Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, joka on tukistanut lastaan ?
15.11.2012 |
Muutaman kerran olen joutunut tukistamaan uhmaikäistä. Se ei ole mikään jokapäiväinen tai edes kuukausittain tapahtuva juttu. Mutta joskus, kyllä. En ymmärrä, miksi tukistaminen ( huom. en tarkoita sitä, että hiuksia lähtee ), ja luunappi silloin tällöin ovat verrannollisia väkivaltaan, jota esim. Eerika koki kotonaan. Mielestäni viranomaiset voisivat keskittyä olennaiseen, jotta oikeasti kaltoinkohdellut lapset saisivat apua.
Kommentit (57)
kysyppä asiaa seuraavalla neuvolakäynnilläsi, kun niin kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole ollut tarvettakaan sellaiseen.
Fiksusti noi aina käyttäytyy eikä ole moitittavaa koulumenestyksessäkään.
Fyysinen kurittaminen ja kasvattaminen eivät ole sama asia. Kasvattaa voi vallan mainiosti ilman kurittamistakin.
miehesi myös läpsiä sinua ja antaa luunappeja, sekä vähän tukkapöllyä antaa?
Jos se ei ole väkivaltaa kohdistuessaan lapseen niin ei kai sinuunkaan?
Samaa asiaa olen itsekin monta kertaa miettinyt, miksi aikuista ei saa tukistaa, mutta lasta saa?
Nimittäin, hyvin moni aikuinen käyttäytyy todella huonosti.
ja luunappien kritisoijat ovat niitä, joilla joko ei ole omia lapsia, tai jos on, ne ovat temperamentiltaan "helppoja". myös vanhempien omissa temperamenteissa on eroja !
mun kohta 3-vee on kyllä todella temperamenttinen tapaus, ja koko ajan lisääntyy. kiehahtaa nollasta sataan sekunnissa, on jääräpäinen, uhmaa toden teolla vanhempiaan. minä itse olen myös räjähtelevä persoonallisuus, mulla menee hermot paljon helpommin kuin esim. miehelläni. huudan, raivostun, jne. mutta en koskaan ole tukistanut tai antanut luunappeja enkä anna. itse sain välillä tukkapöllyä, ei jäänyt traumoja mutta silti katson että lapsellani on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. tosin kyllä joskus häntä pitää pitää tiukasti sylissä, joskus esim. pukeminen pitää tehdä ns. väkisin kun uhmakohtaus tulee tarhaanlähdön aikaan jne.
että toisten mielestä lasta saa läpsiä, tukistaa ja antaa luunappeja eikä ole muka väkivaltaa mutta heti kun sitä tekisi aikuinen toiselle aikuiselle niin on väkivaltaa.
Mulla 3 lasta joita en koskaan ole satuttanut ja minua on lapsena tukisteltu ja läpsitty. Ei lämpöiset välit vanhempiin olleet koskaan. Minusta se tuksitelu on erittäin kylmä tapa kasvattaa lasta. Se myös osoittaa lapselle että "minä olen tyranni joka voi tehdä sinulle mitä tykkään".
t.Maiju
siihen että lasta muka pakko tukistella kun se on niin vaikea luonne :D melko läpinäkyvää hei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olet tuhma...vai oletko aina kiltti? Entä kun sä kotona kiukkuat turhasta...saako sua tulla läpsimään ja tukistamaan? Sehän ei ole väkivaltaa vaan ihan normaali tapa reagoida hankalaan tilanteeseen eikö totta?
Ja lapset eivät pärjää paremmin, Jatkavat samoja kasvatuskeinoja kuin omat vanhemmat. Luunappien ja tukkapöllyjen ongelma on se, että siinä lapsi oppii niiden olevan ongelmanratkaisukeino. Parempi olisi opettaa omalla esimerkillään muita keinoja ratkaista tottelemattomuutta. keinovalikoima aikuisuuden haasteissa aika paljon parempi.
t. Neljän lapsen äiti, kaksi niistä sijaislapsia (1, 3, 15, 16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan on fiksuja lapsia neljävkappaletta talossa. En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa lasten kasvatuksessa.
ettei tukistaminen yms olisi väkivaltaa koska siihenhän se teho perustuu! Lapsi alka pelätä tukkapöllyä koska se sattuu ja tukkapöllyllä uhkaamalla lapsi muuttaa käytöstään!
Onko tämä tosiaan se järkevä tapa kasvattaa lasta ja opettaa tottelemaan? Hän ei opi mitään muuta kuin että toisia saa uhata väkivallalla jos ne eivät toimi kuten hän itse haluaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- aina varoitetaan ensin ja yritetään muita keinoja, tukistaminen vasta viimeinen keino kun lapsi tahallaan rikkoo käskyjä
- tukistamisen tarkoitus ei ole satuttaa (pahasti), vaan herättää lapsi huomaamaan että pelleily on nyt loppu ja äiti on tosissaan
- tukkapöllyn antaja ei koskaa saa olla kiihtynyt tai suuttunut, vaan tukkapölly annetaan viileän rauhallisesti ja päättäväisesti.
