Lue keskustelun säännöt.
Missä Liisa Keltikangas-Järvisen kv meriitit
13.11.2012 |
Kys. henkilöä pidetään jonkinlaisena kyseenalaistamattomana puolijumalana keskustelussa kotihoito vs. päivähoito.
Voisiko joku ystävällisesti pointata lähteeseen, josta löytyisi tietoa siitä, onko tällä daamilla mitään tieteellisiä meriittejä tai muutakaan mainittavaa menestystä maamme rajojen ulkopuolella.
Vaikka Keltikangas-Järvinen ei olekaan yhtä vanhingollinen maamme rajojen ulkopuolella kuin Johan Bäckman, alan vähitellen taipua ajattelemaan, että tieteellisiltä ansioiltaan vastaa Bäckmania.
Helsingin Yliopiston pitäisi kyllä rajata vähän tarkemmin että keitä häröjä sinne oikein otetaan dosenteiksi, luottamus menee!
Kommentit (56)
tiedäthän , että kaikki professoritkin ovat persoonia ja ihmisiä ? Esimerkkisi pojan kuolemasta oli kamala, oletko itse kokenut sellaista , että lähipiirissä oleva lapsi äkkiä kuolee ? Kyllä siinä on niin suuri suru ja järkytys päällä, että sitä voi käyttäytyä tavallisuudesta poikkeavasti.
Arvostan kovasti tätä professoria. Olen lukenut häen kirjojaan ja ujona ihmisenä ne ovat olleet virkistävää luettavaa. Olen 3 lapsen äiti ja lapset ovat olleet päiväkodissa, mutta silti uskon kyllä että alle 3v kotihoito voisi olla parempi. Elämä ei aina vaan mene niin kuin toivoisi. ei se , että jotain mammaa ahdistaa lapsensa päiväkodissa olo, tarkoita että Keltikangas olisi huuhaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei professoriksi pääse ilman kv-meriittejä. Se on tuo akateeminen tutkimus sen sorttista, että Suomen piirit on aivan liian pienet.
Törmäsin ihan sattumalta tähän keskusteluun, ja pakko on vähän tähän vielä kommentoida, vaikka ns. "vauvapalsta" onkin (hyviä mielipiteitä on kyllä jo tullut, eli hyvä hyvä mammat).
Suomessa yliopiston professoriksi on valitettavasti täysin mahdollista päästä vaikka tieteelliset tiedot ja taidot olisivat oikeasti niin heikot, että henkilö ei kykenisi pitämään edes oman oppiaineensa johdantokurssia tai vaikka hänellä ei olisi ainuttakaan julkaistua kv-artikkelia.
Tämä on ollut pitkään mahdollista etenkin monissa pienemmissä ja/tai monitieteellisissä oppiaineissa, ja eläviä esimerkkejä löytyy tälläkin hetkellä useista eri yliopistoista.
Syynä on juuri tämä Suomen "piirien pienuus" (kaverien nimittäminen akateemisiin virkoihin) ja älyllisesti laiskat professuurien täyttökäytännöt, joissa professuuriehdokkailta ei välttämättä lainkaan edes edellytetä / tarkasteta, että oikeasti tietäisi itse oppiaineesta jotakin. Monessa tapauksessa on riittänyt että on aiemmin julkaissut vähän jotakin sinnepäin, ja näiden 'vähän sinnepäin' -julkaisujen perusteella siten eri viranhakijat on jouduttu rankkaamaan sokkona keskenään.
Voitte vain siis kuvitella mitä kaikkea tästä on seurannut opiskelijoille. Esimerkiksi eräässä pienemmässä oppiaineessa Helsingin yliopistolla oppiaineen keskeisimpien kurssien sisällön laatimisesta, vetämisestä ja arvostelusta ovat joutuneet lopulta vastaamaan opiskelijat, kun professori ei ole kyennyt ymmärtämään mitään edes kaikista perusoppikirjoista...
