Lue keskustelun säännöt.
Siis nukuttaako joku oikeasti lapsen?
14.11.2012 |
Nukuttamalla nukuttaa?? Istuu sängyn vieressä niin kauan, että lapsi nukahtaa? Miksi???
Sitten koko perhe kärsii lapsen univaikeuksien vuoksi, mennään unikouluihin yms. Älytöntä.
Lastenosastolla hoidin aikoinaan unikoululapsia ja sanon vaan, että huh heijaa! Älkää nukuttako niitä lapsianne ja totuttakaa nukkumaan omassa sängyssä vauvasta asti. Säästytte monilta itkuilta ja tunteja kestäviltä nukutusmaratoneilta.
Omat lapseni olen totuttanut alusta omaan sänkyyn, tiettyihin rutiineihin ja ikinä ei ole tarvinnut taistella nukkumaan laittamisen kanssa.
Kommentit (93)
Myös plan B(/C/D) olisi kiva saada sen varalle, jos vauva ei ymmärräkään sillä yhdellä tavalla että hänen pitää nukahtaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menin esikoisen kanssa ap;n linjoilla. Ylpeänä nautin kuinka meidän 4kk ikäisen sai viedä viereiseen huoneeseen ja nukahti itsekseen (joskus vähän itkaisi mutta harvoin). Lapsi nukkui hyvin 11 tuntia heräämättä kertaakaan.
Toisen kanssa koetettiin mennä samalla tavalla mutta yllätys yllätys tämä vauva ei nukahtanut yksin eikä nukkunut öitä kuin pienissä pätkissä. Vielä 7v iässäkin heräilee usein öisin ja haluaa äidin viereen. AIkanaan pidettiin unikouluakin lapselle mutta onneksi ei kauaa sillä sittemmin lapselta on paljastunut monta eri vaivaa jotka vaivaavat pahiten nimenomaan makuuasennossa. Eli eipä tuo suotta heräillyt jne. No Toisen kanssa olen nukkunut lukemattomia öitä niin että lapsi on ollut sylissä kun muuten huusi kivusta jos yritti makuuasennossa nukkua.
Ja mikäkö on lopputuolos. Meillä on esikoinen joka näkee jokapuolella herkästi vaikeuksia ja ongelmia. Ja kuopus joka on helppo, luottavainen ja ratkoo helposti ongelmia koska luottaa että selviää niistä jos ei itse niin muiden avulla. Täytyy myöntää että jos pystyisin palaaman takaisin menneeseen niin ehkä esikoinenkin olisi saanut nukkua enemmän vieressä jne. En tiedä olisiko se vaikuttanut elämänasenteeseen vai onko se saatu jo synnyttäessä. Mutta liikaa läheisyyttä ei lapset taida kovin herkästi saada.
Ja tätäkin kirjoittelen pimeässä lasten makkarissa samalla kun lapset juuri tuossa nukahtavat. Osaavat kyllä nukahtaa yksinkin isot lapset mutta nauttivat siitä kun välillä hemmottelen heitä "nukuttamalla" vieläkin.
hyvän kuvan normaaleista suomalaisista lapsista. Joopa.
Eiköhän siellä osastolla ole tullut vastaan ne aika lailla äärimmäiset tapaukset. Ja kun omat lapset sattuvat olemaan erilaisia (kuten meillä suurimmalla osalla myös), niin sitten kuvitellaan, että ollaan niin mahtavia kasvattajia, kun omat lapset eivät olekaan niitä vaikeimpia tapauksia, joita on koko kansasta jotain puoli promillea.
vastenmielistä tai välteltävää. Meillä nukuttaminen on aina ollut aikuisen ja lapsen yhteinen iltahetki. Lapsen on turvallista ja rauhaisaa nukahtaa aikuisen läheisyyteen, ja aikuinenkin saa rauhoittua päivän päätteeksi, helliä lasta ja olla hetken lähellä ilman kiirettä minnekään.
Uskokaa tai älkää, mutta jotkut meistä tykkäävät nukuttamisesta. :)
t. kolmen lapsen äiti
ja kaikki olen nukuttanut. Siis ihan vauvana syliin tissille (kun oli vaan niin ihana pitää sitä tuhisevaa pakettia sylissä) ja sitten 2v. asti vieressä, sitten omaan sänkyyn ja istunut huoneessa tuolissa lukemassa kirjaa/kuuntelemassa musiikkia.
