Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsi haluaisi muuttaa meille mutta äitinsä ei anna lupaa
05.11.2012 |
Lapsi on 10 vuotias ja haluaisi asua meillä mutta hänen äitinsä pistää vastaan. Asumme miehen kanssa kahdestaan omakotitalossa joten tilaa olisi ja lapsi olisi minun puolestani tervetullut meille.
Äiti on jo nyt raivoissaan minulle siitä että lapsi tulee meille koulun jälkeen ja minä ruokin hänet ja lähetän sitten kotiin. Äitinsä on puoli viiden aikaan vasta kotona.
Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Odottaa se kaksi vuotta jolloin vasta kuunnellaan lasta vaiko toimia aikaisemmin?
Kommentit (239)
No, ei laita. Onko isä vastassa kun lapsi tulee koulusta, no ei ole. Se OLET SINÄ AP! Etkä sinä ole huoltaja. Kun huoltajuudesta taistellaan niin sielä arvioidaan sitä että miten ne oikeat vanhemmat hoitavat hommansa eikä ne uudet naiset taikka miehet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi lapsen EI ole hyvä muuttaa isänsä luokse. "Joku" kotona ei voi olla peruste. Voihan äitikin hankkia jonkun häiskän sinne päivystämään, ja silloin sinun perusteesi on mitätöity.
Pitäisi olla perustavanlaatuinen syy muuttaa asumisjärjestelyjä tuossa tilanteessa. Miksi et voi kertoa, miksi olet kotona? Herättää kovasti epäilyksiä. Toiseksi: toiset ja myöhemmät suhteet kariutuvat ensimmäisiä todennäköisemmin. Ei ole taetta, että olette yhdessä tulevaisuudessa. Sinun varaasi ei voi laskea, vaan sinä olet itse asiassa riski, koska sinun ja miehen ero olisi taas uusi muutos lapsen elämässä, isän luokse muuton jälkeen.
Miksi lapsi ei voisi asua meillä? Ja käydä vaikka iltaisin äidillään ja olla siellä joka toinen viikonloppu? Mielestäni se että lapsella on hyvä äiti ei riitä perusteluksi koska lapsella on myös hyvä isä. Tai sillä että lapsen mieli muuttuu koska olen sanonut että odotamme kaksi vuotta ja jos lapsi on edelleen samaa mieltä niin sitten harkitsemme. Joku kysyi miksi miehelle/meille ei riitä joka toinen viikonloppu ja iltapäivät niin voisin kysyä että miksi äidille ei riitä joka toinen viikonloppu ja arki-iltoina vaikka pari tuntia? ap
äidillä, koska äiti sanoi että 4- vuotias on liian pieni eroamaan pitkiksi ajoiksi äidistään ja mies ei taas halunnut taistella oikeudessa koska se olisi vahingoittanut kaikkia, ja osaksi arvasi mahdollisuutensa. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että menetti kaikki mahdollisuudet asua lapsen kanssa koko lopuelämäksi. Vaan nimenomaan niinpäin että nyt kun lapsi on jo isompi ja haluaa itsekkin asua isänsä kanssa niin nyt olisi hyvä aika tehdä muutos. Eihän tässä minun varaani laskettakkaan, olen mielestäni selvästi kirjoittanut että lapsi haluaa asua nimenomaan isänsä kanssa. Ei elämää voi laskea sen varaan että entäpä jos erotaan tai kuollaan, ihan yhtä hyvin voisin sanoa että lapsen olisi hyvä myös totutella asumaan isän kanssa jos äiti kuolee niin on taas uusi muutos edessä:) ap ps. Mitä teet sillä tiedolla mitä minä teen kotona? Ja miten se liittyy lapseen kun olen jo sanonut että meillä on aina joku kotona aamuisin ja iltapäivisin.
Ja mies on kotona aamuisin ja iltapäivisin?
Jos sanoisin sinulle vaikka että olen työtön tai työkyvytön tai tekisin töitä kotona, niin mitä ratkaisevaa siinä nyt olisi? odotan vastausta:)
Niin ja jos luet viestit niin huomaat kyllä että olen sanonut että mies on kotona iltapäivisin ja aamuisin.
Tuntuu kamalalta ajatella, että tämä nainen kirjoittelee toisen naisen lapsesta näin pakkomielteisesti. En jaksa uskoa, että lapsen isä on pyytänyt ap:ta käymään tätä raivoisaa keskustelua. Mutta ap halusi vastauksia ja sai. Toivottavasti hän heräsi ajattelemaan.
Mulla tulee tästä kuviosta nyt mieleen se pieni Eerika, joka vaadittiin isän luokse asumaan.
