Lue keskustelun säännöt.
Hei, te joilla seksiä parisuhteessa vähän tai ei ollenkaan!
01.12.2005 |
Miten teillä menee suhteessa muuten? Näin anonyymisti kehtaan tunnustaa, että meillä on vähän yli 2-vuotias lapsi, eikä olla sekstailtu ollenkaan sen jälkeen kun ainokaisemme sai alkunsa!! Kumpaakaan ei taida oikein kiinnostaa... Meillä menee muuten ihan hyvin, ollaan ihan onnellinen (?) perhe, mutta en voi väittää, ettei asia vaivaisi. Vauva-aika jne. oli meillä aika dramaattinen (sairasteluja, läheisten kuolemia...), joten ei kauheasti ole edes tehnyt mieli. Onkohan meillä enää mitään toivoa? Onko kohtalotovereita?
Kommentit (81)
seksiä on vähän, ehkä 1-2x viikossa ja se on meille vähän. Miehellä kyllä riittäisi virtaa (ei valvo lapsen kanssa) mulla taas haluja kyllä olisi mutta en tosiaankaan vaan jaksa :´(
En jaksa, ei voi mtn. Vaakatasoon kun menen niin sinne nukahdan kun nuijalla nukutettuna.
Kyllä meillä vähän kiristää suhdetta, vaikka muuten menee tosi hyvin ja mainiosti. Pitäis vaan viedä vauvaa hoitoon ja olla ihan kahdestaa päivä pari niin varmasti tekisi hyvää.
Viikonlopuksi onkin mummo ottamassa yökylään :)
Mitäs siitä jos seksiä on vähän, jos kuitenkin osapuolet tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies ei ole tyytyväinen, koska pitäisi kuulemma saada useammin!Myöntää täytyy, että joskus meillä on ollut pitkiäkin taukoja.
Lapsen syntymän (9 kk) jälkeen seksielämämme on kuitenkin yllättäen parantunut huomattavasti, mikä varmasti johtuu siitä, että en enää syö pillereitä. Ne veivät seksihalut.
Meillä on kyllä nykyään ollut kauhean kireä ilmapiiri kotona johtuen miehen harrastuksista ja siitä ettei hän osallistu lapsen hoitoon. Silti meillä on seksiä mielestäni aika usein ja harmittaa, että mies valittaa kun sitä ei silti ole tarpeeksi. Seksi on hänelle todella tärkeää, ja yritän petrata asiassa hänen vuokseen, mutta minulle olisi tärkeää hänen apunsa lapsenhoidossa, eikä hän puolestaan yritä mitään parannusta siihen tilanteeseen. Itse asiassa aina asian tullessa puheeksi hän muuttaa aiheen siihen, miten seksiä on niin vähän. Minusta yksi-kaksi kertaa viikossa ei ole vähän! Kohta se loppuu kokonaan, kun saan tarpeekseni hänen saamattomuudestaan kotitöissä! Tuntuu, että mies oikein kiristää asialla eli ei osallistu lapsen hoitamiseen, koska seksiä ei ole tarpeeksi. Nuo asiat eivät liity mitenkään toisiinsa, mitä mies ei käsitä.
Meillä menisi paljon paremmin, jos mies alkaisi ajatella muitakin kuin itseään. Seksin ei pitäisi olla noin tärkeää parisuhteessa.
No hyvässä parisuhteessahan just ymmärretään että kuvioon kuuluu ottaminen ja ANTAMINEN. Nykyajan naiset on käsittämättömän kylmiä, ihan kuin se olisi heiltä pois että joskus iloisesti antautuvat miehelle vaikka mielettömästi ei sillä hetkellä hotsittaiskaan. Kyllä, seksiä on harrastettava joskus vain siksi, että toinen sitä haluaa.
Make
Vierailija:
Kuinkahan monessa parisuhteessa sitä seksiä on niin, että sitä harrastetaan vain sen takia että toinen haluaa. Onko sellainen sitten hyvä suhde?
