Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Äitipuolta suututtaa

Vierailija
01.11.2012 |

Murrosikäinen lapsipuoli kuvittelee, että aurinko kiertää rataansa hänen ympärillään. Yrittää kieputtaa meidän elämää niin kuin se hänelle parhaiten sopii. Ajoittain isänsä vielä menee tähän hommaan mukaan, ei jaksa tapella vastaan, ymmärtää, antaa periksi. Tämä näkyy siis ihan arkisissa asioissa, esim. että kaikkien aikataulut menevät uusiksi, koska on jotain, mitä tämä yksi tahtoo / ei tahdo.



Lapsen toinen vanhempi ei minun mielestäni oikeasti piittaa hittojakaan, mutta lapsi palvoo häntä. Mahdollisesti tämän palvonnan ylläpitääkseen toinen vanhempi tukee lasta kaikessa ja haukkuu minua yhdessä tämän kanssa.



Sitten minä olen se kamala ja paha, kun ilmoitan, että ei muuten onnistu. Tämä alkaa tietysti jo rassata myös miehen ja minun suhdetta.



Onko ero ainoa asia, jonka voin tehdä tilannetta muuttaakseni? Siinä menee sitten samalla muidenkin lasten koti, perhe, koulu, asuinalue ja tärkeät ihmissuhteet.



Kommentit (95)

Vierailija
41/95 |
01.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko ikinä kuullut? Se on se vaihe kun vanhemmista tulee vitun urpåja tai täysin ymmärtämättömiä! Kuuluu asiaan.



Eroa jos et kestä! Omille lapsillesi tulee se myös, ne voi pistää siinä vaiheessa myös isänsä mukaan.

Vierailija
42/95 |
01.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko ikinä kuullut? Se on se vaihe kun vanhemmista tulee vitun urpåja tai täysin ymmärtämättömiä! Kuuluu asiaan.

Eroa jos et kestä! Omille lapsillesi tulee se myös, ne voi pistää siinä vaiheessa myös isänsä mukaan.

Kun omille lapsille tulee murrosikä, minulla äitinä on oikeus ja lupa komentaa ja asettaa rajoja.

Kukaan perheen ulkopuolinen ei tule ja jaa neuvoja, miten minun lapseni tulee olla tai olla olematta perheessäni.

Jos lasteni isä asuu toisaalla, ei hänellä ole mitään asiaa tulla puuttumaan siihen, miten omassa kodissani toimin tai mitkä on säännöt, tavat ja rajat.

Semmonen ero.

Minä en ymmärrä, miksi äitipuolen vaan aina täytyy kestää ja kestää vaikka mitä älytöntä, ja jos ei kestä, niin "eroa!".

Miksi isää ei koskaan kukaan vastuuta, kun hänen lapsensa käyttäytyy huonosti muita ihmisiä kohtaan?

Millä oikeudella se toisaalla asuva äiti jatkaa lapsen manipuloimista isää ja ennenkaikkea äitipuolta vastaan?

Minulle tulee mieleen, että ehkä teidän pitäisi ottaa oikeasti yhteyttä koulupsykolgiin tai jonnekin tahoon, ja keskustella tytön käytöksestä, sillä on todella väärin, että hänelle annetaan lupa ja kehoitus kiusata ja lyödä pienempiä sisaruksia!!

teini tarvitsee ulkopuolista apua.

Jos mikään puhe tai neuvottelu ei auta, ota uhkaus käyttöösi? Onnistuuko?

Ilmoitat, että jos käytös xx ei lopu, otat yhteyttä koulukuraattoriin, psykoligiin jne, ja lapsi lähtee terapiaan.

Tee sellainen huoneentaulu, käytöstaulu, mitä saa ja mitä ei saa, mitä odotetaan teiniltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/95 |
01.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katkerille rumille exille tiedoksi, että kyllä uusperheen lapsien todellakin PITÄÄ sietää sitä äiti-/isäpuolta. Lapset eivät sanele kahden aikuisen parisuhteen onnistumista/epäonnistumista. Ja lapset eivät todellakaan saa kohdella epäkunnioittavasti ihmistä vain siksi, että aikuinen ei ole biovanhempansa tai muuten vaan miellytä. Ap, teini-ikäiset osaavat olla hiton hankalia. Kestää se vain pitää, mutta ei se tarkoita, että kaikessa annetaan periksi. Jos teini suuttuu, kun ei saa tahtoaan joka asiassa, niin so what? Harvemmin ihmiset kiukkuun kuolee, selviäväthän ne katkerat rumat exätkin hengissä.


siihen, että aikuiset määräävät kaiken. Normaaleissa ydinperheissä ymmärretään, että teiniä kannattaa kuunnella, hän on ihminen. Kierrätysperheissä äitipuolilla on hurja tarve sanella, mitä muut saavat tehdä. Ehkä siksi kierrätysperheet niin usein päätyvät eroon ja lapsilla on runsaasti mielenterveysongelmia.

