Laittakaa äidit ne tyttärenne voimistelemaan tai tanssitunneille!

Baletissa on kyllä huonotkin puolensa - noin niin kuin harrastuksena.

mutta ovat minusta kuitenkin enemmän elämää rikastuttavia.

"lapsena balettia harrastaneita", eivätkä ne kaikki niin kovin hyvässä kunnossa ole, ei toisaankaan.



Monipuolinen liikunta; kiipeily, juoksu, pallopelit ja joku voimistelutyyppinen liikunta ovat yhdessä paras mahdollinen yhdistelmä lapsen kasvua ja kehitystä ajatellen.



Vaikka kyseessä olisi mikä tahansa VAIN YKSI laji, se jää kakkoseksi monipuolisen liikunnan tuomille eduille.



Balettiaharrastus - ja samoin taitoluistelu - pitävät todennäköisesti kärkipaikkaa siinä, miten paljon tyttöjen ulkonäkööä ja varsinkin painoa kytätään. Että jos haluat lapsellesi tiukan korsetin - ja kaupan päälle syömishäiriön, niin kyllä, vie hänet balettiin ( tai taitoluisteluseuraan )!

jääkiekkoon ja fudikseen? Olenko sitten yhteiskuntakelpoinen?

mitä hyötyä hyvästä kehonhallinnasta on huonoon verrattuna, jos ei ylipäätään tykkää sellaisista liikunnan muodoista kuin jumpasta tai tanssista tai joogasta, siis onko siitä jotain iloa arkenakin?

joka haaveilee vaan työkyvyttömyyseläkkeestä kun selkä ja lonkat on niin paskana. Harrasti lapsena luistelua jonka miellän samanlaiseksi tyttöjen lajiksi kuin baletinkin.

Paskatko jostain korsetista välitän? Senkun tuijotat!

mitä hyötyä hyvästä kehonhallinnasta on huonoon verrattuna, jos ei ylipäätään tykkää sellaisista liikunnan muodoista kuin jumpasta tai tanssista tai joogasta, siis onko siitä jotain iloa arkenakin?

Kommenttisi kuulostaa siltä kuin kehonhallinnasta olisi hyötyä vain yksi tunti viikossa ja pelkästään siellä tanssi tms. tunnilla.

Kysehän on siitä, kuinka kannattelet vartaloasi, missä asennossa pidät itseäsi, kuinka paljon helppoa ja luontevampaa on treenata sen verran lihasvoimaa, että keho voi hyvin. Jumppaamattomuus ei tunnu 20-30v. mutta 40-60v. huonot asennot, esim. hartia- ja selkäkivut ajavat fyssarille. Silloin liikkumaton alkaa oman kehonsa selvittämisen ihan eri viivalta kuin aiemmin siihen tutustunut ja liikkunut. Sääli, jos joku ajattelee, että kehonhallintaa tarvitsee vain siihen, että voi kerran viikossa loistaa balettitunnilla.:(

Kyse ei ole yhteiskuntakelpoisuudesta, vaan subjektiivisesta tunteesta ja ilosta, jonka voi lahjoittaa lapselleen.

peruskunto on hyvä, pysyy terveenä ja liikunta tuottaa iloa. ryhtini on hyvä ja liikkuminen on helppoa, olen ketterä ja lihaksikas mutta hoikka.

en ole koskaan tuntenut itseäni huonoksi kropassani, tunnen olevani sinut vartaloni kanssa, koska se on hallinnasani.

syön terveellistä ruokaa ja voin hyvin.



liikuntaa tekee mieli harrastaa ainakin pari kertaa viikossa, tykkään hikoilla ja kestän lihasrasitusta. liikunnan jälkeen on energinen olo ja hyvä mieli endorfiinien takia.



harrastin ja harrastan yhä monipuolista liikuntaa, nuo argumentit pelkistä voimistelijoista tai balettitansiijoista on tietämätöntä puhetta.



kroppa näyttää korkeintaa 30-v vartalolta, vaikka täytän pian 40.



supsittelen liikuntaa kaikille ja koskaan ei ole myöhäsitä aloittaa. mutta lapsena tullut hyvä lihaskunto kantaa koko elämän ja on helppo pitää yllä.

tansseja.

Tehtiin heinää ja pestiin navettpja ja pelattiin pesistä ja rosvoa ja poliisia illat.



Olen 51v ja ryhti on hyvä. Maraton menee edelleen alle 4 tuntia ja korsetti on hyvä.



En käy edelleenkään joogassa tai tanssitunneilla, joten ehkä pärjään elämäni ymmärtämättä, että olen menettänyt jotain.



Onneksi olen saanut lapsena tehdä töitä ja liikkua vapaasti. On kroppa kehittynyt monipuolisesti ja lihasvoimaa riittää.

kun harjoittelee kuudesti viikossa futista tai futisken oheisharjoitteita eli on punttisalilla tai juoksee ja jossain välissä pitäisi koulukin käydä, kohta alkaa taas maajoukkueleiritys ja sinne pitää pyytää koulusta lomaa ja sekin on jo vaikeaa, ei oikein tanssi mahdu enää tytön ohjelmaan....

kävelee niin rumasti? Jalat oudosti harallaan ja jotenkin miesmäisesti?

kävelee niin rumasti? Jalat oudosti harallaan ja jotenkin miesmäisesti?

miesmäisesti? liikunnalliset ihmiset kävelee selkä suorana ja reippaasti.

mutta ehkä ryhditön löntystely on sitten enemmän naismaista?

tiedän kyllä, että kävelen kauniisti mutta hieman poikamaisesti, jos urheilullisuus sitä tarkoittaa. mutta olen naisellinen tyyppi, joten reippauden ristiriita on hyvä.

mitä hyötyä hyvästä kehonhallinnasta on huonoon verrattuna, jos ei ylipäätään tykkää sellaisista liikunnan muodoista kuin jumpasta tai tanssista tai joogasta, siis onko siitä jotain iloa arkenakin?