Minä tätä juttua kerron niin miksi esimerkiksi sinun on niin vaikea hyväksyä että asiat menisivätkin niin kuin minä olen sanonut? Miksi siis jossitella että mahtaisiko edes miehen versio olla sama? Mikä saa sinut luulemaan että vääristelen esim. miehen sanoja? Ja mikähän olisi minun motiivini tekoon?
Eihän keskustelussa olisi mitää järkeä jos minä valehtelisin puolet ja vääristelisin asioita.
Olen mielestäni selkeästi ilmaissut että "MINUN MIELESTÄNI" kun olen kertonut miksi lapsen olisi hyvä olla meillä. Ne ovat sellaiset asiat mitä minä olen huomannut ja jotka minä koen tärkeäksi, kysynkin siis sinulta etkö sinä koe tärkeäksi että joku auttaa lasta läksyissä kun hän pyytää apua tai että joku on kotona kun lapsi lähtee kouluun ja tulee koulusta?
Eiväthän nuo tietenkäänpakollisia asioita ole mutta meidän tapauksessa mahdollisia ja olemme havainneet että lapsikin siitä pitää. Ja huomaan että jätit kai tahalteen? viimeisen lauseen pois tuosta jossa muistaakseni luki suurinpiirtein näin " ennen kaikkea lapsi tykkää viettää aikaa isänsä kanssa ja isä hänen" Joten ei varmaan tarvitse vastata kappaleen viimeiseen lauseeseen :)
Osa teistä väittää että minä kiihkoan ja vaahtoan, olisiko parempi etten enää vastaisi? tai että vastaisin hitaammin? (tosin sekään ei sovi koska sitten väitetään että minä vastaan itse itselleni ja huudellaan perään että miksi minä en voi vastata)
MINÄ tosiaan kirjoitan koska MINÄ tästä haluan keskustella teidän äitien kanssa. Mieheni ei halua kirjoitella keskustelupalstoilla ja hänelle riittää keskustelu lapsen äidin kanssa:)
En tiedä miksi sinun on vaikea ymmärtää että vaikka minä kirjoitan ja vastailen täällä keskustelupalstalla niin reaali elämässä mies hoitaa nämä jutut. Eli jos kirjoitan täällä että ystäväni haluaa antaa lapsen adoptioon niin onko se pakko kääntää niin että minä haluan antaa ystäväni lapsen adoptioon??
ap
että valehtelisit, mutta tällaiset asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia, eikä kukaan ulkopuolinen voi todellisuudessa ottaa kantaa asiaan pelkästään sinun käsityksesi perusteella. Sinä kerrot asiat niin kuin ne SINUN MIELESTÄSI ovat. On tärkeätä, että lapsia autetaan läksyissä, mutta minä en tiedä, auttaako äiti läksyissä vai ei. Lisäksi se ja kotona oleminen kouluun lähtiessä ja palatessa ei yksinään riitä asumisjärjestelyjen perusteeksi. Kotona olija mitä ilmeisimmin olet sinä, eikä lapsen isä, kun et ole siihen selvästi vastannut.
Minä en ole missään vaiheessa väittänyt, että lapsella ei olisi hyvä asua teidän luonanne, tai edes että hänen olisi parempi asua äitinsä luona. Minä arvostelen asennettasi yksipuolisesti selittää, kuinka lapsen pitäisi saada muuttaa teille kouluunlähdön ja koulustapaluun ja läksyavun takia, ja siksi että hän haluaa, ja että hän viihtyy isän kanssa. Sanallakaan et ole punninnut kummankin vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia perusteellisemmin, mikä tarkoittaisi, että todella haluat lapsen parasta. Tiedätkö esimerkiksi, ettei lapsi viihdy äitinsä kanssa? Että muuttohalussa ei ole kyse alkavan murrosiän aiheuttamasta uhmasta lähivanhempaa kohtaan? Esimerkiksi.
Vaahtoaminen tulee siitä, että sekaannut aivan liian voimakkaasti ratkaisuun, jossa sinun roolisi pitäisi olla huomattavasti neutraalimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä palstalla on ollut, onnittelut AP kirjoittajalle.
enkä jonkun pakkomielteiseltä vaikuttavan naisen mielipidettä pelkästään.
Onko kyseessä sellainen tilanne, että olet epävarma asemastasi ja haluat liehitellä lasta ja sen asumaan teille, että mies ei varmasti jättäisi sinua ja palaisi exän luokse.
Miksi lapsi ei voisi asua meillä? Ja käydä vaikka iltaisin äidillään ja olla siellä joka toinen viikonloppu?
Mielestäni se että lapsella on hyvä äiti ei riitä perusteluksi koska lapsella on myös hyvä isä. Tai sillä että lapsen mieli muuttuu koska olen sanonut että odotamme kaksi vuotta ja jos lapsi on edelleen samaa mieltä niin sitten harkitsemme.