Vierailija
44/95 |
01.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vain yleisellä tasolla sen, että yleensähän siihen on jokin selkeä syy, jos lapsi alun alkaen jää eron jälkeen isänsä kanssa asumaan. Ennen koulua ja koulun jälkeen on monta tuntia sellaista aikaa, jolloin isä ei ole kotona. Kiitän keskustelusta ja hyvistä kommenteista. Tätä saa tietysti jatkaa, mutta minun pitää nyt lähteä nukkumaan. Palaan katselemaan ja kommentoimaan ketjua huomenna. ap


ei suostu siihen, että vieraan miehen matkaan lähtenyt äiti saa lapsen pitää.

Vierailija
45/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en tajua sitä, että nykyisin lapsilla on aina menossa jokin vaihe, joka oikeuttaa huonon käytöksen.



Muuten olen sitä mieltä, että tuommoinen kersa kuriin ja äijä kans. Jollei sopua synny, niin tytär ja isukki voinevat elää ihan kahdestaan. Itse en kyllä kestäis moista paskaa.

Vierailija
46/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

todennäköisesti olet tehnyt lapselle niin ahtaat rajat, että hän joutuu kapinoimaan koko ajan.



Suurin osa murrosikäisistä osaa olla ihmisiksi, koska heitä kunnioitetaan ihmisinä. Teillä nähtävästi isän lapsi on alusta alkaen saanut kuulla olevansa paska, joten nyt sitten saat juuri sen, mitä olet ihan itse kasvattanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Teini-ikä on kovien myllerrysten aikaa ja pahimmillaan sitä aikaa voivat sotkea ero- ja uusperhekuviot. Asiaa ei auta yhtään jos teini tuntee olevansa ei-toivottu ja ylimääräinen.



Silmiin pisti tuo taistelu haarukoista, se tuntuu aivan naurettavalta. Jos sinulla olisi kylässä joku ystäväsi joka haluaisi vaihtaa haarukkaa, kieltäisitkö sen ehdottomasti "ja kukaanhan ei nouse pöydästä haarukoita vaihtamaan!"?



Teinihän on jo aivan eri ikäluokkaa kuin taaperosi jonka kanssa olet hoitovapaalla. Nuo kaksi kehitysvaihetta ovat valovuosien päässä toisistaan.

Kyllä olisin itsekin teininä riehaantunut jos minuun olisi yritetty soveltaa parivuotiaiden sisarpuolten kasvatusmetodia.

Teini on pian aikuinen ja aikuiset voivat itse valita ja vaihtaa haarukkansa, mikä taas ei välttämättä onnistu uhmaikäisten pikkulasten ja vauvojen kanssa.

Anna teinin vaihtaa haarukka jos haluaa. Varmasti teiniä risoo jos hänelle ei suoda enempää vapauksia kuin pikkulapsillekaan. Se voi hyvinkin osaltaan kasvattaa vihaa noita pikkusisaruksia kohtaan. Perheen pikkulapsille ei silti tarvitse suoda samoja vapauksia kuin teinille. Eivätköhän hekin saa sitten vanhemmiten haarukkansa valita. Vai koskeeko teillä samat säännöt ihan jokaista iästä huolimatta? Iltaseitsemältä nukkumaan niin vanhemmat kuin teinit ja vauvatkin? Jokaiselle vielä tutti suuhun. Itse tuntisin olevani aliarvostettu jos minua käskytettäisiin kuten ap:n teiniä eikä luotettaisi sen vertaa että haarukankaan saisi valita.



Ei voi olla niin että haarukkansa saa valita vasta sitten kun on aikuinen ja muuttanut omilleen. Ja tätä ajatusta voi soveltaa muuhunkin kuin siihen haarukkaan.

