Avomies ilmoitti eilen että ei halua enää koskaan naimisiin.

lasten perinnöt eivät mene täysimäääräisinä hänen lapsilleen. Siksi en ikinä suostuisi menemään naimisiin. Mun omaisuus menee mun lapsille, ei ukolle.

Eli tilanne on vielä hankalampi, koska avoliitossa kukaan ei rajaa mitään, kuten avioliitossa kun tehdään avioehto. Avoliitossa eron jälkeen (tai kuoleman), köyhempi voi kyniä rikkaammaan putipuhtaaksi ja lapset jää rannelle ruikuttamaan.

muuta kuin muutaman tonnin ja nekin vain siinä tapauksessa, että esim. 10 vuotta kotiäitinä ollut avopuoliso haluaa korvauksen.

Avoliittoon liittyvä lakiuudistus ei rinnasta avoliittoa avioliittoon kuin aavistuksen verran.

Ei se noin mene. Vaan nykyisin valtaosa kokeilee avoliittoa ja nämä sitten kaatuu muutamassa vuodessa jos on kaatuakseen. Siellä seassa on siis kaikki reppanat. Siis otantaan kuuluu ihan kaikki parisuhteet. Kai sinä nyt ymmärrät että suhde joka on kestänyt esim. 5 vuotta on eri kuin toinen jossa leikitään vuosi kotia? Parhaimmillaan silloinkin se "suhde" on olematon? Meillä suhdetta takana 10 vuotta avoliitossa ja moni avioliittoon mennyt heti suhteen ollessa nuori on jo eronnut kun me ollaan vasta menossa ensi kuussa naimisiin. Kuka sen tietää jos mekin joskus erotaan mutta eihän sitä myöskään tiennyt oltaisiinko me kestetty tätä 10 vuotta? Tarkoitus ei ole sillä että jollain on kristallipallo josta näkee kestääkö suhde vaan se että avoliitto on yksi tapa merkitä sitoutuminen ja sillä on merkitystä jos se kaatuu. Se joka menee naimisiin.

kotileikit ja katsotaan vain yli 5 vuotta kestäneitä avo- ja avioliittoja, ovat ne avoliitot kestävämpiä. Niihin sitoudutaan tiukemmin kuin avioliittoihin, joissa tasa-arvoinen loppu edellyttää raivoisaa paperisotaa.

Jos menette naimisiin ja toinen kuolee, niin kyseisen hankilön lapset saavat tässä tapauksessa paljon pienemmän perinnön.

Eli uusi puoliso "varastaa" puolet pesästä ja suoraan teidän lapsilta.

Näin siis ihan karkeasti...tilanne ei siis ole lasten näkökulmasta enää reilu.

Joten vaikka naimisiinmeno olisi romanttista, niin en lähtisi sotkemaan uusperheen kuvioita.

Se uusi puoliso kasvattaa parin yhteistä omaisuutta kun mennään naimisiin. Outo ajatus, että toinen ei tuo mitään ja toinen tuo kaiken.

Sitä paitsi, ihan sama ollaanko naimisissa vai ei, aina voi tehdä testamentin, jolla avopuoliso perii 50 %.

Meillä näin on tehty eli miehen lapset saavat mieheni kuoltua lakiosan ja minulla on oikeus maksaa se rahana. Käytännössä kaikki jää siis minulle ja tämä on asianajajan kanssa tehty testamentti ja näin ollen se pätee.

ole samanlaista omaisuutt. Esim. meillä on niin että lasten isän vanhemmilla on paljon omaisuutta, mä perin vanhemmiltani aikanaan pienen osan talosta. Sun krjoituksesi on hyvä esimerkki siitä miksi vastuullisen isän ei kannata mennä uusiin naimisiin. Koska uusi vaimo tosiaan vie ne lasten perinnöt. Ja he saa jonkun lakiosan, rahana. Tästä juuri on kyse ja tän takia mäkään en koskaan halua uusiin naimisiin; omaisuuteni kuuluu lapsilleni, en halua että he jotuvat näihin katkeriin perintöriitoihin missä monet ovat kun se vanhuusiällä bongattu tipu yhtäkkiä vie kaiken. (no tässä tapauksessahan se olisi se äidin uusi mies. Ihmiset on ahneita, se on fakta, enkä halua omien lasteni kärsivän sellaisesta. Että sinä joka kirjoitit tämän; käytännössä olet ahne, itsekäs ja lapsia kohtaan tosi kurja ihminen.

