*~*HEINÄKUISET 2013*~*

Mä en löytänyt tuolta vielä uutta kuumeiluketjuu joten tein sit itse sellaisen, ? ELOKUISET 2013 ?-nimellä löytyy.Aattelin josko sit mä toimisin siinä virassa mitä napsunen sä oot tässä ketjussa toiminut, niin olisin sit aktiivisempi :) Niin siis ootko sä odottanut ensin et tulee kunnolla porukkaa mukaan ja sit rustannu listan kasaan vai? Ja sitä sit päivitelly melkein päivittäin? Ei ole vissiin sen kummempi juttu kuin aina kiertopäivää rukata eteenpäin ja näin, huolehtia että kaikki on ajan tasalla? Päivitysvinkkejä siis tässä vaan tiedustelen näin ensikertalaisena kun vasta viime kierrossa tulin tänne foorumille pörräämään niin kaikki on vähän uutta:)



Niin ja tulkaahan kaikki tonne elokuisiin juttuu jatkamaan jotka ei vielä heinäkuulle pikkuista odota.Jospa me tultais sit perässä ja oltais synnärillä loppukesästä poksahtelemassa kilpaa :D



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/3/viestiketju/1720265/_elokuiset_2…

Nyt tulee taas täysin omaa napaa! En oo kerenny pahemmin täällä vierailla, viime viikon tiistaina lähin reissuun ja täälä sitä ollaan vielä tien päällä sairaana! :/ Angiinahan sieltä tuli kolmannen kerran tälle syksyä, flunssaa ja kuumetta pukkaa.



Nyt eletään kp 47 eikä oo tätiä näkyny! Eilen aamulla testasin ensimmäisen kerran apteekin omalla ja negahan sieltä tuli.. En ymmärrä yhtään, menkkamaisia oireita ja juilintoja on ollu jo pari viikkoa. Monta kertaa on tuntunu, että nyt ne alkaa, silti ei kuulu ei näy! Nyt ei tunnu taas minkäänlaisia vihlasuja. Lauantaina oli rintakehän verisuonet ihan pinnassa ja menkat on kuitenki todella monta päivää myöhässä!



En tiedä, mistä johtuu ettei tätiä näy.. Onko kroppa vielä niin sekasin vai mitä?! Melkein pakko käydä gynellä, jos ja kun täältä joskus pääsee kotiutumaan!



Suuuuuronnittelut kaikille plussaneille! :)



Rahtarinna kp 47/38

Se olis taas maanantai!



Purple, en uskalla testata ennenkö kp32 tai 33 kun on 'kunnolla' yli. Eli torstaina tai perjantaina. Pelkään niin sitä negaa :/



Pohojalaanen, ok!



Rahtarinna, kuulostaa kyllä todellakin omituiselta. Tuuhan kertomaan mitä gynellä selvis, jos ei oo tätiä vielä näkynyt. Koitahan parantua :)

naminami: Muistaakseni rustasin listaa sitä mukaan kun porukkaa alkoi pinoon ilmestyä! En minäkään ollut aiemmin mitään listoja päivitellyt mutta helppo homma se on, tosiaan lähes päivittäin vaan käynyt lisäämässä kiertopäiviä eteenpäin! Ei siis sen kummempia päivitysvinkkejä, tsemppiä elokuisiin, toivottvasti siellä tärppää!

Selvä pyy napsunen :) Ourait no eiköhän me saada homma tuolla elokuisissa käyntiin, tästä se taas lähtee! Kaikkea hyvää vielä sinulle ja kiitti kun oot niin ahkerasti jaksanu tuota listaa päivittää.otanpa mallia :)

Sabriinan ja Pohojalaasen pohdintoihin tuosta Clearbluen digistä, niin eikös siinä ole jotain heittovirheitä silloinkin, kun raskaus on jo edennyt. Monennelleko viikolle se edes näyttikään niitä viikkoja?



Bella, tsemppiä asunnon etsintään! Toivottavasti löydätte mieluisan. Toivottavasti nuo kiukunpuuskat johtuu raskaudesta, eikä pms:stä. Tsemppiä nyt ja pää pystyyn! :)



Taikku: Varmaan riippuu mitä työtä tekee. Kyllä minä pidän työstäni, ei siinä mitään. Mutta olen kyllä aina asettanut perheen, ystävät ja eläimet työn edelle niin sanotusti. Pidän niitä paljon tärkeämpinä, vaikka töissä onkin pakko käydä, että saa rahaa ja työn kannattaa olla siinä mielessä mieluisaa, ettei vapaa-ajalla ahdista seuraava työpäivä.