Koskaan ei ole ollut univaikeuksia, nukahtaminen kestää maksimissaan puoli tuntia. Siinä on mukava aika itsellekin huokaista hetki hämärässä huoneessa ennen iltahommia.
Vanhimmat on nyt 6 ja 9v. eikä heitä ole enää nukuteltu pariin-kolmeen vuoteen. Nuorimmat 1 ja 3v. ja heidät nukuttaa iltaisin minä taikka isi.
Miksi noin ei saisi toimia jos se meille sopii eikä millään tavalla hankaloita elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä lapsiani tainnuta, enkä itse kärsi. En todellakaan ajattele itseäni jonain marttyyrina.
Iltatoimiin, tarinan lukemiseen ja hetken silittelyyn menee ehkä puoli tuntia mun kallisarvoisesta ajastani.
Mikä siinä oikein on ongelma joillekin? Sehän on elämää!
Mä olen ihmetellyt ihan samaa!
Meillä on neljä lasta ja jokainen heistä (1-8v.) nukuahtaa ja nukkuu itsekseen OMASSA sängyssään.
Toki iltaisin luetaan satuja (ei kumminkaan joka ilta)
Vauvana toki on hyssytelty sylissä uneen, mutta ei meillä mitään "Äiti pitää kädestä ja isi joikaa tuu tuu tupakkirullaa ja mummin tuikkii taskulampulla tähtiä kettoon" metodeja koskaan ole ollut ja hyvin on nukuttu!
Nämä "minun PITÄÄ nukuttaa lapseni"-hokijat ovat niitä kahjoja jotka eivät anna lapsilleen IKINÄNEVEREVER nakkia koska siinä on nitriittinatriittia, karkkia ekaa kertaa luvan kanssa vasta kuusitoistaveesynttäreillä etc.hysteerivanhempia jotka eivät_vaan_osaa_relata!
Ei se vanhemmuus ole suorittamista että kelle lankeaa se hymytyttö/poikapatsas..olisi vaan niin paljon helpompaa kaikilla jos tämän ymmärtäisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvat erikseen, mutta heti kun yösyötöt on meillä loppu noin 7-8kk iässä, vauvat on laitettu nukkumaan omaan sänkyyn ilman puolen tunnin silityssessioita.
nyt lapset 3v, 5v ja 7v, viedään sänkyyn ja pusitaan hyvät yöt, valot pois ja ovi rakoselleen. Sinne jäävät unta odottelemaan.
Nämä "minun PITÄÄ nukuttaa lapseni"-hokijat ovat niitä kahjoja jotka eivät anna lapsilleen IKINÄNEVEREVER nakkia koska siinä on nitriittinatriittia, karkkia ekaa kertaa luvan kanssa vasta kuusitoistaveesynttäreillä etc.hysteerivanhempia jotka eivät_vaan_osaa_relata!
...kyllä olis niiiiiiiiiiiin psljon helpompaa, kun kaikki vaahtoajat ja julistajat menisivät kiikkuun.
T:nukuttaja, nitriitti-nakki-mammojen suurin mielenterveyshaitta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä lapsiani tainnuta, enkä itse kärsi. En todellakaan ajattele itseäni jonain marttyyrina. Iltatoimiin, tarinan lukemiseen ja hetken silittelyyn menee ehkä puoli tuntia mun kallisarvoisesta ajastani. Mikä siinä oikein on ongelma joillekin? Sehän on elämää!
kun päätät kutsua minut iltakylään ja poistutkin nukuttamaan lastasi. Ei ole ilta eikä kaksi kun olen lueskellut kaverin luona lehtiä ja katsonut televisiota odotellen, että hän (kutsuja!) voi jättää lapsensa nukkumaan.
joka itkee (lopulta ihan kunnolla), jos hänet laittaa pinnasänkyyn hereillä.
Mitä suosittelisit? Pitäisikö itkettää (en halua)? Vai nukuttaa syliin? Viereen parisänkyyn?
Kiinnostaa, miten niitä "pienestä pitäen totutetaan"? Itse arvelen, että jotkut lapset voivatkin nukahtaa omaan sänkyyn vastasyntyneestä ja toisia sitten "totutetaan" huudattamalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihanimmat muistot on nukuttamiset. Nautin siitä että luen lapsille, jutellaan hiukan päivän tapahtumia ja makaan lattialla kuuntelemassa kun lapset nukahtaa. Nukahtaa ilmankin mutta on tuo ihanaa!