...Mutta mitä siis Keltsariin itseensä tulee, niin hän on yksi harvoja henkilöitä koko Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tdk:ssa, josta voidaan 100% varmasti sanoa, että siinä on tutkija joka osaa ihan oikeasti jotakin. Häntä ja hänen opetustapaansa on moni psykologi minulle kitkerästi kritisoinut (eivä siis pelkästään sosiaalipsykologit), mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että hän on erittäin kovatasoinen tutkija. Piste. t: yliopistolainen
Miksei kukaan puutu tämän ketjun väärään käsitteiden käyttöön. Ujo voi olla hyvinkin sosiaalinen. Sosiaaliset taidot eivät suinkaan ole sama asia kuin vilkkaus ja puheliaisuus, vaikka usein arkikielessä näin annetaan ymmärtää. Työpaikoille haetaan nykyään usein _ekstrovertteja_ ja vältetään rekrytoimasta introvertteja, vaikka tehtävä ei tätä mitenkään edellyttäisi. Ja introvertti ei ole yhtäkuin epäsosiaalinen. On aivan ok, jos työpaikoille haetaan _sosiaalisia_ henkilöitä niin kauan kuin ymmärretään, että introvertti voi joskus olla esim. sosiaalisempi kuin ekstrovertti - siis osata paremmin vuorovaikutusta sen sijaan että vain pajattaisi joka puolella seurustelu-upseerina, muiden työaikaa vieden.
Temperamenttipiirre sosiaalisuus kun on eri asia sekin kuin sosiaaliset taidot. Ja valitettavasti usein haetaan juuri korkean sosiaalisuuden omaavia henkilöitä ja ekstrovertteja, ja itsekseen viihtyvä introvertti, matalan sosiaalisuuden omaava helposti jää syrjään työnhaussa jopa silloin kun työn luonne on itsenäistä puurtamista johon hän olisi täydellinen valinta.
Temperamenttipiirre sosiaalisuus viittaa lähinnä siihen paljonko henkilö haluaa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja kuinka palkitsevaksi hän kokee sen. Sosiaaliset taidot voi olla hyvät myös matalan sosiaalisuuden ihmisellä - hän ei vaan välitä kovin usein käyttää näitä taitoja, kun viihtyy paljolti itsekseen.
pienenä.
Ihan miten vaan. Sinähän siinä eniten menetät. Muistelet sitten seittemänkymppisenä, että kuinka sait palvella työnantajaa ja työnantaja palkitsi sinut heivaamalla ulos kun täytit 50v.
Elämä on.
En ole sanaakaan Keltikangas-Järvisen kirjoja lukenut. Alice Milleriä luin silloin kun näitä kasvatusopuksia luettiin.
Ihan rakkaudesta lapsiin halusin hoitaa heitä itse.
Kys. henkilöä pidetään jonkinlaisena kyseenalaistamattomana puolijumalana keskustelussa kotihoito vs. päivähoito.
Voisiko joku ystävällisesti pointata lähteeseen, josta löytyisi tietoa siitä, onko tällä daamilla mitään tieteellisiä meriittejä tai muutakaan mainittavaa menestystä maamme rajojen ulkopuolella.
Vaikka Keltikangas-Järvinen ei olekaan yhtä vanhingollinen maamme rajojen ulkopuolella kuin Johan Bäckman, alan vähitellen taipua ajattelemaan, että tieteellisiltä ansioiltaan vastaa Bäckmania.
Helsingin Yliopiston pitäisi kyllä rajata vähän tarkemmin että keitä häröjä sinne oikein otetaan dosenteiksi, luottamus menee!
pienenä.
Ihan miten vaan. Sinähän siinä eniten menetät. Muistelet sitten seittemänkymppisenä, että kuinka sait palvella työnantajaa ja työnantaja palkitsi sinut heivaamalla ulos kun täytit 50v.
Elämä on.
