Lue keskustelun säännöt.
Siis nukuttaako joku oikeasti lapsen?
14.11.2012 |
Nukuttamalla nukuttaa?? Istuu sängyn vieressä niin kauan, että lapsi nukahtaa? Miksi???
Sitten koko perhe kärsii lapsen univaikeuksien vuoksi, mennään unikouluihin yms. Älytöntä.
Lastenosastolla hoidin aikoinaan unikoululapsia ja sanon vaan, että huh heijaa! Älkää nukuttako niitä lapsianne ja totuttakaa nukkumaan omassa sängyssä vauvasta asti. Säästytte monilta itkuilta ja tunteja kestäviltä nukutusmaratoneilta.
Omat lapseni olen totuttanut alusta omaan sänkyyn, tiettyihin rutiineihin ja ikinä ei ole tarvinnut taistella nukkumaan laittamisen kanssa.
Kommentit (93)
ollaan kolme lasta opetettu nukkumaan ihan vauvasta saakka omissa sängyissään.
Silloin on saanut tulla viereen jos on nähnyt painajaisia tai ollut kipeänä, muuten aina omassa sängyssä.
Niin helpolla ollaan päästy ettei tosikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai onko niin, että lapsesi ovst osanneet nukahtaa itse ihan omin avuin? Tällöin ei ole kyse opettamisesta.
Meillä on yksi osannut tämän taidon jo vastasyntyneenä, kaksi muuta on opetettu nukahtamaan itsekseen n. vuoden iässä.
ollaan kolme lasta opetettu nukkumaan ihan vauvasta saakka omissa sängyissään.
Silloin on saanut tulla viereen jos on nähnyt painajaisia tai ollut kipeänä, muuten aina omassa sängyssä.
Niin helpolla ollaan päästy ettei tosikaan.
En mä lapsiani tainnuta, enkä itse kärsi. En todellakaan ajattele itseäni jonain marttyyrina. Iltatoimiin, tarinan lukemiseen ja hetken silittelyyn menee ehkä puoli tuntia mun kallisarvoisesta ajastani. Mikä siinä oikein on ongelma joillekin? Sehän on elämää!
kun päätät kutsua minut iltakylään ja poistutkin nukuttamaan lastasi. Ei ole ilta eikä kaksi kun olen lueskellut kaverin luona lehtiä ja katsonut televisiota odotellen, että hän (kutsuja!) voi jättää lapsensa nukkumaan.
Mulla on neljä lasta.
Vain yhtä piti ns. nukuttaa, heijata pinnasängyssä uneen.
Myöhemmin , PALJON PALJON myöhemmin, selvisi, että hänellä on ADHD.
Piti olla siis liikkeessä unissaankin. Tämä esikoinen oli muuten se lapsi, joka puhui unissaan silloinkin, kun ei vielä osannut edes puhua: jokelteli, puhui sitä vauvakieltä ja kun myöhemmin oppi puhumaan, puhui paljon, aina, koko ajan, myös unissaan.
No, kolme muuta ovat nukahtaneet ihan vaan sillä, että on ollut ne pisut, pesut, pusut, iltasatukin .
Ei mitään monimuotoisia rituaaleja.
Kolmosella oli joskus 2 vuotiaana vaihe, kun "hyppyytti" aikuista sänkynsä viereen. Se meni ihan överiksi. Lopulta tehtiin niin, että kun oli vuoteessa ja alkoi se "hyppyttäminen", sängyn vierelle piti mennä milloin minkäkin asian takia, lopetettiin se. Ilmoitettiin: nyt on aika nukkua, me olemme olohuoneessa (vieressä) jne.
Ei menty, vaikka miten huusi.
Kun tuli huoneestaan vuoteestaan, kannettiin takaisin, korkeintaan sanottiin: nyt nukutaan.
Pari viikkoa tätä väänneettiin, sitten lopetti.
Ja hei, ihan normaaleja, aikuiseen luottavia lapsia näistä on kaikist a kasvanut, eivät pelkää jäädä vuoteeseen eivät ole kontrollifriikkejä tms. kuten tuolla yhden lapsi, joka on sitä kaikkea pelokasta mukamas siksi, ettei äiti nukuttanut sylissä kuten luottavaiseksi kasvanutta kuopusta !!???!!!
lapset 11v. lievä kehitysvamma ja kuopus 8v.