Purple: Onnea!!



Aliina: Kuulostaapa hyvältä, että miehesi on nyt ottanut noin tosissaan ovulaation hyödyntämisen. Mahtavaa!



ON: Tämä tyttö on ollut todella kiireinen hyvässä mielessä koko viime viikon loppupuolen ja viikonlopun. Huikean hieno viikonloppu takana. Vauvaprojekti on pyörinyt sen verran mielessä, että olen ovistestejä tehnyt aamuisin. Tänä aamuna vasta paukahti hymynaama Clearbluen testiin! :) Kiireellä soittelin sitten polille, että mitäs nyt tehdään. Tänään mies tuikkasi minulle vatsaan Ovitrelle-piikin, joka varmistaa munarakkulan lopullisen kypsymisen ja irrottaa sen. Varmisteltiin siis ovulaatio, ettei se stressin takia jää väliin ainakaan.

Torstai-iltapäivälle on sitten varattu aika pakastealkionsiirtoon! Nyt sitten siskorakkaat jokainen pistää kädet ristiin, että ne alkiot kestää sulatuksen. Se selviää tietenkin vasta torstaipäivänä.



Marjana kp 22/36-37 yk 31

(jos nuo kiertopäivät haluaa päivittää listaan, niin saa päivittää. Kierrosta tulee nimittäin aika paljon odotettua pidempi)

Bella,pakkohan se oli välillä tulla vähän purkaan tänneki omia ajatuksia:D onneksi täällä kaikki on niin ihania ja myötätuntoisia! Peittoja heiluteltiin jopa kaksi kertaa päivää ennen ovista,sitähän sanotaan että päivää ennen tai samana päivänä parhaat päivät on talletella;) Onneksi ei ollu vielä sillon edes tietoa oviksesta niin ei ajatellu sitä asiaa,ja oli muuten kiihkeää! :D

Mulla oli kyllä niin järettömän kipee se ovis ettei olis edes pystyny ovispäivänä edes pupuilemaan,tahtoo aina käydä kipeetä sinä päivänä:(

Tässä sitten vielä 13päivää odotellaan,yleensä aika hyvin pitäny toi oviksesta 14 päivää että menkat alkaa.



Viimeyönä näin kyllä superihanaa unta, että me saatiin pienen pieni vauva meidän perheeseen. Voiii kun yritin torkutella aamulla että olisin saanut jatkaa sitä ihanaa unta... Noh,enneunia! :D



Onneksi tässä on nyt muuta ajateltavaa parin viikon aikana,kun meidän asuntotarjous hyväksyttiin viikonloppuna. Nyt saa järjestellä asuntoasioita ja mietteet pysyy ihan muissa ajatuksissa :)



Atiilia ja naminami;pahoittelut tädin tulosta:( onnea ensikiertoon!



Pohojolaane;Jospa se on ihan harmitonta tosiaan tuo vuoto,oon kuullu että joillain sitä tulee alkuraskaudessa jostain syystä. Ja varsinkin harmitonta niin kauan kuin ei kunnon kipuja ilmaannu!



Purple;Hienoa että viiva vahvistuu,siellä ollaan jo niiiin raskaana;)



Emila;Mun ystävällä kävi niin että vaikka menkat oli reippaasti myöhässä niin positiivista testiä ei tullut. Meni sitten kaksi viikkoa sen jälkeen kun menkkojen ois pitänyt alkaa niin lääkärille kovien rintakipujen vuoksi,ja lääkärikin sanoi että ei sun nyt kannata mitään testiä tehdä mutta voithan nyt varmuuden vuoksi. No,hänpä sitten testasi ja plussahan sieltä pärähti. Kaikilla on niin yksilöllistä miten hormoonitaso nousee,jospa teilläkin olisi myös kyse siitä!