En ole sanaakaan Keltikangas-Järvisen kirjoja lukenut. Alice Milleriä luin silloin kun näitä kasvatusopuksia luettiin.
Ihan rakkaudesta lapsiin halusin hoitaa heitä itse.Kys. henkilöä pidetään jonkinlaisena kyseenalaistamattomana puolijumalana keskustelussa kotihoito vs. päivähoito.
Voisiko joku ystävällisesti pointata lähteeseen, josta löytyisi tietoa siitä, onko tällä daamilla mitään tieteellisiä meriittejä tai muutakaan mainittavaa menestystä maamme rajojen ulkopuolella.
Vaikka Keltikangas-Järvinen ei olekaan yhtä vanhingollinen maamme rajojen ulkopuolella kuin Johan Bäckman, alan vähitellen taipua ajattelemaan, että tieteellisiltä ansioiltaan vastaa Bäckmania.
Helsingin Yliopiston pitäisi kyllä rajata vähän tarkemmin että keitä häröjä sinne oikein otetaan dosenteiksi, luottamus menee!
Kylläpä K-J esittämät tutkimustulokset ovat sinussa ainakin herättäneet ahdistusta.Varmasti juuri siksi että osuneet ihan oikeisiin tunteisiin itsessäsi joita olet yrittänyt väännellä ja käännellä ja pitää piilossa kuten niin moni muukin äiti nykyään joka joutunut syystä tai toisesta pienen lapsensa jättämään päivähoitoon. K-J esilletuomat tosiasiat pienten lasten tarpeista ja päiväkotien ryhmähoidon vaikeuksista näihin vastata, eivät ole helppoja asioita vanhempien sulattaa mutta tuskin sanansaattajan mitätöiminen tosiasioita muuttaa. K-J ei ole käytännön työtä lasten ja vanhempien tai päivähoidon parissa tehnyt.Tutkimukset joita hän johtanut Suomessa ovat myös hyvin suppeita, mutta hän on varmasti hyvinkin tarkkaan tutustunut kansainväliseen tutkimukseen ja keskusteluun lapsen emotionaalisen kehitykseen liittyvästä huolesta OECD maissa. Hän on varsin ansiokkaasti pyrkinyt nostamaan näitä niin tärkeitä asioita myös Suomalaisten tietoisuuteen ja hänellä ollut myös asema proffana että häntä on pakostakin kuunneltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietääkseen, että huolehtiva äiti on paras hoitaja lapselleen ainakin lapsen 5 ensimmäistä ikävuotta. Voihan noihin vuosiin mahtua joku kerho kerran viikossa, mutta 10-tuntiset hoitopäivät pitäisi kieltää laissa. Eikö lapsilla ole mitään oikeuksia?
Suomessa yliopiston professoriksi on valitettavasti täysin mahdollista päästä vaikka tieteelliset tiedot ja taidot olisivat oikeasti niin heikot, että henkilö ei kykenisi pitämään edes oman oppiaineensa johdantokurssia tai vaikka hänellä ei olisi ainuttakaan julkaistua kv-artikkelia.
Nykyään vaaditaan pedagogisten opintojen suorittamista. Sinänsä on kuitenkin totta, että tutkimusmeriitit painavat opetusansioita enemmän professoreja palkatessa.
Itse en ko. professorista ja hänen ajattelustaan pidä. Sen sijaan hänen tieteellisissä ansioissaan ei ole moitteen sijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta v*tunko väliä sillä on millaisen kuvan sinä sait hänestä henkilönä kurssilla, jonka joskus vuosia sitten jätit kesken? Vai oletko rakentamassa hänen kanssaan ihmissuhdetta?
Tässä ketjussa on kyse ihan muusta. AP epäilee LKJ:n pätevyyttä, sanoo, että häntä "palvotaan" jotenkin kritiikittömästi, Helsingin Yliopiston pätevyys nimitysasioissa on vähintäänkin kyseenalainen.
