Äitipuolta suututtaa

Lapselle on jo hankittu perheen ulkopuolista keskusteluapua.



Äitipuolia yritetään syyllistää aina. Tekee niin tai näin, äitipuoli on paha. Minä olen kohdellut tätä lasta niin kuin omaani ja tehnyt paljon hänen eteensä, myös uhrauksia. Silloin, kun hän ei vastustanut minua näin ankarasti, meillä oli hyviä keskusteluja, hellyyttä ja välittämistä.



Palkaksi olen saanut sen, että olen paha ja inhottava. Lapsi ei pysty käsittelemään tapahtuneita asioita ilman, että syyttää vääriä ihmisiä.



ap

Ongelma on se, että hän tekee nimenomaan arjesta hankalaa. Siis esimerkiksi ihan sellainen, että syödään. Ei se olekaan niin yksinkertaista, kun hänelle ei nyt sopisi tämä kellonaika (joka ainut päivä sama) tai tämä ruoka tai tämä istumajärjestys tai tämä haarukka.

ap

Jos ruoka-aika ei sovi lapselle, niin miksi hän ei voi syödä ruokaansa johonkin toiseen aikaan? Jos ruoka ei kelpaa lapselle, niin tehkööt itse parempaa ruokaa. Jos haarukka ei kelpaa lapselle, niin miksi hän ei voi hakea itselleen mieluisampaa haarukkaa?

Kuulostaa selvästi siltä, että teinillä on menossa valtataistelu sinun kanssasi ja sinä menet mukaan tähän valtataisteluun. Minä en itse viitsisi ruveta taistelemaan noin vähäarvoisista asioista.

Mutta joka tapauksessa tämä on vain väliaikainen vaihe. Ei varmaan mene montakaan vuotta ennen kuin tuosta murrosikäisestä on tullut aikuinen ja hän muuttaa omilleen.

Kasvatat teiniä kuin neljä vuotiasta! Minulla on teini sekä pikkulapsia uuden miehen kanssa. Uusi mieheni ei tunnu tajuavan, että teinin kanssa on turha vääntää joka asiasta. Syö kun syö tai on syömättä tai muuten täällä huudetaan ja räyhätään aamusta iltaan. Tulet ap huomaamaan omien lapsiesi kohdalla! Ja kyllä, huudan omalle teinilleni pää punaisena kun menee totaalisesti hermot.

asuu samassa kodissa ja kyllä meilläkin on ollut yhteenottoja murrosiässä, mutta minusta ne johtuvat juuri murrosiästä, ei siitä että kyseessä on lapsipuoli tai että isä yrittäisi lapselle jotain hyvittää. Minusta lapsipuoli voi tosin oireilla murrosiässä enemmänkin juuri sen taustalla olevan avioeron vuoksi, vaikka ero olisi hienosti hoidettukin. Se nyt vaan pitää aikuisen kestää ja käsitellä. En mä myöskään usko etteikö meidän yhteiset lapset olisi joskus murrosiässä ja osaavat varmaan kiristää päänuppia ihan samalla tavalla kuin miehen lapsi. Ap:n on turha lasta syyttää ettei osaa sitä ja tätä: kyseessähän on lapsi ja vaatii vielä paljon asvatusta, tukea ja huolenpitoa kasvakseen pärjääväksi aikuiseksi.

Näin on ydinperheissäkin. Murrosikäisillä on enemmän vapautta kuin pienillä. Olet murrosikäisen äitinä kokematon, joten nyt täytyy opetella tämän bonuslapsen kanssa.

Tämän olen oppinut ja ymmärtänyt opettajana ja äitinä. Suosittelen järjen ja empatian käyttöä AP:lle.

ja 7-vuotiaalla isoveljellä on erilaisia vapauksia ja vastuita kuin 5-vuotiaalla pikkusiskolla. Suurimmat erot ovat tällä hetkellä esim. itsenäinen ulkona liikkuminen, vastuu läksyistä ja koulutavaroista ja siitä mitä telkkarista saa katsoa.



Jos ikäeroa olisi kymmenen vuotta tai enemmän vapauksissa ja vastuissa olisi huomattavasti isommat erot. Yhdenvertaista ei ole vaatia ja sallia kaikille lapsille sama.