Ekat 2 lasta kasvatin isoiksi pojiksi ilman unilaulua, kun kerran erehdyin laulamaan. Ja sitä lapsen ilmettä! Se sulattaa sydämen..
Kannattaa olla aito ja kokeilla äitiydessään juuri niitä asioita mitä arvostaa. Itse muistan kun pienenä minua on nukutettu sylissä kannettu ja laulettu. Se on oikeasti todellinen lahja!
Kuolleen lapsen kanssa vietettiin ihanat yhteiset hetket (tietty oli kurjaakin joita en tosin vaihtaisi pois) mutta aarteista parhaita on ne hetket kun olen ollut nimenomaan NUKUTTAMASSA.
Eikä se todellakaan ole mitään aikaa vievää! Meillä pienet nukahtaa monesti iltasadun aikana tai hetki sen jälkeen kun on lähellä ollut.
Sinähän hupaisa olet! Kokeilepa vaikka sellaista, että ensi kerralla jätät menemättä sen nukuttajaystäväsi luokse ilta-aikaan, jos sun elämä tuollaisesta järkkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavalla on 5v ja 4v lapset, jotka hän omien sanojensa mukaan nukuttaa joka ilta. Istuu sängyn vieressä tuntitolkulla (oikeasti!) ja silittää päätä. Mä en käsitä, miksi?
Meillä lapsi on nukkunut omassa sängyssä alusta asti, imetyksen ajaksi nousen omasta sängystä, istumme nojatuoliin ja lapsi syö. Tämän jälkeen lapsi omaan sänkyyn ja minä omaan sänkyyn. En koskaan ole nukuttanut lasta, aina olen sänkyyn laittanut, peitellyt, antanut pusun ja poistunut huoneesta. Sängystä kuuluu hetken aikaa pientä jupinaa, kun poika leikkii pehmolelulla. Tämän jälkeen hän nukahtaa sinne ihan itsekseen. Saan iltaisin hiukan edes omaa aikaa :)
Mihin aikaan te oikein kyläilette toisillanne?
Sinähän hupaisa olet! Kokeilepa vaikka sellaista, että ensi kerralla jätät menemättä sen nukuttajaystäväsi luokse ilta-aikaan, jos sun elämä tuollaisesta järkkyy.
Siis tämä nrolle 21.
parivuotiaksi rinnalle ja sitten perhepedissä. Nyt 8-, 5- ja 3-vuotiaat nukkuvat tyytyväisinä omissa sängyissään ja ovat tasapainoisia ja iloisia lapsia.
Sopii meille.
useampia lapsia. Oma näkemys on avartunut kun on huomannut että kaikki lapset ovat yksilöitä. Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella.
Ap: lla tuntuu olevan vielä puutteita sen suhteen.
että unikoulu on julmaa. lapsi oppii, että vaikka kuinka huutaa tai itkee sängyssä, niin kukaan ei tule katsomaa. että turha edes yrittää. tästä syysä unikoulutetuista tulee isompana sellaisia, ettei uskalleta mitään pyytää. ollaan vaan hiljaa tyytyväisinä, vaikka miten tukalat paikat olisi. jos siis on unikoulutettu lasta huudattamalla. se jää alitajuntaan se muisto ja toimintamalli.
jos taas liikaa hyysätään niin ei siitäkäään mitään tule.
kultainen keskitie siis tässäkin paras.
Ehkä olen väärässä kun epäilen, että se vimmattu nukuttaminen on sellaisten marttyyriäitien manööveri, jotka haluavat korostaa sillä omaa tärkeyttään. Eihän vauva voi tulla toimeen ilman äitiä kun ei edes nuku!
Omia lapsia minulla on useampia. Kaikki heistä ja muutama vieraskin on nukkunut ihan nukuttamatta. Omassa sängyssä vanhempien vieressä ihan käden ulottuvilla pienestä pitäen.
Ei se ole nukuttamista, jos äiti menee nukkumaan samaan aikaan. Se on, jos äiti ei voi tehdä mitään muuta siihen aikaan kun vauva on menossa nukkumaan. Ei edes nukkua itse.