Masentunut mies ja isänpäivä...

Masennus aika usein saadaan parannettua, joten en lähtisi kälppimään muuta kuin vasta sitten, kun olisin ihan viimeisillä voimillani. Jos siis avioliitto ilman masennusta oli muuten hyvä. Oma mies oli samanlainen vajaan vuoden, hoidin itse vauvan ja taaperon ja kaikki kotihommat, laskut ym. asiat. Mutta sitten onneksi mies parani eikä masennus ole tullut takaisin.

ja uskon todella että sulla ei oo helppoa! Vaikeasti masentunut on tosi ankeaa seuraa, synkkä ja huonolla tuulella ja tosiaan ei saa mitään tehtyä. Lastenne kannalta tuollainen isä on kyllä huono juttu... Kuitenkin toivoa on. Miehesi pitäisi nyt ainakin saada hyvä lääkitys ja toimiva avohoito eli päästä juttelemaan jonnekin ammattilaiselle. Sinä et voi etkä saa olla miehesi terapeutti!



Lapsille kannattaa muuten selittää että isä on sairas, eikä tahallaan laiska tai sellainen joka ei kiinnostu lasten asioista. Lapset kun usien etsivät tuollaisessa tilanteessa vikaa itsestään ja saattavat alkaa itsekin oireilemaan. Joku lapsi muuttuu vanhemman masentuessa ylireippaaksi ja joku taas raivoavaksi.



Tsemppiä! Koita pakottaa miehesi hoidon piiriin koska hoitamaton masennus pahenee ja kuvaan astuvat lähes aina itsetuhoisuus ym. Silloin voi olla perhekin vaarassa.

sun ero-idea ei kyllä hetki kuulosta niin hyvältä...

Lääkäriinkin meno voi ehkä auttaa. Saisi lääkityksen, jos ei sellaista ole.

Jos mies on huomannut vaivansa itsekin ja ymmärtää, että nyt olisi aika mennä lääkäriin, niin ei todellakaan ole viisasta ottaa sitä eroa juuri nyt.



"Myötä- ja vastamäessä" sanotaan avioliittolupauksessakin... Tee sama hänelle, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Haluaisitko, että sairastuessasi, mies jättäisi sinut pahimmalla hetkellä?

isänpäivä tähän aloitukseen liittyy, kun kerrot, että mies eilen on puhunut sairaudestaan??



Miksi nyt jättäisit, kun toinen on hakeutumassa hoitoon? Oletko kenties arvokkaampi?

miehellä siis ei ole MITÄÄN lääkitystä tuohon olotilaansa. Sai lääkäriajan vasta kahden viikon kuluttua.Tapasi siis jonkun sairaanhoitajan nyt torstaina terv.asemalla.



On kylläkin sairauslomalla tämän vuoden loppuun mutta ei masennuksesta (ei sitä ole kukaan edes vielä diagnosoinutkaan häneltä), töihin pitäisi palata tammikuun alussa muttei kyllä tuolla "teholla" ole työkykyinen laisinkaan.



On vaan odotellut kesästä asti, josko olo kohenee, olen hänelle nyt tosissaan viimeiset pari kuukautta paasannut, että tarvitsee lääkäriä ja jotain lääkettä. Nyt sitten sai aikaiseksi torstaina mennä taerv.asemalle, mutta tosiaan lääkäriaika vasta parin vkon kuluttua.



Tämä on siis ihan uutta, meillä 10 vuotta takana yhteiselämää eikä tälläinen ole koskaan ennen ollut. Ja lapsia tosiaankin ajattelen jokainen päivä, miten mahtaa vaikuttaa ja jättääkö jotain jälkiä heihin?



Mutta kiitos kommenteista.

Ei masennus tarkoita etteikö voisi halutessaan tsempata edes isänpäivänä.

Jälkiä varmaan jää, mutta eron myötä jäisi vieläkin enemmän, joten älä vielä ennakoi noin isosti.

Masennuksen syy voi hyvinkin johtua siitä fyysisestä sairaudesta. Esim. sydänongelmat aiheuttavat sangen usein myös masennusta. Samoin ihan sekin, jos ei tunnu paranevat omien odotustensa mukaisesti.



Hyvä, että hän on saanut sen lääkäriajan. Koita nyt vielä jonkin aikaa sinnitellä. Pyydä rohkeasti apua lähipiiriltä lastenhoidossa, että saisit myös omaa aikaa itsellesi. Masentuneen ihmisen kanssa on meneteltävä hieman kuin hukkuneen pelastamisessa. Koitettava saada uhri avannosta ylös, mutta pidettävä riittävä etäisyys, ettei hän vedä myös sinua mukaasi.

Jos mies on huomannut vaivansa itsekin ja ymmärtää, että nyt olisi aika mennä lääkäriin, niin ei todellakaan ole viisasta ottaa sitä eroa juuri nyt. "Myötä- ja vastamäessä" sanotaan avioliittolupauksessakin... Tee sama hänelle, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Haluaisitko, että sairastuessasi, mies jättäisi sinut pahimmalla hetkellä?

Sitten kun olette yhdessä päässeet tämän vaikeuden ylitse, voit nostaa itsellesi hattua. Ja olet oppinut elämästä paljon.