Esikoiselle erittäin tärkeää, että vanhemman läheisyyden.
Jutellaan, silitän tai rapsutan.
Välillä luen kirjaa.
Ihana rauhallinen hetki olla lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai onko niin, että lapsesi ovst osanneet nukahtaa itse ihan omin avuin? Tällöin ei ole kyse opettamisesta.
Meillä on yksi osannut tämän taidon jo vastasyntyneenä, kaksi muuta on opetettu nukahtamaan itsekseen n. vuoden iässä.
sänkyyn ollaan jätetty ja toki joskus esiintyi pientä protestointia ja piti käydä hiukan halimassa mutta ekasta äännähdyksestä ei menty.
Yksi oli muita hankalampi, pidettiin unikoulua jonkun aikaa.
Eikä mitään unikouluja olla tarvittu.
Myös kasvatuksellisia asioita puhun sängyn vieressä, kun lapsi on vastaanottavainen ja rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että unikoulu on julmaa. lapsi oppii, että vaikka kuinka huutaa tai itkee sängyssä, niin kukaan ei tule katsomaa. että turha edes yrittää. tästä syysä unikoulutetuista tulee isompana sellaisia, ettei uskalleta mitään pyytää. ollaan vaan hiljaa tyytyväisinä, vaikka miten tukalat paikat olisi. jos siis on unikoulutettu lasta huudattamalla. se jää alitajuntaan se muisto ja toimintamalli.
jos taas liikaa hyysätään niin ei siitäkäään mitään tule.
kultainen keskitie siis tässäkin paras.
Että unikoulu on yksi lapsen kannalta väärimmistä ratkaisuista, mitä vanhempi voi tehdä. Itketysunikoulu vie pohjan siltä loppuelämän perusluottamukselta. Suomalainen tutkimus, odottakaas kun kaivan linkkiä...
En löydä kännykällä, on suosikeissa koneella. Hus:sin sivuilla on myös kattavasti kirjoitettu vauvan unesta, suosittelisin JOKAISELLE tähän ketjuun kirjoittaneelle sen lukaisua;
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649
Kopioi siis tuo koko litania osoiteriville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolta sivuilta lainaan;
"Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6–10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin – ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.
Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.
Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina. Keskeistä on välttää stimulaatiota öisin (ja tarjota vuorovaikutuksellista stimulaatiota paljon päivisin). Puolen vuoden ikäinen lapsi ei normaalitilanteessa tarvitse lisäruokaa yöllä, mutta hän tarvitsee kiinnittymisen kohteittensa tuomaa turvallisuuden tunnetta. Siksi lapsen luo meneminen, rauhallinen puhe (”nyt on yö, nyt nukutaan”) ja tasainen kosketus, selän ja takamuksen rauhallinen painaminen tyynnyttää lasta."
Nukuttamalla nukuttaa?? Istuu sängyn vieressä niin kauan, että lapsi nukahtaa? Miksi???
Sitten koko perhe kärsii lapsen univaikeuksien vuoksi, mennään unikouluihin yms. Älytöntä.
Lastenosastolla hoidin aikoinaan unikoululapsia ja sanon vaan, että huh heijaa! Älkää nukuttako niitä lapsianne ja totuttakaa nukkumaan omassa sängyssä vauvasta asti. Säästytte monilta itkuilta ja tunteja kestäviltä nukutusmaratoneilta.
Omat lapseni olen totuttanut alusta omaan sänkyyn, tiettyihin rutiineihin ja ikinä ei ole tarvinnut taistella nukkumaan laittamisen kanssa.
Toivottavasti joskus ymmärrät, kuinka kalliin hinnan niistä "rauhallisista illoista" olet maksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen on aina ollut todella helppo lapsi. Ihan muutamia kausia lukuunottamatta hän on aina nukahtanut todella helposti itsekseen. Itkettää ei ole koskaan tarvinnut, enkä olisi sitä tehnytkään! Nukkui täydet yöt jo 5kk iässä...
Kuopus taas on ollut aina ihan toista maata. Voimakastahtoinen, vilkas ja äänekäs ihan vauvasta asti. Ensimmäiset 3 vuotta elämstään heräsi JOKA IKINEN YÖ n.8-12 kertaa huutamaan pää punaisena. Ihan sama nukkuiko vieressä, omassa sängyssä vai sylissä... Refluksia epäiltiin, ei ollut. Korvat tutkittiin moneen kertan, ei niissäkään mitään... Kaikki mahdolinen ja mahdoton käytiin läpi. Selvää syytä ei tälle ilmiölle ikinä löytynyt.
