Missä tilanteessa olet ollut mahdollisimman ali- tai ylipukeutunut?

parikymppisenä lupauduin poikakaverini vanhemmille kuskiksi eli hakemaan heidät yöllä joiltakin viisikymppisiltä. Olin ollut nukkumassa ja noussut auton rattiin verkkareissa, poikaystävän hupparissa, tukka sotkuisella ponnarilla ja naama meikittä ja nukkumisesta pöhöttyneenä.



Siinä lookissani mut sitten raastettiin tulemaan sisälle tervehtimään juhlaväkeä. Oli vähän alipukeutunut olo enkä ihan heti antanut anopille tuota anteeksi.

syksyllä kun talvi alkaa olen liian ohuissa vaatteissa.

sain kaverini kautta kutsun kahden puolitutun "50-vuotispäiville", eli kumpikin juhli 25-vuotisiaan.

Tilaisuus oli jossain Turun diskossa, en enää muista missä (olen itse tamperelainen).



Jotenkin kaverini kanssa ajattelimme, että kun on kyse 25-vuotissynttäreistä, niin mahdollisimman rennosti mennään. Ja niin mentiin farkuissa ja topeissa jne., mutta kaikki muut olivat pukeutuneet ihan viimeisen päälle cocktail-mekkoihin, pojilla oli tumma puku tai smokki.



Se oli ihan hirveää.

Luulin, että kälyn valmistujaisjuhlat olisivat ihan perinteiset kotibileet, jollaisia he olivat aiemminkin pitäneet, tiedättehän sellaiset joissa pari-kolmekymppiset juovat kaljaa ja puhuvat härskejä rennosti pukeutuneina. Joten en puhunut niistä äidilleni ja lähdin paikalle pukeutuneena ihan arkiseen (vähän turhan paljastavaan) toppiin ja hameeseen. Kälyllä olikin kunnon pönöttäjäiset menossa, siellä oli mummot ja kaikki (myös äitini) siististi leninkeihin ja kauluspaitoihin pukeutuneina onnittelukortteineen ja lahjoineen, istuivat jalat ristissä pöydän ympärillä kahvia juoden. Tunsin itseni hyvin huonoksi ihmiseksi.



Toinen juttu: Jaksan ja raaskin harvoin käydä oopperassa, ja aina kun käyn, se on minulle poikkeuksellisen juhlava tilaisuus. Ensimmäistä kertaa, kun kävin siellä muusikkoystäväni kanssa, jolle tuollaiset tilaisuudet ovat melkeinpä arkipäivää, menin sinne oikein pynttäytyneenä ja iltalaukku kainalossa. Kaverini katsoi minua vähän huvittuneesti farkuissaan ja kauhtuneessa villapaidassaan ja partakin ajamatta. :D

kahdet "nimiäiset". Eli tilaisuus, jossa vauvaa ei kasteta. En tiennyt tilaisuuden olevan mitenkään juhlava kun vauvaa ei edes kasteta, niin menin sinne farkkushortseissa ja topissa. Toinen oli vähän samankaltainen tilanne, kun vanhemmat olivat niin nuoria, niin en ajatellut että heitä varten pitäisi jotenkin pukeutua. Toisella kerralla minulla ei ollut edes lahjaa, kun en tajunnut varustautua.



Lisäksi olen ollut häissä valkoisessa mekossa, mikä oli äärimmäisen noloa, sillä ihmiset välillä luulivat minua morsiameksi :( Vaikkei mekko siis mikään kermakakku ollutkaan.

Jaksan ja raaskin harvoin käydä oopperassa, ja aina kun käyn, se on minulle poikkeuksellisen juhlava tilaisuus. Ensimmäistä kertaa, kun kävin siellä muusikkoystäväni kanssa, jolle tuollaiset tilaisuudet ovat melkeinpä arkipäivää, menin sinne oikein pynttäytyneenä ja iltalaukku kainalossa. Kaverini katsoi minua vähän huvittuneesti farkuissaan ja kauhtuneessa villapaidassaan ja partakin ajamatta. :D

Itse käyn usein oopperassa (monta kertaa vuodessa), eikä siellä cocktailmekossa ja juhlavassa käsilaukussa todellakaan ole ylipukeutunut. Suurimmalla osalla ihmisistä on juuri tuon "tason" asu. Osalla on ihan iltapuku tms., joillain jopa arkena, ja osalla sitten vähän arkisemmat vaatteet. Viimeksimainituissakin sopii toki tulla.

Vai tarkoitatko, että asusi ei ollut linjassa seuralaisesi kanssa? Sehän oli silloin hänen mokansa, jos ei kertonut sinulle tulevansa erityisen rennossa asussa.

kahdet "nimiäiset". Eli tilaisuus, jossa vauvaa ei kasteta. En tiennyt tilaisuuden olevan mitenkään juhlava kun vauvaa ei edes kasteta, niin menin sinne farkkushortseissa ja topissa. Toinen oli vähän samankaltainen tilanne, kun vanhemmat olivat niin nuoria, niin en ajatellut että heitä varten pitäisi jotenkin pukeutua. Toisella kerralla minulla ei ollut edes lahjaa, kun en tajunnut varustautua.

