Hei, te joilla seksiä parisuhteessa vähän tai ei ollenkaan!

tai sitten lapsesi nukkuu tosi sikeästi yksinään omassa sängyssään. Ja 20, olet ilmeisesti muutenkin päässyt elämässäsi tosi vähällä kun sä et tiedä mitä sana " uupumus" oikeasti tarkoittaa. Muuten et puhuisi tuollaista " shittiä" .



Ei varmasti kukaan täällä " piiloudu" lasten taakse seksikysymyksessä. Sä et todellakaan nyt tajua elämän realiteetteja.

Vierailija:

ja useita kertoja olen huomannut, että kun seksi ei enää pelaa, se on viimeinen muuri joka murtuu: silloin ei ole enää aitoa mielenkiintoa hoitaa suhdetta.

Enemmän pitkiä taukoja kuitenkin. Normaalisti 1-3krt/kk:ssa. Välillä asia vaivaa, välillä ei. Joskus tuntuu että tilipussikin riittää :-)



Varmaan aika normaalia pitkässä liitossa, kaikenlaisia tunteita mahtuu sekaan. Meilläkin mies haluaa harvemmin, kuin minä. Parisuhteemme on onnellinen.

Ensinnäkin haluan todeta et meidän perheessä on 3 lasta.Elämässämme on ollut niin paljon vaikeuksia et todellakin puhun kokemuksesta.On ollut lapsen kuolema ja muuta kaikkea ikävää.Mutta todellakin olen sitä mieltä ettei kannata verhoutua ongelmien taakse ja selitellä koko ajan.Vaikka elämässä onkin rankkaa,niin toisen ihmisen läheisyys on todella tärkeää ja antaa voimia jaksaa eteenpäin.Siis seksi on tärkeää parisuhteessa.

Ei olisi eroja niin paljon jos näistä asioista osattaisiin jokaisen kotona keskustella.

Edelleen tuntuu olevan ihmisiä joille läheisyys= seksi. Surkeaa jos teillä ei ole läheisyyttä kuin seksin yhteydessä...

Vierailija:

toisen ihmisen läheisyys on todella tärkeää ja antaa voimia jaksaa eteenpäin.

Mutta jos seksielämä sujuu hyvin niin parisuhde ei voi olla huono.

elävät huonossa parisuhteessa.Eivät vaan uskalla olla rehellisiä et ovat ajautuneet omassa elämässään " pois raiteilta" .

joillekin seksi on tärkeää, toisille ei. toiset tarvii seksiä kerran viikossa, toisille riittää kerta vuodessa. läheisyyttä ja hellyyttä voi olla myös ilman yhdyntää. vai olenko aivan väärässä?



nimim. onnellisessa ja hellässä parisuhteessa, vaikka seksiä vähemmän

muutenkin kuin seksillä =)

Meillä ainakin on paljon läheisyyttä, sekä henkistä että fyysistä vaikka seksielämä hyvin vähäistä onkin. Mikään " sisarusavioliitto" tämä ei kuitenkaan ole. En todellakaan suukottelisi ja halailisi veljeäni kuten miestäni. Elämäntilanteemme nyt vain sattuu olemaan sellainen ettei kummallakaan riitä energiaa seksiin.



Ongelmallisissa suhteissa tosin seksi usein on ainoa läheisyyden muoto ja siksi kovin tärkeää --olen nuoruudessani tällaisenkin suhteen kokenut. Siinä suhteessa seksiä oli todella paljon, mutta mikään muu ei sitten toiminutkaan..