Suurin ongelma nukahtamisen osalta on ollut se ettei tuo vilkas lapsi osaa rauhottaa itseään saadakseen unen päästä kiinni. Se tuottaa vieläkin nyt 7 vuotiaaana suuria ongelmia. Itsehillintä ja itsensä rauhoittaminen ovat muutenkin suuria ongelmia. Mielummin istun kuopuksen huoneessa sen 30-40min joka ilta, kuin kestän sen että hän kukkuu vielä puoliltaöin ylhäällä...
Molempia lapsia on vauvana hoidettu hyvin samalla tavalla. Kuopuksenkin kanssa sinnikkäästi kuukaudesta toiseen kokeilimme itsekseen nukahtamista... Ei vaan koskaan toiminut...
Kun lasten nukuttaminen on NIIN IHANAA, niin miksi ihmeessä te sitten valitatte? Itkette omaa väsymystänne ja jaksamattomuuttanne ja kyselette apua?
Juuri tätä minä tarkoitin, kun aiemmin kirjoitin marttyyriäitien manööveristä, eli siksi nukutetaan, kun se on ÄIDILLE niin tärkeää.
Tavanomaisena pidän sellaista, joka ei tuota kohtuutonta työtä ja vaivaa, eli iltasatu, laulu, iltaruokous tms. Se menee jo hankalammaksi, jos pitää koko ajan olla vieressä siihen saakka, että lapsi nukahtaa. Siinä kun voi päivähoitopaikan päiväunien jälkeen mennä monta tuntia.
Paitsi jos vanhemmat ovat itsekin vuoteessa nukkumaan menossa siinä vieressä.
Oletteko ymmärtäneet väärin tahallanne? Ei lasta jätetä yksi huutamaan, turvattomana ja hädissään.
Tässä niitä vaihtoehtoja, jos ei nukahda muuten.
B) Häntä käydään lohduttamassa ja peittelemässä, mutta ei nosteta pois sängystä, ei hössötetä ja häärätä.
C) Otetaan syliin ja rauhoitellaan hetki. Tämä varsinkin koliikkivauvoille, joilla on oikeasti kipua tai muu hätä, joka helpottaa näin.
D) Annetaan vauvalle iltaisin tarpeeksi ruokaa, ettei tarvitsee huutaa ja heräillä nälissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on nukkunut vauvasta asti omassa sängyssä. Koskaan ei tarvinnut nukuttaa, vaan lapsi nukahti itsekseen, jos ei maidon äärelle nukahtanut. Tuteista ja tuttipulloista ja iltamaidosta ollaan luovuttu 11kk ikään mennessä.
Sitten kun taapero täytti 1,5 vuotta alkoi hän itkemään, JOKA ILTA, pinnasängyssä. Välillä hysteerisesti niin, että lapsi piti hyssytellä sylissä tyyneksi. Nyt kahden vuoden iässä ollaan siirrytty pinnasängystä tavalliseen (koska oppi kiipeämään pinniksestä ulos). Aluksi yritettiin nukuttaa lasta tällä palautus-metodilla. Kolme viikkoa harrastettiin sitä, mutta kun koko perhe alkoi kärsiä puoleen yöhän venyvästä sirkuksesta, aloin istua lapsen sängyn vieressä niin kauan, että hän nukahtaa. Yleensä siihen nukahtamiseen menee nykyään 5-15 minuuttia, joskus saattaa venyä tuntiinkin, jos käy ihan ylikierroksilla.
Kun ap:lla kerran on niin pitkä ja hyvä kokemus, niin hän voi nyt sitten kertoa, miten ratkaisemme tämän ongelman.
Lapsi on nukkunut vauvasta asti omassa sängyssä. Koskaan ei tarvinnut nukuttaa, vaan lapsi nukahti itsekseen, jos ei maidon äärelle nukahtanut. Tuteista ja tuttipulloista ja iltamaidosta ollaan luovuttu 11kk ikään mennessä.
