Äitipuolta suututtaa

kun kerrot että äiti ja teini haukkuvat sinua niin kenelle he haukkuvat? Jos keskenään haukkuvat niin anna mennä toisesta ulos.

Teinin on varnmasti paha olla, ei ymmärrä miksi äiti ei välitä joten siksi palvoo ja yrittää kaikkensa miellyttääkseen äitiään ja jos äiti inhoaa sinua niin sille miellyttämiselle on siis oiva tapa; sinun inhoaminen.

Isän olisi nyt puututtava tähän ja lopetettava lapsen liehittely.

Yhtään kritisoimatta kysyn vaan että jättikö miehesi teinin äidin sinun vuoksesi ja siksi kokee syyllisyyttä lähtemisestä? Muuten kyllä en ymmärrä miksi isä antaa teinin terrorosoida nuorempia lapsia?Mitä mieltä isä on teinin käytöksestä?

vain yleisellä tasolla sen, että yleensähän siihen on jokin selkeä syy, jos lapsi alun alkaen jää eron jälkeen isänsä kanssa asumaan. Ennen koulua ja koulun jälkeen on monta tuntia sellaista aikaa, jolloin isä ei ole kotona. Kiitän keskustelusta ja hyvistä kommenteista. Tätä saa tietysti jatkaa, mutta minun pitää nyt lähteä nukkumaan. Palaan katselemaan ja kommentoimaan ketjua huomenna. ap

Isä heräsi eron kohdatessa, että lapset tekevät hänestä todennäköisesti syntipukin. Uskollisuus äitiä oli mitä oli, eikä pysynyt pieniltä lapsiltakaan salassa. Siitä alkoi järjetön monta vuotta kestänyt sota äidin kanssa lasten asumisesta ja seuraukset on selvät. Ne vaan on hyviä lapsia, tekivät sitten mitä hyvänsä. Yleensä eivät mitään. Minusta on tehty kodin ylläpitäjä kiittämättömälle sakille jo aika isoja lapsia. Isä maukuu joka kerta,kun pitää tiskejä laittaa. Laulu on aina sama, kun minä en kannsa mitään vastuuta erolapsista, niin hän ei ota sitten kauheasti osaa yhteisten lastemme arkeen. Loogista, eikös?? Olen sanonut, että ilman oikeuksia ei ole mitään velvollisuuksia ja kääntäen myös toisinpäin.

Meillä ei ollut hirmuisia sääntöjä mutta kaikki tiesivät mihin aikaan suunnilleen oli ruoka-aika eikä se ollut minuutilleen klo 17.00 vaan siinä neljän ja viiden välillä. Sorry tuosta kirjoituksestani kyllä saikin väärän kuvan. Se oli meidän ruoka-aika ja jos ruoka ei ollut valmis sitä odotettiin tuona aikana seurustellen!

Kun lapseni jo ovat aikuisia niin voin kertoa sinulle etteivät kokeilleet noita luettelemisiasi juttuja paitsi viiniä. Sitä toki saivat kotonakin maistella ja kavereita meillä oli aina kotona usein yökylässäkin. Harrastuksiin kuskattiin ja koulutkin menivät hyvin.

Siis jos perheestä puuttuu vastuullinen aikuinen niin ei hyvä seuraa. Vanhemmat ovat vanhempia eikä teinit niitä hyppyytä ja piste. Tämä on turvallisuutta ei se että teinit saa mesoa mielensä mukaan.

. JOS oli joku pätevä syy siirtää sitä se tehtiin mutta ei Kirjoitin pikkasen

daijua. Muita en ole lukenutkaan mutta ei noilla kahdella älli ei ole ihan viimisen päälle. Sulle antaisin kuitenkin neuvoksi että ruoka-aika on ruoka-aika eikä sitä muuteta. Myös muut normaalit tavat on sinun hallinnassa ei teinin olkoon vaikka kiinan keisarinnan kakara. Toisekseen miksi sinun pitäisi puolustella tai väitellä teinin kanssa? Ole hiljaa ja pidä sääntösi ja riittää kun kerran ne sanot vai onko sillä kuuloaisti ollenkaan toiminnassa? En myöskään menettäisi hermojani ja alkaisi huutaa. Jos sen teet olet hävinnyt ottelun. Ja minä kasvatin omani (kurissa ja nuhteessa:) eivätkä hyppineet silmilleni, kokeilivat kyllä! Lopputulos ihan kiva:)

lapsilla on hirmuiset säännöt, joista äiti puhuu "meidän sääntöinä". Kotona ovat kivoja, mutta kodin ulkopuolella on alle 15v iässä kokeiltu niin viina, tupakka kuin huumeetkin. Äiti ei tiedä mitään eikä naapurit kerro, koska tuntevat äidin "säännöt". Mieluummin otan 14 v:n meille nukkumaan humalaansa pois kuin annan äitinsä käsittelyyn.