Tästä on tehty joskus tutkimuskin, tiedä kuinka vakava tutkimus sitten, mutta en usko etteikö siinä olisi pisara totuutta! Luin tästä joku aika sitten eräästä amerikkalaisesta naistenlehdestä, (oisko ollut Glamour?). Uskoisin, että vaikka jenkit erilaisia ovatkin monessa suhteessa, niin tämä " perusasetelema" pitää paikkansa. Tämän jutun mukaan ihan leijonanosa pettävistä ihmisistä nimenoman SAA seksiä kotona. Toinen pettävä ryhmä ovat ne, jotka eivät harrasta seksiä lainkaan, siis todellakaan ikinä, mutta niitä oli aika pieni ryhmä verrattuna seksiä saaviin ja pettäviin. Eli ne, joilla libido ja seksihalut ajavat järjen yli, vonkaavat seksiä niin suhteessa kuin suhteen ulkopuolellakin. He saavat seksiä kotona, mutta heidän mielestään se ei ole tarpeeksi, (MIKÄÄN ei ole tarpeeksi näille ihmisille, tämä lieneen ihan biologinen vaisto. Jokainen tietää tämän ihmistyypin.) Sellaiset ihmiset, joilla seksiä oli harvemmin mutta säännöllisesti tai joilla oli tauko seksissä sairauden, pienten lasten, stressin ym. takia pettivät harvemmin.



Maalaisjärjellä ajatellen tämä kyllä tajuaakin. Jos ihmisellä seksihalut ajavat järjen ohi eikä riitä kyky tajuamaan, että parisuhteissa voi olla seksittömiä kausia, niin tottakai sitä päätyy vieraisiin.

Ex:lleni seksi on kovin tärkeää, koska hän ei tuntenut muuta läheisyyden muotoa. Halailu ja suukottelu johtivat AINA seksiin, tai ainakin niiden olisi pitänyt johtaa, muuten hän suuttui tai oli ainakin lievästi pahalla päällä ja murjotti. Ei puhettakaan, että olisi muuten voinut istua vaikka sohvannurkassa ja pussailla. Onneksi nykyinen mieheni on ihan eri maata! Pienten lasten vanhempina saattaa mennä viikkojakin, tai jopa kuukausi ilman seksiä, mutta mitä sitten? Sitten kun sitä taas harrastetaan, on se ihan yhtä ok.

Sulle ei ole maailmassa muuta totuutta kuin se jonka sinä olet keksinyt. Mutta, se on oikeastaan suurin häviö vain sinulle itsellesi :)

Jos pari harrastaa seksiä esim. päivittäin, mutta se on sellainen rutiininomainen pikatoimitus nukkumaanmennessä, niin kyllä siinä hohto karisee seksielämästä.



Meillä on pieni lapsi. Parisuhteessamme on seksiä noin kerran kuukaudessa, mutta se on sitten myös tärkeä tapahtuma. Meille seksi on hyvin henkistä, ei mikään sisään - ulos juttu.

On miehiä (ja naisia), joille MIKÄÄN seksin määrä ei riitä! He vonkaavat sitten vielä vierailtakin vaikka saavat kotonakin. On ihan tyhmää syyttää aina naista. Joillain ihmisillä on vain vahvemmat (??)seksihalut, joillekin riittää laatuseksi kerran kuussa. Joillekin seksin tarve voi oikeasti olla vähän sairauttakin, sitä ON SAATAVA hinnalla millä hyvänsä.



Meillä on kaksosten syntymän jälkeen ollut aika hiljaista. Ekat vuodet oli aika huonoakin seksiä ja mies kärsi siitä (joo pystyimme siitä puhumaan!). Nyttemmin seksin laatu on parantunut TODELLA paljon. Harrastamme sitä vaihtelevasti 1-2 kertaa kuussa ja silloin se on todella hyvää seksiä ja sen voimalla elämme seuraavaan kertaan. Mieskin on sanonut, että häntä ei enää haittaa vaikka on harvemmin kuin ennen, kun nyt se on niin intensiivistä ja mahtavaa:).



Meillä ei vain ole enää mahdollisuuksia harrastaa seksiä samalla tavoin kuin ennen. Aamut olivat meillä aikaisemmin seksihetkiä, nyt ne on poissuljettu koska toinen lapsista on aina välissämme aamuisin! Iltaisin taas emme miehen kanssa useinkaan edes tapaa koska hän on iltavuorossa.