Joku kysyi miksi miehelle/meille ei riitä joka toinen viikonloppu ja iltapäivät niin voisin kysyä että miksi äidille ei riitä joka toinen viikonloppu ja arki-iltoina vaikka pari tuntia?
ap
kun et voi kerran uskoa että minä puhun totta:)
Lapsella on kaksi vanhempaa äiti ja isä. Molemmat yhtä rikkaita. Välimatka 2km. Molemmat asuvat omakotitalossa. Molemmat rakastavat lastaan yhtä paljon. Kummassakaan ei ole mitää vikaa.. Lapsi haluaisi kokeilla isän luona asumista, ja olisi tätä mieltä vielä kahden vuoden päästä.
siinähän se tilanne lyhykäisyydessään. Vastaa sitten tuohon kuvitteelliseen tarinaan vaikka kuvitteellisesti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet kotona ja mieskin on aamuisin kotona ja heti aikasin päivällä? Mies tekee siis vain jokusen tunnin töitä päivän aikana? Koska eihän tuo muuten olisi mitenkään mahdollista! Laskepa Ap tunteja mitä menee kun käy töissä ja on työmatkat. Ja on sillä kuule aika iso merkitys että miksi olet kotona! Sullahan voi olla vaikka masennus, joku sairaus joka vaikuttaa ja paljon kaikkeen.
miksi lapsen EI ole hyvä muuttaa isänsä luokse. "Joku" kotona ei voi olla peruste. Voihan äitikin hankkia jonkun häiskän sinne päivystämään, ja silloin sinun perusteesi on mitätöity.
Pitäisi olla perustavanlaatuinen syy muuttaa asumisjärjestelyjä tuossa tilanteessa. Miksi et voi kertoa, miksi olet kotona? Herättää kovasti epäilyksiä. Toiseksi: toiset ja myöhemmät suhteet kariutuvat ensimmäisiä todennäköisemmin. Ei ole taetta, että olette yhdessä tulevaisuudessa. Sinun varaasi ei voi laskea, vaan sinä olet itse asiassa riski, koska sinun ja miehen ero olisi taas uusi muutos lapsen elämässä, isän luokse muuton jälkeen.
Miksi lapsi ei voisi asua meillä? Ja käydä vaikka iltaisin äidillään ja olla siellä joka toinen viikonloppu? Mielestäni se että lapsella on hyvä äiti ei riitä perusteluksi koska lapsella on myös hyvä isä. Tai sillä että lapsen mieli muuttuu koska olen sanonut että odotamme kaksi vuotta ja jos lapsi on edelleen samaa mieltä niin sitten harkitsemme. Joku kysyi miksi miehelle/meille ei riitä joka toinen viikonloppu ja iltapäivät niin voisin kysyä että miksi äidille ei riitä joka toinen viikonloppu ja arki-iltoina vaikka pari tuntia? ap
äidillä, koska äiti sanoi että 4- vuotias on liian pieni eroamaan pitkiksi ajoiksi äidistään ja mies ei taas halunnut taistella oikeudessa koska se olisi vahingoittanut kaikkia, ja osaksi arvasi mahdollisuutensa. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että menetti kaikki mahdollisuudet asua lapsen kanssa koko lopuelämäksi. Vaan nimenomaan niinpäin että nyt kun lapsi on jo isompi ja haluaa itsekkin asua isänsä kanssa niin nyt olisi hyvä aika tehdä muutos. Eihän tässä minun varaani laskettakkaan, olen mielestäni selvästi kirjoittanut että lapsi haluaa asua nimenomaan isänsä kanssa. Ei elämää voi laskea sen varaan että entäpä jos erotaan tai kuollaan, ihan yhtä hyvin voisin sanoa että lapsen olisi hyvä myös totutella asumaan isän kanssa jos äiti kuolee niin on taas uusi muutos edessä:) ap ps. Mitä teet sillä tiedolla mitä minä teen kotona? Ja miten se liittyy lapseen kun olen jo sanonut että meillä on aina joku kotona aamuisin ja iltapäivisin.
Ja mies on kotona aamuisin ja iltapäivisin?Jos sanoisin sinulle vaikka että olen työtön tai työkyvytön tai tekisin töitä kotona, niin mitä ratkaisevaa siinä nyt olisi? odotan vastausta:)
Niin ja jos luet viestit niin huomaat kyllä että olen sanonut että mies on kotona iltapäivisin ja aamuisin.
Jos olet mt-syistä pois työelämästä niin siinä voi olla syy pitää lapsi kotonaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tiedä vielä että haluaako lapsi kuinka kauan aikaa tuota muuttoa. Jos kerran meinaatte pari vuotta odottaa niin mitä tätä asiaa pitää enää täällä vatvoa. Palataan asiaan uudestaan 2 vuoden kuluttua. TULE SITTEN KERTOMAAN ETTÄ HALUAAKO LAPSI VIELÄ TEILLE. Jos nyt enää olette edes sillon yhdessä jne. Ex joo?
miksi lapsen EI ole hyvä muuttaa isänsä luokse. "Joku" kotona ei voi olla peruste. Voihan äitikin hankkia jonkun häiskän sinne päivystämään, ja silloin sinun perusteesi on mitätöity.
