Äitipuolta suututtaa

Oletko huomannut, että teillä on perheessä muitakin kuin sinä?



Lapsella on oikeus isäänsä, mutta ei mitään velvollisuutta sietää isän muita ihmissuhteita. Lapsi oli kaiken lisäksi isänsä elämässä ennen sinua, joten sinä olet se, joka on tullut lisää, ei suinkaan lapsi.



En ymmärrä, miksi äitipuolet katsovat oikeudekseen tehdä miestensä edellisten liittojen lapsien elämän helvetiksi keksimällä kaikenlaisia omituisia sääntöjä ja määräyksiä, joiden ainoa tarkoitus on nöyryyttää lapsipuolta ja osoittaa tälle, että hän ei ole mitään.

eli ota ero ja tule onnelliseksi. Ei sillä ole merkitystä, että lapset menettävät perheen, koulun, kodin, tärkeät ihmissuhteet. Tärkeintä on vain se, että sinulla on naisena hyvä olla. Muiden menetykset eivät ole mitään sen rinnalla, mitä joudut nyt kokemaan.

Se auttaa tosi paljon, kun olette ilkeitä ja sarkastisia. Nämä ensimmäiset kommentit jo niin avasivat silmäni näkemään kaiken eri tavoin.



ap

Ja mä olen ainakin suosiolla ajatellut, että olen lähinnä taksikuski nää muutamat vuodet, kun kolme teiniä talossa. Aina kun niistä jollain on joku "supertärkeä" meno, jonne tarvii kyytiä. Vähän kärjistetysti siis.



Tietysti pidän rajat tärkeissä jutuissa ja aina silloin tällöin vaadin, että teinit joustaa menoissaan ja osallistuu johonkin perhejuhlaan tms. tai tulee viikonlopuksi mökille. Mielummin kuitenkin joustan omissa menoissa ja aikatauluissa sen sijaan, että koko ajan tapellaan ja väännetään jostain sinänsä pikkujutusta.



Ja kun teitäkin on kaksi aikuista perheessä, niin aika usein saa sumplittua niin, että toinen aikuinen voi mennä mihin nyt haluaakin ja toinen muuttaa aikataulujaan teinin mukaan.



Sekin on hyvä tajuta, että kun lapset kasvaa ei voi ajatella, että koko perhe menee samoja latuja esim. viikonloput. Aikuisten pitää osata jakaa vastuuta ja suunnitella omia menojaan järkevästi.

Se auttaa tosi paljon, kun olette ilkeitä ja sarkastisia. Nämä ensimmäiset kommentit jo niin avasivat silmäni näkemään kaiken eri tavoin. ap

täällä aina raivoavat sitä pahaa oloaan. Älä välitä heistä. Laitat penskan kuriin sillä koti on myös kinun kotisi.

ne lapset tulevat murrosikään huolimatta siitä ovatko ydin- vai uusioperheessä. Sinä aikuisena kai tajuat asian?

Sinä et ole sen enenpää se jonka ympärillä aurinko pyörii, kuin lapsipuolesikaan.

Keskustele, ymmärrä, kiitä kun on aihetta, sitä se vanhemmuus on, myös sille lapsipuolelle.

Ja ota aikaa miehesi kanssa ja puhukaa. Vaikeeta joskus, mutta mikä ei ois.

Toivotan sulle onnea.

ne lapset tulevat murrosikään huolimatta siitä ovatko ydin- vai uusioperheessä. Sinä aikuisena kai tajuat asian?

Bioäidin sanomisista ei kannata välittää. Meilläkin aikoinaan pidettiin kiinni mm. hampaidenpesusta vaikkei se bioäidin mielestä ollutkaan välttämätöntä. Se vaan on niin, että perheessä yleensä ja uusperheessä erityisesti tulee kahteen törmäyksiä. Eroamalla osoitat lapsipuolelle ettei sinuun kannatanutkaan luottaa (eli hän oli oikeassa), jäämällä osoitat, että olet osa perhettä ja kannat vastuusi perheen aikuisena.

sen miehesi kanssa siitä, miten koet asian. Hän on tässä aivan avainasemassa ja tarvitset hänen tukensa jos aiotte saada kuvion toimimaan.



Ja tosiaankin, älä välitä näiden katkerien exien raakkumisesta, se on tällä palstalla valitettavasti pakkopullaa.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että ajan kanssa helpottaa. Bioäidin sanomisista ei kannata välittää. Meilläkin aikoinaan pidettiin kiinni mm. hampaidenpesusta vaikkei se bioäidin mielestä ollutkaan välttämätöntä. Se vaan on niin, että perheessä yleensä ja uusperheessä erityisesti tulee kahteen törmäyksiä. Eroamalla osoitat lapsipuolelle ettei sinuun kannatanutkaan luottaa (eli hän oli oikeassa), jäämällä osoitat, että olet osa perhettä ja kannat vastuusi perheen aikuisena.