Mutta väittäisin, että suhteessamme menee tätä nykyä paremmin kuin koskaan! Olemme molemmat aikuistuneet ja tajuamme, että tämä on vain vaihe elämässä.

Sen mukaanhan pettäjä ei petä sen takia, että sen takia, että ei saisi tarpeeksi seksiä kotona, vaan sen takia, että siinä on jännitysmomentti. Siis pettäjä ei saa kiksejä itse seksistä vaan jännityksestä, uuden partnerin uutuudenviehätyksestä, kiinnijäämisen mahdollisuus lisää vielä oman mausteensa. Ihan suoraan suomeksi sanottuna siis sen takia, että parisuhde ja partnerin niin ylä-kuin alapääkin on tuttu ja tylsä, ja halutaan jotain muutakin.

Minunkin mieheni on sairas, eikä kykene seksiin. Hänellä on kyllä syy siinä, että psyyke pistää hanttiin. Hän on impotentti, ollut ehkä 1,5 vuotta. Tähän ajauduttiin ehkä siten, että miehelle tuli liikaa suorituspaineita, eikä seksi meinannut onnistua, eikä lopulta onnistunut ollenkaan. Enää hän ei edes halua yrittää. Kuulemma halujakaan ei ole.



Itselleni asia on vaikea. Haluaisin onnellisen seksielämän, mutta sitä ei vain ole. Haluaisin myös lapsia. En kuitenkaan halua jättää miestäni, koska minusta se ei ole eettisesti oikein. Onneksi mieheni pystyy antamaan hellyyttä, halimaan ja silittämään jne. Hän myös tyydyttää minut " käsin" aina, kun haluan ja ehdottaa sitä joskus itsekin.



Se vain harmittaa, että mitään intohimoa en tunne, eikä hänkään. Kaikki on niin arkista. Olemme vielä nuoria, minä vähän yli 30 v. ja en haluaisi ajatella, että seksielämämme on tässä. Se ei koskaan ole ollut hyvää, sellaista, että olisimme siitä nauttineet. En vain tiedä, voiko tästä päästä parempaan tilanteeseen enää. Mieheni ei osaa puhua seksistä, ahdistuu vain, jos koitan siitä puhua. Hän kuitenkin kaipaa hellyyttä ja pyytää usein silittämään esim. selästä, mutta penikseen ei saa koskea. Onko teillä vinkkejä, miten saisin hänet taas innostumaan seksistä?



Suhteemme ei muutenkaan ole kovin tasapainoinen, mutta tällaista tämä elämä nyt on. Täytyy koittaa sopeutua ja toivoa parempaa.

Meilläkään ei juurikaan ole seksiä. Mutta sen sijaan on kaksi alle kolmivuotiasta lasta. Heräilen edelleen noin neljä kertaa yössä, joten ei ole energiaa muuhun kuin masturbointiin. Olen tosi onnellinen suhteessa ja niin on myös mieheni. Toki seksin hiljaiselo vaivaa ajoittain. Olemme puhuneet asiasta ja todenneet, että tämä nyt on tällainen vaihe. Jos lapset joskus ovat esim. mummolassa tai kerrankin samaan aikaan päiväunilla saatamme harrastaa seksiä. Esim. kesällä oli muutamia tosi hyviä hetkiä.



Parisuhdeterapeille haluaisin sanoa, että parisuhteen lisäksi on lapset. On helppo hokea, että parisuhdetta pitää hoitaa. TOki näin on. Mutta jos lapsi on esim. imeväisiässä, niin sitoo tämä äidin itseensä aika 100%. Lisäksi myönnettäköön, että sekä miehelleni että minulle paras nautinto on tällä hetkellä nukkuminen. Näin sanovat myös monet tosi pienten lasten äidit ja isät. Toki parisuhdekin on tärkeä, ja sitten kun lasten ryhmit rauhottavat on tärkeää löytää tuo puoli uudestaan. Kun on molemmin puolista luottamusta ja rakkautta, niin uskoisin niin myös käyvän. Ajattelen edelleen usein harrastavani seksiä mieheni kanssa, joten halut eivät sinällään ole kadonneet. Enemmänkin kyse on tilaisuuksien puutteesta. Hienoa, jos jotkut kuusilapsisen perheen äidit siihen pystyvät, meillä on kaksi lasta ja aika on oikeasti tosi kortilla

