Menitkö sinä synnyttämään karkkipussin ja limsapullon kanssa?

Oli sekä karkkia, sipsiä että energiajuomaa. Ei kyllä mikään noista oikein maistunut vielä sairaalassa.



Olin ennen raskautta juuri ja juuri normaalipainoinen. Ja olin siis koko raskauden hyvin vähillä karkeilla ja sipseillä, ja kokonaan ilman energiajuomia. Minulla ei ollut raskausdiabetesta, ja lapsi painoi 3,1kg syntyessään.

Synnytys kesti kauan ja mulle tuli jo ihan hirveä nälkäkin mutta en saanut syödä mitään :-(

söin osastolla jonkin verran suklaata (olin siis sairaalassa 2 yötä ennen synnytystä) ja miehellä tais olla limua synnytyksessä. Seinäjoella muuten synnytin!

En ole ylipainoinen, vaan alipainoinen.

mutta miehelle olisi pitänyt olla eväät mukana, sille tuli nälkä! Varmuuden vuoksi oli pussillinen luumuja mukana, mutta eipä niillekään ollut tarvetta...

Esikoisen ja kuopuksen kohdalla ei ollut mitään muuta mukana kuin äitiyskortti (vai mikä lie) koska synnytykset alkoivat yhtäkkiä ja olivat nopeita.



Keskimmäisestä kerkesin makoilemaan neljä päivää sairaalassa (käynnistetty synnytys) joten kyllä mukana oli aikamoinen suklaa-arsenaali =)

ohjeiden mukaan. En nyt muista tarkkaan mitä neuvolan ohjeissa käskettiin ottaa mukaan, mutta oli siinä jotain makeita sokeriherkkuja joita en olisi missään tapauksessa muuten raskauden aikana voinut nauttia raskausdiabetekseni takia.



Kysyin asiaa neuvolasta ja sekä hoitaja että lääkäri sanoivat ettei se enää siinä vaiheessa haittaa mitään. Synnyttäessä energiaa kuluu valtavia määriä ja jos vain jotain pystyy syömään niin hyvä. Makrosomiaa ei enää viime metreillä tarvitse ehkäistä. ;)

ehkä limuakin.



Molemmissa vatuloin sairaalassa 1-2 vuorokautta ennen synnytystä.

Mun ei ikinä maita syödä mitään, kun jännitän, ja kaikkia neljää synnytystäni olen tosiaan jännittänyt! Ei siis mitään syömisiä mukana. Mutta ah miten ihanalta synnytyksen jälkeen maistuikaan synnytyshuoneessa nautitut sairaalan tarjoamat lauantaimakkara-leipäviipaleet ja tee :)

Tuoremehu-pillimehuja, sekä karkkia, muistaakseni Marianne-pussi joka kerta, ja olisko ollut jotain muutakin vielä. Otin siksi, että jos tarvitsisi ylimääräistä energiaa. Ja myös jos mies olisi halunnut napostella. Pillimehuja join, ja yritin syödä karkkia, mutta ei maistunut. Synnytykst oli suht nopeita (paitsi eka, mutta jännitin niin paljon, ettei mikään mennyt alas). Tais mieskin olla hermona joka kerta, kun ei sillekään maistunut mikään.



Synnytysten jälkeen oli aina kauhea nälkä, ja sairaalassa saikin sitten aterian melkein heti. Pari kertaa synnytyssaliin, ja kolmannella kerralla pääsin osastolle sopivasti ruoka-aikaan.



Karkit napostelin sitten osastolla.



Olen normaalipainoinen, eikä ole diabetesta.

Ei tullut edes mieleen, ettei sairaalaan olisi saanut ottaa evästä. Neuvolan ja sairaalan "synnytysvalmennus" oli olematonta, sillä terkka unohti kertoa synnytsvalmennuksesta ja sairaalaan tutustumisesta. Kyselin sitten sitä joskus viikon 30 tienoilla, kun en ekan lapsen kanssa tajunnut, että sinne tulee ilmoittautua jo alkuraskaudesta. Oli sitten viimeisin valmennus jo ohi, mutta tarjosivat sitten mahdollisuutta valmennukseen 3 viikkoa lasketun ajan jälkeen. Sairaalan tutustumiseen oli viikkojen jonot, ja kun lapsi syntyikin ihan yllättäen rv 34, en pahemmin ollut valmistautunut.

Sen olin kuullut, että mehua ja hieman suklaata KANNATTAA ottaa mukaan. Ja synnärille tultuani hoitaja oikein kehotti meitä käymään ajan kuluksi kanttiinissa. No, sieltä niitä tosi terveellisiä herkkuja saikin: kahvia, vehnämössösämpylää, berliininmunkkeja ja sitten iso rivi niitä karkkeja.

Mies lähti kauppaan hakemaan pillimehua, mutta paniikissa oli hieman mennyt överiksi. Hän tuli jumalattoman kassin kanssa, jossa oli limuja, keksejä, suklaata, sipsejä. No, mitään en pystynyt noista nauttimaan ennen kuin lapsi oli maailmassa, mutta sen jälkeen kyllä väsymykseen maistui 5 päivän sairaalassa olon aikana. Ne tulivatkin tarpeeseen, sillä synnytyksen jälkeen tarjolla oli aika surkeat iltapalat ja ruoka muutenkin ihan kuvottavaa. Tosin osastolla oli kahtena päivänä iltapäiväkaffeen kanssa pullaa ja kakkua.

Eli veikkaanpa, ettei niillä synnärillä synnytyksen jälkeen tai jopa synnytyksessä nautituilla herkuilla ole suurta vaikutusta lapsen terveyteen. On tietysti surullista, jos raskausaikana syö itsensä huonoon kuntoon. Silloin lapsikin tietysti välillisesti kärsii. Mutta aika jeesustelua tulla hoitsujen korottamaan kulmiaan synnärillä.