Tänään viimeksi olen suuttunut kunnolla ja huutanut. Oliko täällä joku paikalla, joka ei koskaan ole suuttunut ja huutanut?



Mielestäni en oleta, että maailma pyörii yhtään enempää minun ympärilläni. Mutta oletan, että esim. perheelle voisi käydä hakemassa ruokaa kaupasta ilman, että tämä murrosikäinen tekee siitäkin mahdotonta. Hänellä oikeasti on PALJON ajatuksia siitä, miten asioiden pitää olla. Se ei ole vain sitä, että pitäisi välillä tarjota kyyti jonnekin.



ap

tulee samaan ikään, ihmettele sitten!

Sekin on kyllä todella ajattelevainen neuvo tähän tilanteeseen.



ap

Tietysti sitä muutaman vuoden kestävää arkisontaa ja mielenheilahteluja kestää paremmin jos se on oma lapsi.

Et varmaan voi muuta kuin niellä tai lähteä.

Suosittelen, että älä muuta omia alkuperäisiä suunnitelmia. Jos olette sopineet perheenä mennä jonnekin tai tehdä jotain, tee se omien lasten kanssa ilman isää ja lapsipuolta.

Kyllä se siitä sitten.



Ei se murkku täysin saa peliä määrätä oli kenen tahansa.

Ei mmeillä sentään tuollaista ollut vaikka kaksostytöt mmiehellä olin. Kai äiti ne oli vähän paremmin kasvattanut:)

Tänään viimeksi olen suuttunut kunnolla ja huutanut. Oliko täällä joku paikalla, joka ei koskaan ole suuttunut ja huutanut? Mielestäni en oleta, että maailma pyörii yhtään enempää minun ympärilläni. Mutta oletan, että esim. perheelle voisi käydä hakemassa ruokaa kaupasta ilman, että tämä murrosikäinen tekee siitäkin mahdotonta. Hänellä oikeasti on PALJON ajatuksia siitä, miten asioiden pitää olla. Se ei ole vain sitä, että pitäisi välillä tarjota kyyti jonnekin. ap

enkä ole koskaan suuttunut ja huutanut heille, vaikka vanhin jo muutti 18v iässä pois kotoa opiskelemaan.

Olisit ylpeä lapsesta, jolla on paljon ajatuksia. Se kun on jotain sellaista, mihin sinä et koskaan pysty.

Jos ei pentu käyttäydy sinun kotona sinun säännöillä, voi pysyä äitinsä luona. Sinun onni on yhtä tärkeää kuin muidenkin, olet jo muutenkin hyväntekijä kun siedät toisen lasta nurkissasi.

Oletko huomannut, että teillä on perheessä muitakin kuin sinä?

Lapsella on oikeus isäänsä, mutta ei mitään velvollisuutta sietää isän muita ihmissuhteita. Lapsi oli kaiken lisäksi isänsä elämässä ennen sinua, joten sinä olet se, joka on tullut lisää, ei suinkaan lapsi.

En ymmärrä, miksi äitipuolet katsovat oikeudekseen tehdä miestensä edellisten liittojen lapsien elämän helvetiksi keksimällä kaikenlaisia omituisia sääntöjä ja määräyksiä, joiden ainoa tarkoitus on nöyryyttää lapsipuolta ja osoittaa tälle, että hän ei ole mitään.

On kaksi aivan eri asiaa,että onko lapsella oikeus isäänsä vai oikeus pyörittää monen ihmisen elämää oikkujensa mukaan.

Käsittämätöntä,kuinka lapsellisia ihmiset ovat.

Tiedoksi vielä,että miehen suhde lapseen ja vaimoon on myös kaksi aivan eri asiaa.Vaimo on kumppani ja lapsi on lapsi.Lapsen ja vaimon tarpeita ja oikeuksia ei voi yhtenäistää tai asettaa samalle viivalle.lapsella on lapsen tarpeet ja vaimolla vaimon.

Aikuiset päättävät,kuinka lapset ovat,milloin ja miten missäkin,eikä niin,että joku vinkuintiaani käyttää isäänsä hyväkseen ja isä antaa periksi,kun ei jaksa tapella lapsen kanssa.Tässäkään aloituksessa tuskin ollaan kieltämässä avioerokersaa menemästä jääkaapille tai kouluun tai sovittuihin harrastuksiin tms.