Jälkikasvu kasvatetaan kukin oman ikäkautensa mukaisesti. On myös osattava nähdä yksilökohtaisesti missä vaiheessa ja missä asioissa on höllättävä sitä otetta ja kontrollia.

Vierailija
48/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Murrosikä vaikuttaa varmaan omansa, mutta jos lapsi tuntee olevansa rakastettu ja toivottu osa perhettä, tuskinpa toimii noin ihan vaan kiusatakseen? Yleensä metsä vastaa miten sinne huudetaan eli jos lapsi on 10v ollut vastaanottavana osapuolena, hän jossain vaiheessa alkaa maksaa potut pottuina. Ihan kaikille ei ole väliä onko bio- vai uusiovanhempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun lapsellani on Ollut niin ilkeä äitipuoli, että lapsi on itkien menny isälleen usein. Tyttö on jo murrosiässä mutta vieläkin saa tapella, jotta saan hänet menemään isälleen jokatoinen viikonloppu. Äitipuoli on mustamaalannut lastamme ja minua kaikille ja tehnyt kaikkensa, jotta lapsi tuntee itsensä ei tervetulleeksi ja ettei kuulu perheeseen. Tämä tuntuu olevan aika yleistä, joten älä ap ota heti nokkiisi, jos kaikki eivät lähde sinun haukkumiseesi mukaan. Minun lapsella ei ole enään isää. Kiitos tuollaisille siis vastasin tähän viestiin

Sinussahan ei sitten mitään vikaa ole :D :D

Vierailija
50/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tehnyt paljon lapsen eteen ja että tilanne on tosi hankala. Mutta tuo on ikävä juttu, että lapsipuoli tulee murrosikään ekana, ts. ennen kuin sinulla on kokemusta siitä, millaisiksi lapset voivat muuttua tuossa iässä. Lapsipuoli, johon kuten itsekin sanot ei ole samanlaista tunnesidettä, on helppo nähdä hirviönä.



Kuitenkin lapsi tarvitsisi entistä enemmän kokemusta siitä, että hän on kotonaan ehdottoman hyväksytty ja rakastettu. Ehdotan edelleen tuota menetelmää, että parhaasi mukaan järjestät asiat niin, etteivät omat aikataulusi ole kiinni teinistä, hellität säännöistä, ja ryhdyt vaikka väkisin tekemään suhteestanne positiivista. Kun teini on hankala, yritä nähdä hänet ikään kuin hätääntyneenä taaperona, joka ei selviä omien tunteittensa kanssa ja joka tarvitsee apua.



Siis toivottavasti tää ei nyt kuulosta siltä, että sun pitäisi alkaa tehdä vielä paljon enemmän teinin eteen, kun nytkin olet voimiesi rajoilla. Ei, vaan kuten mä edellä ehdotin, niin yritä vetäytyä määräily- ja kasvatusvastuusta ja luoda enemmän kaverillista suhdetta teiniin. Lasten on tosi vaikea ottaa "vierailta" käskyjä vastaan kun se on joskus vaikeaa omilta vanhemmiltakin, joiden rakkaudesta voi olla varma. Tää kuulostaa monista varmaan todella huonolta idealta, mutta mä olen nähnyt sen toimivan.



Miehesi exä käyttäytyy ikävästi, mutta eihän hän voi konkreettisesti vaikuttaa asioihinne. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Teinille (jos toistaa äitinsä sanoja) voi sanoa asiallisesti, että äiti on nyt tuota mieltä, mutta minun mielestäni asia on näin.



Nämä neuvot annan siis entisenä lapsipuolena. Sekä toimivia ja ei-toimivia uusperheitä seuranneena.



t. 73

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sun on vaan päästävä eroon tuosta ajatuksesta, että teinin olis oltava sulle kiitollinen että "olet vieraana ihmisenä hoitanut ja antanut asua". Et ole vieraana ihmisenä hoitanut ja antanut asua teillä jne. vaan olet aikuisena ihmisenä aivan tieten tahtoen valinnut osasi äitipuolena valitsemalla puolisoksi ihmisen, jolla on jo lapsi. Lapsipuolen ei tarvi sulle olla sen erityisemmin kiitollinen siitä, että olet perushuolehtinut hänestä. Eli heitä tuosta katkeruus pois. Jos jollekin olet vihainen ja katkera, niin miehellesi, jos koet, ettei sua tarpeeksi tue vanhemmuudessa. Sekä lapsipuolen että teidän yhteisten lasten.