Ja meillä lapset jo aikuisia, ilman äidin omia sääntöjä kasvatettuja kunnon kansalaisia.

näinhän ne murrosikäiset tekee. Minä-minä-minä.



Ei siinä mitään.



Pienempien lyöminen kuulostaa ihmeelliseltä, miksi teini näin tekee? Tuohon tarvitsee kyllä ammattilaisen ohjausta.



Jotenkin näistä kirjoituksista paistaa läpi ettei haluta hyväksyä sitä että nämä uusperheiden bonuslapset ovat kokeneet todella kovia. Perhe on hajonnut. Vanhemmat ovat rikkinäisiä, riitaisia. Äiti/isäpuolet jäävät etäisiksi pakosti, jos tulevat vasta kouluiässä elämään mukaan. Sisaruksia (täys) ei ole, tai ovat levällään eri kotien välillä. On muutettu paikkakuntaa, koulua. On mennyt kaveripiiri uusiksi, harrastukset myös. Talousvaikeuksia on useimmilla. Aina joutuu selittelemään perhekuvioita. Vanhemmat saa uusia lapsia, jotka on ihan eri asemassa perheessä ja ihan eri kehitysvaiheessa kun nuori itse.



Sitten ei pystytä antamaan nuorelle sitä tukea mitä vanhempien elämänpolun aiheuttama trauma vaatisi. Tai jätetään siitä huolehtiminen äiti/isäpuolelle, joka on kaikkein huonoimmassa asemassa sitä antamaan.



Selvästi teini on nyt eksyksissä. Kenelle täyspäiselle teinille tulee mieleen taaperoikäisten fyysinen kiduttaminen, kiusaaminen. Eikö teinillä ole kavereita, joiden seurassa illat kuluisivat, eikö harrastuksia? Entä koulutyö? Miten jää aikaa taistella haarukoista ja itkettää sisaruksia? Onhan teinillä oma rauha? Voi tuoda kavereita teille? Ilman että pikkusisarukset häiritsemässä? Onko poikakaveria?

Ollut niin ilkeä äitipuoli, että lapsi on itkien menny isälleen usein. Tyttö on jo murrosiässä mutta vieläkin saa tapella, jotta saan hänet menemään isälleen jokatoinen viikonloppu. Äitipuoli on mustamaalannut lastamme ja minua kaikille ja tehnyt kaikkensa, jotta lapsi tuntee itsensä ei tervetulleeksi ja ettei kuulu perheeseen. Tämä tuntuu olevan aika yleistä, joten älä ap ota heti nokkiisi, jos kaikki eivät lähde sinun haukkumiseesi mukaan. Minun lapsella ei ole enään isää. Kiitos tuollaisille

mutta uskoisin, että paras ratkaisu (jos et vielä halua erota) olisi se, että

a) sisäistät, että murrosikäiset ovat hirviöitä iän puolesta - he eivät itse voi kovin paljoa käytökselleen.

b) Ulkoistat itsesi hänen kasvattamisestaan osittain ja järjestät elämän tämän päätöksen puitteissa niin mukavaksi kuin pystyt. Eli esim. järjestät niin, että haluamasi asioiden aikataulut eivät enää riipu hänestä jne.

c) Vastuutat lapsen isän kaikesta, mikä koskee lasta ja meinaa työntyä sinun kontollesi

d) suhtaudu lapseen positiivisen kaverillisesti, vaikka väkisin. Yrittäisin itse ottaa sen asenteen, että hän on ikään kuin oma ystäväni, jolla on vaikea vaihe elämässä. Kun kieltäydyt pahan äitipuolen roolista niin tämä voi onnistua.

Murrosikäinen lapsipuoli kuvittelee, että aurinko kiertää rataansa hänen ympärillään. Yrittää kieputtaa meidän elämää niin kuin se hänelle parhaiten sopii. Ajoittain isänsä vielä menee tähän hommaan mukaan, ei jaksa tapella vastaan, ymmärtää, antaa periksi. Tämä näkyy siis ihan arkisissa asioissa, esim. että kaikkien aikataulut menevät uusiksi, koska on jotain, mitä tämä yksi tahtoo / ei tahdo.

Lapsen toinen vanhempi ei minun mielestäni oikeasti piittaa hittojakaan, mutta lapsi palvoo häntä. Mahdollisesti tämän palvonnan ylläpitääkseen toinen vanhempi tukee lasta kaikessa ja haukkuu minua yhdessä tämän kanssa.

Sitten minä olen se kamala ja paha, kun ilmoitan, että ei muuten onnistu. Tämä alkaa tietysti jo rassata myös miehen ja minun suhdetta.