Pitäisi olla perustavanlaatuinen syy muuttaa asumisjärjestelyjä tuossa tilanteessa. Miksi et voi kertoa, miksi olet kotona? Herättää kovasti epäilyksiä. Toiseksi: toiset ja myöhemmät suhteet kariutuvat ensimmäisiä todennäköisemmin. Ei ole taetta, että olette yhdessä tulevaisuudessa. Sinun varaasi ei voi laskea, vaan sinä olet itse asiassa riski, koska sinun ja miehen ero olisi taas uusi muutos lapsen elämässä, isän luokse muuton jälkeen.
Miksi lapsi ei voisi asua meillä? Ja käydä vaikka iltaisin äidillään ja olla siellä joka toinen viikonloppu? Mielestäni se että lapsella on hyvä äiti ei riitä perusteluksi koska lapsella on myös hyvä isä. Tai sillä että lapsen mieli muuttuu koska olen sanonut että odotamme kaksi vuotta ja jos lapsi on edelleen samaa mieltä niin sitten harkitsemme. Joku kysyi miksi miehelle/meille ei riitä joka toinen viikonloppu ja iltapäivät niin voisin kysyä että miksi äidille ei riitä joka toinen viikonloppu ja arki-iltoina vaikka pari tuntia? ap
äidillä, koska äiti sanoi että 4- vuotias on liian pieni eroamaan pitkiksi ajoiksi äidistään ja mies ei taas halunnut taistella oikeudessa koska se olisi vahingoittanut kaikkia, ja osaksi arvasi mahdollisuutensa. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että menetti kaikki mahdollisuudet asua lapsen kanssa koko lopuelämäksi. Vaan nimenomaan niinpäin että nyt kun lapsi on jo isompi ja haluaa itsekkin asua isänsä kanssa niin nyt olisi hyvä aika tehdä muutos. Eihän tässä minun varaani laskettakkaan, olen mielestäni selvästi kirjoittanut että lapsi haluaa asua nimenomaan isänsä kanssa. Ei elämää voi laskea sen varaan että entäpä jos erotaan tai kuollaan, ihan yhtä hyvin voisin sanoa että lapsen olisi hyvä myös totutella asumaan isän kanssa jos äiti kuolee niin on taas uusi muutos edessä:) ap ps. Mitä teet sillä tiedolla mitä minä teen kotona? Ja miten se liittyy lapseen kun olen jo sanonut että meillä on aina joku kotona aamuisin ja iltapäivisin.
Ja mies on kotona aamuisin ja iltapäivisin?Jos sanoisin sinulle vaikka että olen työtön tai työkyvytön tai tekisin töitä kotona, niin mitä ratkaisevaa siinä nyt olisi? odotan vastausta:)
Niin ja jos luet viestit niin huomaat kyllä että olen sanonut että mies on kotona iltapäivisin ja aamuisin.
Jos olet mt-syistä pois työelämästä niin siinä voi olla syy pitää lapsi kotonaan :)
Kyllä minä varmaan ymmärtäisin että lapsi ei voi asua meillä jos minulla on mielenterveysongelmia:D Voi hyää päivää!
No minulla on kirjanpitoyritys ja teen töitä kotona. Sorry nyt että ette päässeet haukkumaan hulluksi tai laiskaksi:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt meni mielenkiinto kun Ap keksiii koko ajan sopivia vastauksia. Aika harva alkaisi tosissaan näin kovasti tämmöstä asiaa vatvomaan. Tilanne olisi ihan toinen jos lapsella olisi joku hätä äidin luona mutta kun näinhän ei ole! Kiitos ja näkemiin.
Ap keksiii koko ajan sopivia vastauksia.
Näinhän tässä tapahtuu, mutta kyllä täällä välissä on ihan asiallistakin keskustelua, ei tosin niinkään ap:n kommentoinnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ja hänen miehensä voivat vaikka molemmat olla freelancer-toimittajia, valokuvaajia tai kääntäjiä, jotka tekevät töitä kotona ja pystyvät olemaan kotona aamulla sekä iltapäivällä, kun lapset tulevat otiin. Ei tarvitse olla sairas tai vajakki, että työskentelee kotona.
yksinhuoltaja, enkä todellakaan voi sanoa kovasti pitäväni exäni vaimosta. Olen jopa pitänyt itseäni katkerana ihmisenä.