Naimisiinmeno ei mitenkään estä sitä etteikö lapset saa tasan sen minkä isä heille haluaa antaa. Avioehto takaa lasten perinnön. Ja siks toisekseen eiköhän jokainen saa ihan itse päättää kenelle antaa omaisuutensa jonka on itse hankkinut. Ja miten tuo kirjoittaja on ahne ja itsekäs, mieshän sen testamentin on tehnyt.

isä alkaa aktiivisesti ja oma-aloitteisesti hoitaa testamenttia siirtääkseen oamisuuttaan pois lapsiltaan? en tiedä yhtään. Sen sijaan tiedän useammankin uuden puolison (ja nimenomaan naisen) jolle on ollut hyvinkin tärkeä rakkauden tunnustus minumoida miehen lasten vaikutus yhteiseen elämään ja rajoittaa kaikin mahdollisin tavoin lasten "hyötyminen" yhtään mistään. Ehkäpä tuo kirjoittaja itse osaa vastata siihen, kuka tuota testemanettia ehdotti/toivoi ? Ja edelleen joka lapsiaan rakastaa, laittaa heidät etusijalle ja esim. miettii tarkkaan uuden naimisiinmenon vaikutukset lapsiinsa. Itse olen eronnut, enkä aio uudelleen avioitua, lasten isä on- ainakin toistaiseksi-samoilla linjoilla. Meille molemmille on ensiarvoisen tärkeää turvata yhteisten lastemme elämä, vaikka liittomme ei onnistunutkaan.

Sä vaan et taida kestää sitä että ex-mies menisi uudelleen naimisiin, joten olet keksinyt tämän "pitää pitää lapset ykkösinä eikä saa mennä uudelleen naimisiin" homman ja vielä toistaiseksi ex-mies nielee sen. Ei lapset kärsi yhtään siitä että vanhemmat avioituu uudelleen, kaiken voi hoitaa avioehdolla niin että lapset saa perintönsä. Silloin itse asiassa kaikki on selkeämpää. Avoliitossa ei homma aina ole niin helppo, kun mistään ei ole selviä sopimuksia. Voi käydä niin että avoliitossa ne lapset sitä perintöään vasta menettääkin. On vain suulliset sopimukset, joilla ei siinä tilanteessa tee yhtään mitään.

mitä mun exäni tekee ihmissuhteissaan:) Toivon että hän on onnellinen tahollaan, me emme yhdessä sitä olleet. lastensa parasta hän turvaa monin tavoin, tavoilla joihin mulla ei ole osaa ei arpaa. Eiköhän tuota uusperhettä koske ihan samat asiat kuin muitakin, eli niitä on niin monenlaisia; monissa lapset kärsivät ulpopuolisuuden tunnetta yms, eikä vanhempi aina tajua ettei se oma onni tuokaan lapselle onnea vaan päinvastoin- ja sitten on ihan onnistuneitakin versioita. En aio perustaa uusperhettä tässä elämässä- ja tiosta exästä sanoin ettei hän ainakaan toistaiseksi halua. Mulla ei ole mitään vallanhalua mihinkään suuntaan, ja olen oikein tyytyväinen elämääni lasteni kanssa! Ja silti olen nähnyt monia uusperheitä, missä ne "entiset" lapset on suuri uhka joka pitää minimoida- niinhän tällä palstallakin tuntuu olevan. Ja lopulta, perinnöt on kaukainen asia, eikä kosketa mitenkään tätä päivää, en niihin energiaani hukkaa.

ei ole jonninjoutavinta ajankulua mitä maa päällään kantaa ja täysin vieraannuttavaa puuhaa. Suurin osa miehistä on häissään vain statisteja, jotka on alttarilla täysin vieraassa juhlassa. Olen ollut kuvaajana monissa häissä ja missään muussa tilanteessa synnytyksen jälkeen, mies ei koe olevansa niin väärässä paikassa. Vaimoke hössöttää ja kuvittelee miehen olevan kiinnostunut. Yleensä juhlat ovat naisten märkä unelma, ja miehelle omituinen tilaisuus, josta toivoo pääsevänsä pois mitä pikemmin sen parempi.

