ja lyödä? Saisiko heitä tukistaa, antaa luunapin tai läpsiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kouluttaa sitä tukistamalla ja läpsimällä? Jos se vaikka siten oppisi laittamaan ne likaiset sukat sinne pyykkikoriin!
Aivan. Jos miehesi nimittelisi sinua, sylkisi päällesi ja löisi, niin hoitaisitko asian puhumalla? Vai palaisiko oma pinnasi ja saattaisit jopa läpsäistä? Aivan.
Mutta onhan se totta ettei miestä ja lasta voi verrata, koska toisesta on vastuussa ja toisesta ei. Ois silti kysymys. Mitäpä jos sinun pitäisi huolehtia dementoituneesta vanhemmasta tai vammaisesta sisaruksesta, jotka siis vaatisivat sinun huolenpitoasi etkä voisi heitä jättää yksin, mutta jotka saattaisivat kuitenkin ymmärtämättömyyttään sylkeä ja lyödä? Saisiko heitä tukistaa, antaa luunapin tai läpsiä?
enkä ikinä tukistaisi häntä tai satuttaisi muutenkaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että tuollaisen kiivaan, impulsiivisen ja hyvin fyysisen lapsen tärkein opittava asia tässä elämässä on oppia ratkaisemaan tilanteet ilman väkivaltaa sekä tunnistamaan tunteensa ja käsittelemään niitä rakentavasti. Jos minun viimeinen keinoni ratkaista ristiriidat on voimankäyttö, niin meillä on tässä lapsessa aikapommi, joka turvautuu mallioppimiseen niissä tilanteissa, kun tuntee muuten olevansa keinoton, uhattu tai neuvoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako päiväkodin hoitajat lyödä lapsiasi vai onko tämä oikeus vain sinulla?
Hehän myös kasvattavat lapsiasi.
En halua kuulla muita käyttämiäsi kasvatuskeinoja. Hyi!
lapsi toiminnallaan aiheutti vakavan vaaratilanteen pikkusisarelleen.
Ei varmaan mikään fiksuin tapa, mutta tuli ihan refleksinä. Oikeasti teki mieli vedellä pitkin korvia.
Muuten en koskaan tukista tms., mutta mielestäni sitä ei silti ihan voi verrata aikuisten väliseen väkivaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan käsittämätöntä, että joku hyväksyy väkivallan kasvatuskeinona. Kertoo kyvyttömästä vanhemmasta. Ensinnäkin kuritusväkivalta on laissa yksiselitteisesti kielletty. Toiseksi on kiistattomia tutkimuksia siitä, että väkivalta vaurioittaa lasta.
En voi ymmärtää, että joku "kylmän rauhallisesti" vaurioittaa lastaan. Älkääkä puhuko kasvattamisesta kun on kyse väkivallasta. Jos väkivalta on viimeinen keino, on kasvatus mennyt pieleen jo paljon aikaisemmin. Piste!
jolla temperamenttinen lapsi ja kyllä olen ajatellut, että voi kun voisin antaa joskus luunapin. Mutta en anna. Se ei ole oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 10-20 vuoden kuluttua tehdään seurantatutkimus tms. tukistaneiden ja tukistamattomien vanhempien lapsista. Todetaan, että tukkapöllyä kasvaneet ovat menestyneet paremmin ja heillä on vähemmän sosiaalisia ongelmia yms. Lopputuloksena kasvatussuosituksia muutetaan niin, että rakastava fyysinen kuri ja ohjaus nähdään parhaimpana tapana osoittaa vanhempien välittämistä lasta kohtaan.
Sitä odotellessa.
Ei sillä, kyllä sellainen keskusteleva kasvatus on tosi toimivaa monien lasten kanssa, ja tosi hyvä juttu. Mutta ei kaikkien.
Varsinkin raisut poikalapset kaipaavat selkeitä rajoja, ja arvostavat niitä, jotka ne rajat selkeästi laittaa, ja ihan oikeasti, myös fyysisesti. Sen takia yh-äitien pojat on niin huteralla maaperällä, kun suurin osa niistä kaipaisi kunnon rajoja, eikä äidin lässytystä.