Meillä on myös 2-vuotias lapsi, joka nukkuu samassa makkarissa ja heräilee öisin vielä välillä kovastikin. Lisäksi tällä hetkellä molemmilla hieman työpaineita. Nämä " syyt" ovat johtaneet siihen, että sekstailuun ei jää aikaa ja ruutia, halua kyllä olisi ja kun tilaisuus koittaa niin se käytetään. Ennen lasta seksiä oli useamman kerran viikossa (siis myös silloin kun ei YRITETTY lasta), nyt hyvä jos onnistuu kuukauden välein saamaan aikaiseksi sopivaa tilaisuutta (lapsi hoidossa ja muut " murheet" unohdettu, fiilis sopiva jne.). Eiköhän tämä tästä tosin tokene entiselleen jossain välissä kun kuitenkin toiveissa on hankkia toinenkin lapsi muutaman vuoden sisällä.



Itseäni asia ei pahasti haittaa, eikä miestäkään. Teen usein itse aloitteita, joten meillä ei " vonkaa" vain mies - joskus mieskin voi olla niin väsynyt, ettei halua ja jaksa. Itseäni häiritsee eniten se, että sekstaisin nukkuvan lapsen kanssa samassa huoneessa - on käytetty kyllä kaikenlaista mielikuvitusta (eihän se makkari ja sänky ainoa paikka ole). Parisuhdetta hoidetaan vaihtelevasti kaksinkin, mutta myös lapsi kuuluu perheeseen kiinteästi.

Siis jos seksin taajuus ei ole kummallekaan osapuolelle varsinainen ongelma, niin miksi ihmeessä siitä pitäisi alkaa ottaa paineita? Eri asia tosiaan, jos jos lapset jo isoja tai ollaan lapsettomia, mutta miettikääs nyt hyvät ihmiset vähän kokonaistilannetta. Pikkulapsiaika on ihan valtaosassa perheissa aika rankkaa aikaa, mutta ei sitä kauaa kestä! Myöhemmin on taas aikaa keskittyä parisuhteeseen ja seksin saloihin, ja sorry to say, mutta jos ei sittenkään vielä/enää kiinnosta, eli suhteen kipinä siis periaatteessa on hiipunut lastentekoon ja sen jälkeiseen aikaan, niin tuskin sellainen suhde muutenkaan kovin vahvoilla on ollut - koskaan.

Suhde on kyllä alusta asti tuhoon tuomittu jos se tuhoutuu pikkulapsiaikaan ja siihen että seksin määrä vähenee. MInusta aikuisen ihmisen tulisi ymmärtää se, että lapset vievät tosi paljon aikaa ja energiaa. Useimmilla on varmasti niin, että jos on väsynyt niin silloin ei seksikään kiinnosta!



Minua ärsyttää, että nykyään seksistä toitotetaan liikaa! Ihan kuin se olisi se AINUT asia mikä pitää pareja yhdessä. Kyllä meillä on muitakin intressejä 18 vuoden yhdessäolon jälkeen. Seksi on osa sitä, mutta jos tilaisuuksia seksiin on nyt vähän, niin sitten se vain on niin.



Minä en myöskään usko, että kaikki jotka pettävät olisivat jotenkin tyytymättömiä kotona saamaansa seksiin. Jotkut vain pettävät koska se on, ihan kuten joku totesikin, jännittävää. He eivät ehkä muutenkaan kestä elämän realiteetteja, sitä että elämä ei aina ole kivaa ja että saman ihmisen kanssa voi välillä olla tylsääkin.