Teemaväreistä kiinnostunut mies luultavasti menee toisen miehen kanssa naimisiin.

Suomalainen perusjäykkis taas välttää perushäitä viimeiseen saakka.

Eikö olisi parempi, ettet yleistäisi omia varsin rajallisia kokemuksiasi ihan liikaa? Voin henkilökohtaisesti miehenä sanoa, että omat häät olivat ihan yhtä tärkeä asia kuin vaimollekin ja oman lapsen syntymän jälkeinen hetki yksi koko elämän uskomattomimmista ajoista.

Se, ettei joku Pertti Perussuomalainen jossain takahikiällä noista perusta, ei tarkoita, että se olisi asianlaita.

ja sinne on tosiaan mahtunut Pertti Perussuomalaista ja Kake Kokoomusta ja Pelle Hinaria, mutta harva mies on vaikuttanut kovin kotiutuneelta omiin häihinsä. Vaimo siellä huseeraa ja hössää, ukko haluaa vaan, että tilaisuus loppuisi ja päästäis panemaan. Suurin osa suomalaisista miehistä on ujoja ja vihaa olla kepin nokassa.



Vai kiinnostiko sua kaikki ne korut ja puvut ja kukat ja häävalssit ja plaseeraukset oikeasti?

En halua naimisiin painostuksen seurauksena.



Koko tämä hössäkkä on nyt saanut aikaan sen että minulla on paha olo tästä asiasta kummassakin tapauksessa. Mikäli ei mennä naimisiin olen todella pettynyt, koen että en ole virallisen suhteen arvoinen - vaikka rakastettu olenkin.



Toinen vaihtoehto eli että menisimmekin naimisiin tuntuu nyt siltä että hän kosisi vain koska tietää sen olevan minulle niin iso asia.



Onko tästä mitään ulospääsyä?



AP

miksi mennä naimisiin, kun varsinaista perhettä lapsineen ei olla enää suunnittelemassa. Yksi pettymys takana, miksi pilata toista naimisiin menolla.



Onnellinen yhdessä olonne ei liene naimisiin menosta

enkä mene koskaan enää naimisiin. Ymmärrän avomiestäsi. Ei siihen syytä tarvitse. Ihminen voi tehdä oman ratkaisunsa eikä se liity sinuun mitenkään.

Hyvää jatkoa elämääsi, toivottavasti pääset asian yli.

enkä mene koskaan enää naimisiin. Ymmärrän avomiestäsi. Ei siihen syytä tarvitse. Ihminen voi tehdä oman ratkaisunsa eikä se liity sinuun mitenkään.

Hyvää jatkoa elämääsi, toivottavasti pääset asian yli.

Minä koen tämän niin että en kelpaa. Olen huonompi kuin ex joka on saanut tältä mieheltä kaiken.

AP

Ehkä miehesi pitää entistä vaimoaan yhä elämänsä rakkautena, jota kosi, meni naimisiin, ehkä teki lapsia, asui yhdessä, olivat perhe ja aviopari. Ei halua rinnastaa sinua häneen, olet hänelle se uusi tyttöystävä, et vaimo.

enkä mene koskaan enää naimisiin. Ymmärrän avomiestäsi. Ei siihen syytä tarvitse. Ihminen voi tehdä oman ratkaisunsa eikä se liity sinuun mitenkään.

Hyvää jatkoa elämääsi, toivottavasti pääset asian yli.

''

Mikä on tämä syy ja ajatus tämän ratkaisun takana? Ei kai kukaan ole niin lapsellinen, että syyttää itse naimisiin menoa pieleen menneestä suhteesta? Ihmiset pilaavat suhteen, ei juridinen sopimus.

Ap, minkä selityksen miehesi antoi sille, ettei aio/halua enää naimisiin?

enkä mene koskaan enää naimisiin. Ymmärrän avomiestäsi. Ei siihen syytä tarvitse. Ihminen voi tehdä oman ratkaisunsa eikä se liity sinuun mitenkään. Hyvää jatkoa elämääsi, toivottavasti pääset asian yli.