Marjana;Onnea hymynaamasta,ja tsemppiä siirtoon! Sinä se jaksat olla niin ihanan positiivinen, kaikista pettymyksistä huolimatta:)



Mago kp 13/26-29 yk6

Mago, totta ;) toivottavasti saitte hyvät talletukset ;)



Marjana, ei tule meille uutta kotia. Jäädään "vangiksi" entiseen ja elämä jatkuu samalla tavalla kuin tähän asti. Sisko oli ainut jolle olin kertonut vaikeasta tilanteesta (en vauvahaaveista) ja että suunnitellaan muuttoa lähitulevaisuudessa jos sopiva löytyy. Sisko lipsautti vahingossa vanhemmille. Luulin että siihen vois luottaa. Mutta näin kävi. Isä suuttui aivan hirveästi ja haukkui meidät kiittämättömiksi selkäänpuukottajiksi. Otin syytökset avosylin vastaan. En kuitenkaan saanut tilaisuutta puhua näistä "ongelmista", vaikka siinä jonkun aikaa keskusteltiin asunto-ja raha-asioista. Hän puhuu, muut kuuntelee, niin se on aina mennyt. Onhan hän hyvää hyvyyttään ottanut molemmat töihin ja taannut lainat. Siitä kiitollisuudenvelasta me nyt sitten asutaan nykyisessä varmaan loppuikämme, eikä mikään muutu.



Noh, oli tuosta lipsautuksesta hyötyäkin, jos pitää etsiä asiasta positiivisia puolia. Yksi murhe on nyt pois päiväjärjestyksestä. Muuten sitten ei olekasn mikään hyvin. Kaikkeen pitää kysyä lupa ja anoa hyväksyntää :/ Eihän tässä tilanteessa tietenkäln mikään pakko olisi olla.. Mutta kun en halua välit rikkoutuvan omiin vanhempiin. Ja oon mä oikeesti kiitollinen kaikesta mitä ne on mun ja meidän eteen tehnyt. Ne on auttanut niin paljon, ehkä jopa liikaakin?



Kaikkein eniten mua pelottaa se että mä olisin nyt raskaana. Siitä se sota sitten varmaan syttyiskin. Mutta mä en anna niitten päättää millon mä oon valmis äidiksi ja millon me saadaan toivoa lapsia. Joten kaikesta sydämestä toivon pikkuista.



Anteeksi näin omanapainen kirjoitus, mutta oli pakko purkautua.



Ei vielä mitään merkkejä tädistä. Mutta stressikin voi tehdä tepposet.

Kuulostaa niin lohduttomalta tuo suhteesi vanhempiisi. Toki olet kiitollinen ja rakastat vanhempiasi. Rakkaudesta ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä kaikkea. Toisaalta ehkä hyvä, että siskosi lipsautti vahingossa, vai mitä? Totuus tuli julki.

Pitäisikö sinun kirjoittaa vanhemmillesi kirje, jos et saa puheenvuoroa? Hae tilanteeseen oikeasti apua, tämä kuormittaa sinua ihan hirvittävästi ja lopun ikää. Kirjoita kirje vanhemmillesi, juttele äitisi kanssa, kysy apua perheneuvolasta..? On varmasti olemassa keino siihen, että miten tämä tilanne saadaan purkautumaan. Ensin sinun pitää itse uskoa siihen ja ottaa härkää sarvista. Vai mitä ajattelet? Sinun rakkautesi vanhempiasi kohtaan ei ole yhtään vähäisempi, vaikka sanotkin mielipiteesi ja elät elämääsi haluamallasi ja valitsemallasi tavalla. Yritä kertoa isällesi, että rakkaus pitää sisällään myös kunnioituksen, ja toisten päätösten hyväksymisen.

Joskus me vanhemmat unohdamme sen, että lapsen paras voi olla ihan jotain muuta kuin mitä me itse haluamme. Joskus olen itsekin haksahtanut tähän ansaan, vaikkakin erityyppisessä asiassa 11 -vuotiaani kanssa. Kysymys on rakkaudesta loppupeleissä. Kontrollointi menee tässä kohtaa vaan liian pitkälle, mutta isäsi ei selvästikään ymmärrä sitä. Hän ehkä on sitä mieltä, että on vain yksi ja ainoa oikea tapa, hänen tapansa. Ehdottomuus kuitenkin tuhoaa ihmissuhteita.