Mutta en todellakaan voi käsittää muutamia kommentteja tässä ketjussa. Yritin oikein lukea rivien välistä ap:n aloituksen, ja ainoastaan tuo ensimmäisen virkkeen ilmaisu: "äitinsä pistää vastaan" on mielestäni epäkorrekti. Muuta "oikean äidin" syyllistämistä tai vastaavaa en siitä löydä.
Todennäköisesti noita ilkeyksiä kirjoittaa nyt yksi tai kaksi kommentoijaa, kirjoitustyyli on noissa niin samantyylinen kommentista toiseen.
Ja sille joka ihmetteli tuota mahdollista kahden vuoden odotusta muuttoon, itse ainakin käsitin sen tarkoittavan sitä, että 12-vuotias voi jo itse ottaa kantaa asumisjärjestelyihin, 10-vuotiaalle kun ei vielä sananvaltaa anneta.
miksi lapsen EI ole hyvä muuttaa isänsä luokse. "Joku" kotona ei voi olla peruste. Voihan äitikin hankkia jonkun häiskän sinne päivystämään, ja silloin sinun perusteesi on mitätöity.
Pitäisi olla perustavanlaatuinen syy muuttaa asumisjärjestelyjä tuossa tilanteessa. Miksi et voi kertoa, miksi olet kotona? Herättää kovasti epäilyksiä. Toiseksi: toiset ja myöhemmät suhteet kariutuvat ensimmäisiä todennäköisemmin. Ei ole taetta, että olette yhdessä tulevaisuudessa. Sinun varaasi ei voi laskea, vaan sinä olet itse asiassa riski, koska sinun ja miehen ero olisi taas uusi muutos lapsen elämässä, isän luokse muuton jälkeen.
Miksi lapsi ei voisi asua meillä? Ja käydä vaikka iltaisin äidillään ja olla siellä joka toinen viikonloppu? Mielestäni se että lapsella on hyvä äiti ei riitä perusteluksi koska lapsella on myös hyvä isä. Tai sillä että lapsen mieli muuttuu koska olen sanonut että odotamme kaksi vuotta ja jos lapsi on edelleen samaa mieltä niin sitten harkitsemme. Joku kysyi miksi miehelle/meille ei riitä joka toinen viikonloppu ja iltapäivät niin voisin kysyä että miksi äidille ei riitä joka toinen viikonloppu ja arki-iltoina vaikka pari tuntia? ap
äidillä, koska äiti sanoi että 4- vuotias on liian pieni eroamaan pitkiksi ajoiksi äidistään ja mies ei taas halunnut taistella oikeudessa koska se olisi vahingoittanut kaikkia, ja osaksi arvasi mahdollisuutensa. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että menetti kaikki mahdollisuudet asua lapsen kanssa koko lopuelämäksi. Vaan nimenomaan niinpäin että nyt kun lapsi on jo isompi ja haluaa itsekkin asua isänsä kanssa niin nyt olisi hyvä aika tehdä muutos. Eihän tässä minun varaani laskettakkaan, olen mielestäni selvästi kirjoittanut että lapsi haluaa asua nimenomaan isänsä kanssa. Ei elämää voi laskea sen varaan että entäpä jos erotaan tai kuollaan, ihan yhtä hyvin voisin sanoa että lapsen olisi hyvä myös totutella asumaan isän kanssa jos äiti kuolee niin on taas uusi muutos edessä:) ap ps. Mitä teet sillä tiedolla mitä minä teen kotona? Ja miten se liittyy lapseen kun olen jo sanonut että meillä on aina joku kotona aamuisin ja iltapäivisin.
Ja mies on kotona aamuisin ja iltapäivisin?Jos sanoisin sinulle vaikka että olen työtön tai työkyvytön tai tekisin töitä kotona, niin mitä ratkaisevaa siinä nyt olisi? odotan vastausta:)
Niin ja jos luet viestit niin huomaat kyllä että olen sanonut että mies on kotona iltapäivisin ja aamuisin.
Jos olet mt-syistä pois työelämästä niin siinä voi olla syy pitää lapsi kotonaan :)
Kyllä minä varmaan ymmärtäisin että lapsi ei voi asua meillä jos minulla on mielenterveysongelmia:D Voi hyää päivää!
Ei hullu aina tajua hulluuttaan.
Minä tätä juttua kerron niin miksi esimerkiksi sinun on niin vaikea hyväksyä että asiat menisivätkin niin kuin minä olen sanonut? Miksi siis jossitella että mahtaisiko edes miehen versio olla sama? Mikä saa sinut luulemaan että vääristelen esim. miehen sanoja? Ja mikähän olisi minun motiivini tekoon?
Eihän keskustelussa olisi mitää järkeä jos minä valehtelisin puolet ja vääristelisin asioita.