Lisäksi olen ollut häissä valkoisessa mekossa, mikä oli äärimmäisen noloa, sillä ihmiset välillä luulivat minua morsiameksi :( Vaikkei mekko siis mikään kermakakku ollutkaan.

kahdet "nimiäiset". Eli tilaisuus, jossa vauvaa ei kasteta. En tiennyt tilaisuuden olevan mitenkään juhlava kun vauvaa ei edes kasteta, niin menin sinne farkkushortseissa ja topissa. Toinen oli vähän samankaltainen tilanne, kun vanhemmat olivat niin nuoria, niin en ajatellut että heitä varten pitäisi jotenkin pukeutua. Toisella kerralla minulla ei ollut edes lahjaa, kun en tajunnut varustautua.

Lisäksi olen ollut häissä valkoisessa mekossa, mikä oli äärimmäisen noloa, sillä ihmiset välillä luulivat minua morsiameksi :( Vaikkei mekko siis mikään kermakakku ollutkaan.

Siis vaikka ei ristiäiset olisikaan, niin ymmärsit varmaan, että sinne on tulossa juhlaväkeä jne. Eikö jo maalaisjärkikin sano, että tuollaisiin juttuihin voi mennä farkkushortseissa??

Tuo valkoinen puku häissä on mielestäni tosi iso ja nolo moka myös, nyt alat opettelemaan juhlaetikettiä!

Oma näkemykseni oopperaan pukeutumisessa on, se että kaikki musiikin parissa pyörivät eivät pukeudu pönöttävästi ooperaan muutoin kuin ensi-iltoihin, tai kutsuvierastilaisuuksiin...



Mitä harvemmin oopperassa käy, sitä juhlavammin on vierailla ollut tapana pukeutua. Tunnistan kyllä Töölöläisruotsinsuomalaiskuuntelijat, jotka pukeutuvat viimeisen päälle, osittain koska jatkavat FineDining ravintolaan "jatkoille". Nämä ovat yleensä näitä vanhemmanpuoleisia pariskuntia, joissa rouva on käynyt aamupäivällä kampaajalla ensin.

Kerran menimme miehen kanssa joulunaikaan teatteriin, hintaan kuului pieni iltapala siinä esityksen ohessa. Menimme tavallisissa farkuissa ja neuleissa. Muut olivat puku päällä ja naisilla kaikilla hameet.



Toinen ääripää taas oli, kun osallistuimme eräisiin vuosijuhliin. Kaveri oli sitä mieltä, että iltajuhlaan totta kai iltapuku, vaikka kutsussa taisi lukea vain juhla-asu. Siellä sitä sitten oltiin pitkässä iltapuvussa, kun toisilla oli kansallispuku-tyyliset vaatteet.

sain kaverini kautta kutsun kahden puolitutun "50-vuotispäiville", eli kumpikin juhli 25-vuotisiaan.

Tilaisuus oli jossain Turun diskossa, en enää muista missä (olen itse tamperelainen).

Jotenkin kaverini kanssa ajattelimme, että kun on kyse 25-vuotissynttäreistä, niin mahdollisimman rennosti mennään. Ja niin mentiin farkuissa ja topeissa jne., mutta kaikki muut olivat pukeutuneet ihan viimeisen päälle cocktail-mekkoihin, pojilla oli tumma puku tai smokki.

Se oli ihan hirveää.

Järjestejältä paha moka jos ei kutsuun laiteta dresscodea. Sillä välttää just tuollaiset tilanteet.

Oma näkemykseni oopperaan pukeutumisessa on, se että kaikki musiikin parissa pyörivät eivät pukeudu pönöttävästi ooperaan muutoin kuin ensi-iltoihin, tai kutsuvierastilaisuuksiin...

Mitä harvemmin oopperassa käy, sitä juhlavammin on vierailla ollut tapana pukeutua. Tunnistan kyllä Töölöläisruotsinsuomalaiskuuntelijat, jotka pukeutuvat viimeisen päälle, osittain koska jatkavat FineDining ravintolaan "jatkoille". Nämä ovat yleensä näitä vanhemmanpuoleisia pariskuntia, joissa rouva on käynyt aamupäivällä kampaajalla ensin.

Tulee mieleen näyttelijä, joka kertoi joskus menevänsä teatteriin ihan tarkoituksella verkkareissa, jotta voi seurata muiden katsojien ilmeitä.

paljonko alipukeutunut olin, mielestäni aika lailla. Tilanne meni siis näin: olin viikonlopun vietossa silloisen miesystäväni luona ja oma synttärini osui just siihen viikonloppuun. Mies oli saanut sinänsä hienon ja minulle mieluisen idean viedä minut katsomaan lähikaupungissa menevää operettia ja sitten syömään laaturavintolaan. Yllätys vain oli sikäli täydellinen, että olin kuvitellut meidän viettävän illat ja synttärinkin kahdestaan, ehkä lähiravintolassa syöden ja elokuvissa käyden. Mulla ei ollut mukana kuin farkkuja ja neuleita yms. ja niillä mentiin. Muulla yleisöllä oli loppusyksyiseen lauantai-iltaan sopivasti (joillakuilla ehkä jo pientä pikkujouluakin menossa) hameet yms. siistit vaatteet. Ja niin vai veti mieskin suorat housut ja irtotakin päälleen. Tosi ikävä olo.... Enkä ollut enää kovin nuori nainen, lähellä 40v jo tuolloin. Piiiikkuisen oli pitkät katseet esim. vessajonossa.