Ongelmilla on tapana kasaantua, niin kuin itsekin kirjoitit. Pelkäät vauvaunelmasi aiheuttavan seuraavan riidan. Toivon, että löydät voimia ratkoa tilanteen, tsemppiä. Tiedätkö.. Uskon, että isäsikin on helpompi olla loppuviimein, kun saisit hänet kuuntelemaan ajatuksesi? Varmasti tilanne on kuluttava hänellekin.

Mä teinä jatkaisin uuden asunnon katselemista. Jokaisella täytyy olla vapaa tahto elää omaa elämäänsä missä haluaa. Luulen että kun olette oman asunnon löytäneet, vanhempasi tajuavat etteivät nuo asiat kuitenkaan niin paljon muutu. Varmasti käytte kylässä ja muutenkin tapaatte ja soittelette? Tuo on sitä luopumisen tuskaa, noilla itsepäisillä ihmisillä se vaan tahtoo olla vapaudenriistoa, eivätkä he sitä huomaa. Anteeksi sanavalintani, en tahdo Bella loukata sua, mutta tämä nyt on vain mun mielipide.



Ei ne välit poikki mene, luultavasti muutaman kuukauden ovat suu mutrussa, mutta kyllä se rakkaus omaan lapseen kuitenkin voittaa. Siihen mä uskon. Sitkeästi vaan käytte siellä niin kuin ennenkin, ettekä anna heidän pahoittaa mieltänne. Varmasti kun vauvauutisen ilmoitatte, viimeistään siinä vaiheessa asia unohtuu, jotenkin tuntuu että nuo lapsenlapset ovat erittäin tärkeitä meidän vanhemmille.



Tehkää kuitenkin joka tapauksessa niin kuin te itse haluatte, tää elämä on turhan lyhyt jossitteluun. Sitä ei koskaan tiedä mitä huomenna tapahtuu. Ja silloin on ihana huomata että tätä elämää on oikeasti eletty niin kuin itse haluaa.



Mun isä kuoli kuusi vuotta sitten auto-onnettomuudessa 40-vuotiaana. Sen jälkeen en oo turhaan miettiny tulevaa, vaan yrittäny elää tätä päivää, koska milloinkaan ei tiedä koska tää aika loppuu.

Muutes soittelin tuos just neuvolaan, kun nyt näyttäis tulevan ihan vertakin muutama tippa. Sanoi ettei kannata huolehtia ennen kuin vuoto on runsasta ja siihen liittyy kipuja. On kuulemma erittäin yleistä että verta vuotaa alkuraskaudessa ja sanoi myös että valekuukautisten mahdollisuus on aika suuri. Joten rennosti vaan otetaan ja levätä kuulemma pitää runsaasti.



Marjana: Täällä sormet ja varpaat ristissä. Toivottavasti kaikki sujuu odotetusti! :)

Muuten se clear blue näyttää max 3+ vkoa.



Täällä on päästy jo yli tosta epätietoisuudesta. Kaippa ne on näitä hormonaalisia juttuja, toisinaan tunteet heittää kyllä niin laidasta laitaan. Surku käy miehen ku joutuu tällaista temperamenttipakkausta katselemaan. Muutenkaan ole siitä helpoimmasta päästä, saatika nyt ;)

Bella: Jatkakaa asunnon etsimistä. Nyt vielä sitä suuremmalla syyllä :) Sä elät SUN elämää ja sun vanhemmat elää omaansa.



Mun mielessä pyörii työpaikan vaihto.. Jopa kaupungin vaihto kokonaan. Jos ois äitiyslomalla niin ois helpompi lähtee ;)



Tuntemuksia edelleen selässä hieman. Ei yhtä paljoo kun v-loppuna. vatsa normaalia tyhjempi ja litteämpi. Yleensä usein turvotusta, mutta nyt ei. Mitään oireita ei oo mihinkään suuntaan muuten. Ei väsytä eikä mitään. Luulen, että ei oo tärpänny.