Ja ääripäät on molemmissa kasvatustavoissa yhtä tuhoisat: ei lasta kohtaan saa oikeasti suutuspäissään piestä, eikä ole taroitus, että vanhempi lässyttää ja neuvottelee pikku tyrannin kanssa loputtomasti.
Kultainen keskitie on paras. Itse olen joskus ottanut kuopusta kiinni tukasta, kun riehuminen on ollut ihan älytöntä, ja sanonut että nyt pitää pysähtyä, äiti ei vedä yhtään, mutta jos itse jatkaa riehumista, niin varmasti sattuu.
Ihan vaan tiedoksi, että vielä 20-30 vuotta sitten tukistaminen ja ruumiillinen kuritus oli aivan normaali kasvatus- ja rangaistuskeino. Jopa koulussa. Kukaan ei edes kyseenalaistanut sitä.
Vaikea kuvitella miksi tällainen aiemmin täysin normaali on jonkun mielestä nyt yhtäkkiä järkyttävää väkivaltaa lasta kohtaan, kun noista tukkapöllyä ja remmiä saaneista on tullut aivan normaaleja terveitä vastuuntuntoisia aikuisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan tiedoksi, että vielä 20-30 vuotta sitten tukistaminen ja ruumiillinen kuritus oli aivan normaali kasvatus- ja rangaistuskeino. Jopa koulussa. Kukaan ei edes kyseenalaistanut sitä.
Vaikea kuvitella miksi tällainen aiemmin täysin normaali on jonkun mielestä nyt yhtäkkiä järkyttävää väkivaltaa lasta kohtaan, kun noista tukkapöllyä ja remmiä saaneista on tullut aivan normaaleja terveitä vastuuntuntoisia aikuisia?
Eiköhän ihmisoikeuksissa ole tapahtunut muutakin kehitystä viime vuosikymmenten aikana. Väkivallasta puheen ollen esimerkiksi avioliitossa tapahtuva raiskaus on nykyisin rikos.
Apua, ihan hirveetä luettavaa...
Äskettäin tukistin lastani, omaa avuttomuuttani, väsyneenä ja jälkeenpäin ymmälläni, miten minä joka vastustan väkivaltaa ja itseäni järkevänä pitävä ihminen alennuin tälle tasolle... Sydäntä kylmää enkä tahdo enää koskaan joutua tähän uudestaan.
On ihan tunnettua ja monen monessa tutkimuksessakin todettu että väkivalta synnyttää väkivaltaa. Jos on itse lapsena saanut tukkapöllyä ja luunappeja antaa niitä helpommin omille lapsilleen jos kontrolli syystä tai toisesta pettää. Jos on taas vanhemmiltaan oppinut muita keinoja käsitellä vaikeita tilanteita, muistaa nämä kun avuttomuus iskee. Niinhän se on että jotkut jutut tulevat selkärangasta kun ei ehdi tai jaksa ajatella. Niin kuin itse juuri äskettäin...
En ymmärrä miten joku voi enää nykyään harkitusti käyttää tukistamista kasvatuskeinona. Lapsi kokee kyllä ansaitsevansa kaiken mitä vanhempien suunnalta tulee, mutta muistiin tallentuu joka kosketus niin satuttavat kuin hellät. Ja sieltä muistista sitten ammennamme tapamme kohdella muita.
Hyi suo! Ei lapsiin saa käyttää minkään näköistä väkivaltaa- noin ne oppivat vain itsekin väkivallankäyttöä ja varmistat sen että lapsesi kokee arvottomuudentunnetta.
Lapsi yleensä purskahtaa tukistamisen jälkeen itkuun ja tämä ON HYVÄ JA HIENO ASIA!
Lapsen paha olo purkautuu ja hän tajuaa menneensä liian pitkälle tahallisessa ärsyttämisessään. Itku helpottaa ja melko pian itkun jälkeen halataan anteeksi toisiltamme pyydelleen. Kaikille osapuolille jää episodista hyvä ja turvallinen mieli ja elämä jatkuu.