Lisäksi, teinin ongelma ei nyt varmaankaan ole haarukat vaan ne ongelmat ystävyyssuhteissa. Ehtiikö teistä kumpikaan isä tai sinä, hänen kanssa pohtia, miten ne ystävyyssuhteet saisi rullaamaan tai mistä voisi etsiä uusia ystäviä sen sijaan, että koetatte "pitää rajoja"? Teettekö teinin kanssa hänen iälle sopivia juttuja, käytkö sinä esim. hänen kanssa ostoksilla tai leffassa tms., mitä teinit yleensä harrastaa? Jos on paljon kavereita, vanhemmat voi tehdä vähemmän, mutta jos kaverisuhteissa tökkii, niin vanhempien on koettatava sitä paikata ja huolehtia, että on teinillä on mukavaakin tekemistä.







Vierailija
52/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuli esiin vähän sivulauseessa. Ystävien puute voi olla tosi kipeä asia tuossa iässä. Keskittykää tukemaan teiniä, älkääkä reuhatko jostain pikkujutuista.



Ja tuo harrastupuljaaminen on oire siitä, että teinillä on paha olo. Ei tee sitä ilkeyttään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos murkku lyö pienempää lasta, asiat ovat pielessä. Hänellä on oikeasti paha olla ja hän tarvitsee ulkopuolista apua. Vaikuttaa siltä että murkku on joutunut kahden tulen väliin. Toisaalta ota luottamuksen osoituksena että kiukkuaa sinulle. Auttaisiko koulukuraattori?

Pitää tarkentaa, että tuo varastettu tavara -kertomus ei ollut ap:n kokemus, vaan jonkun muun.

29:n kysymyksiin: puutun ruoka-aikaan ja haarukoihin jne. siksi, että tässä perheessä on muitakin lapsia. Jos yksi saa juosta vaihtamassa haarukkaansa, kaikki muutkin juoksevat. Kun kyseessä ei oikeasti ole vain se haarukka, seurauksena on jumalaton ralli ja kaaos. Siksi linja on ennemminkin sellainen, että syöt sillä mikä on sattunut kohdallesi tai olet syömättä.

30: Kiinnostavia pohdintoja. Mutta edelleen, en voi olla välinpitämätön yhden suhteen. Mitäs sitten, kun murkku lyö toista lasta (tekee joskus näin) ja isä ei ole kotona? Enkö puutu?

ap

Vierailija
54/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotenkin minun korvaani kuulostaa siltä, että sinä äitipuolena olet kuitenkin teinin läheisin ja turvallisin ihmissuhde. Hän ei voi kapinoida omaa äitiään vastaan, sillä äiti on hänet jo kertaalleen hylännyt, ja hylkäisi varmaan myös toisen kerran. Myös isä on jotenkin kaukainen.

Hän jostain syystä etsii voimakkaasti sinun hyväksyntääsi, huolenpitoasi ja rakkauttasi.

Oletko kysynyt teinin temppuillessa, miltä tästä tuntuu? Istu teinin kanssa alas, ja kysy painaako jokin asia hänen mieltään, miltä hänestä oikeasti TUNTUU!

Jos hän vastaa että hän haluaa sinun menevän pois, se lause tarkoittaa oikeasti sitä, että tule lähemmäksi, ota syliin ja rakasta.

Puhu tästä jonkin ammatti-ihmisen kanssa, ja kysy mitä sinun pitäisi tehdä, tehdäksesi asiat oikein.

Jos eroat, teini menettää tosi paljon, samoin kuin te kaikki. Kukaan ei erolla voita mitään.

Pikkusisarusten kiusaaminen tarkoittaa sitä, että hän kokee, että pienemmät saavat enemmän rakkautta kuin hän.

Tuntuu että teini käytöksellään oikein huutaa rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa. Rajat on rakkautta ja välittämistä. Pahin mitä voit tehdä, on lakata välittämästä, vaikka tässä hetkessä se voi tuntua vaikealta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juttelin tänään asiasta pitkään hyvän ystävän kanssa, joka tuntee lapsen, minut ja perheeni mahdollisimman pitkältä ajalta. Hän sanoi vähän samaa kuin 88.