Bella: Täältä käsin on varmasti helppo neuvoa, mutta samaa mieltä olen Taikun kanssa, että jatkakaa asunnon etsimistä. Elämän voi aivan varmasti rakentaa ilman vanhempia, näyttäkää niille että pystytte siihen ihan omin voimin :)



Pohojalaanen: Mulla oli ekassa raskaudessa myös alle rv10 pariin otteeseen verivuotoja ja siitä syystä sain lähetteen alkuraskauden ultriin. Siellä onneksi selvisi että kaikki hyvin, vain verisuonia oli katkeillut, mikä on kuulemma erittäin tyypillistä, kun kohdussa tapahtuu muutoksia. Usein nuo verisuonten katkeamiset pysyy sisäisinä verenepurkauksina, mutta joskus ne saattavat tulla uloskin.



Väsymystä väsymystä täällä! Ja kauhee pömppämaha jo :D En tosin millään haluaisi näyttää mitään tähän liittyvää töissä erinäisistä syistä.. Toivottavasti pystyn peittämään tämän vielä piiitkään..:/

Purple, oli kyllä hyvä että sisko lipsautti. Ei olisi ollut itse helppoa kertoa mistään nuista ongelmista. Tuo kirjejuttu oli hyvä neuvo. Taidankin antaa isälle isänpäivälahjaksi tänä vuonna vähän erilaisen lahjan. Kirjoitan kirjeen ajatuksistani. Sitä isä varmasti osaa arvostaa, kun tietää miten vaikea minunkin on mistään asiasta puhua. :) Kiitos vinkistä! En usko että tästä mihinkään perheneuvolaan täytyy lähteä. Kun vaan saan itseäni niskasta kiinni ja saan ajateltua asioita, niin voi ottaa asiat puheeksi kunnolla. Ja sitten tietysti se kirje :)



Mutta tähän asiaan on niin paljon vaikuttavia tekijöitä, etten mitenkään pysty yhdessä illassa edes tänne selventämään. Mutta ei se asia kuitenkaan niin vakava ole, miltä se aluksi tuntui. Ja isälläkin on omat syynsä siihen, miksi hän ei halua meidän muuttavan tästä pois. :)





Pohojalaanen, kiitos. Laskeskeltiin miehen kanssa nuita kilometreja yms. Niin ei se sen halvemmaksi tulisi muualle muuttaa, koska verot nousisi. Päinvastoin, kallistuisi vain. Joten tässä tilanteessa on järkevintä jäädä tähän, vaikka se ei henkisesti paras ratkaisu olisikaan.. Mutta kukkaron kannalta kyllä :D Kiitos rohkaisusta kuitenkin.



Taikku ja pompula, kiitos! Te kaikki ootte niin mahtavia. Jaksatte tukea ja neuvoa kaikessa! :) Mitä tekisinkään ilman teidän apuja! Vaikka tähän asuntoon näillä näkymin jäädäänkin, niin aion kyllä itse järjestää keskusteluillan ja ottaa asiat esille. Tähän asti vain en ole uskaltanut avata suutani. Nyt vaan alkaa olla pakko jos meinaa säilyttää oman mielenterveyden :D :D Ja eiköhän se mahdollinen raskauskin sitten anna luvan näyttää, että osataan ihan ite järjestää elämämme ja päättää asioista ;) Niin ainakin toivon.





ON: Mies huomautti hirmuisen paksusta verisuonesta oikean rinnan nännipihan ympärillä. Huomasin sen itsekin. Ja nännipiha on suurentunut, myöskin vähän tummmepi/punaisempi kuin normaalisti ja verratuna toiseen. Toinen rinta sitten onkin ihan normaali? Eikä mitään aristusta tms oo ollenkaan. Seksihalut alkaa palailla pikkuisen. Luulisin? :D Menkkoja ei näy vieläkään :) Mutta en uskalla vielä epäillä mitään. Eiköhän ne sieltä vielä tuu. :) Tänään ollut tosi vetämätön olo ja nälkä kokoajan. Suussa maistuu ihmeelliselle aina välillä ja pikkuisen tulee verta nenästä (voi kyllä johtua ihan nuhastakin) :D Näillä mennään.

Bella! Milloin sä oikeen testaat?! Itse en kyllä malttaisi (enkä malttanutkaan) odotella! Tule sitten heti kertomaan kun olet testannut! Oireet kyllä lupailee hyvää ;)



Pompula: sama juttu mulla, maha pömpöttää, ihan turvonnut olo... varsinkin iltaisin farkun nappi puristaa. Muistan viime raskaudestani että joskus rv 8+ töissä yksi asiakas (14 v. poika) kysyi olenko raskaana, näytti kuulemma ihan siltä.