Toimin itse ihan toisella alalla, mutta olen aavistavinani tässä keskustelussa henkilökohtaista kaunaa, katkeruutta jne, jolla ei ole mitään tekemistä tieteellisten meriittien kanssa. Ap ei ymmärtääkseni ole kertonut mikä hänen alansa on tai mistä lähtökohdista hän arvioi LKJ:n tai Yliopiston toimintaa.
En muista enää numeropani, mutta olen se, jonka kanssa ap oli "osittain samaa mieltä" :)
Tietenkään en siis voi arvioida K-J:n uraa sen perusteella, millaisen kuvan hänestä sain persoonana. Hänellähän on sangen ansioitunut ura. MUTTA sain hänestä _henkilönä_ tuon kurssin aikana niin epätasapainoisen käsityksen etten ole oikein pystynyt suhtautumaan hänen tutkimustuloksiinsakaan kovin objektiivisesti. Olen kyllä lukenut hänen kaikki temperamenttikirjansa ja pidän erityisen tärkeänä sitä, että hän on tuonut temperamentin käsitteen suuren yleisön tietoon.
Vielä yksi korjaus: Liisa K-J on psykologi, ei sosiaalipsykologi ja minä osallistuin hänen kurssilleen psykologian sivuaineopiskelijana (sos.psyka pääaineenani).
Suomessa yliopiston professoriksi on valitettavasti täysin mahdollista päästä vaikka tieteelliset tiedot ja taidot olisivat oikeasti niin heikot, että henkilö ei kykenisi pitämään edes oman oppiaineensa johdantokurssia tai vaikka hänellä ei olisi ainuttakaan julkaistua kv-artikkelia.
Nykyään vaaditaan pedagogisten opintojen suorittamista. Sinänsä on kuitenkin totta, että tutkimusmeriitit painavat opetusansioita enemmän professoreja palkatessa.
Itse en ko. professorista ja hänen ajattelustaan pidä. Sen sijaan hänen tieteellisissä ansioissaan ei ole moitteen sijaa.
Juu ja ne pedagogiset varmistaakin opetuksen laadun.. Not....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja minulle jäi käsitys että on hyvin vahvasti tutkija, eikä sotke tiedettä tunteisiin. Eli jos tutkimustuloksista puhuu, niin ihan varmasti on niihin perehtynyt.
Psykologin asiakastyöhön en häntä kyllä valitsisi, mutta ei liene siihen pyrkimässäkään.
Kys. henkilöä pidetään jonkinlaisena kyseenalaistamattomana puolijumalana keskustelussa kotihoito vs. päivähoito.
Voisiko joku ystävällisesti pointata lähteeseen, josta löytyisi tietoa siitä, onko tällä daamilla mitään tieteellisiä meriittejä tai muutakaan mainittavaa menestystä maamme rajojen ulkopuolella.
Vaikka Keltikangas-Järvinen ei olekaan yhtä vanhingollinen maamme rajojen ulkopuolella kuin Johan Bäckman, alan vähitellen taipua ajattelemaan, että tieteellisiltä ansioiltaan vastaa Bäckmania.
Helsingin Yliopiston pitäisi kyllä rajata vähän tarkemmin että keitä häröjä sinne oikein otetaan dosenteiksi, luottamus menee!
Enimmäkseen K-J pyrkii kirjoituksissaan ja kannanotoissaan nostamaan esille tutkimusia jota laajasti maalmalla tehty ja pyrkii herättämään keskustelua keskeisistä pienen lapsen kehitysvaihkohtaisista tarpeista.Suomessa vaietaan ja valikoidaan lapsen tarpeita koskevaa tutkimusta, nostetaan keskusteluun vain ne harvat, usein varsin suppeat tutkimukset joissa lapsen kokonaisvaltaista kehitystä varsin puutteellisesti huomioidaan ja jotka eivät edes pyri lasta ymmärtämään.. Turha sitä on väitellä kotihoito-päivähoitotasolla vaan pikemmin todella pitäisi pyrkiä paremmin ymmärtämään mitä riskejä varhaisilla päivittäisellä erolla vanhemmasta saattaa lapsen kehitykselle olla kun tämä vielä pieni ja avuton.Kun uskalletaan kohdata nämä tosiasiat silloin pystytään myös paremmin kiinnittämään huomiota siihen miten kehittää päiväkotien työkäytäntöjä niin että nämä paremmin pystyvät eri ikäisiä lapsia tukemaan.