Onko ero ainoa asia, jonka voin tehdä tilannetta muuttaakseni? Siinä menee sitten samalla muidenkin lasten koti, perhe, koulu, asuinalue ja tärkeät ihmissuhteet.

Tiedän kyllä, että olen murkun kannalta ihan väärä ihminen monellakin tavalla. Ei hänen tarvitsisi itsenäisyystaisteluitaan käydä minun kanssani. Hänellä on monta juttua, jotka pitäisi käsitellä äidin kanssa (ei pysty, kun palvoo liikaa) ja ehkä myös juttuja, jotka pitäisi käsitellä isän kanssa (se itsenäistyminen varmaan), mutta tosiasia on se, että MINÄ olen paikalla kaikki päivät.

Isä tekee ihan normipitkää päivää, mutta hänen pitää siis käydä töissä. Ei ole paikalla, kun tilanteet tapahtuvat.

ap

Ymmärrän että olet aina vihannut lasta sydämesi pohjasta, mutta sillä lapsellakin on jokin ihmisarvo. Jos on tyttö ja vielä nätti blondi niin myypä se vaikka saudeihin rikkaan sheikin kolmanneksi tai neljänneksi vaimoksi niin saa hyvän elintason ja ehkä joskus aitoa välittämistäkin. Miehesi voi lahjoittaa tytöstä saadut rahat sitten sinun hermojesi leputtamiseen lomalla.

lapsesi voi valehdella sinulle, saa sääli pisteitä... tiedätkö varmasti ettei ole ihan tyytyväinen perillä, ja taas lähtiessä ja tullessa vedä omaa esitystä?



Tai voi puhua totta, eikö myös isä ole ilkeä ei vain äitipuoli? jos vain äitipuoli olisi ilkeä silloin isä puuttuisi siihen ja taas jos isä ei puutu, ihan yhtä ilkeä isä kuin äitipuoli.



Oli miten oli, puhu isän kanssa.

Minun lapsellani on

Ollut niin ilkeä äitipuoli, että lapsi on itkien menny isälleen usein. Tyttö on jo murrosiässä mutta vieläkin saa tapella, jotta saan hänet menemään isälleen jokatoinen viikonloppu. Äitipuoli on mustamaalannut lastamme ja minua kaikille ja tehnyt kaikkensa, jotta lapsi tuntee itsensä ei tervetulleeksi ja ettei kuulu perheeseen. Tämä tuntuu olevan aika yleistä, joten älä ap ota heti nokkiisi, jos kaikki eivät lähde sinun haukkumiseesi mukaan. Minun lapsella ei ole enään isää. Kiitos tuollaisille



siis vastasin tähän viestiin

Monen ilkeän tai ilkeäksi leimatun äitipuolen edustaja saan nyt sitten tässäkin ketjussa olla.



Minä en ole vihannut tätä lasta. Olen huolehtinut hänestä kuin omastani. Olen välittänyt hänestä paljon ja ennen näitä vaikeita vaiheita me olimme jonkin aikaa melko läheisiä ja yhdessä tässä perheessä eläminen oli kivaa. Myös hänestä.



Tiedän, että on tosi lapsellista sanoa, että teini itse aloitti tämän. Minun pitäisi aikuisena nousta sen yläpuolelle, mutta on kuulkaa vaikeaa. Oman lapsen ja lapsipuolen ero on siinä, että kun oma lapsi on vaikea, se on vaikea, rakas ja minun. Kun lapsipuoli on vaikea, se on vain vaikea.



Ehkä jotain arvostusta tai kiitollisuutta toivoisin siitä, että olen täysin vieraana ihmisenä ottanut huolehtiakseni monista sellaisista asioista, joita ilman hän olisi täysin jäänyt, ellei minua olisi ollut. En ole rikkonut hänen perhettään, olen tullut isän puolisoksi vasta, kun erosta on ollut lähemmäs kymmenen vuotta. Silti lapsi on jossain vaiheessa vain päättänyt, että minua voi syyttää kaikesta.



Lapsella menee myös koulussa juuri nyt huonosti. Siis arvosanat hyvin, mutta kaveripiirissä huonosti. Ei ole kavereita, jotka tulisivat meille tai joilla hän kulkisi. On harrastuksia, mutta ne ovat jatkuva sirkus: milloin menisi, milloin ei, pitäisi olla kyydit sinne tänne, voisi lopettaa tämän (menisi ne viimeisetkin kaveripiirit siinä).



Joku kysyi, kelle minua haukutaan. No esimerkiksi minulle itselleni. Äiti on kimpussani suoraan kasvotusten, puhelimitse, miehen kautta, opettajan kautta, sen ulkopuolisen keskusteluavun kautta ja lastenvalvojan kautta. Nämä asiat, joista "keskustellaan", ovat tasoa "X.X. ei saa allekirjoittaa lapsen kokeita, on allekirjoittanut tämän matikan kokeen" (mies oli työmatkalla) jne. tai "miksi X.X:n lapsi on saanut uudet talvikengät?"



