Yhdessä asuminen - vuokra?

Toi "vuokranmaksu" on nyt ehkä vähän väärä termi, alunperinkin laitoin sen sitaatteihin. Siis maksan oman osani kuluista.

..jos ja kun siis maksat osan miehesi asuntolainasta.

Sano nyt vielä, että teillä on avioehto, jossa sinulta on suljettu pois omistusoikeus miehen omaisuuteen - eli siihen osittain itse maksamaasi taloon! (Jos ei ole, niin sitten ei niin paljon väliä kuka sitä taloa makselee. Mutta tuo kertomasi "kummallakin on ja pysyy omat rahat" -meininki viittaisi päinvastaiseen.)

t. 19

...ja jos 17 maksaa pelkkiä kuluja eikä lyhennyksiä, niin sittenhän asia on juuri niin kuin moni muukin on ketjussa ehdottanut. Toki molempien osapuolien on reilua osallistua asumisesta koituviin kuluihin!



Joko ne kulut kannattaa laittaa puoliksi (jos tulot ovat suht. samaa luokkaa), tai sitten jakaa nettoansioiden suhteessa. Esim. jos naisen nettoansiot ovat 2x miehen nettoansiot, niin nainen maksaa kuluista 66% ja mies 33%, eli nainen maksaa kaksi kertaa enemmän.



t. 18

Kun kaksi ihmistä asuu yhdessä asunnossa eikä pidä kahta erillistä, yhteenlasketut kustannukset ovat pienemmät. Säästetyt kulut on sama asia kuin ylimääräinen tulo.



Miksi asunnon omistavalla osapuolella ei olisi minkäänlaista oikeutta osuuteen tästä säästöstä eli tulosta?



Mitään markkinahintaista vuokraa ei tietenkään pidä maksaa, jo senkin takia että harva ryhtyy esim. avoliiton purkautuessa vaatimaan samanpituisia irtisanomisaikoja kuin vuokrasuhteessa.

Jos yhteen muuttaminen olisi tehty yhteisymmärryksessä, reiluinta olisi ollut se että 19 olisi edelleen maksanut omat lyhennyksensä, mutta muut kulut olisi jaettu tulojen suhteessa. Koska miehellä oli tuloja omasta sijoitusasunnostaan, hän olisi varmasti joutunut maksamaan selvästi suuremman osan vastikkeesta, sähkölaskusta jne.

Asun miehen omistamassa omakotitalossa, enkä maksa lainasta senttiäkään. Maksan toki ajoittain öljylaskuja ja kodinkoneita ym. Olemme naimisissa ilman avioehtoa. Tarkoituksena olisi ostaa sijoitusasunto, joka taas olisi minun nimissäni (ja ASP-eduilla).

Kyllähän se asuntokin kuluu, ja sitä joutuu remppaamaan...Mitenkäs ne menot sitten jaetaan? Mielestäni vuokraa saa ja pitää pyytää juuri sen takia, että taloakin joutuu remppaamaan ja se kuluu kuitenkin kun asukkaita on enemmän.

Mitä mieltä meidän tilanteesta: asumme miehen omistamassa uudessa rivarissa pk-seudulla. Jäin juuri äitiyslomalle ja on sovittu että hoidan lapsen kotona kolmevuotiaaksi. Mies maksaa kaiken asumiseen ja autoon liittyvät menot (minulla ei ole ajokorttia) ja minä ostan kaiken ruokapuolen sekä taloustavarat. Lisäksi varmaankin maksan ison osan vauvan tulevista kuluista kun saan lapsilisän, tosin mies ostaa kaiken isomman, kalusteet, rattaat ym.

Minä menetän aikamoisen summan kun en tule olemaan kolmeen vuoteen palkkatöissä. Miehen omaisuus karttuu koko ajan asunnon muodossa, lisäksi hänelle jää aika paljon kuukaudessa säästöönkin, toisin kuin minulla. Toisaalta minulla ei olisi yksin varaa asua läheskään näin isossa ja uudessa asunnossa, vaikka kävisin töissäkin. Eikä varmaan olisi varaa jäädä kolmeksi vuodeksi hoitamaan lasta kotiin jos eläisin yksin lapsen kanssa. Ennen lasta olin vuoden töissä, sitä ennen todella pitkään opiskelijana, joten varallisuutta ei minulle ole päässyt vielä kertymään. Mies on ollut jo vuosia vakituisesti hyväpalkkaisessa työssä.

Minä teen kotona ollessani ison osan kotitöistä, tosin mies tekee myös oma-aloitteisesti ihan kaikkea tarvittaessa. Ruokapuolesta hänen ei tarvitse huolehtia koskaan

Onko mielestänne molempien kannalta reilu diili?

Tuskin se nainen asuisi omakotitalossa vuokralla eli se 2000 on aivan teoreettinen summa. Nainen maksaisi osansa asumiskuluista. Todennäköisesti nainen ostaa ruuatkin.

Kyllä minustakin on vähän hassua pyytää kumppanilta vuokraa, jos itse omistaa asunnon. Siis ehkä siinä tapauksessa, että molemmilla on omistusasunto ja se kumppanin asunto on vuokralla tuottaen hänelle näin rahaa. Siinähän se kumppani tienaa asumalla toisen omistamassa asunnossa ja reilua olisi, että asunnon omistaja saisi siitä osansa. Mutta jos toinen muuttaa vuokralta kumppanin omistusasuntoon, niin minusta on ihan älytöntä, että hänen pitäisi jatkaa vuoranmaksua, ihan kuin syy yhteenmuuttoon olisi raha eikä rakkaus. Mutta asumiskuluihin kuuluu tietenkin molempien osallistua, siis vesi, sähkö, vastike jne., koska niistä ei kenellekään omaisuutta kerry ja asukkaiden määrä vaikuttaa niiden suuruuteen. Mahdolliset remontit voi sopia erikseen.