Olen mielestäni selkeästi ilmaissut että "MINUN MIELESTÄNI" kun olen kertonut miksi lapsen olisi hyvä olla meillä. Ne ovat sellaiset asiat mitä minä olen huomannut ja jotka minä koen tärkeäksi, kysynkin siis sinulta etkö sinä koe tärkeäksi että joku auttaa lasta läksyissä kun hän pyytää apua tai että joku on kotona kun lapsi lähtee kouluun ja tulee koulusta?
Eiväthän nuo tietenkäänpakollisia asioita ole mutta meidän tapauksessa mahdollisia ja olemme havainneet että lapsikin siitä pitää. Ja huomaan että jätit kai tahalteen? viimeisen lauseen pois tuosta jossa muistaakseni luki suurinpiirtein näin " ennen kaikkea lapsi tykkää viettää aikaa isänsä kanssa ja isä hänen" Joten ei varmaan tarvitse vastata kappaleen viimeiseen lauseeseen :)
Osa teistä väittää että minä kiihkoan ja vaahtoan, olisiko parempi etten enää vastaisi? tai että vastaisin hitaammin? (tosin sekään ei sovi koska sitten väitetään että minä vastaan itse itselleni ja huudellaan perään että miksi minä en voi vastata)
MINÄ tosiaan kirjoitan koska MINÄ tästä haluan keskustella teidän äitien kanssa. Mieheni ei halua kirjoitella keskustelupalstoilla ja hänelle riittää keskustelu lapsen äidin kanssa:)
En tiedä miksi sinun on vaikea ymmärtää että vaikka minä kirjoitan ja vastailen täällä keskustelupalstalla niin reaali elämässä mies hoitaa nämä jutut. Eli jos kirjoitan täällä että ystäväni haluaa antaa lapsen adoptioon niin onko se pakko kääntää niin että minä haluan antaa ystäväni lapsen adoptioon??
ap
että valehtelisit, mutta tällaiset asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia, eikä kukaan ulkopuolinen voi todellisuudessa ottaa kantaa asiaan pelkästään sinun käsityksesi perusteella. Sinä kerrot asiat niin kuin ne SINUN MIELESTÄSI ovat. On tärkeätä, että lapsia autetaan läksyissä, mutta minä en tiedä, auttaako äiti läksyissä vai ei. Lisäksi se ja kotona oleminen kouluun lähtiessä ja palatessa ei yksinään riitä asumisjärjestelyjen perusteeksi. Kotona olija mitä ilmeisimmin olet sinä, eikä lapsen isä, kun et ole siihen selvästi vastannut.Minä en ole missään vaiheessa väittänyt, että lapsella ei olisi hyvä asua teidän luonanne, tai edes että hänen olisi parempi asua äitinsä luona. Minä arvostelen asennettasi yksipuolisesti selittää, kuinka lapsen pitäisi saada muuttaa teille kouluunlähdön ja koulustapaluun ja läksyavun takia, ja siksi että hän haluaa, ja että hän viihtyy isän kanssa. Sanallakaan et ole punninnut kummankin vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia perusteellisemmin, mikä tarkoittaisi, että todella haluat lapsen parasta. Tiedätkö esimerkiksi, ettei lapsi viihdy äitinsä kanssa? Että muuttohalussa ei ole kyse alkavan murrosiän aiheuttamasta uhmasta lähivanhempaa kohtaan? Esimerkiksi.
Vaahtoaminen tulee siitä, että sekaannut aivan liian voimakkaasti ratkaisuun, jossa sinun roolisi pitäisi olla huomattavasti neutraalimpi.
jos mietitään että tämä olisi kuvitteellinen tarina ja asiat menisivät juuri noin kun sanoin miksi sinun olisi vaikea asettua isän puolelle tässä muutto jutussa?
Minusta painavin syy tässä muuttojutussa on se että isä haluaa lapsen luokseen asumaan ja lapsi haluaa isän luokse asumaan.
Miksi silloin kun molemmat ovat tasavertaisia ei kuunnella lasta ja nyt otetaan tämä myös huomioon että lapsi on kahden vuoden päästä samaa mieltä?
Ja edelleen minä en täällä kotona sekaannu lapsen kasvatukseen tai muuttoon sanallisesti. Tuen ja kuuntelen miestäni se on minun osuuteni täällä kotona, netissä taas kirjoitan niinkuin olisin lapsen isä joka haluaa keskustella.
Ai niin lapsen äidin luona asumisen puolia :
+näkee äitiänsä paljon
+ rakastaa äitiään
- näkee isäänsä vähemmän ja ei saa viettää arki-iltoja isänsä kanssa, eikä saa jäädä yöksi isälleen
- pidempi koulumatka ja joutuu yksin lähtemään kotoa kouluun
Isän luona asumisen puolia:
+ näkee isäänsä paljon
+ oma halu asua isän kanssa
+ rakastaa isäänsä
- näkee äitiänsä vähemmän ja voi ikävöidä enemmän äitiään kun asuu isällään
Voi olla että näitä on enemmän mutta en voi kirjoittaa kun yhdestä näkökannasta vaikka muuta haluaisinkin.
ap
miksi lapsen EI ole hyvä muuttaa isänsä luokse. "Joku" kotona ei voi olla peruste. Voihan äitikin hankkia jonkun häiskän sinne päivystämään, ja silloin sinun perusteesi on mitätöity.