Nyt ajattelin kertoa töissä joskus sitten rv 12 tienoilla, enne joulua ehkä kuitenkin. Mutta tylsää että nyt jo näni turvottaa, käyttäisin mieluusti omia vaatteita mahdollisimman pitkään. En muista kyllä yhtään milloin olen aiemmin joutunut siirtymään äitiysvaatteisiin. Esikoisesta muistan sen,e ttä liikkeet tuntui superaikaisin ja rv 15 mieskin tunsi ne jo mahan päältä. Voi, sitä odotellessa! Ja sitä varhaisultraa, vielä olis 13 päivää siihen...



Nyt ei olekaan ihan hetkeen plussauutisia tänne ketjuun tullut, kuka kertoo ne seuraavaksi jotta saadaan tuota meidän mahtavaa plussajonoa kasvatettua?!? :)



Joten suuria plussapuhureita kaikille haaveilijoille tasapuolisesti!!!!!!



napsunen rv 6+0

En uskalla vielä!! Koska mä niin tiedän ja pelkään että se on nega, niin en halua pettyä taas :D Lupaan testata 8.11. (meidän 4v. vuosipäivä) jos ei sitä ennen oo täti kurvannut paikalle. Hihi :) On tää kyllä aika raastavaa. Mutta ihan sen takia en ostanut testejä kaappiin polttelemaan, olisin kuitenkin tehnyt ne liian aikaisin :D



No nuista oireista ei vielä voi mitään sanoa kun noita samoja on ollu tähän asti joka kierrossa ja mikäs muukaan sieltä on putkahtanut kun nega ja täti :P Pessimisti ei pety ;)



Vähänkö olis kiva tehdä miehelle sunnuntai-aamuna isänpäiväyllätys ja viedä aamulla kahvit ja aamupalaa sänkyyn ja sit tarjottimella olis pieni ja söpö lahjapussukka jossa komeilis tikussa kaks viivaa... "Susta tulee isi. Hyvää isänpäivää" :D aaaww.. Noooh.. Eipäs mennä asioiden edelle :D Täti tuleeeeeeeeeeeeeeeee.. :D

Ja aina vaan lisää plussia, tämä kuukausi on selvästi superkuukausi! Onnea ihan hirmuisen paljon!



Aliiina: onpa kivasti teillä mies mukana projektissa! Minä en ole paljon viitsinyt miehelle ilmoitella kierron vaiheista kun tiedän kuinka kovasti hän sitä vauvaa toivoo.



Pompula1: niitä pieniä vaatteita on kyllä ihmeellistä katsella! Tuntuu etteivät ne omat lapset ole mitenkään voineet olla koskaan niin pieniä :). Lyhyt aikahan se 50 tai 56 cm:n vaatteiden käyttöaika toki onkin.



Viola79: minäkin olen molemmissa raskauksissa halunnut käydä varhaisultrassa. Tuntuu mukavammalta kun tietää, että raskaus on ainakin alkanut oikeassa paikassa.



Tuulikello: minäkin ajattelin joskus jo kauan sitten, että kun esikoinen menee kouluun niin sitten olisi kiva jos olisi vauvan kanssa kotona. No, esikoinen on nyt tokalla, mutta eihän sitä tiedä jos vaikka nuoremman kouluunmenoaikaan sitten. Vaikka eihän näitä niin voi suunnitella.



Purple: meillä taas lapset ovat vuosikausia toivoneet pikkusiskoa tai -veljeä, ja siinä vaiheessa kun emme vielä vauvaa toivoneet, minulla oli oikeiasti jollain tavalla huono omatunto juurikin lasten vuoksi kun niin kovasti sitä siskoa tai veljeä toivoivat. Mutta jos meille vielä pienokainen suodaan, niin saapa nähdä onko tuo lasten into sitten enää niin kovin todellista...



Marjana: tsemppiä, toivotaan että alkiot kestävät sulatuksen ja kaikki menee niin kuin pitää! Josko nyt vihdoin olisi teidän vuoro.



