Äitipuolta suututtaa
Murrosikäinen lapsipuoli kuvittelee, että aurinko kiertää rataansa hänen ympärillään. Yrittää kieputtaa meidän elämää niin kuin se hänelle parhaiten sopii. Ajoittain isänsä vielä menee tähän hommaan mukaan, ei jaksa tapella vastaan, ymmärtää, antaa periksi. Tämä näkyy siis ihan arkisissa asioissa, esim. että kaikkien aikataulut menevät uusiksi, koska on jotain, mitä tämä yksi tahtoo / ei tahdo.
Lapsen toinen vanhempi ei minun mielestäni oikeasti piittaa hittojakaan, mutta lapsi palvoo häntä. Mahdollisesti tämän palvonnan ylläpitääkseen toinen vanhempi tukee lasta kaikessa ja haukkuu minua yhdessä tämän kanssa.
Sitten minä olen se kamala ja paha, kun ilmoitan, että ei muuten onnistu. Tämä alkaa tietysti jo rassata myös miehen ja minun suhdetta.
Onko ero ainoa asia, jonka voin tehdä tilannetta muuttaakseni? Siinä menee sitten samalla muidenkin lasten koti, perhe, koulu, asuinalue ja tärkeät ihmissuhteet.
Kommentit (95)
Katkerille rumille exille tiedoksi, että kyllä uusperheen lapsien todellakin PITÄÄ sietää sitä äiti-/isäpuolta. Lapset eivät sanele kahden aikuisen parisuhteen onnistumista/epäonnistumista. Ja lapset eivät todellakaan saa kohdella epäkunnioittavasti ihmistä vain siksi, että aikuinen ei ole biovanhempansa tai muuten vaan miellytä.
Ap, teini-ikäiset osaavat olla hiton hankalia. Kestää se vain pitää, mutta ei se tarkoita, että kaikessa annetaan periksi. Jos teini suuttuu, kun ei saa tahtoaan joka asiassa, niin so what? Harvemmin ihmiset kiukkuun kuolee, selviäväthän ne katkerat rumat exätkin hengissä.
ihan minun äidiltä. Kannaattaa tsekata peiliin ja miettiä omaa asennetta. Vaikea sanoa missä mättää, mutta tiedäthän että lähes kaikki nuoret ovat itsekkäitä jossain määrin, haluaisivat että asiat menisi juuri heidän haluamallaan tavalla jne? Ei pelkästään teidän nuori. Ehkä olisi tarpeellista muuttaa asioiden käsittelytapaa? Herättele nuorta, heitä vastakysymyksiä, älä suolla heti kaikkeen ei vaan pistä asioita ehdolle, anna vaihtoehtoja. Miettikää miehenne kanssa jo valmiiksi asioita, joissa voitte antaa periksi ja asioita missä ette jousta. Jos nuori kysyy jotain, etkä heti osaa sanoa, kerro että mietitte asiaa hetken aikuisten kesken. Ja muista, että älä liioittele asioita ja kaikki ei ole niin vakavaa.
Murrosikäinen lapsipuoli kuvittelee, että aurinko kiertää rataansa hänen ympärillään. Yrittää kieputtaa meidän elämää niin kuin se hänelle parhaiten sopii. Ajoittain isänsä vielä menee tähän hommaan mukaan, ei jaksa tapella vastaan, ymmärtää, antaa periksi. Tämä näkyy siis ihan arkisissa asioissa, esim. että kaikkien aikataulut menevät uusiksi, koska on jotain, mitä tämä yksi tahtoo / ei tahdo.
Lapsen toinen vanhempi ei minun mielestäni oikeasti piittaa hittojakaan, mutta lapsi palvoo häntä. Mahdollisesti tämän palvonnan ylläpitääkseen toinen vanhempi tukee lasta kaikessa ja haukkuu minua yhdessä tämän kanssa.
Sitten minä olen se kamala ja paha, kun ilmoitan, että ei muuten onnistu. Tämä alkaa tietysti jo rassata myös miehen ja minun suhdetta.
Onko ero ainoa asia, jonka voin tehdä tilannetta muuttaakseni? Siinä menee sitten samalla muidenkin lasten koti, perhe, koulu, asuinalue ja tärkeät ihmissuhteet.
Eivätkä ihmiset sen takia eroa. Pidä pääsi mutta jousta välillä. Toki jos teini päättää ulkomaanmatkat ja muuta isoa, ollaan hakoteillä.