Pitäisi olla perustavanlaatuinen syy muuttaa asumisjärjestelyjä tuossa tilanteessa. Miksi et voi kertoa, miksi olet kotona? Herättää kovasti epäilyksiä. Toiseksi: toiset ja myöhemmät suhteet kariutuvat ensimmäisiä todennäköisemmin. Ei ole taetta, että olette yhdessä tulevaisuudessa. Sinun varaasi ei voi laskea, vaan sinä olet itse asiassa riski, koska sinun ja miehen ero olisi taas uusi muutos lapsen elämässä, isän luokse muuton jälkeen.
Miksi lapsi ei voisi asua meillä? Ja käydä vaikka iltaisin äidillään ja olla siellä joka toinen viikonloppu? Mielestäni se että lapsella on hyvä äiti ei riitä perusteluksi koska lapsella on myös hyvä isä. Tai sillä että lapsen mieli muuttuu koska olen sanonut että odotamme kaksi vuotta ja jos lapsi on edelleen samaa mieltä niin sitten harkitsemme. Joku kysyi miksi miehelle/meille ei riitä joka toinen viikonloppu ja iltapäivät niin voisin kysyä että miksi äidille ei riitä joka toinen viikonloppu ja arki-iltoina vaikka pari tuntia? ap
äidillä, koska äiti sanoi että 4- vuotias on liian pieni eroamaan pitkiksi ajoiksi äidistään ja mies ei taas halunnut taistella oikeudessa koska se olisi vahingoittanut kaikkia, ja osaksi arvasi mahdollisuutensa. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että menetti kaikki mahdollisuudet asua lapsen kanssa koko lopuelämäksi. Vaan nimenomaan niinpäin että nyt kun lapsi on jo isompi ja haluaa itsekkin asua isänsä kanssa niin nyt olisi hyvä aika tehdä muutos. Eihän tässä minun varaani laskettakkaan, olen mielestäni selvästi kirjoittanut että lapsi haluaa asua nimenomaan isänsä kanssa. Ei elämää voi laskea sen varaan että entäpä jos erotaan tai kuollaan, ihan yhtä hyvin voisin sanoa että lapsen olisi hyvä myös totutella asumaan isän kanssa jos äiti kuolee niin on taas uusi muutos edessä:) ap ps. Mitä teet sillä tiedolla mitä minä teen kotona? Ja miten se liittyy lapseen kun olen jo sanonut että meillä on aina joku kotona aamuisin ja iltapäivisin.
Ja mies on kotona aamuisin ja iltapäivisin?Jos sanoisin sinulle vaikka että olen työtön tai työkyvytön tai tekisin töitä kotona, niin mitä ratkaisevaa siinä nyt olisi? odotan vastausta:)
Niin ja jos luet viestit niin huomaat kyllä että olen sanonut että mies on kotona iltapäivisin ja aamuisin.
Jos olet mt-syistä pois työelämästä niin siinä voi olla syy pitää lapsi kotonaan :)
Kyllä minä varmaan ymmärtäisin että lapsi ei voi asua meillä jos minulla on mielenterveysongelmia:D Voi hyää päivää!Ei hullu aina tajua hulluuttaan.
Minä tätä juttua kerron niin miksi esimerkiksi sinun on niin vaikea hyväksyä että asiat menisivätkin niin kuin minä olen sanonut? Miksi siis jossitella että mahtaisiko edes miehen versio olla sama? Mikä saa sinut luulemaan että vääristelen esim. miehen sanoja? Ja mikähän olisi minun motiivini tekoon?
Eihän keskustelussa olisi mitää järkeä jos minä valehtelisin puolet ja vääristelisin asioita.
Olen mielestäni selkeästi ilmaissut että "MINUN MIELESTÄNI" kun olen kertonut miksi lapsen olisi hyvä olla meillä. Ne ovat sellaiset asiat mitä minä olen huomannut ja jotka minä koen tärkeäksi, kysynkin siis sinulta etkö sinä koe tärkeäksi että joku auttaa lasta läksyissä kun hän pyytää apua tai että joku on kotona kun lapsi lähtee kouluun ja tulee koulusta?