Minä vain näen tämän toisella tapaa. Olen välittänyt lapsesta, olen huolehtinut hänestä, olen osoittanut hänelle välittämistä, kiinnostusta, hellyyttä ja huomiota. Tämän jälkeen hän on selkeästi ilmoittanut, että olen hänelle paha äitipuoli. Hän on syyttänyt minua asioista, joita ei ole tapahtunut ja laittanut koko perheen arjen sekaisin.



Kyllä vain, lapsella on varmaan paha olla. Hänellä on ongelmia äitisuhteessa ja en tiedä, mitä ajattelee isästä. Mutta minä olen jotenkin ihan vihonviimeinen ihminen sekä teinin että omasta mielestäni häntä auttamaan.



Mieluummin valitsen sen tien, jossa vetäydyn. Puutun, jos on pakko. Lakkaan huolehtimasta, osallistumasta, kasvattamasta ja välittämästä. Noinpahan saavat sekä lapsi että äitinsä juuri sen, mitä ovat toivoneetkin.



ap

Vierailija
56/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Meillä on tuttu pariskunta, missä siis mies on mieheni lapsuudenkaveri.

Käymme heillä aina silloin tällöin viikonloppuisin. Ja aina kun miehen tyttö edellisestä liitosta on käymässä, se on kauheaa seurattavaa. Äitiuoli piikittelee ja keittiössä kahvipöydässä haukkuu kovaan ääneen tytön äitiä ja pilkkaa ja ivailee. Puhuu tytölle ohi ja on tosi kylmä ja inhottava.

Isä ei oikein uskalla mitään vaan on vähän syrjässä elämässä, koska "minä määrään täällä meidän perheen säännöt ja tämä on minun koti", sanoo äitipuoli.

Ei isästä ole pitämään tyttönsä puolta.

Tosi paha mieli aina tämän tytön takia.

Niin ja tämä äitipuoli osaa kyllä esittää asiat niin, että miehen tyttö on kamala ja pilaa heidän viikonloput ja tytön äiti on huora ja hullu. Tyttörukka ei mitään pilaa kun istuu koko viikonlopun olkkarin sohvalla mahdollisimman hiljaa, ettei häiritsisi ketään.

lapsesi voi valehdella sinulle, saa sääli pisteitä... tiedätkö varmasti ettei ole ihan tyytyväinen perillä, ja taas lähtiessä ja tullessa vedä omaa esitystä? Tai voi puhua totta, eikö myös isä ole ilkeä ei vain äitipuoli? jos vain äitipuoli olisi ilkeä silloin isä puuttuisi siihen ja taas jos isä ei puutu, ihan yhtä ilkeä isä kuin äitipuoli. Oli miten oli, puhu isän kanssa.

Vierailija
57/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katkerille rumille exille tiedoksi, että kyllä uusperheen lapsien todellakin PITÄÄ sietää sitä äiti-/isäpuolta. Lapset eivät sanele kahden aikuisen parisuhteen onnistumista/epäonnistumista. Ja lapset eivät todellakaan saa kohdella epäkunnioittavasti ihmistä vain siksi, että aikuinen ei ole biovanhempansa tai muuten vaan miellytä. Ap, teini-ikäiset osaavat olla hiton hankalia. Kestää se vain pitää, mutta ei se tarkoita, että kaikessa annetaan periksi. Jos teini suuttuu, kun ei saa tahtoaan joka asiassa, niin so what? Harvemmin ihmiset kiukkuun kuolee, selviäväthän ne katkerat rumat exätkin hengissä.

siihen, että aikuiset määräävät kaiken. Normaaleissa ydinperheissä ymmärretään, että teiniä kannattaa kuunnella, hän on ihminen. Kierrätysperheissä äitipuolilla on hurja tarve sanella, mitä muut saavat tehdä. Ehkä siksi kierrätysperheet niin usein päätyvät eroon ja lapsilla on runsaasti mielenterveysongelmia.