Kommenttisi kuulostaa siltä kuin kehonhallinnasta olisi hyötyä vain yksi tunti viikossa ja pelkästään siellä tanssi tms. tunnilla.

Kysehän on siitä, kuinka kannattelet vartaloasi, missä asennossa pidät itseäsi, kuinka paljon helppoa ja luontevampaa on treenata sen verran lihasvoimaa, että keho voi hyvin. Jumppaamattomuus ei tunnu 20-30v. mutta 40-60v. huonot asennot, esim. hartia- ja selkäkivut ajavat fyssarille. Silloin liikkumaton alkaa oman kehonsa selvittämisen ihan eri viivalta kuin aiemmin siihen tutustunut ja liikkunut. Sääli, jos joku ajattelee, että kehonhallintaa tarvitsee vain siihen, että voi kerran viikossa loistaa balettitunnilla.:(

En siis itse ajattele asiasta yhtään mitään, koska mulla ei ole siitä mitään kokemusta. Aloitusviestistä vain sai sen käsityksen, että hyvä kehonhallinta ilmenee ap:lle lähinnä sujuvuutena kehonhallintaa vaativilla liikuntatunneilla.

Itse en ole koskaan kauheasti liikuntaa harrastanut, nuorena kun vanhemmat maksoi kävin n. kerran viikossa milloin tanssi- milloin tennistunneilla, joten oletan, että oma kehonhallintani ei koskaan ole ollut sellainen, mitä hyvällä tarkoitetaan, enkä ole sellaista osannut kaivatakaan. Yritän arkiliikunnalla jonkinlaista yleiskuntoa pitää yllä enkä paremmasta tiedä.

ankea laji se baletti. Mieluummin vaikka uimakouluun, oppii samalla oikean taidon.

Itse oon 14v ja oon harrastanu joukkuevoimistelua n.10v. Voin sanoa että tähän ikään tullessa huomaa kuinka voimistelu ym. On helpottanut elämää! Koulussa näkee lapsia/nuoria jotka ovat huonompi ryhtisiä, eivätkä jaksa liikuntatunneilla tehdä mitään! Voimistelu ei ole kärsimystä voimistelu on riemua elämyksä ja kaikkea ihanaa! Voimisteluun kuuluu ns pienet vammat ym mutta kaikkeen tottuu ja kaikesta on hyötyä vanhempana.

30 vuotiaana inhoan, että äitini vei minut balettiin. Olisinko ollut jotain 3 v kun aloitin satubaletilla. Aloitin jopa 6 v. telinevoimistelun jossa aloin kilpailemaan iän kartuttua. Olisikin joku kieltänyt. Ryhtiä voi harjoittaa muutenkin kuin näillä lajeilla..



Nyt kärsin varsinkin lonkka- ja polvikivuista.

Se on sitä aerobikin tulosta. Baletista syntyy siro kävely tyyli ja muutenki on todella siro.

provosoivasti; ei kaikkien tarvitse tanssia tai jumpata, kyllä elämässä voi olla monenlaista muutakin sisältöä. Mutta siinä ap on oikeassa, että ihmisen kuuluisi ottaa vastuu hyvinvoinnistaan ja keskeinen osa hyvinvointia on kroppa. Ja kroppa tarvitsee liikuntaa ja huolenpitoa vaikka esim. masentunut mieli yrittäisi muuta uskotella. Ihmisenvartalo ei pysy kunnossa jos sitä ei rasita. Ja kun alkaa paikat prakaamaan, niin elämänlaatu siinä huonenoaa radikaalisti, vaikka se kiinnostuksen kohde olis mikä. Inhoan terveysvouhotusta, mutta eihän tätä faktaa voi sivuuttaakaan. Jos ei kropastaan pidä huolta, niin tuossa 30+ se alkaa pikku hiljaa aiheuttaa ongelmia. Ja mitäs sitten kun 60v ei pysty/jaksa enää mitään...? Sitten on jo myöhäistä. Kun täytin 35 tajusin että jos oikeasti haluan nauttia elämästä, niin kropasta on pidettävä huolta. Mut lajinsa kullakin.

5-vuotiaan Footlightin tanssitunnille. Ennen tuntia lapset hyppivät, pomppivat ja juoksivat. Sitten alkoi "tunti". Ohjaaja istutti lapsia piirissä, ei saanut liikuntaa käyntiin, lapsi koki, ettei "tehdä mitään" eikä suostunut toistamiseen paikalle.



Hiihtokoulun opettaja laittoi kaikille tekemisen heti käyntiin ja kysyi lopuksi, ketä olikaan paikalla. Lapset viihtyivät hyvin.