Tänään viimeksi olen suuttunut kunnolla ja huutanut. Oliko täällä joku paikalla, joka ei koskaan ole suuttunut ja huutanut? Mielestäni en oleta, että maailma pyörii yhtään enempää minun ympärilläni. Mutta oletan, että esim. perheelle voisi käydä hakemassa ruokaa kaupasta ilman, että tämä murrosikäinen tekee siitäkin mahdotonta. Hänellä oikeasti on PALJON ajatuksia siitä, miten asioiden pitää olla. Se ei ole vain sitä, että pitäisi välillä tarjota kyyti jonnekin. ap
enkä ole koskaan suuttunut ja huutanut heille, vaikka vanhin jo muutti 18v iässä pois kotoa opiskelemaan.Olisit ylpeä lapsesta, jolla on paljon ajatuksia. Se kun on jotain sellaista, mihin sinä et koskaan pysty.
Vaikutitko lapsiisi sitten marttyyriudella? Oliko äiti suruillinen ja itki vähän kun lapsi oli tuhma? Minä huudan välillä ja suutun mutta en vedätä tunteilla ikinä.
Äitipuoli Jos ei pentu käyttäydy sinun kotona sinun säännöillä, voi pysyä äitinsä luona. Sinun onni on yhtä tärkeää kuin muidenkin, olet jo muutenkin hyväntekijä kun siedät toisen lasta nurkissasi.
Parhaiten hoidat asian kun otat kakaralta avaimet pois teidän kotiin. Menköön äitinsä luokse tai etsiköön jonkun toisen asuinpaikan.
tänne oli tullut hyviäkin kommentteja.
Tämä murrosikäinen asuu meidän kanssa. Meillä on myös muita lapsia. Olen nuorimman kanssa hoitovapaalla, eli olen kotona ja hoidan lasten arjen asiat. Mies käy töissä kodin ulkopuolella.
Joudun siis joka päivä monta kertaa puuttumaan, ottamaan kantaa, kieltämään, keskustelemaan, neuvottelemaan.... tämän murkun kanssa.
Ongelma on se, että hän tekee nimenomaan arjesta hankalaa. Siis esimerkiksi ihan sellainen, että syödään. Ei se olekaan niin yksinkertaista, kun hänelle ei nyt sopisi tämä kellonaika (joka ainut päivä sama) tai tämä ruoka tai tämä istumajärjestys tai tämä haarukka.
Jokaisesta, siis aivan jokaisesta, epämiellyttävästä asiasta kannellaan eteenpäin. Lapsen äiti on jatkuvasti kimpussa. Edelleen kyse on aivan arkisista asioista, kuten niistä haarukoista.
Sanomattakin kai on selvää, että tämä kahnaus ulottuu myös niihin toisiin lapsiin. Murkku on kateellinen, ahne ja itsekäs, joten muiden kanssa tulee riitaa. Äiti antaa ohjeita: "Sinä voit lyödä sitä."
Jotkut täällä kirjoittelivat, että jousta ja ota huumorilla, anna positiivista palautetta - just joo. Olen tiskirätti tuolle murkulle, mutta valitettavasti koko ajan paikalla. Välillä oikeasti uskon, että murkku yrittää aivan tietoisesti tehdä elämästäni vaikeaa ja koettaa hajottaa perhettä. En tiedä, mitä hyvää hän sillä kuvittelee saavuttavansa, mutta ehkä hän luulee kuitenkin, että sitten kaikki olisi paremmin.
Koska mikään syyhän ei koskaan ole hänessä itsessään eikä hänen äidissään.
ap
Ongelma on se, että hän tekee nimenomaan arjesta hankalaa. Siis esimerkiksi ihan sellainen, että syödään. Ei se olekaan niin yksinkertaista, kun hänelle ei nyt sopisi tämä kellonaika (joka ainut päivä sama) tai tämä ruoka tai tämä istumajärjestys tai tämä haarukka.
ap
Jos ruoka-aika ei sovi lapselle, niin miksi hän ei voi syödä ruokaansa johonkin toiseen aikaan? Jos ruoka ei kelpaa lapselle, niin tehkööt itse parempaa ruokaa. Jos haarukka ei kelpaa lapselle, niin miksi hän ei voi hakea itselleen mieluisampaa haarukkaa?