Eroamalla osoitat lapsipuolelle ettei sinuun kannatanutkaan luottaa (eli hän oli oikeassa), jäämällä osoitat, että olet osa perhettä ja kannat vastuusi perheen aikuisena.

Ja minusta teinin velvollisuus on jo sietää vanhempiensa uusia ihmissuhteita. Nimenomaan sietää, rakastamaanhan ei voi ketään vaatia.

Se on kyllä se Äiti, siis oikea äiti, eikä mikään biologinen äiti.

Bioäidin sanomisista ei kannata välittää. Meilläkin aikoinaan pidettiin kiinni mm. hampaidenpesusta vaikkei se bioäidin mielestä ollutkaan välttämätöntä. Se vaan on niin, että perheessä yleensä ja uusperheessä erityisesti tulee kahteen törmäyksiä. Eroamalla osoitat lapsipuolelle ettei sinuun kannatanutkaan luottaa (eli hän oli oikeassa), jäämällä osoitat, että olet osa perhettä ja kannat vastuusi perheen aikuisena.

Vaikutitko lapsiisi sitten marttyyriudella? Oliko äiti suruillinen ja itki vähän kun lapsi oli tuhma? Minä huudan välillä ja suutun mutta en vedätä tunteilla ikinä.

Rehellinen kiukku ei vahingoita ketään (jos ei mennä väkivaltaan saakka, tietysti!!!!!) Tunteilla vedättämällä saa toisen mahtavaan syyllisyysansaan, joka piinaa pitempään kuin mikään selkeästä syystä johtuva kiukunpurkaus.

Kuten varmaan huomasitkin näistä viesteistä, ketään ei kiinnosta syyt, miksi teini ei asu bioäidillään. Eikä bioäidissä ole taaskaan mitään vikaa, kaikki paska on äitipuolen syytä. Ettei vain lapsi pura bioäitinsä aiheuttamaa pahaa oloa sinuun, ehkä asia onkin niin. Ja voipa olla, ettei suinkaan riemuitsisi kuin hetken "voittoaan" jos sinä ja miehesi eroaisitte. Asiat eivät siitä paranisi.



Mun miehellä on kaksi teinityttöä ja voin kertoa, että meidän rauhallinen kotielämä on aivan mullistuksissa aina kun tulevat meille. Voi sitä vaatimusten ja kiukuttelun määrää. Aluksi mulla meni hermot joka kerta, mutta nyt olen päättänyt, että en lähde siihen draamaqueen leikkiin mukaan ollenkaan, mies hoitakoon rinsessansa. Meillä tämä tilanne on onneksi vain pari viikonloppua viikossa, sulla koko ajan.



Mutta tosiaan, vakava keskustelu miehen kanssa olisi paikallaan, miehen on otettava enemmän vastuuta ja annettava enemmän aikaa teinilleen, muuten sulla voi mennä kuppi nurin. Ja kun jaatte vastuuta enemmän, ota itsellesi aikaa tavata ystäviä ja tehdä jotain mikä vie pois ajatuksia välillä kotioloista.



Ja bioäidille pitää tehdä selväksi, että hän ei sanele yhtään mitään teidän kodin asioita. Ja sinulla on todellakin sananvaltaa omassa kodissasi ja lapset ( eivät myöskään teinit ) siellä määrää.

Tämä tehtiin minullekin ihan selväksi teininä kun aloitin rajojen kokeilun ja yrin pyörittää kotikuviota minun mieleni mukaan. Vaikka teini on kuinka fiksu ja sillä on ajatuksia ( toki niitä ajatuksia voi ja pitää kuunnella ), aikuiset, ne jotka ruuat ja katon pään päälle maksavat, ovat ne jotka määrittävät pelisäännöt. Siinä kohtaa ei ole mitään eroa, onko kyseessä etä-lähi-bio-lapsipuolet tms.