Heillä oli siis samaan aikaan juhlat. En tiedä mikä ajatuskatkos mulle tuli silloin, jotenkin kai ajattelin että menen vaan normisti perheeni luokse käymään. Minifarkkushortsit ja toppi päällä, ai että hävetti ku muilla oli juhlavaatteet (tottakai).



Tuolla aikaisemmin joku sanoi olleensa häissä valkoisessa mekossa, wtf?

morsiusparin parhaimmat ystävät olivat trikoissa ja varvastossuissa.



Michelin tähden ravintolassa olimme syömässä, kauniilla leideillä oli päällä hienot juhlavat mekot, mulla musta neuletakki ja argggh legginsit. En omista edustusasuja:(

Olin nuori ja äitini pakotti mekon laittamaan. Se oli pitkä ja kermanvaalea (äidin mielestä ei siis valkoinen), onneksi asusteena oli värillinen bolero. Hävettää vieläkin todella paljon. Onneksi kukaan ei luullut morsiammeksi.

kahdet "nimiäiset". Eli tilaisuus, jossa vauvaa ei kasteta. En tiennyt tilaisuuden olevan mitenkään juhlava kun vauvaa ei edes kasteta, niin menin sinne farkkushortseissa ja topissa. Toinen oli vähän samankaltainen tilanne, kun vanhemmat olivat niin nuoria, niin en ajatellut että heitä varten pitäisi jotenkin pukeutua. Toisella kerralla minulla ei ollut edes lahjaa, kun en tajunnut varustautua.

Lisäksi olen ollut häissä valkoisessa mekossa, mikä oli äärimmäisen noloa, sillä ihmiset välillä luulivat minua morsiameksi :( Vaikkei mekko siis mikään kermakakku ollutkaan.

Siis vaikka ei ristiäiset olisikaan, niin ymmärsit varmaan, että sinne on tulossa juhlaväkeä jne. Eikö jo maalaisjärkikin sano, että tuollaisiin juttuihin voi mennä farkkushortseissa??

Tuo valkoinen puku häissä on mielestäni tosi iso ja nolo moka myös, nyt alat opettelemaan juhlaetikettiä!

ja off topic, kyllä musta on kuitenkin aina mukavampi ali- kuin ylipukeutua. Ylipukeutuneena on ihan klovni olo. :D

Oma näkemykseni oopperaan pukeutumisessa on, se että kaikki musiikin parissa pyörivät eivät pukeudu pönöttävästi ooperaan muutoin kuin ensi-iltoihin, tai kutsuvierastilaisuuksiin...

Mitä harvemmin oopperassa käy, sitä juhlavammin on vierailla ollut tapana pukeutua.

eihän cocktailmekko ole "pönöttävää" pukeutumista. Suurimmalla osalla arki-iltojen yleisöstä on naisilla pikkumusta tai vastaava ja miehillä kauluspaita ja suorat housut. Iltapukuja näkee myös arkisin. Pienellä osalla on farkut tms.

Itse käyn hyvin usein oopperassa ja laitan yleensä siistin pikkumekon ja jakun, puolisoni (musiikkialalla) farkut, kauluspaidan ja pikkutakin. Emme mitenkään erotu yleisöstä.

Ei pönöttää missään tapauksessa tarvitse, mutta kyllä pääosa yleisöstä pukeutuu hiukan paremmin. Huppariin pukeutunutta nuorta miestä olen kuullut arvosteltavan ihan ääneen.

Vieraat (naispuoliset) olivat aika lailla neule/farkku/tms. linjalla. Miehillä sentään oli puvut. Muutamat lapset olivat aivan samoissa vaatteissa kuin edellisellä viikolla kun olivat meillä leikkimässä. Velipuolillani (ikää 11-13v.) oli mm. hupparit päällä.





Joo, todellakin itselleni tuli sellainen olo, että minä ja mies ollaan ylipukeutuneita (miehellä smokki ja minulla ns. iltapuku).

jos oopperaan voisi kunnolla pukeutua (ei ole paljon sellaisia tilaisuuksia), mutta ainakin kun viimeksi olin, oli suurimmalla osalla ihan arkivaatteet.

Mulla oli musta virttynyt trikoopaita ja siniset äitiysfarkut. Ainoat vaatteet, jotka meni päälle, koska olin synnyttänyt pari viikkoa aiemmin. Muilla oli juhlakolttua ja mustaa pukua.