Kuulostaa selvästi siltä, että teinillä on menossa valtataistelu sinun kanssasi ja sinä menet mukaan tähän valtataisteluun. Minä en itse viitsisi ruveta taistelemaan noin vähäarvoisista asioista.
Mutta joka tapauksessa tämä on vain väliaikainen vaihe. Ei varmaan mene montakaan vuotta ennen kuin tuosta murrosikäisestä on tullut aikuinen ja hän muuttaa omilleen.
Eli vaikuttaa siltä, että parisuhteenne kärsii siitä, että et tule teinin kanssa toimeen (ja teini ei sinun kanssasi). Ongelma on miehessäsi ja hänen toimintavoissaan, ja näihin sinun olisi pureuduttava. Ei siis niinkään siihen, miten paska ja ikävä ja rajaton teini on (vaikka siis todella olisikin), vaan siihen, minkälainen isä mies haluaa olla kaikille lapsilleen. Salliiko asioita tälle teinille huonosta omatunnosta? Viestiikö nuorelle oikeanlaisia arvoja? Kasvattaako vai mielisteleekö?
Isän herättely ei ole helppoa mutta pelisääntöjä voisitte vähän sopia. Esim. teinin kuullen ette kyseenalaista kummankaan päätöksiä. Jos isä on tuonut varastetun tavaran kylppäriin, on mielestäni täysin tarpeetonta moralisoida, huutaa ja raivota, jos isän mielestä asia on ok. Tällaisissa tilanteissa puhut isän kanssa kahden ja teet tiettäväksi ajatuksesi. Näin teini näkee, että ei pääse luomaan teidän välillenne sitä kiilaa. Se, että sinä et hyväksy teinin metkuja, ei auta, jos isä hyväksyy ja sinä joudut lopulta nielemään asian. Se vain osoittaa teinille, että et voi asialle mitään ja että valta on hänellä. Vältä siis sitä. Voit jopa korostetusti pysyä tyynenä ja välinpitämättömänä. Jos teini raivoaa ja huutaa, älä mene mukaan vaan toteat vaan, että teinin isä hoitaa päätökset ja kasvatukset, sinä et ota vastuuta. Etkä ota. Toteat siis isällekin, että hän todellakin tekee teinin suhteen päätökset, ajankäytöt yms. mutta sinä et tule muuttamaan suunnitelmiasi teinin tahdon mukaan, ellei perustelut ole oikeasti järkeviä. Esim. jos olette sopineet, että menette isovanhemmille syömään koko perhe ja teini vaatii pizzaa, niin annat isän tehdä päätöksen oman ja teininsä puolesta ja toteat tyynesti omille lapsillesi, että te lähdette isovanhemmille syömään niin kuin oli sovittu ja että kiukuttelulla ja pompottelulla et muuta omaa mieltäsi. Jos sen sijaan teini myöhästyy bussista eikä ehdi siihen mennessä teille, kun pitäisi lähteä isovanhemmille, on minusta ihan kohtuullista odottaa vähän. Ymmärräthän eron pompottelulla ja tilannekohtaisilla muutoksilla?
Olisi tärkeää, että voisit kertoa miehellesi nämä pelisäännöt etukäteen. Ihan siis niin, että hän voi valita teininsä pompottelut ohi muun perheen mutta että on turha odottaa, että sinä ja muut lapset juoksette tämän yhden pillin mukaan. Se on kohtuutonta. Sovituista pitää pitää kiinni, ja on tärkeää, että myös kerrot miehelle, minkälainen isä hän on, jos antaa kaikessa periksi yhdelle lapsistaan. Silloinhan pitäisi antaa periksi myös muille lapsillekin, eikö? Omille lapsillesi myös kerrot rehellisesti, että isä ei pysty tälle yhdelle lapselle asettamaan tarvittavia rajoja, koska lapsi asuu muualla ja että se on isän valinta, johon sinä et aio puuttua. Näin ei tule riitoja, ja mies saa vastata muille lapsilleen tämän yhden valinnoista, jos myöhemmin tulee riitoja. Pysy sinä kaiken tuon yläpuolella.