kataisen heitto äitien töihin paluusta, kun pikemminkin kotihoitoa pitäisi tukea paremmin (vaikka isovanhempien hoitamana, jos ovat eläkkeellä)...
Lisäksi niin se vaan on MEDIASSA viesti on yksinkertaistettava. siksi ns. tärkeimmistä asiosta on puhuttava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri epäkohta Suomessa on osa-aika töiden vähyys. Tästä ymmärtääkseni Katainen puhui. Äitien mahdollisuus sekä olla lapsen kanssa riittävästi kun tämä vielä pieni ja samalla säilyttää kosketus sopivasti työelämään Tämä on ilmeisesti mahdollista muissa pohjoismaissa.
Pojan luokkakaveri oli kuollut vuosia sitten, joten tämä tunnereaktio oli jotensakin liiallinen. Samalla luennolla kyseinen proffa haukkui hyvin ikävästi meitä ei-pääaineopiskelijoita. Mielialat vaihtuivat minuutissa, se oli suorastaan pelottavan epätasapainoista, varsinkin kun kyseessä on alan ihminen. Hänestä tuli monille, ei vain minulle, aika vahvasti värittyneen epämiellyttävä kuva. Ei liity häne kv-meritteihinsä, vaan on täysin ot, mutta inhimilllistä kyllä, se vaikuttaa siihen, miten otan vastaan hänen tutkimuksiaan. L K-J _oli_ epämiellyttävä ja moni sivuaineopiskelija jätti kurssin kesken (mikä taisi olla tarkoituskin) hänen käytöksensä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa yliopiston professoriksi on valitettavasti täysin mahdollista päästä vaikka tieteelliset tiedot ja taidot olisivat oikeasti niin heikot, että henkilö ei kykenisi pitämään edes oman oppiaineensa johdantokurssia tai vaikka hänellä ei olisi ainuttakaan julkaistua kv-artikkelia.
Nykyään vaaditaan pedagogisten opintojen suorittamista. Sinänsä on kuitenkin totta, että tutkimusmeriitit painavat opetusansioita enemmän professoreja palkatessa. Itse en ko. professorista ja hänen ajattelustaan pidä. Sen sijaan hänen tieteellisissä ansioissaan ei ole moitteen sijaa.
R.I.P. Helsingin yliopiston psykologian laitos...
... mutta siis: PEDAGOGISET opinnothan toki tietenkin takaavat sekä ammattitaitoisen tutkimustyön että ammattitaitoisen opetuksen huippuyliopistossamme...
...not.
;)
Arvostan Keltikangas-järvistä kyllä tuhatkertaa enemmän kuin joitain opetushallituksen puoskareita
Tietenkään en siis voi arvioida K-J:n uraa sen perusteella, millaisen kuvan hänestä sain persoonana. Hänellähän on sangen ansioitunut ura. MUTTA sain hänestä _henkilönä_ tuon kurssin aikana niin epätasapainoisen käsityksen etten ole oikein pystynyt suhtautumaan hänen tutkimustuloksiinsakaan kovin objektiivisesti. Olen kyllä lukenut hänen kaikki temperamenttikirjansa ja pidän erityisen tärkeänä sitä, että hän on tuonut temperamentin käsitteen suuren yleisön tietoon.
Vielä yksi korjaus: Liisa K-J on psykologi, ei sosiaalipsykologi ja minä osallistuin hänen kurssilleen psykologian sivuaineopiskelijana (sos.psyka pääaineenani).