Tsemppiä haastavaan tilanteeseen, muista, että teini on aikuisiän kynnyksellä. Huomaat yhtäkkiä, että se päivä on tullut kun hän lentää pesästä. Ja silloin olisi tärkeää, että välit ovat kunnossa, eikö vain : )

esittää arvostusta ja kunnioitusta, joita en todellakaan tunne. Lapsi kävelee tai yrittää kävellä sekä minun että koko muun perheen ylitse kaiken aikaa. Hän tarkoituksellisesti manipuloi, ilkeilee, valehtelee ja satuttaa muita. Minua tämä lapsi on yhdessä äitinsä kanssa haukkunut ja halveksinut niin paljon, etten oikein enää tunne sitä välittämistä, jota joskus oli. Rupea tämän kanssa nyt sitten keskustelemaan ja arvostamaan...



ap

esittää arvostusta ja kunnioitusta, joita en todellakaan tunne. Lapsi kävelee tai yrittää kävellä sekä minun että koko muun perheen ylitse kaiken aikaa. Hän tarkoituksellisesti manipuloi, ilkeilee, valehtelee ja satuttaa muita. Minua tämä lapsi on yhdessä äitinsä kanssa haukkunut ja halveksinut niin paljon, etten oikein enää tunne sitä välittämistä, jota joskus oli. Rupea tämän kanssa nyt sitten keskustelemaan ja arvostamaan... ap

MIten koskaan ei äitipuolessa tai ydinperheen lapsissa ole vikaa? Aina vika löytyy ex-vaimosta ja ex-suhteen lapsista? Tällaisia väittämiä en purematta niele.

Murrosikä itsessään voi olla nuorelle tosi rankka, kun taustalla on perheen hajoaminen ja hylkääminen. Äiti joka on hylännyt, isä joka ei välitä ja jolla ei ole aikaa ja äitipuoli joka vihaa ja kääntää kaikki kotiäidin aggressionsa nuoreen. Nuori on perheessään syntipukin ja vihatun roolissa. Se on oikeasti rankkaa olla perheessä aina se syyllinen kaikkeen maan ja taivaan välillä.



Nuori tarvitsisi turvallisen paikan asua ja kasvaa aikuiseksi, ammattimainen perhekoti voisi olla hyvä vaihtoehto.

Lapsi on hankala, annamme sen huostaan. Kissan saa kaupan päälle.



Eiköhän huostaanottojen ja sijoitusten yhteydessä ole hei kyse vähän laajemmista ja vakavammista ongelmista. Toivon ainakin.



ap

Minä ymmärrän ap,miltä sinusta tuntuu.meillä on lapsi menossa leikkaukseen ja se ei ole mitään.Pitää olla töissä...auta armias,jos avioerolapselta pääsee pieru,niin johan ollaan kiikuttamassa Kelakorttia, vaikka Rovaniemelle,että se pääsee lääkäriin.(tarkoituksella provosoiva ja ilkeä esimerkki)

Vai onko jotenkin avioerolapsen vika, että miehesi ei anna haluaamasi painoarvoa yhteisen lapsenne leikkaukselle? Pakottaako hän isänsä olemaan töissä?

...ja yritän selvittää,mistä ne ristiriidat ja "lapsen vihaamis"- jutut uusperheisiin sikiävät. Isät eivät hallitse tasapuolista kohtelua. Mielistelevät ja hyvittelevät. Lapset eivät ole tyhmiä huomaavat tämän ja mukavaahan se on kun isää tanssii heidän pillinsä mukaan ja jättää sivuun kaikki muut.Näin. Ei ole lasten vika, että isä on tollo, mutta kyllä ne negatiiviset tunteet alkavat kohdistua myös heihin. se on inhimillistä äidiltä, joka rakastaa omaa lastaan, eikä halua, että oma isä selvästi tätä syrjii. Puolustusviettiä ei voi järjellä hillitä.Miettikää vain, jos joku kohtelisi teidän lastanne huonosti ja ihan aiheetta.

Meillä nämä asiat selitetään, että lapsilla on erilaiset tarpeet. Ihanko tosi???? Se ei ai suinkaan tarkoita sitä, että voi työntää pienet sivuun ja alkaa taas hyvitellä niille seuraavan eron kohdatessa. Tällä lailla saadaan oikeita mallikansalaisia tähän meidän hyvinvointivaltioon. Mitään ei tarvitse tehdä, isi juoksee asioilla kuin orja ja jos joku sanoo jotain negatiivista vaihdetaan yöpymispaikkaa sen mukaan, missä saa elää kuin pellossa. Viime kädessä äiti soittaa kyllä lastensuojeluun ja sillähän vi lapsetkin itse uhkailla, jos ei saa sitä mitä haluaa ja tehdä mitä haluaa.

daijua. Muita en ole lukenutkaan mutta ei noilla kahdella älli ei ole ihan viimisen päälle.