Kun sinä et riitele, asetu poikkiteloin etkä vastusta koko ajan teinin pompottelua, alkaa mieskin tajuta, miten vaativa se teini on. Nyt hän voi väittää, että sinä provosoit tai muuten yllytät teinissä huonoja piirteitä esille tuomitsemalla ja rankaisemalla jatkuvalla syötöllä. Kun sinä et ole enää pahis, tajuaa isä varmasti parhaiten, mikä on mennyt teinin kasvatuksessa vikaan.
Siis malttia ja välinpitämättömyyttä. Ei sinun tarvitse hyväksyä miehen ja teinin tekoja mutta älä tuo mielipiteitäsi esille äläkä missään nimessä paasaa niitä tai osoita, että millään tasolla välittäisit, mitä he puuhailevat. Ole välinpitämätön, hymähdä, ole huvittunut. Jos mies kysyy, kerro kahden kesken, miten sinua lähinnä säälittää, ettei aikuinen mies uskalla olla isä omalle lapselleen vaan mielistelee ja kosiskelee. Mutta älä siis koskaan tee tätä lapsen kuullen.
Eroa, jos mies ei tajua etkä itse pysty tähän "omaan elämään", vaikka teini paikalla olisikin. Tarkoitan tällä omalla elämällä, että älä siivoa teinin jälkiä, älä petaa sänkyä tai pese pyykkiä. Tottakai muiden pyykinpesun yhteydessä voit pestä teininkin vaatteita mutta et ota vastaan käskyjä etkä vaatimuksia ja hoidat asiat (ruoat, siivoamiset yms) siten kuin teiniä ei olisikaan tai hän vain olisi yksi ylimääräinen suu perheessänne ilman mitään kummempaa velvoitetta. Ruokaa pöytään, kun muillekin tulee, ei erikoisjärjestelyjä. Jos muut lapset vievät lautasensa astianpesukoneeseen ja teini ei vie, niin älä vie sinäkään. Anna sen lautasen olla siinä seuraavallakin ruokailulla. Voit toki kevyesti todeta, että lautanen kuuluu viedä tiskikoneeseen mutta älä vaadi, syyttele ja nalkuta. Jos ei vie, toteat miehelle, että muut lapset veivät lautasen, tämä yksi ei, joten sinä et siihen koske. Mies päättäköön, viekö itse lautasen vai yrittääkö saada teinin viemään sen. Tajuatko, mitä tarkoitan? Säästyt riidoilta ja pahalta mieheltä, kun opettelet tuon välinpitämättömyyden. Miehellesi voit rakentavasti purkaa asiaa sitä kautta, että korostat, miten odotat teiniltä samaa kuin muiltakin ja miehen tehtävä on päättää, tapahtuuko se vai ei. Miehen lapsi, miehen velvollisuus. JOs sinulla ei ole oikeuksia, ei sinulla ole velvollisuuksiakaan.
Minä ymmärrän ap,miltä sinusta tuntuu.meillä on lapsi menossa leikkaukseen ja se ei ole mitään.Pitää olla töissä...auta armias,jos avioerolapselta pääsee pieru,niin johan ollaan kiikuttamassa Kelakorttia, vaikka Rovaniemelle,että se pääsee lääkäriin.(tarkoituksella provosoiva ja ilkeä esimerkki)
Vai onko jotenkin avioerolapsen vika, että miehesi ei anna haluaamasi painoarvoa yhteisen lapsenne leikkaukselle? Pakottaako hän isänsä olemaan töissä?
Pitää tarkentaa, että tuo varastettu tavara -kertomus ei ollut ap:n kokemus, vaan jonkun muun.
29:n kysymyksiin: puutun ruoka-aikaan ja haarukoihin jne. siksi, että tässä perheessä on muitakin lapsia. Jos yksi saa juosta vaihtamassa haarukkaansa, kaikki muutkin juoksevat. Kun kyseessä ei oikeasti ole vain se haarukka, seurauksena on jumalaton ralli ja kaaos. Siksi linja on ennemminkin sellainen, että syöt sillä mikä on sattunut kohdallesi tai olet syömättä.
30: Kiinnostavia pohdintoja. Mutta edelleen, en voi olla välinpitämätön yhden suhteen. Mitäs sitten, kun murkku lyö toista lasta (tekee joskus näin) ja isä ei ole kotona? Enkö puutu?
ap
ap on kasvattanut oman lapsensa, mutta se miehen lapsi on katkeran exän kasvattama ja isänsäkään ei siitä välitä. Ei ihme, että oireilee. Ap on ainoa, joka rakastaa tätä murkkua ja yrittää pitää sille kuria ja huutaa sille ja yrittää selittää, että aurinko ei kierrä sun ympärillä.
tulee samaan ikään, ihmettele sitten!