Eiköhän niitä "täydellisiä YDINPERHEITÄ" pääty niihin eroihin enemmän... Mistä muuten ne uusperheet tulisivat...... Ja kyllä ihan kaikenlaisissa perheissä se on aikuisen rooli määrätä ja päättää asiat! Lapset, edes teinit, eivät ole kypsiä päättämään kuin pienistä asioista. Ja aikuisten väliseen parisuhteeseen ei ole tippaakaan määräysvaltaa muilla kuin niillä aikuisilla. Ja perheen hyvinvointiin liittyvissä asioissa TAAS AIKUINEN päättää ja määrää. Jos yksi tekee muiden elämästä hankalaa, niin ei silloin tanssita sen yhden pillin mukaan. Sen yhden pitää mukautua loppuperheen menoihin ja tapoihin. Tosin teini-ikäisen voi hyvin jättää kotiin kauppa- ja kyläreissujen ajaksi, koska kyllä sen ikäinen pärjää hyvin jo yksin. Jos ruoista on taistelua, niin antakaa teinin joskus edes päättää joku ruoka, jotta ette joutuisi aina kuuntelemaan kiukuttelua. Tämä on kuitenkin aika pieni asia, joten hyvin voi joskus antaa lapsienkin päättää.

Vierailija
58/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin on ydinperheissäkin. Murrosikäisillä on enemmän vapautta kuin pienillä. Olet murrosikäisen äitinä kokematon, joten nyt täytyy opetella tämän bonuslapsen kanssa.

kaikki äidit ovat kokemattomia kun vanhin lapsi / esikoinen on jossain tietyssä ikävaiheessa!

Myös biologiset vanhemmat ovat täysin ensimmäistä kertaa tilanteessa, kun esikoinen on murrosiässä ja täten kokematon.

Jokaisen täytyy opetella ne säännöt ja toiminnat sen murkun kanssa.

Mutta bonuslapsella on myös bonuksena ne biovanhemmat eikä äitipuolen osa ole kuin olla syyllinen. Kaikkeen. Jopa eroon, vaikka se äitipuoli ei olisi ollut edes samalla planeetalla kun ero tapahtui, eli ei lainkaan osallisena, paitsi että tietyisti se äitipuoli on aina syyllinen ydinperheen eroon.

Huokaus.

Vierailija
59/95 |
02.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tilastollisesti uusperheet eroavat helpommin ja enemmän kuin ydinperheet.



Tilasto varmasti pitää paikkaansa.



Onko tilastoihin selvitetty, MIKSI.



Onko syy se, että

-kun on kerran eronnut, toisen ja kolmannen kerran se on helpompaa

- kynnys erota on matalampi

- ei ole häpeän tunnetta erosta, ei mieti mitä muut ajattelee, kun on jo eroja tai ero takana.



Vai olisiko syynä vaikkapa sen kumppanin lapset ja exä-elämä?

Olisiko syynä se, että kuviota ei saada moninaisista yrityksistä huolimatta toimimaan? Vaika ei ole sen aikuisen, vaan vika voi olla vaikkapa se, ettei edellisen liiton lapset hyväksy uutta aikuista elämään ja käyttäytyvät niin hankalasti, että monen vuoden uuvutuksen jälkeen parisuhde on hajalla ja aikuiset luovuttaa ja eroaa.

Ja nyt tarkoitan ylipäätään ex-liiton lapsia riippumatta siitä, onko ne etä vai lähilapsia, naisen vai miehen mukana tulleita.





Adoptioperheille ja tukiperheille, sijaisperheille on jos minkäkinlaista tukea ja neuvojaa ja apua ja ymmärtäjää. Käydään läpi vanhemmuutta, vastuuta, jakamista. Käydään läpi lapsen historia jne. Annetaan aikaa tutustua.



Mutta miten uusperheen kohdalla?Naisen pitäisi samantien rakastaa bonuslapsia kuin omiaan, lasten pitäisi hyväksyä uusi aikuinen, isällä on täysi lupa olla saamaton vätys ja luisuttaa vastuu naiselle, jättäytyä sivuun oman vanhemmuutensakin kohdalla.



Vierailija
60/95 |
03.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi ap kysyt edes tältä palstalta neuvoa, jos et aio muuttaa mitään? Jos olet jo etukäteen päättänyt että hylkäät teinin, ja aiot kostaa hänelle rankimman kautta, kun ei osaakaan rakastaa sinua, niin miksi moinen vaiva?

Kirjoititko vain sen takia, että saisit hyväksynnän teoillesi, ja kenties uusia vínkkejä, miten vaikeuttaa lapsen eloa ja oloa?

Tässä kohtaa se taitaakin mennä oikein, mitä teini ja hänen äitinsä sinusta puhuvat.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä kahdeksan