Sulle antaisin kuitenkin neuvoksi että ruoka-aika on ruoka-aika eikä sitä muuteta. Myös muut normaalit tavat on sinun hallinnassa ei teinin olkoon vaikka kiinan keisarinnan kakara.



Toisekseen miksi sinun pitäisi puolustella tai väitellä teinin kanssa? Ole hiljaa ja pidä sääntösi ja riittää kun kerran ne sanot vai onko sillä kuuloaisti ollenkaan toiminnassa?



En myöskään menettäisi hermojani ja alkaisi huutaa. Jos sen teet olet hävinnyt ottelun.



Ja minä kasvatin omani (kurissa ja nuhteessa:) eivätkä hyppineet silmilleni, kokeilivat kyllä!

Lopputulos ihan kiva:)

monen aikuisen on vaikea ymmärtää sitä, että heidän lapsillaan on tunteet. Teinin ei tarvitse sietää vanhemmiltaan sitä, että näiden ihmissuhde tuhoaa sen teinin.

daijua. Muita en ole lukenutkaan mutta ei noilla kahdella älli ei ole ihan viimisen päälle. Sulle antaisin kuitenkin neuvoksi että ruoka-aika on ruoka-aika eikä sitä muuteta. Myös muut normaalit tavat on sinun hallinnassa ei teinin olkoon vaikka kiinan keisarinnan kakara. Toisekseen miksi sinun pitäisi puolustella tai väitellä teinin kanssa? Ole hiljaa ja pidä sääntösi ja riittää kun kerran ne sanot vai onko sillä kuuloaisti ollenkaan toiminnassa? En myöskään menettäisi hermojani ja alkaisi huutaa. Jos sen teet olet hävinnyt ottelun. Ja minä kasvatin omani (kurissa ja nuhteessa:) eivätkä hyppineet silmilleni, kokeilivat kyllä! Lopputulos ihan kiva:)

lapsilla on hirmuiset säännöt, joista äiti puhuu "meidän sääntöinä". Kotona ovat kivoja, mutta kodin ulkopuolella on alle 15v iässä kokeiltu niin viina, tupakka kuin huumeetkin. Äiti ei tiedä mitään eikä naapurit kerro, koska tuntevat äidin "säännöt". Mieluummin otan 14 v:n meille nukkumaan humalaansa pois kuin annan äitinsä käsittelyyn.

Ja meillä lapset jo aikuisia, ilman äidin omia sääntöjä kasvatettuja kunnon kansalaisia.

ymmärrän, että olet tosi väsynyt ja tympääntynyt teinin käytökseen.



Tahtoisin kuitenkin kysyä, mitä sinä itse teet tällä hetkellä ansaitaksesi teinin kunnioituksen?



Jos et aikuisena itsekään pysty piilottelemaan vihantunteitasi lasta kohtaan, miten hän epävakaalla teinin tunne-elämällään pystyisi siihen yhtään paremmin? Toimitko sinä itse niin, että ansaitsisit teinin arvostuksen, luottamuksen ja rakkauden?



Ymmärräthän sen, ettei lapset osaa olla juurikaan kiitollisia. Et sinä voi ajatella, että teinin kuuluisi arvostaa ja kunnioittaa sinua vain siksi, että huolehdit hänen perustarpeistaan, ruuasta, kodista, puhtaista vaatteista.



Kunniotus ja arvostus tulee ansaita, molemmin puolin, mutta ei niin, että teinin kuuluisi vaan olla kiitollisuudenvelassa siitä, että kaikessa jaloudessasi annat hänen asua muun perheen kanssa.



Ei sinunkaan kuulu kaikkea sietää, mutta jos kaikella mahdollisella tavalla osoitat murkulle, että inhoat häntä, saat takaisin ihan samaa kohtelua. Sinä olet aikuinen, teini vasta opettelee sitä.

teinille, että jos et ala käyttäytymään tämän talon sääntojen mukaan- ja sitten laatisin säännöt, kuinka käyttäydytään ja puhutaan aikuisille- mennään perheneuvolaan ja voit mennä myös perhekotiin asumaan, jos asuminen täällä ei miellytä. Tiukka linja. Jos nyt annetaan periksi, lapsi ei ikinä opi oikeille tavoille, teini on vähän suurempi ihma-ikäinen.