Vierailija:
Miten vanhemmat kuvittelee et kun pikkulapsiaikana kasvetaan erilleen,niin sit yhtäkkiä kun lapset on isompia kaikki luistaakin normaalisti.Ei se niin mene.Parisuhdetta pitää hoitaa koko ajan.
Eli seksin harrastamisellako varmistetaan, ettei erilleen kasveta? Kyllä siihen tarvitaan paljon muutakin (toki seksi on osa sitä).
Ja Makelle kommentiksi: Annan mielelläni miehelleni vaikkei aina haluttaisikaan. Mutta mieheni myös hoitaa kotihommia, vaikkei aina haluaisikaan. Yhteispelillä elämä sujuu :-) Jos mies ei pistä tikkua ristiin arkielämän eteen (kuten oli kirjoitus tuossa edellä) > vaimo tekee kaiken ja väsyy > tuskin seksiäkään hirveästi tulee harrastettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, onhan niitä muitankin tarpeita, todellakin! Minulla on tarve saada mieheni ottamaan minut ja minun tarpeeni huomioon eli sen, että tarvitsen hänen apuaan lapsemme kanssa jaksaakseni paremmin arjen pyörittämisessä. Kuten aiemmin sanoin, otan kyllä huomioon hänen tarpeensa ja olen petrannut asiassa.
Mutta ilmeisesti vain miesten tarpeet tulee ottaa huomioon, mitä nyt välittämään minun toisarvoisista tarpeistani.
27
Olemme mieheni kanssa alle kolmekymppisiä, naimisissa ja meillä ei ole lapsia. Seksiä on noin kuukauden välein, nyt ollut vajaan kolmen kuukauden tauko. Tämä ei todellakaan ole iso ongelma, vaikka emme kumpikaan varsinaisesti riemusta hypikään.
Typerää on, että ulkopuoliset ihmiset alkavat väittämään että suhteemme olisi karikossa, tai emme tahtoisi hoitaa sitä. Kuinka voitte sanoa noin? Meillä halaillaan ja pussaillaan paljon ja seksiä harrastetaan silloin, kun molemmat sitä tahtoo. Minä tahdon harvoin ja mieheni kunnioittaa sitä täysin.
Ottakaa huomioon että maailmassa on erilaisia ihmisiä, joille luonnollisesti on eri asiat tärkeitä. Jos miehenäni olisi joku, jolle seksi merkitsee enemmän, tilanne olisi toinen.
Meidän avioliitossamme tärkeintä on yleisesti hellyys, puhuminen ja mukava yhdessäolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kyllä koskaan ole ollut mitenkään hurjan aktiivinen seksielämä, ei siihen oikein mitään erityistä syytä ole. Ehkä olemme vain sellaisia. Sitten kun seksiä on, on se ihan hyvää.
Raskausaikana emme sekstailleet ollenkaan, koska miehen mielestä oli outoa kun se vauva oli siinä välissä - minä puolestani olin halukkaampi kuin ehkä koskaan elämässäni. Että ei se aina niin mene, että naisen tulee " antaa" vaikka ei kiinnostakaan. Vois se mieskin joskus antaa, vaikka ei kiinnosta. En sitten edes hirveästi yrittänyt saada miestä peliin mukaan, kun tiesin hänen " mahakammonsa" .
Synnytyksen jälkeen olin aika huonossa kunnossa ja siinä taas meni muutama kuukausi ihan toipuessa. Pari kertaa kokeiltiin ja se teki sen verran kipeää että ajatuskin pelotti. Nyt pikkuhiljaa homma alkaa pelata, vaikka edelleenkään ei juuri tee mieli. Yritän kuitenkin haluta ja olla aktiivinen, ettei ajautuisi siihen pisteeseen, että on kulunut vuosi ilman seksiä.
Minulle seksi ei todellakaan ole tärkein asia tässä parisuhteessa, mutta ajattelin niin, että se on oleellinen asia, joka tekee meidän parisuhteesta parisuhteen. Muuten me oltaisiin vain asuinkumppaneita. Uskon, että halut kasvaa kun vain sitkeästi harrastaa seksiä. Useinhan se on ihan kivaa, kun on päässyt alkuun - vähän kuin liikuntaharrastus, että ryhtyminen on vaikeinta. Ei kaikista tulekaan sellaisia, että sekstaillaan päivittäin tai edes viikottain - jos ollaan tyytyväisiä vähempään, ei siitä pidä tehdä ongelmaa.