Siis oikeasti. En ole mikään hirviöäitipuoli. Olen ihan hirveän ylivastuullinen ihminen ja olen kaikkeni tässä yrittänyt.



Tänään murkku lähtee viikonlopuksi äidilleen ja odotan jo oikeasti pelolla, mitä sieltä taas tulee. On tällä kerralla asiaakin, kun nyt kerran eilen kunnolla huusin.



ap



P.S. Selvyyden vuoksi: olen allekirjoittanut jokaisen tähän ketjuun kirjoittamani viestin.

Yritin siitä jo aiemmin kysyä mutta näköjään poistettiin kun en lasta mollannut tarpeeksi...

Jos lapsella menee koulussakin hyvin niin eikö sekin ole yksi osoitus siitä että ihan ihminen sekin on? Kai erolapsikin ansaitsisi rakkautta ja isänsä huomiota joskus? Jospa lapsi saisi joko hyvän paikan äitinsä luona tai sijaiskodin jossa saisi kasvaa aikuiseksi...

Katkerille rumille exille tiedoksi, että kyllä uusperheen lapsien todellakin PITÄÄ sietää sitä äiti-/isäpuolta. Lapset eivät sanele kahden aikuisen parisuhteen onnistumista/epäonnistumista. Ja lapset eivät todellakaan saa kohdella epäkunnioittavasti ihmistä vain siksi, että aikuinen ei ole biovanhempansa tai muuten vaan miellytä. Ap, teini-ikäiset osaavat olla hiton hankalia. Kestää se vain pitää, mutta ei se tarkoita, että kaikessa annetaan periksi. Jos teini suuttuu, kun ei saa tahtoaan joka asiassa, niin so what? Harvemmin ihmiset kiukkuun kuolee, selviäväthän ne katkerat rumat exätkin hengissä.

siihen, että aikuiset määräävät kaiken. Normaaleissa ydinperheissä ymmärretään, että teiniä kannattaa kuunnella, hän on ihminen. Kierrätysperheissä äitipuolilla on hurja tarve sanella, mitä muut saavat tehdä. Ehkä siksi kierrätysperheet niin usein päätyvät eroon ja lapsilla on runsaasti mielenterveysongelmia.

Eiköhän niitä "täydellisiä YDINPERHEITÄ" pääty niihin eroihin enemmän... Mistä muuten ne uusperheet tulisivat......

Ja kyllä ihan kaikenlaisissa perheissä se on aikuisen rooli määrätä ja päättää asiat! Lapset, edes teinit, eivät ole kypsiä päättämään kuin pienistä asioista. Ja aikuisten väliseen parisuhteeseen ei ole tippaakaan määräysvaltaa muilla kuin niillä aikuisilla.

Ja perheen hyvinvointiin liittyvissä asioissa TAAS AIKUINEN päättää ja määrää. Jos yksi tekee muiden elämästä hankalaa, niin ei silloin tanssita sen yhden pillin mukaan. Sen yhden pitää mukautua loppuperheen menoihin ja tapoihin. Tosin teini-ikäisen voi hyvin jättää kotiin kauppa- ja kyläreissujen ajaksi, koska kyllä sen ikäinen pärjää hyvin jo yksin.

Jos ruoista on taistelua, niin antakaa teinin joskus edes päättää joku ruoka, jotta ette joutuisi aina kuuntelemaan kiukuttelua. Tämä on kuitenkin aika pieni asia, joten hyvin voi joskus antaa lapsienkin päättää.

ettei tällä lapsella olisi ihmisarvoa? Miksi luit niin?



Tässä tapauksessa ei ole mahdollista, että lapsi asuisi äitinsä luona. En lähde tällä palstalla kertomaan, miksi.



ap

En mitään ole päättänyt etukäteen, ihan tässä reaaliajassa käyn tätä prosessia läpi. Tämän keskustelun myötä olen tajunnut entistä selvemmin sen, etten voi auttaa tuota lasta.



ap

Jos teini käy jo jossain keskustelemassa (terapiassa?) niin puhu sinä terapeutin kanssa siitä, miten sinun tulisi toimia, että asiat kehittyisivät. Luulisi, että siitä terapiasta ei ole lapselle apua, jos asiat kotona eivät muutu. Jos terapeutti on sitä mieltä, että olisi parempi sinun olla taka-alalla, ja isän ottaa enemmän vastuuta, niin sittenhän se on ok.

Älä nyt kuitenkaan hylkää lasta, vaan yritä olla hänen tukenaan.