Onko järkeä mennä katsomaan muistisairasta mummoa?

Olemme oppineet sen kantapään kautta. Muistisairasta hämmentää ja voi jopa suututtaa, kun hän ei muista sisään punkeavia ihmisiä, jotka käyttäytyvät kuin läheiset. Eli ensin kätellään ja sanotaan: Minä olen tyttäresi ja nimeni on x. Tässä on lapsenlapsesi ja hänen nimensä on y.

tuota esittäytymistä täytyy ehkä toistaa aika ajoin. Toisaalta keskustelunaiheita ei tarvi keksiä montaa kun ne samat voi käydä aina vähän päästä uudelleen läpi. :)

21, dementikon lapsenlapsi

muistisairautta ja ehti kulua pitkälti toista vuotta ettei hän tuntenut minua. Äitini hoiti isää kotonamme ja isäni ajatteli minut kotisairaanhoitajaksi käydessäni. En ikinä lähtenyt edes yrittämään sanoa että olisin joku muu. Juttelin säästä, voinnista, lemmikkieläimistä jne.

Kun isäni siirtyi sitten hoitokotiin, joku muistissa lonksahti taas sille tolalle, että jälleen tunnistikin minut. Kun äitini kysyi tunnetko kuka tuli käymään, isää aivan huvitti ajatus siitä etteikö hän omaa tytärtään muistaisi :) Viimeisen vuoden ajan hän tunnisti minut, muisti jopa nimeni. Lapseni hän ymmärsi minun lapsikseni, mutta ei toki muistanut heidän nimiä.



Eli kannustan silti käymään! Kysy ovelta saako tulla "peremmälle"? Älä mene heti iholle, suhtaudu kohteliaan etäisesti. Juttele kuin hyvänpäivän tuttu, teitittele, ole liioitellun kohtelias. Ottakaa lasten kanssa viemisiä mukaanne. Ajoittakaa käyntinne vaikka osaston kahviaikaan ja ottakaa pullaa mukaan.

vaikkei muistaisi mitään. Kosketus ja huomioiminen. Googlatkaa muistisairaudesta netistä. Läsnäolo tärkeintä.

Kyllä me varmastikkin sitten käymme myöskin lasten kanssa. :)



t. ap

Täällä on annettu paljon hyviä neuvoja. Mene ehdottomasti lastesi kanssa käymään, selitä vain heille ensin että mummo on sairas (eikä enää ikinä parane koska joillekin vanhuksille käy niin, mutta siinä ei ole mitään pahaa eikä pelottavaa. Vaikka se surullista tietysti on). Sano että mummo ei ole samanlainen kuin ennen, hän ei välttämättä muista teitä mutta sama ihminen hän kuitenkin on, ja pitää varmasti siitä että häntä käydään tervehtimässä.



Monet vanhukset pitävät paljon lapsista, joten hän saattaa nauttia lastesi seurasta vaikkei heitä muistaisikaan. Voitte toki esitellä itsenne kun menette, mutta älkää koko vierailua tuhlatko siihen että muistutatte ketä olette ja kyselette "etkö tosiaanka tunne minua?".



Sanoit että hän oli huutanut teille "menkää pois vieraat ihmiset". Oliko tuolla vierailulla mukana siis sinä ja miehesi, isäsi ja enemmän kuin yksi veli? Ei ihmekään että hän huusi, varsinkin jos vielä kyselitte häneltä eikö hän tunne teitä. Mietipä asiaa omalle kohdallesi, porukka vieraita tulisi kertomaan sinulle olevansa läheistä sukua, seisoisi ympärilläsi ja kyselisi kaikenlaista. Moni hermostuisi tuossa tilanteessa :)



Voisit viedä äidillesi mukananne kukkia, suklaata kirjan kukista tai eläimistä, musiikkia, tai jotain muuta sellaista mistä tiedät hänen pitävän. Voitte sitten jutella tuosta tuomisesta. Lapset voivat kertoa hänelle kuinka heillä menee koulussa tai harrastuksessa. Voit myös harjata hänen hiuksiaan tai hieroa kevyesti hartioita (jos hän ei ärsyynny koskettamisesta). Tai sitten voitte vain istua yhdessä.



Valitettavasti muistisairaus saattaa ilmetä myös aggressiivisenä tai sopimattomana käytöksenä, kiroiluna tms. Lempeä ihminen saattaakin muuttua täysin päinvastaiseksi. Kertomasi perusteella ei kuitenkaan vaikuta siltä, että tästä olisi kyse äitisi kohdalla.



Tärkeää nyt olisikin, että hyväksyisitte tämän tilanteen. Se ei tästä enää parane, huonontuu vain. Vierailujen kannattaa tapahtua äitisi ehdoilla. Älkää ärsyttäkö tai ahdistelko häntä kyselemällä, inttämällä tai väittämällä. Koettakaa saada hänen elämäänsä vielä mukavia ja nautinnollisia asioita - ja sellainen kahden lapsen vierailu todennäköisesti on :)

Se, että lapset näkevät että on myös sairaita ja vanhoja ihmisiä. Että kun jonkun kunto heikkenee, omaiset rakastavat ja huolehtivat edelleen eikä mummo ole hävinnyt ns. tuhkana tuuleen.

Omien lasteni kanssa kävimme vierailuilla miehen muistisairaan mummon luona pitkäaikaisosastolla ja koin sen hyväksi ratkaisuksi. Osastolla käyminen herätti aina paljon ajatuksia ja kysymyksiä. Nykymaailma on julma, omaiset hylätään usein (en tarkoita tällä välttämättä ap:ta) hoitolaitoksiin kun ei itse kestetä ajatusta vanhenemisesta.



Olen itse sh.