Ap:lle sanoisin, että juttele miehesi kanssa vaikka se tuntuisikin hankalalta. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeammaksi asia muuttuu. Ottakaa aikaa seksille, vaikka sovitte ajan. Ei kuulosta romanttiselta, mutta jos ei asiaa ota esille, se vain jää auki edelleen. Se voi olla kömpelöäkin (meillä ainakin oli), mutta pääasia on, että pääsee alkuun.
Jos seksittömyys vaivaa, silloin sillä on merkitystä. Mielestäni muuta keinoa ei ole, kuin jutella kumppanin kanssa. Kukaan ei osaa lukea ajatuksia.
Mutta seksitön liitto on järjetön. Kuin asuisi veljensä tai siskonsa kanssa. Ei kuulu minun elämänunelmaani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aikanaan ollut ns. toinen nainen.
Sillä miehellä oli avioliitossaan seksiä kerran viikossa ja kuulemma ihan vaihtelevaa touhua. Mitä nyt tietyt jumittuneet tavat vähän tylsistyttivät.
Mutta vaikka sen miehen arvomaailmassa seksi ei ollut tilastoykkösenä, hän selvästi olisi juuri seksin saralla kaivannut vaimoltaan enemmän ja parempaa. Omat yritykset innostaa vaimoa eivät tepsineet, ja mies tunsi itsensä onnettomaksi. Lapsia oli, ja perhe-elämä oli ihan onnellista. Mutta ei pelkkä hyvä isyys tai hyvä äitiys riitä elämänpituiseen onneen, ellei sitten ole seksikammoinen neurootikko, jolle seksi on iso ongelma ja joka saa tekosyyn seksin välttämiseen siitä, että on isä/äiti.
Meillä oli kivaa seksiä sen miehen kanssa. Kun hän tajusi että vihdoin hänen pitkäaikaiseen kaipuuseensa vastattiin, hän olisi halunnut ottaa eron. Mutta silloin minä peräydyin. Sanoin että selvittäkää tämä asia keskenänne.
Seksillä on hyvin, hyvin paljon merkitystä. Joku väitti aiemmin toisessa ketjussa että iän mittaan seksin merkitys vähenisi. Höpsis sanon minä. Kun tulee ikää, elämän- ja oman vartalon tuntemusta, kypsyyttä, kokemusta, uskallusta, mahdollisuuksia ja seksikumppaneitakin on ollut useampi, alkaa todella tajuta seksin ihanat, kokonaisvaltaiset mahdollisuudet ja mittasuhteet. Kokemukseni mukaan juuri keski-ikäiset miehet kärsivät siitä, että heidät kotona ohitetaan seksuaalisina, tuntevina ihmisinä. Vaimolle kelpaa tilipussi, kerran viikossa -pakkolähetyssaarnaaja ja se että mies hoitaa lapsia kun vaimo juoksee kampaajalla.
syystä, että tilanteita jolloin molemmat jaksavat ja lapset nukkuvat ovat harvassa. Silloin kun seksiä on, se on tulista. Mutta on ollut aikoja, että on ollut tosi hiljaista ja silloinkin olen ajatellut, että se on silti huono syy eroon. Kun muuten menee tosi hyvin, kyllä sitä seksiäkin jaksaa odotella.
Huonosti on asiat silloin kun jatkuvasti lievän painostuksen alaisena pitää säännöllisesti sekstailla, vaikka oikeasti ei jaksaisi.Ettei toiselle tule niitä patoutumia..Tiedän näitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen pitäisi olla jossain hepenissä ja vietellä (mikä varmasti välillä on ihan kivaa). Ne virttyneet Sloggit ja imetysliivit eivät ehkä kiihota.