- aina varoitetaan ensin ja yritetään muita keinoja, tukistaminen vasta viimeinen keino kun lapsi tahallaan rikkoo käskyjä
- tukistamisen tarkoitus ei ole satuttaa (pahasti), vaan herättää lapsi huomaamaan että pelleily on nyt loppu ja äiti on tosissaan
- tukkapöllyn antaja ei koskaa saa olla kiihtynyt tai suuttunut, vaan tukkapölly annetaan viileän rauhallisesti ja päättäväisesti.
Aina varotan ensin, että jos vielä nalkutat niin turpiin tulee, en lyö niin kovaa et jäisi jälkiä mutta vaimo tajuaa että pelleily on nyt loppu ja olen tosissani ja lyön rauhallisesti ja päättäväisesti. Vaimo on yleensä oikein hyvätapainen, joskus harvoin opetus unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mene mun järkeeni...ja joku vielä puolustaa sitä puhumalla kasvatuskeinosta. Joku kylmän rauhallisesti tarttuu lastaan tukasta kiinni tarkoituksena satuttaa :(
kun ei meinaa millään uskoa että jäljet siivotaan. Varoitan siis ensin ja jos ne likapyykkikasat ei katoa lattialta niin otan tukasta kiinni ja ihan vaan sen verran kiskaisen että vähän vesi tulee silmistä mutta etten siis paljoa satuta!
Uskon että tällä keinolla mieheni oppii laittamaan likaiset kalsarit pesuun.
KIITOS!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettet löydä mitään muuta keinoa lapsen kasvatukseen kuin harkitun ja kylmänrauhallisen tukistelun?
t.Maiju
Muutaman kerran olen joutunut tukistamaan uhmaikäistä. Se ei ole mikään jokapäiväinen tai edes kuukausittain tapahtuva juttu. Mutta joskus, kyllä. En ymmärrä, miksi tukistaminen ( huom. en tarkoita sitä, että hiuksia lähtee ), ja luunappi silloin tällöin ovat verrannollisia väkivaltaan, jota esim. Eerika koki kotonaan. Mielestäni viranomaiset voisivat keskittyä olennaiseen, jotta oikeasti kaltoinkohdellut lapset saisivat apua.
olisi verrannollista väkivaltaan, jos lapsi saadaan tottelemaan kipua pelkäämällä?
Minua tukistettiin ja sain luunappeja, ja vaikka lopputulos on mielestäni ihan hyvä, niin en ymmärrä, miten vanhemmat voivat tehdä sellaista lapsilleen. En ymmärtänyt, kun olin itse lapsi, enkä ymmärrä nyt, kun minulla on lapsia.
Lapset ottavat tästä mallia, isosisko tukistaa pikkuveljeä, kun veli ei tottele. Todella johdonmukaista kieltää se, jos on itse juuri tukistanut tyttöä!
Minusta kyse on pelkästään siitä, että kasvatustaidot eivät riitä, ei jakseta keskittyä siihen lapseen, hermostutaan ja vajotaan itsekin lapsen tasolle.
Toisen satuttaminen ei ole milloinkaan hyväksyttävää!
ettet löydä mitään muuta keinoa lapsen kasvatukseen kuin harkitun ja kylmänrauhallisen tukistelun? t.Maiju
Minähän kirjoitin, että se on se viimeinen keino kaiken muun mahdollisen jälkeen. Enhän minä, herras jestas, heti ensimmäisenä lapseni hiuksiin kajoa!
- aina varoitetaan ensin ja yritetään muita keinoja, tukistaminen vasta viimeinen keino kun lapsi tahallaan rikkoo käskyjä
- tukistamisen tarkoitus ei ole satuttaa (pahasti), vaan herättää lapsi huomaamaan että pelleily on nyt loppu ja äiti on tosissaan
- tukkapöllyn antaja ei koskaa saa olla kiihtynyt tai suuttunut, vaan tukkapölly annetaan viileän rauhallisesti ja päättäväisesti.
On ihan eri asia roikkua raivopäänä lapsen kuontalossa kiinni, kuin ottaa napakka ote tukasta ja pitää lapsi paikoillaan ja katsekontaktissa sen aikaa että _ rauhallisesti_ kertoo lapselle että äiti on nyt ihan tosissaan, raja tuli vastaan.
Se ongelma onkin se, että lapset oppii sen viimeisenä keinona, niinkuin tekin olette oppineet. Muita keinoja löytyy varmasti, aina...Jos joku opettaisi sullekin tehokkaampia ja kasvattavampia keinoja, et tarvitsisi tukkapöllyä tai luunappia. Niistä on hyötyä aikuisena.
T. Suurperheen äiti, edelleen
Vielä nyt, vuoden päästä, lapsi miettii, suree ja puhuu siitä, kuinka "äiti silloin satutti minua". Ei muista lainkaan mitä oli tehnyt sen ansaitakseen, muistaa vain, että olin epäreilu ja paha.
kasvaa aggressiivisemmaksi aikuiseksi. Hän myös lapsena käyttää tätä kokemaansa tapaa toisiin lapsiin. Jos tätä tosiaan haluatte niin joo antaa mennä vaan...lapsi kyllä muistaa ne tukistelut vaikka ei traumatisoituisikaan!
t. kokemusta on