Minä koen tämän niin että en kelpaa. Olen huonompi kuin ex joka on saanut tältä mieheltä kaiken. AP

Äh, sori. Oletko ollut aiemmin naimisissa? Toivottavasti tajuat, että jotkut eivät ikinä halua naimisiin, toiset haluavat vain kerran elämässään, osa taas menee naimisiin jokaisen kumppaninsa kanssa. Mikä näistä nyt kellekin sopii... Miehellesi se kerta rittää, oppi siitä, ettei sillä ole merkitystä, onko naimisissa vai ei.

tilanne ja mies ei ole tosin sanonut avioliitolle ehdotonta "ei koskaan", mutta eipä tunnu olevan kiinnostunut aiheesta juuri edes juttelemaan.



Ollaan oltu yhdessä 5v., ei olla kihloissa, avoliitossa.Mulla on samanlainen tunne, että en kelpaa.



Musta on ristiriitaista, että miehesi voisi mennä kanssasi kihloihin, mutta ei naimisiin. Kihlaus on lupaus avioliitosta.

En minäkään halua toista kertaa naimisiin. Miksi haluaisin. Lapset on tehty liitossa, nyt voin vapaasti asua avoliitossa, eikä se kenellekään kuulu. Ei häät tai sormus tee ketään onnelliseksi. Hyvä suhde tekee.



Ap mä en ymmärrä sua. Ensimmäinen avioliitto on se, johon mennään epärealistisin odotuksin ja saadaan lapset.



Toka liitto on se, missä ollaan realistisia ja vapautuneempia, koska tiedetään mitä se on ja ei olla niin kiinni toisessa kun lapset ovat jo isompia.



karkoitat miehesi jos alat vinkumaan.

saisi hankkia uusperhettä. Tulee liikaa kitkaa kaikkine eksine ja muksuinen ja vertailuine.

Jos ei ole aikeita hankkia lapsia, niin en ymmärrä, miksi avioitua.



Olen ollut avoliitossa kohta 25 vuotta enkä ole kertaakaan haaveillut naimisiinmenosta. kelpaan itselleni näin.

taidat luulla, että häät ja rakkaus on sama asia. Ei ole. Rakkaus ja joku pönötystilaisuus, jossa mies vieraantuneena leikisti osallistuu johonkin teemaväri, kukkapuska valintoihin ei korreloi mitenkään sen kanssa kuinka paljon rakastaa.

Rakastaa ja haluaa elää loppuelämän kanssani.



Minusta sitoutuminen kuuluu parisuhteeseen. En haikaile isoja häitä tai mitään muuta häihin liittyviä asioita.



Haluaisin vain että olisimme Vaimo ja Aviomies, sitoutuneena suhteeseen.



Jotenkin kun hän ei halua kanssani naimisiin siitä puuttuu se ylpeänä toisen vieressä kulkeminen.



AP

voi mennä hyvin pienesti myös maistraatissa.

Monille naisille naimisiinmeno on sitoutumisen merkki ja syventää suhdetta, miehet saattavat ajatella, että riittää, kun toinen on lähellä, ei travita sormuksia ja virallisia papereita.

taidat luulla, että häät ja rakkaus on sama asia. Ei ole. Rakkaus ja joku pönötystilaisuus, jossa mies vieraantuneena leikisti osallistuu johonkin teemaväri, kukkapuska valintoihin ei korreloi mitenkään sen kanssa kuinka paljon rakastaa.

tilanne ja mies ei ole tosin sanonut avioliitolle ehdotonta "ei koskaan", mutta eipä tunnu olevan kiinnostunut aiheesta juuri edes juttelemaan.

Ollaan oltu yhdessä 5v., ei olla kihloissa, avoliitossa.Mulla on samanlainen tunne, että en kelpaa.

Musta on ristiriitaista, että miehesi voisi mennä kanssasi kihloihin, mutta ei naimisiin. Kihlaus on lupaus avioliitosta.

miksi sinun miehesi ei halua naimisiin?