Miesten tekemät aloitteet puolestaan on jotain perseen kourimista kesken arki-illan ruuanlaiton tai just kun on kiire lähteä jonnekin, ei siinä oikein pysty touhuamaan ja sillä hetkellä juuri mikään ei ole yhtä kaukana ajatuksista kuin seksi. Miksi mies ei tee aloitteita romanttisesti, tulemalla itse kauniissa boksereissa viinilasillisen kera, silloin, kun on RAUHALLISTA eikä ole mitään meneillään...
en ole oikeasti uskonut että näitä ihmisiä on olemassa! Nyt tiedän, miksi aviomiehet vonkaa baareissa!
nimimerkillä pakko saada joka päivä..... tai pää ei kestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hemmetti vieköön, kun se on MIES, joka ei halua! Revi tästä sitten huumoria, kun joka paikassa toitotetaan, että " mies haluaa aina" . Mutta kun ei halua. Hermo menee - ja keskusteltu on. MUTTA KUN EI HALUA. Mikä avuksi? En voi uskoa, että mieheni olisi maailman ainoa haluton mies.
Vierailija:
en ole oikeasti uskonut että näitä ihmisiä on olemassa! Nyt tiedän, miksi aviomiehet vonkaa baareissa!nimimerkillä pakko saada joka päivä..... tai pää ei kestä!
Olen sanonut miehelle että hän on vapaa menemään vieraisiin mikäli haluaa - en siis pidä häntä pakkoselibaatissa siksi etten itse nyt halua. Hän ei kuulemma halua mennä. Aikoinaan suoritin seksiä paljon ja jopa pakotin itseni saamaan orgasmin ym. Nykyään koen että minulla on oikeus itse päättää mihin kehoani käytetään. Minulla on oikeus sanoa ei.
erittäin vähäistä.
Syynä varmastikin se että saimme vauvan. Ensinnäkin mua ei synnytyksen jälkeen haluttanut yli puoleen vuoteen kipujen vuoksi. Eikä seksi ole enää muutenkaan entisenlaista kun puolen metrin päässä tuhisee pinnasängyssä viaton pienokainen. Ja joka herää heti huutamaan jos päästämme pihahdustakaan. Kyllä siinä seksihalut häviää, kun kanniskelee uniltaan herännyttä lasta puolisen tuntia ympäri asuntoa :)
Nyt isompana lapsi lisäksi ehdottomasti haluaa äidin ja isän väliin nukkumaan. Sekin on aika iso este seksille :)
Ehkä sitten kun lapsi kasvaa ja muuttaa omaan huoneeseensa, myös seksielämämme virkistyy...
Muutoin parisuhteemme on kunnossa. Joten väitän kyllä että hyvä parisuhde ei vaadi sitä että on myös aktiivinen seksielämä.
Mielestäni asia on paremminkin niin, että jos jompikumpi parisuhteessa on yksipuolisesti tyytymätön seksielämään, niin silloin parisuhde ei ole enää niin hyvä. Ja näinhän voi olla vaikka pariskunta harrastaisi seksiä joka ikinen päivä!!
Työpaineita on, sen tiedän. Eikä se lapsiperheen elämä niin auvoista ole, nukkuminen jää vähille, omat menot minimissä jne. Väsynytkin hän on. Mutta mutta olisihan se seksi sitten sitä mukavaa lisää siihen elämään. Eikö?
Olen (mielestäni) yrittänyt kaikki kikat, mutta hän ei osa perustella asiaa muulla tavoin kuin sillä, että " ei vain halua" . Syy ei kuulemma ole minussa (just, missä sitten?). Muita naisia ei varmasti ole. Joten en tiedä miten jatkaa...
on paljon yleisempää kuin kuvitellaan. Siitä ei vain puhuta. Syistä en osaa sanoa mitään, meillä on päinvastoin.
voi parisuhde todellakin tuntua tyolta. Sitahan se ei saisi olla, kun tyota on ihan tarpeeksi perheen pyorittamisessa ja normaalissa palkkatyossa. Parisuhde on lepokeidas kaiken hassakan keskella. On kunkin oma asia, miten tassa suhteessa haluaa levata. Joillekin lepoa on seksi, toisille juttelu tai lahekkain oleminen.
nim. 17 yhteista vuotta ja hyvin menee