Bella: jaksamista sinulle tilanteeseesi, ja pidähän ihmeessa oma pääsi oman elämäsi suhteen. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta kun ikää tulee lisää, tuo side vanhempiin kyllä väkisinkin alkaa vähän hellittämään - jokaisen tulee elää omaa elämäänsä, niin vanhempasikin ovat aikoinaan tehneet. Kuulostele tarkkaan, mitä sisimmäsäsi todella haluat, ja toimi sen mukaan, taatusti et myöhemmin kadu!



ON: ostin ovistestejä! Seuraavaa kiertoa varten, eli toiveet raskautumisesta tämän kierron osalta eivät niin kovin korkealla ole. Mutta siis en ole koskaan kokeillut ovistestejä ja ajattelin että olisihan se ehkä hyvä kuitenkin tarkistaa miten nuo omat ovistuntemukset suhtautuvat ovistestien tulokseen, niin tietää sitten ainakin onko ollut suunnilleen oikeassa. Ei sitä näin vanhana enää kuitenkaan joka päivä koko kiertoa jaksa... :). Ja tätituntemukset sen kun voimistuvat, muutaman päivän sisällä odotetaan saapuvaksi.



Vaikka tässä ei niin hirveän pitkää vauvan toivomista vielä olekaan takana, niin kyllä se raskautumisen ajatus tuntuu kovin kaukaiselta ja ihmeelliseltä. Toivetta vauvasta tuntuu kuitenkin siinä määrin olevan, että meinaan nyt ainakin tuon progesteronin käydä mittauttamassa, vaikka emme varsinaisiin hoitoihin lähtisikään.



Toivon lisää plussia heinäkuisiin ja tsemppiä elokuun puolelle siirtyneille!



Liisuli kp 24/22-27 yk 11

Hei, mä tilasin tollasen ihana kirjan. :) Ootteko muut hankkineet/aikoneet hankkia? Se itseasiassa tulikin jo postissa. Tosi helppo kirjata sinne kaikki ylös, suosittelen ;)

Heips,



Täällä olis vielä yks heinäkuuta kuumeileva. Oon lueskellu viestejä jo vähän aikaa mutta vasta nyt uskaltauduin mukaan. Viimeiset piinapäivät on nimittäin käsillä ja vielä pitäis pari päivää kärvistellä. Tänne on kertynyt jo niin hieno joukko plussanneita että jospa se teidän hyvä onni tarttuis tännekinpäin :) Onnea vaan vielä kaikille plussanneille!



Tässä vähän taustaa: toista lasta siis yritetään ja clomit on PCO:n takia käytössä. Keväällä tärppäs mutta keskenhän se sitten meni. Nyt on kp 26/28-29 ja ovis on ollut todennäköisesti kp 18 (sain irrotuspiikin kp 17). Menkkoja siis odotellaan lauantaille, ja koitan olla testaamatta sitä ennen koska se nega on aina isompi isku kuin se pahamaineinen täti. Menkoista sentään aina tietää että peli on siltä kerralta menetetty ja voi alkaa laskemaan uusia päiviä, mutta negasta jää aina vähän jossittelun varaa.



Mutta pitäkäähän peukkuja! Toivotaan että saadaan vielä monta mukaan heinäkuun plussaajiin!



Neea* kp26/28-29, yk5+km+yk4

Meillä töissä työkaverit tietää jo. Ollaan erittäin pieni firma ja työkaverit ovat mulle todella hyviä ystäviä ja neuvonantajia. Vähän tuntuu kyllä siltä, että he unelmoivat tästä lapsesta enemmän kuin minä itse. No, ehkä ite osaa rentoutua vasta sitten kun oikeasti tietää että siellä sydän lyö. Itsellä kun ei mitään oireita ole ja tuo vuoto tietysti vähän mietityttää, luonnollisesti. Sitä on tullu käytyä mielessä kaikki vaihtoehdot läpi. Olisi kyllä mahtavaa, jos näin vähäisillä oireilla pääsisi tässä raskaudessa, tosin luulen että viimeisellä kolmanneksella niitä on varmasti muille jakaa. Suuri iloinen yllätys kyllä ultrassa olisi, jos sieltä elämää löytyy.. Jouluaattona meinasin kertoa kaikille sukulaisille, jos siihen asti on pikku kaveri pysyny mukana. Tarrasukkia, tarrasukkia, niitä täällä kyllä tarvitaan..