Eiväthän nuo tietenkäänpakollisia asioita ole mutta meidän tapauksessa mahdollisia ja olemme havainneet että lapsikin siitä pitää. Ja huomaan että jätit kai tahalteen? viimeisen lauseen pois tuosta jossa muistaakseni luki suurinpiirtein näin " ennen kaikkea lapsi tykkää viettää aikaa isänsä kanssa ja isä hänen" Joten ei varmaan tarvitse vastata kappaleen viimeiseen lauseeseen :)
Osa teistä väittää että minä kiihkoan ja vaahtoan, olisiko parempi etten enää vastaisi? tai että vastaisin hitaammin? (tosin sekään ei sovi koska sitten väitetään että minä vastaan itse itselleni ja huudellaan perään että miksi minä en voi vastata)
MINÄ tosiaan kirjoitan koska MINÄ tästä haluan keskustella teidän äitien kanssa. Mieheni ei halua kirjoitella keskustelupalstoilla ja hänelle riittää keskustelu lapsen äidin kanssa:)
En tiedä miksi sinun on vaikea ymmärtää että vaikka minä kirjoitan ja vastailen täällä keskustelupalstalla niin reaali elämässä mies hoitaa nämä jutut. Eli jos kirjoitan täällä että ystäväni haluaa antaa lapsen adoptioon niin onko se pakko kääntää niin että minä haluan antaa ystäväni lapsen adoptioon??
ap
että valehtelisit, mutta tällaiset asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia, eikä kukaan ulkopuolinen voi todellisuudessa ottaa kantaa asiaan pelkästään sinun käsityksesi perusteella. Sinä kerrot asiat niin kuin ne SINUN MIELESTÄSI ovat. On tärkeätä, että lapsia autetaan läksyissä, mutta minä en tiedä, auttaako äiti läksyissä vai ei. Lisäksi se ja kotona oleminen kouluun lähtiessä ja palatessa ei yksinään riitä asumisjärjestelyjen perusteeksi. Kotona olija mitä ilmeisimmin olet sinä, eikä lapsen isä, kun et ole siihen selvästi vastannut.Minä en ole missään vaiheessa väittänyt, että lapsella ei olisi hyvä asua teidän luonanne, tai edes että hänen olisi parempi asua äitinsä luona. Minä arvostelen asennettasi yksipuolisesti selittää, kuinka lapsen pitäisi saada muuttaa teille kouluunlähdön ja koulustapaluun ja läksyavun takia, ja siksi että hän haluaa, ja että hän viihtyy isän kanssa. Sanallakaan et ole punninnut kummankin vaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia perusteellisemmin, mikä tarkoittaisi, että todella haluat lapsen parasta. Tiedätkö esimerkiksi, ettei lapsi viihdy äitinsä kanssa? Että muuttohalussa ei ole kyse alkavan murrosiän aiheuttamasta uhmasta lähivanhempaa kohtaan? Esimerkiksi.
Vaahtoaminen tulee siitä, että sekaannut aivan liian voimakkaasti ratkaisuun, jossa sinun roolisi pitäisi olla huomattavasti neutraalimpi.
jos mietitään että tämä olisi kuvitteellinen tarina ja asiat menisivät juuri noin kun sanoin miksi sinun olisi vaikea asettua isän puolelle tässä muutto jutussa?Minusta painavin syy tässä muuttojutussa on se että isä haluaa lapsen luokseen asumaan ja lapsi haluaa isän luokse asumaan.
Miksi silloin kun molemmat ovat tasavertaisia ei kuunnella lasta ja nyt otetaan tämä myös huomioon että lapsi on kahden vuoden päästä samaa mieltä?
Ja edelleen minä en täällä kotona sekaannu lapsen kasvatukseen tai muuttoon sanallisesti. Tuen ja kuuntelen miestäni se on minun osuuteni täällä kotona, netissä taas kirjoitan niinkuin olisin lapsen isä joka haluaa keskustella.
Ai niin lapsen äidin luona asumisen puolia :
+näkee äitiänsä paljon
+ rakastaa äitiään
- näkee isäänsä vähemmän ja ei saa viettää arki-iltoja isänsä kanssa, eikä saa jäädä yöksi isälleen
- pidempi koulumatka ja joutuu yksin lähtemään kotoa kouluunIsän luona asumisen puolia:
+ näkee isäänsä paljon
+ oma halu asua isän kanssa
+ rakastaa isäänsä
- näkee äitiänsä vähemmän ja voi ikävöidä enemmän äitiään kun asuu isälläänVoi olla että näitä on enemmän mutta en voi kirjoittaa kun yhdestä näkökannasta vaikka muuta haluaisinkin.
ap
jos muuttaa:
- äidistä tulee onneton
enkä jonkun pakkomielteiseltä vaikuttavan naisen mielipidettä pelkästään.
Onko kyseessä sellainen tilanne, että olet epävarma asemastasi ja haluat liehitellä lasta ja sen asumaan teille, että mies ei varmasti jättäisi sinua ja palaisi exän luokse.