Minun oma tyttäreni oli murkkuiässä samanlainen. Meni aivan omilla säännöillään. Sitten tein niin, että ruoka-aika oli kun oli ja jos ei ollut syömässä, ruokaa ei ollut. Söi kylmänä lautaseltaan.
Puhelimen otin pois, itse asiassa suutuin ja nakkasin seinään, osat lenteli eri suuntiin, kun väsyin siihen, että yksi ihminen valvottaa muita puhumalla isoon ääneen puhelimessa keskellä yötä kavereittensa kanssa.
Hän oli oma lapsi, ja olin yh, niin ei tullut kinaa kenenkään kolmannen tai neljännen kanssa.
Tyttö muutti kotoa pois 16 vuotiaana.
Tiedän, että jos ap ehdottaisi miehen tyttärelle muuttoa omilleen tai äidin luo, sinut leimattaisiin hirviöksi: olet häätämässä lapsiparan sillan alle kodittomaksi kadulle.
Ensimmäinen asia on, että se tytön äiti pitäisi saada ulos teidän arjestanne. Hänelle ei kuulu teidän perheen asiat.
Tyttö voi olla äitiinsä yhteydessä, sitähän ei olla kieltämässä, mutta se että äiti puuttuu aivan kaikkeen, ei se niin kuulu mennä.
Miten miehesi, tytön isä, suhtautuu asiaan. Mitä hän sanoo?
Onko olemassa mitään perheneuvolaa tai paikkaa, minne voisitte mennä juttelemaan asiasta ja että saisitte vieläpä sellaisen terapeutin, joka vastuuttaisi isän tapahtuneista ja vaatisi isältä aktiivista otetta sen suhteen, että tytön äiti pysyy pois perheenne keskiöstä ja että vanhempien on vedettävä yhtä köyttä, eikä kuten nyt teillä, että isä asettuu lapsen puolelle - sinua vastaan.
Kysy mieheltäsi, onko hän valmis luopumaan sinusta, pienemmistä lapsista, perheestään - tyttärensä takia?
Sillä sinäkin olet ihminen ja rajallinen eikä teidän perhe-elämäenne ole se, mitä haluat pienemmille lapsille tarjota.
mietin samaa. Valitsen yleensä sodat, mitä alan sotimaan. Kuten murkkuni sanoi minulle pahimmassa aallossa, että hänen on pakko vihata mua nyt, että pääsee eroon minusta. Ja sitten paukkui ovet ja huudettiin ja karjuttiin ja itkettiin samaan aikaan.
Ja nyt kun on tulossa putken toisesta päästä pois, esiin tulee hieno nuori ihminen.
Mutta ap, ehkä se ongelma ei ole siinä nuoressa vaan sinun ja miehesi suhteessa. Olet hoitovapaalla ja koet, että joudut taistelemaan miehen lapsen kanssa. Jokin tässä kuviossa osoittaa, että sinun pitäisi puhua miehen kanssa näistä asioista, eikä tyhjää tapella haaruikoista nuoren kanssa.
Ongelma on se, että hän tekee nimenomaan arjesta hankalaa. Siis esimerkiksi ihan sellainen, että syödään. Ei se olekaan niin yksinkertaista, kun hänelle ei nyt sopisi tämä kellonaika (joka ainut päivä sama) tai tämä ruoka tai tämä istumajärjestys tai tämä haarukka. ap
Jos ruoka-aika ei sovi lapselle, niin miksi hän ei voi syödä ruokaansa johonkin toiseen aikaan? Jos ruoka ei kelpaa lapselle, niin tehkööt itse parempaa ruokaa. Jos haarukka ei kelpaa lapselle, niin miksi hän ei voi hakea itselleen mieluisampaa haarukkaa? Kuulostaa selvästi siltä, että teinillä on menossa valtataistelu sinun kanssasi ja sinä menet mukaan tähän valtataisteluun. Minä en itse viitsisi ruveta taistelemaan noin vähäarvoisista asioista. Mutta joka tapauksessa tämä on vain väliaikainen vaihe. Ei varmaan mene montakaan vuotta ennen kuin tuosta murrosikäisestä on tullut aikuinen ja hän muuttaa omilleen.