Minä ymmärrän ap,miltä sinusta tuntuu.meillä on lapsi menossa leikkaukseen ja se ei ole mitään.Pitää olla töissä...auta armias,jos avioerolapselta pääsee pieru,niin johan ollaan kiikuttamassa Kelakorttia, vaikka Rovaniemelle,että se pääsee lääkäriin.(tarkoituksella provosoiva ja ilkeä esimerkki)

Tänään viimeksi olen suuttunut kunnolla ja huutanut. Oliko täällä joku paikalla, joka ei koskaan ole suuttunut ja huutanut? Mielestäni en oleta, että maailma pyörii yhtään enempää minun ympärilläni. Mutta oletan, että esim. perheelle voisi käydä hakemassa ruokaa kaupasta ilman, että tämä murrosikäinen tekee siitäkin mahdotonta. Hänellä oikeasti on PALJON ajatuksia siitä, miten asioiden pitää olla. Se ei ole vain sitä, että pitäisi välillä tarjota kyyti jonnekin. ap

enkä ole koskaan suuttunut ja huutanut heille, vaikka vanhin jo muutti 18v iässä pois kotoa opiskelemaan.

Olisit ylpeä lapsesta, jolla on paljon ajatuksia. Se kun on jotain sellaista, mihin sinä et koskaan pysty.

...ja vähintään takapuolesta asti.Viimeksi kai silloin,kun yksi oli ensin varastanut vanhemmiltaan n. 600€ yhteensä rahaa ja sitten isin kanssa yhdessä pesivät kylppärissä lapsen käyttöön varastetulla rahalla hankittua tavaraa.Laskujeni mukaan olin kolme kertaa heittänyt tämän tavaran jätesäkkiin.isä oli aina hakenut sen takaisin.Olin sitä mieltä,että vääryydellä hankittua tavaraa ei meille tuoda ja viesti on täysin väärrä,jos saa pitää tavaran.Lapsen äiti teki huutamisestani ls-ilmoituksen,koska olen kuulemma hullu.Totaalisen turhautumisen ja hulluuden välillä on kai vissi ero?

Murrosikäinen lapsipuoli kuvittelee, että aurinko kiertää rataansa hänen ympärillään. Yrittää kieputtaa meidän elämää niin kuin se hänelle parhaiten sopii. Ajoittain isänsä vielä menee tähän hommaan mukaan, ei jaksa tapella vastaan, ymmärtää, antaa periksi. Tämä näkyy siis ihan arkisissa asioissa, esim. että kaikkien aikataulut menevät uusiksi, koska on jotain, mitä tämä yksi tahtoo / ei tahdo.

Lapsen toinen vanhempi ei minun mielestäni oikeasti piittaa hittojakaan, mutta lapsi palvoo häntä. Mahdollisesti tämän palvonnan ylläpitääkseen toinen vanhempi tukee lasta kaikessa ja haukkuu minua yhdessä tämän kanssa.

Sitten minä olen se kamala ja paha, kun ilmoitan, että ei muuten onnistu. Tämä alkaa tietysti jo rassata myös miehen ja minun suhdetta.

Onko ero ainoa asia, jonka voin tehdä tilannetta muuttaakseni? Siinä menee sitten samalla muidenkin lasten koti, perhe, koulu, asuinalue ja tärkeät ihmissuhteet.

Me erosimme koska isin varhaisteini-ikäiselle, meillä asuvalle prinsessalle minä olin ilmaa, vaikka minä sen arjen pyöritin ja mies oli aina pois, siis aina, teki todella pitkää päivää ma-su.

Olimme kaksi perheyksikköä: isi ja hänen tyttärensä sopivat keskenään asioita joista mies sitten kyllä ilmoitti minulle.. ja minä ja meidän yhteiset lapset olimme oma yksikkömme.

Minä en yksin voinut tehdä meistä perhettä. Lapsi oli miehen,hän ei minua koskaan hyväksynyt mutta tuli ilmi kunnolla vasta vuosien kuluessa..

Menemättä yksityiskohtiin: jos se minusta olisi ollut kiinni, me olisimme ns. normaalisti ydinperheen tavoin toimiva yksikkö, jossa aikuiset yhdesä päättävät lasten asioista ja se, joka on kotona ja vastuussa arjesta, on sitä kaikiille lapsille. jne.

Minä tein sen mitä yksi ihminen pystyy ja enemmänkin. Mutta kun se ei ole vain yhdensuuntainen vuorovaikutus. Ja siinä uusperheessä on niin monta liikkuva osaa, kun on se äiti /exä, on anopit hääräämässä..

Mutta ap:lle kysymys: asuuko tyttö kokoaikaisesti teillä vai onko viikonloppulapsi? Onko teillä yhteisiä lapsia?

Tällä on merkitystä, kun alatte miettiä ratkaisuja.

Murrosiässä myös lähilapset ja yhteiset ovat hankalia, myös ydinperheessä, mutta se, että kun lapsi on yhteinen, vanhemmat yhdessä ottavat vastuun, eikä niin, että se puolikas vanhempi sivuutetaan, etenkin jos yrittää pitää rajoja. Ydinperheessä muurrosikäisen oikutteluun ei laita lisää vauhtia kukaan exä "se ei ole sinun äitisi/isäsi, sinun ei tarvitse totella sitä" -tyyppisillä kommenteilla, eikä kukaan kävele vanhemmuuden yli kuten uusperheessä puolikkaan yli kävellään.