Sitten kun taapero täytti 1,5 vuotta alkoi hän itkemään, JOKA ILTA, pinnasängyssä. Välillä hysteerisesti niin, että lapsi piti hyssytellä sylissä tyyneksi. Nyt kahden vuoden iässä ollaan siirrytty pinnasängystä tavalliseen (koska oppi kiipeämään pinniksestä ulos). Aluksi yritettiin nukuttaa lasta tällä palautus-metodilla. Kolme viikkoa harrastettiin sitä, mutta kun koko perhe alkoi kärsiä puoleen yöhän venyvästä sirkuksesta, aloin istua lapsen sängyn vieressä niin kauan, että hän nukahtaa. Yleensä siihen nukahtamiseen menee nykyään 5-15 minuuttia, joskus saattaa venyä tuntiinkin, jos käy ihan ylikierroksilla.
Kun ap:lla kerran on niin pitkä ja hyvä kokemus, niin hän voi nyt sitten kertoa, miten ratkaisemme tämän ongelman.
Meillä lapset ovat saaneet nukkua perhepedissä niin kauan kuin haluavat eikä kellään ole koskaan ollut mitään uniongelmia.
Hyvin on toiminut. Kaikki ollaan oltu ratkaisuun tyytyväisiä, eikä kärsitä uniongelmista.
Miksi sitten valitatte?
Kun lasten nukuttaminen on NIIN IHANAA, niin miksi ihmeessä te sitten valitatte? Itkette omaa väsymystänne ja jaksamattomuuttanne ja kyselette apua? Juuri tätä minä tarkoitin, kun aiemmin kirjoitin marttyyriäitien manööveristä, eli siksi nukutetaan, kun se on ÄIDILLE niin tärkeää. Tavanomaisena pidän sellaista, joka ei tuota kohtuutonta työtä ja vaivaa, eli iltasatu, laulu, iltaruokous tms. Se menee jo hankalammaksi, jos pitää koko ajan olla vieressä siihen saakka, että lapsi nukahtaa. Siinä kun voi päivähoitopaikan päiväunien jälkeen mennä monta tuntia. Paitsi jos vanhemmat ovat itsekin vuoteessa nukkumaan menossa siinä vieressä. Oletteko ymmärtäneet väärin tahallanne? Ei lasta jätetä yksi huutamaan, turvattomana ja hädissään. Tässä niitä vaihtoehtoja, jos ei nukahda muuten. B) Häntä käydään lohduttamassa ja peittelemässä, mutta ei nosteta pois sängystä, ei hössötetä ja häärätä. C) Otetaan syliin ja rauhoitellaan hetki. Tämä varsinkin koliikkivauvoille, joilla on oikeasti kipua tai muu hätä, joka helpottaa näin. D) Annetaan vauvalle iltaisin tarpeeksi ruokaa, ettei tarvitsee huutaa ja heräillä nälissään.
Meillä nukuttaminen on helppo homma.
Aikuinen on 5-10 minuuttia lapsen vieressä, ja homma on sillä selvä.
Mikä ihme 'lasten-nukuttajien' arvostelu täällä nyt oikein on menneillään?
Meillä lapset ovat saaneet nukkua perhepedissä niin kauan kuin haluavat eikä kellään ole koskaan ollut mitään uniongelmia.
Hyvin on toiminut. Kaikki ollaan oltu ratkaisuun tyytyväisiä, eikä kärsitä uniongelmista.
ja ei, ei ole vaikuttanut vanhempien parisuhteeseen tai seksielämään. Sitä seksiä kun voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä ;)
Kyse ei ole siitä että sinä olisit heidät opettanut siihen.
Vai onko niin, että lapsesi ovst osanneet nukahtaa itse ihan omin avuin? Tällöin ei ole kyse opettamisesta.
Meillä on yksi osannut tämän taidon jo vastasyntyneenä, kaksi muuta on opetettu nukahtamaan itsekseen n. vuoden iässä.sänkyyn ollaan jätetty ja toki joskus esiintyi pientä protestointia ja piti käydä hiukan halimassa mutta ekasta äännähdyksestä ei menty.
Yksi oli muita hankalampi, pidettiin unikoulua jonkun aikaa.
olen pitänyt kuollutta lasta sylissäni. Jos olisi vielä elossa, niin syliin saisi nukahtaa niin kauan kuin itse haluaisi. Silloin ei voinut laskea sänkyyn, vaan hautaan.