Sinä olet liikaa yksin vastuussa perheen arjesta. Montako kertaa päivässä teillä syödään koko perheellä, eikö se teini ole koulussa? Jos niin, niin eikö iltaruualla sun miehen pitäisi olla paikalla kinastelemassa niistä haarukoista, niin ettei sun tartte.
Usko pois, ongelma EI ole sinun ja teinin välillä vaan sun ja miehesi välillä. Jätä se teinin kanssa turha tappelu nyt vähemmälle ja hae apua sun ja miehesi välisen vuorovaikutuksen parantamiseen.
Ja lyömiseen pitää tietysti puuttua! Jos teini tekee sellaista jatkuvasti, niin sitten tietty hänellekin pitää hakea ammattiapua.
Tiedän kyllä, että olen murkun kannalta ihan väärä ihminen monellakin tavalla. Ei hänen tarvitsisi itsenäisyystaisteluitaan käydä minun kanssani. Hänellä on monta juttua, jotka pitäisi käsitellä äidin kanssa (ei pysty, kun palvoo liikaa) ja ehkä myös juttuja, jotka pitäisi käsitellä isän kanssa (se itsenäistyminen varmaan), mutta tosiasia on se, että MINÄ olen paikalla kaikki päivät.
Isä tekee ihan normipitkää päivää, mutta hänen pitää siis käydä töissä. Ei ole paikalla, kun tilanteet tapahtuvat.
ap
Eli isän kanssa sovitte, miten toimitte, jos teini lyö toista lasta. Sinä teet sovitusti mutta jätät ne omat huudot ja kiukut taka-alalle (huuda ja kiukkua vaikka isälle illalla), koska näin teini kokee voittavansa (saa sinuusa aikaan reagointia, josta voi valittaa isälleen, ja isä taas pääsee kävelemään ylitsesi ja teini saa voittonsa). Siis jos lyö ruokapöydässä, pois ruokapöydästä, jos lyö tv:tä katsoessaan, loppuu se siihen jne. Jos teini ei tottele, viikkorahat pois tai vastaava keino, joka siis sovittu isän kanssa ja josta pidettävä ehdottomasti isän kanssa kiinni.
Mitä tulee teinin äitiin, niin lapsi asumaan sinne, jos tällä on otsaa koko ajan puuttua tekemisiisi. JOs teini palvoo äitiään, miksi ihmeessä ei asu siellä. Saisitte vähän hengähdystaukoa.
Haarukka- ja ruokailurumbaan mahdollisimman helpot säännöt, siis sellaiset, joista ei tarvitse vääntää joka aterialla. Esim. jokainen hakee ruokailuvälineensä itse kaapista. Näin sinä et kata niitä valmiiksi, eikä siis vaihtorumbaa tule. Jos siitä huolimatta tulee vaihtorumbaa, niin teini tiskakoon (ja muut lapset myös) ylimääräiset sitten puhtaiksi. Taas sovitte asiat isän kanssa, kerrotte teinille säännöt ja sen, mitä tapahtuu, jos ei tottele.
On tärkeää teinien suhteen, että he kokevat tulevansa kuulluiksi. Minusta tuo haarukka-asia on niin pieni, että voisit aivan helposti antaa lastesi (vaikka jokaisen) valita sen itse ja sen minkä valitsee, sillä on se ruoka syötävä. Jos lautasissa ja mukeissa sama asia, niin hakevat sitten itse nekin.
Jos ruokailuaika ei kelpaa, niin teini lämmittäköön itse ruokaa, jos sitä on jäänyt yli tai syököön voileivän. Turha vääntää asiasta. Pienemmille toteaisin tässä vaiheessa, että isommilla on etuoikeuksia, joita ei näillä pienemmillä ole. Jos teini ei syö teidän kanssanne, säästyt ainakin näiltä ruokailuväännöiltä. Laita tällaiset säännöt minimiin ja pidä kiinni niistä isoista ja tärkeistä.