Minä olin ihan normaalipainoinen, terve odottaja. Ei raskausdiabetesta. Lapsikin ennenaikaisuudestaan huolimatta 10 pisteen terve poika. Hoitaja synnytyksen jälkeen vilkaisi sitä herkkusäkkiä ja sanoi, että kun kotiin menette, niin muistatte sitten koko perhe alkaa syödä terveellistä kotiruokaa. Mutta that's it. Sehän oli mielestäni ihan asiallinen kommentti.

MInä synnytin siis onneksi Naistenklinikalla enkä jossain perähikiällä, jossa tartutaan kiinni epäolennaisuuksiin.

on taas tätä tavanomaista iltalehtimäistä otsikoiden pikkuasioista repimistä. (Aamulehden lähde siis tuossa oli Iltalehti, jos joku ei huomannut.)



Onhan sitä näitäkin äitejä, jotka eivät syntymättömästä vauvastaan piittaa, eli tupakoivat, käyttävät päihteitä tai jatkavat herkuttelua vaikka raskausdiabetes todettu. He ovat kuitenkin, onneksi, vähemmistö. Itse en ainakaan omasta suht laajasta mammakaveripiiristäni tunne yhtäkään, joka esimerkiksi ei olisi ottanut rd:tä vakavasti ja muuttanut syömisiään.



En todellakaan usko, että tuollaisia äitejä on epidemiaksi asti. Siellä Seinäjoella nyt vain joku ylipainoisiin hikeentynyt tyyppi on päättänyt antaa muutaman lausunnon lehdelle, joka tunnetusti tekee tällaisisita provosoivista ulostuloista mielellään näyttäviä otsikoita.



Muistuttaisin vielä, että rd kulkee enemmän geeneissä kuin kiloissa, eli ihan hoikillakin ihmisillä voi olla alttius sairastua siihen. Tällaisia esimerkkkejä löytyy ihan tästä mainitsemastani kaveripiiristäkin. Tietysti ylipaino lisää sairastumisriskiä, mutta riskitekijöitä on muitakin.



Taitaa vissiin päihdeäidit olla jo ihan lääst siisön, kun nyt IL haluaa aloittaa "kohinan" tällaisesta asiasta :D

kelasin ettei ehkä tee mieli varsinaisesti syödä, mutta jotain juotavaa mistä saa energiaa olisi hyvä olla mukana.

Olisikohan tuo otsikko toimittajan väärinkäsitystä? Haastateltu sanoo "osastolle", ja ehkä tarkoittaa osastohoitoa tai -tarkkailua raskauden aikana? Siinä tapauksessa diabetesäidin tosiaan on itsekästä mässyttää karkkeja.

matkalla synnytykseen

Mulla oli mukana sokerittomia pillimehuja ja myslipatukoita. Olin synnytyksen käynnistyksessä osastolla ja siellä taisin yhden mehun juoda. Loput sitten meni miehen suihin, kun se ei tajunnut ottaa itselleen eväitä :D



Kuopusta synnyttäessä mulla ei ollut eväitä, enkä niitä ehtinyt edes kaipaamaan. Sillon ei kyllä ollut edes sitä diabetesta...



Mutta mun mielestä on ihan käsittämätöntä, ettei diabetesäiti edes yritä pitää sokeriarvoja kurissa. Minä tein parhaani, mutta ongelmaksi koitui korkeat aamuarvot, johon en ruokavaliollani pystynyt vaikuttamaan. Sain insuliinilääkityksen.

eli siellä osastolla joutuu käkkimään ainakin vuorokauden ja mitään tekemistä ei ole.



Itse olin huolissani siitä että synnytysostolle lähtiessäni en enää pystynyt noudattamaan syö 3 tunnin välein ateriarytmiä, mitään eväitä minulla ei ollut ja hoitaja sanoi, että ei sinulla ole eikä tule nälkä.



Samaa mieltä jonkun aiemman kirjoittajan kanssa rd ei ole kiinni ylipainosta vaan geeneistä. Sokerivauvan voi siis saada normaalipainoinenkin synnyttäjä.

vanhastaan tiesin, että palvelu ei oikein pelannut ja mies toi ekan synnytyksen aikana vain hanasta vettä.

Otin siis omat limsat mukaan ja hyvältä maistuikin kesken synnytyksen.

Nam nam,

Miks sinne omat eväät pitäis ottaa? Saa kai sieltä tarvittaessa syötävää/juotavaa. Tosin itsellä ollut niin rajut ja kivuliaat synnytykset, et joku syöminen ja juominen olleet viimeinen asia mielessä. En olis pystynyt.

Minä en ainakaan saanut syötävää/juotavaa

Mulla ei ole ylipainoa (BMI 24 alussa), mutta silti sokerit oli koholla odotusaikana. Olin tosi natsi, en syönyt koskaan mitään sokeripitoista. Jopa mansikat jätin 100% rauhaan heinäkuulla. Synnytykseen otin suklaata, koska ajattelin juhlia vauvan syntymää sallimalla itselleni ekan kerran herkkuja kuukausien tauon jälkeen!

Mulla ei ole ylipainoa (BMI 24 alussa), mutta silti sokerit oli koholla odotusaikana. Olin tosi natsi, en syönyt koskaan mitään sokeripitoista. Jopa mansikat jätin 100% rauhaan heinäkuulla. Synnytykseen otin suklaata, koska ajattelin juhlia vauvan syntymää sallimalla itselleni ekan kerran herkkuja kuukausien tauon jälkeen!