Tarkoitin tuolla välinpitämättömyydellä sitä, että jos teini ei nyt hajoita taloa, lyö sisaruksiaan tai tee jotain muuta vahingoittavaa, niin anna olla. Älä reagoi äläkä välitä. Jos teinin lorvailu alkaa ottaa päähän, lähde lapsien kanssa muualle, kunnes isä tulee kotiin. Älä tee jokaisesta asiasta taistelua, koska häviät ainakin osan. Valitse ne taistelut, jotka koet todella tärkeiksi ja sovi säännöt niistä isän kanssa etukäteen. Näin teillä on yhteneväinen linja, joka on kerrottu kaikille lapsille etukäteen ja joiden rikkomisesta lapset tietävät, mitä tapahtuu. Et edelleenkään vahdi rangaistuksen toteuttamista, estät vain lyömisen tai muun tuhoamisen, isä toteuttaa sen rangaistuksen, jos teini ei sitä sovittua usko.
Uskoisin myös, että tulet paremmin toimeen teinin kanssa pidemmällä tähtäimellä, jos myönnät itsellesi ja myös teinille, että hän on iso ja voi tehdä joitakin itseään koskevia päätöksiä, kunhan kantaa niistä myös vastuun (esim. syöminen). Kun ihan muiden lasten kuullen kerrot, että teiniä ei koske esim. ruoka-aika, koska hän on iso ja saattaa käydä kaverin kanssa ruokailemassa tms. niin annat teinille mahdollisuuden osoittaa, että hän on tällaisten myönnytysten arvoinen. Hänestä saattaa jopa tuntua, että ehkä tajuat ja osaat arvostaa häntä jossain (vaikka et näin todellisuudessa tekisikään). On valtava ero sillä, mitä vaaditaan 6-vuotiaalta ja 16-vuotiaalta enkä käsitä, miksi pitäisi vääntää väkisin samoja sääntöjä joka asiasta. Perussäännöt tietysti samoja, mutta isoille isojen säännöt ja pienille pienten säännöt.
Tiedän kyllä, että olen murkun kannalta ihan väärä ihminen monellakin tavalla. Ei hänen tarvitsisi itsenäisyystaisteluitaan käydä minun kanssani. Hänellä on monta juttua, jotka pitäisi käsitellä äidin kanssa (ei pysty, kun palvoo liikaa) ja ehkä myös juttuja, jotka pitäisi käsitellä isän kanssa (se itsenäistyminen varmaan), mutta tosiasia on se, että MINÄ olen paikalla kaikki päivät. Isä tekee ihan normipitkää päivää, mutta hänen pitää siis käydä töissä. Ei ole paikalla, kun tilanteet tapahtuvat. ap
tuo neuvo, että suhtautuu välinpitämättömästi, on hyvä. Siihen ei pysty, jos välittää.
Mieheni tytär pystyi siihen - minua kohtaan. Olin hänelle täysin yhdentekevä ihminen. En ollut hänelle olemassa.
Minäkin yritin, mutta en onnistunut.
Jos vain voi, jos vain pystyy, niin silloin paras ase on olla välittämättä. Se teini on aivan yhdentekevä olento.
Esimerkkinä, että katat pöydän mutta jätät yhden lautsen pois.
- ai, minä unohdin sinut.
ostat kaupasta vanukkaita, annat omillesi (eli eivät ole jääkaapissa vapaasti otettavissa) mutta
- unohdin että sinäkin olet täällä.
mutta en tiedä miten tuo käytännössä onnistuu, täytyy ihmisen olla melko pimeä tyyppi että onnistuu. Mieheni tyttäreltä tuonkaltainen välinpitämättömyys onnistui.
Plus pienempien lasten itkettäminen, kiusaaminen.
ja isä hoki, miten teini on ihana ja suloinen, viaton ja herttainen. Minä kerroin mitä teini teki, mies kävi jonkin hiivatin keskustelun likkansa kanssa tuli: nyt se on ohjeistettu, ei se enää tee niin.
Ei tehnyt niin. teki toisin, toisella tavalla.
Ja taas ohjeistettiin.
minä jaksoin liian monta vuotta. Nyt se on ohi,
vain yleisellä tasolla sen, että yleensähän siihen on jokin selkeä syy, jos lapsi alun alkaen jää eron jälkeen isänsä kanssa asumaan.
Ennen koulua ja koulun jälkeen on monta tuntia sellaista aikaa, jolloin isä ei ole kotona.
Kiitän keskustelusta ja hyvistä kommenteista. Tätä saa tietysti jatkaa, mutta minun pitää nyt lähteä nukkumaan. Palaan katselemaan ja kommentoimaan ketjua huomenna.
ap